Getaway, The: Black Monday

Lontoon alamaailmassa tapahtuu. Pikku rikollisjengi astuu pahemman kerran ammattigangstereiden varpaille ryöstäessään arvokkaan itäeurooppalaisen ikonin. Sopassa kiehuu lisäksi naistoimittajan kidnappaus, suuri laiton asekauppa ja poliisin erikoisyksiköllä on myös sormensa keitoksessa. Mitäs muutakaan kuin pakomatkalle taas.

The Getaway: Black Monday päästää pelaajan ratkaisemaan veijarimaista, mutta todenmukaista rikoskertomusta. Kaava on siis pitkälti sama kuin Getawayn ensimmäisessä osassa. Tarinan antisankarit kulkevat Lontoota ristiin rastiin ja siinä sivussa ottavat yhteen parin sadan roiston kanssa. Tällä kertaa ohjaukseen astuu kolme hahmoa lain molemmilta puolilta. Eniten peliaikaa kuluu Mitchin ja Eddie-pikkurikollisen saappaissa. Lisäksi Eddien kanssa ja pelin hiiviskelytehtävissä häärii nuori tyttönen nimeltään Sam. Black Mondayn aloitushahmo, Mitch, on tunnollinen poliisi, joka kärsii menneisyyden traumoista. Työkaverit härnäävät Mitchia alituiseen, minkä takia hän onkin melko herkkä liipaisinsormeltaan. Toisen puoliskon juonesta täyttävä Eddie on entinen ammattilaisnyrkkeilijä, mutta nyttemmin sortunut ryöstökeikkoihin. Sam kuuluu Eddien konnaryhmään, jossa hän hoitaa tarvittavat hakkeroinnit ja ilmastointikanavaryömimiset.

Kolmen hahmon ohjaaminen tarjoaa mukavasti vaihtelua. The Getawayn ensimmäisen osan suuria puutteita olikin kahden peliosuuden samankaltaisuus. Mitchilla pelatessa mukana liikkuu jatkuvasti poliisikollegoita. Toiminta pääsee ajoittain lähelle oikeata poliisitoimintaa, kun kaikkia vastaantulevia rikollisia ei tapeta, vaan tietyt kohteet pidätetään. Eddie taas kulkee kosto- ja pakoretkellään lähinnä yksin, mitä nyt välillä toimitaan pikkujengin ja Samin kanssa. Taisteluissa Eddie turvautuu nyrkkeihinsä ja vihollisilta saatuihin tuliluikkuihin. Sam puolestaan tyytyy osuuksissaan vain välttelemään huomatuksi tulemista. Hiiviskelytehtäviä löytyi jo ensimmäisestä Getawaysta, mutta jatko-osaan niitä on hieman helpotettu. Peli ei pääty vartijan huomatessa Samin, vaan tilanteessa voi yrittää karkuun ja piiloutua. Vartijat unohtavat nopeasti ikinä nähneensä häntä.

Iskuja satelee

Black Mondayn ensikokeilu tuntuu karvaalta. Huomattavaa edistystä ensimmäisestä osasta niin ohjauksen kuin ulkonäön suhteen ei näytä juuri tapahtuneen. Aloitustehtävä antaa vielä mahdollisimman huonon kuvan tulevasta - sateisessa ja pelimoottorille liian raskaassa kentässä ruudunpäivitys hidastuu välillä sietämättömän alhaiselle tasolle.

Grafiikassa on havaittavissa ainoastaan pientä tarkennusta ympäristöjen sekä hahmojen tekstuureissa. Efektejä käytetään hillitysti, mutta esimerkiksi autojen maalipintojen heijastukset on huomioitu. Ulkoilme ajaa asiansa ja näyttää ajoittain varsin menevältä, jopa valokuvan tarkalta. Valitettavasti epätasainen ruudunpäivitys pääsee pilaamaan tunnelmaa. Laajakuvatuki löytyy yhä, mutta jostain kumman syystä 60 hz -tila on tiputettu pois.

Äänimaailmassa ei ole kuultavissa muutoksia suuntaan tai toiseen. Näyttelijät hoitavat osansa vakuuttavasti kaikenmaailman kirosanoilla höystettynä. Kaivattuja englantilaisia radiokanavia ei löydy, vaan musiikkina kuullaan tunnelmallista lurittelua.

Hahmon ohjaus on ykkösosan tapaan hieman kankeaa, minkä takia vihollisten sijainnin hahmottaminen käy turhan hankalaksi. Automaattitähtäys onneksi pelastaa pelaajan usein tukalistakin räiskintätilanteista. Uusia ominaisuuksia ohjauksessa löytyy lähinnä kamerahallinnan puolelta. Toimintaa kuvataan yhä hahmon takaapäin, mutta nyt kamerakuvakulmaa voi toisella tatilla kääntää tiettyyn kulmaan asti. Lisäksi kuvakulman saa autolla ajaessa vaihdettua väliaikaisesti joko sivu- tai takanäkymään. Hahmot hallitsevat myös muutaman ihan näppärän akrobaattisen tempun. Mitch ja Eddie osaavat ohittaa tietyt esteet yliloikkaamalla, kun taas Sam pystyy ponnistamaan seinän kautta katon rajaan lamppujen päälle.

Parempi sisällä

Kun aloitustehtävässä siirrytään sisätiloihin, peli näyttää paremman puolensa. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena, kuten pitääkin. Lisäksi uusi apuväline, taskulamppu, on hienosti toteutettu. Valitettavasti sisätiloissa puolestaan laiskasti toimiva kamera pääsee pilaamaan tunnelmaa. Usein tilat ovat kameralle liian ahtaita, mikä vaikeuttaa liikkumista ja eri suunnista hyökkäävien vihollisten hoitamista. Laajempiakin huoneistoja onneksi nähdään, ja niissä kamera toimii paremmin. Myös tiettyjen rakennuksien katoille pääsee pällistelemään.

Alun pettymyksestä voi päästä eroon, sillä peli paranee juonen edetessä. Myöhemmät tapahtumaympäristöt ovat pelimoottorin kannalta paremmin suunniteltuja, jolloin ruudunpäivitysongelmia ilmenee vähemmän. Kuitenkin Black Monday tuntuu sarjan ensimmäisen osan tavoin huolimattomasti kehitetyltä. Tekijät eivät ole tarttuneet olennaisiin parannuksiin peruspelimekaniikassa.

Lontoo, Lontoo

Getaway-sarjan pelialue käsittää Lontoon keskustan miltei kokonaan ja jonkin verran lähiöseutuja. Alue on entistä laajemmin mallinnettu, mutta ympäristönä se ei ole järin monipuolinen. Valtaosa kortteleista on yhä harmaata massaa ja suuressa kaupungissa vain kouralliseen rakennuksia pääsee sisään. Rakennukset puolestaan ovat pelkästään kulisseja toimintajaksoille. Lisäksi kaupungin mielenkiintoisten kohteiden hyödyntäminen jää jälleen taka-alalle. Juoni kuljettaa pelaajan seikkailemaan muun muassa lähiöissä, varastohalleissa ja vieraillaanpa porvaritaloalueellakin. Nämä kuitenkin voisivat olla peräisin melkein mistä kaupungista tahansa. Ainoastaan lyhyt seikkailu Lontoon metrossa ja lopun takaa-ajo Thames-jokea pitkin tarjoavat vaihtelua. Pääsyä maailmankuuluihin turistikohteisiin, kuten esimerkiksi Tower of London -linnakkeeseen, jää kaipaamaan.

Pelin taukovalikosta löytyy Lontoon kartta helpottamaan suunnistusta maailman kahdeksanneksitoista suurimmassa kaupungissa. Karttaa voi tarkentaa ja loitontaa, ja siinä näkyy niin pelaajan, tehtävän kohteen kuin aloituspaikan sijainnit. Enää ei siis tarvitse samoilla vain kuuluisien nähtävyyksien ja paperikartan varassa.

Kaupungin kaduilla kulkee ihmisiä ja ajoneuvoja ihan ruuhkaksi asti. Kaikki pelin kulkuneuvot ovat lisensoituja. Yksityiskohtaisen mallinnuksen ansiosta ajokit ovat tunnistettavissa. Ne myös hajoavat hienosti, esimerkiksi renkaat irtoavat. Liekö realisminhakua, mutta autojen ohjaaminen tuntuu edelleen hieman jäykältä. Ne reagoivat törmäyksiin satunnaisin tuloksin ja nopeuseroja ajoneuvovalikoiman joukosta löytyy yllättävän vähän. Erityisesti kurvaaminen vaatii hieman totuttelua. Uusien automallien ohella kulkuneuvotarjontaa monipuolistamaan on tuotu moottoripyöriä ja jopa yksi polkupyörä. Kaksipyöräisillä ajaminen on toteutettu autojen malliin - hieman kömpelösti. Myös mopoilla kääntyminen tuottaa suuria vaikeuksia. Etenkin ruuhkassa pujottelu on turhauttavaa hahmon lennellessä alituiseen kyydistä.

Päivä purkissa

Black Mondayn juoniosuus on nopeasti ohitse. Pelin läpäiseminen kestää vain vajaa kymmenen tuntia. Vaihtoehtoiset loppuratkaisut antavat paketille jonkin verran uudelleenpelausarvoa, mutta valitettavan lyhyestä toimintasessiosta on kyse. Pelin 22 juonitehtävän lisäksi muuta pelattavaa tarjotaan erilaisten ajokisa- ja jahtausmoodien muodossa. Lisää osuuksia näihin saa avattua keräämällä piilotettuja avaimia juonitilassa. Jo ensimmäisestä osasta tuttu vapaa huristelu kaupungin kaduilla löytyy myös, ja pääseepä pelissä kokeilemaan taksikuskinkin työtä Lontoossa.

Getawayn edellinen osa raivostutti monia vaikeustasollaan. Kehittäjätiimi Team Soho on ottanut saamastaan palautteestaan vaarin, sillä Black Monday on huomattavasti tätä helpompi. Aiemmin kuolema korjasi turhan usein, ja silloin tehtävän joutui yleensä aloittamaan aivan alusta. Nyt nämä sisältävät enemmän tarkistuspisteitä, joista meno jatkuu pelihahmon kuollessa. Lisäksi hahmon kunnon palautumista on nopeutettu. Haavat parantuvat automaattisesti tehtävien välissä, mutta myös tuttuun tapaan seinään nojaamalla. Ratkaisu kummastuttaa, sillä aina seinät eivät kelpaakaan. Hahmot kestävät osumia tiettyyn tilaan asti, jolloin parantuminen ei ole enää mahdollista. Tällöin ainoa kannattava ratkaisu on tapattaa hahmo, ja näin palata viime tarkastuspisteeseen. Pelin realismia hakeva linja onkin tässä kohtaa selvässä ristiriidassa.

Grand Theft Auton valtakausi

Team Soho valitsee julkaisuajankohdat Getaway-peleilleen huonosti. Sarja jää toistamiseen uuden ison, pahan ja paremman Grand Theft Auton jalkoihin, mutta eipä Black Mondaysta nokittajaksi olisikaan. Vuonna 2002 jylläsi Grand Theft Auto: Vice City, nyt saman sarjan San Andreas. Hieman vaisun ensimmäisen Getawayn jälkeen seuraajasta onkin pidetty pienempää mekkalaa. Sarja ei ota vielä tällä osalla tarvittavia askelia parempaan pelattavuuteen, mutta kaikkea muuta hiotaan sieltä täältä. Uudet ominaisuudet eivät kuitenkaan ole kovin merkittäviä, ja ykkösosan pahimmat ongelmat - kömpelö ohjaus ja epävakaa ruudunpäivitys - kummittelevat yhä. Lisäksi jatko-osa on lyhyt. Nämä puutteet tekevät Black Mondaysta edeltäjäänsä suuremman pettymyksen. Peliä voi kuitenkin suositella varauksella pelaajille, jotka pystyvät nauttimaan hyvin kirjoitetusta juonesta mainituista puitteista välittämättä, ja kenties Getawayn ykkösosan ystäville.