Kirjoittaja
Dark Santa
Julkaistu
Lisätiedot
Arvostelukappale oli myyntiversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Pan Visionille.
Paluu jurakaudelle
Jurassic Park on yksi niistä takavuosien hittielokuvista, joiden pohjalta on tehty ihan onnistuneitakin pelejä. Siinä missä aiemmat käännökset ovat keskittyneet lähinnä hirmuliskojen lahtaamiseen, Jurassic Park: Operation Genesis tarjoaa kevyttä rakenteluviihdettä toimintaelementein. Pelaajan tehtäväksi uskotaan rakentamisen ohella myös puiston turvallisuus ja arkeologiset kaivaukset. Valitettavasti massiiviselta kuulostava idea ei olekaan niin massiivinen ja tippuu rakentelupelien keskikastiin.
Peli lähtee käyntiin jokseenkin mielikuvituksettomasti: pelaaja saa tietää olevansa vastuussa INGEN-yhtiön uuden huvipuiston kehityksestä ja hallinnasta. Pitkäveteisen, mutta tehokkaan tutorial-osuuden jälkeen pelaajan käsiin usutetaan tyhjä saari, jolle puisto on tarkoitus rakentaa. Selkeät valikot eivät tuota ongelmia, eikä kontrolleissa ole moittimista. Helposti omaksuttava runko ei muullakaan tavoin eroa suuresti muista vastaavista peleistä. Pelimoodien osalta tarjonta valitettavasti on tavallista heikompaa. Hiekkalaatikkomoodin ohella löytyy muutaman tunnin pituinen kampanjamoodi, joka ei tarjoa juurikaan vastusta, eikä toimintapainotteinen tehtävämoodi jaksa kiinnostaa muita kuin masokisteja.
Dream it. Build it.
Jurassic Park: Operation Genesiksen voi karkeasti jaotella kahteen osaan: tavanomaiseen rakenteluosuuteen ja toiminnallisempaan puoleen. Toimintaa pääsee kätevästi harrastamaan oman puiston sisällä ja se käsittää kourallisen minipelejä. Pelaaja voi ottaa käyttöönsä jeepin ja päästä vapaasti kaahailemaan dinojen sekaan. Autosta tai vaikka kuumailmapallosta otettuja valokuvia voi myydä nimelliseen hintaan tai pitää itsellään muistona. Helikopterista käsin sen sijaan vaikutetaan dinosauruksiin. Sairaita tai raivopäisiä liskoja pystyy nukuttamaan ja eksyneitä dinoja ohjailemaan oikealle polulle. Ikävä kyllä, silloin kun toimenpiteet ovat tarpeellisia, on mieluisempaa ja yksinkertaisesti helpompaa suoda nämä tekoälyn tehtäväksi. Helikopterista tähtäily kärsii järkyttävän huonosta ohjattavuudesta, joka tekee liikkuviin kohteisiin osumisesta lähes mahdotonta. Tehtävämoodissa huono ohjattavuus näkyy selkeimmin – se käy puuduttavaksi muutaman tason jälkeen. Tästä on tosin syyttäminen myös tylsiä tehtäviä. Muutaman dinon niittaaminen tai arvokkaiden kuvien näpsiminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa.
Rakenteluosuus kärsii muutamista amatöörimäisistä virheistä. Rakennusten sijoittelu hoidetaan kömpelöllä ruudukolla, joka aiheuttaa ongelmia tavallista enemmän. Aitausten tekemistä hankaloittaa ratkaisu, joka pakottaa pelaajan rakentamaan kolme palaa kerrallaan. Erityisesti tämä häiritsee epäinhimillisen pienissä aitauksissa, joiden käyttämistä peli suosii; turistit pysyvät tyytyväisinä ja kustannukset pieninä. Dinoilla ei tunnu olevan tämän suhteen mitään valittamista, vaikka useimmissa mallipuistoissa aitaukset ovat valtavia. Positiivisempaa puolta rakenteluosuudessa edustaa erilaisten rakennusten määrä: niitä löytyy keskimäärin viisi kappaletta kahdeksassa eri kategoriassa. Uusia rakennuksia saa oudosti avattua tieteellisen tutkimuksen kautta. Vaikuttaa vähintäänkin huvittavalta, että pelaaja käskee huipputiedemiehiään keksimään uudelleen suihkulähteen tai pankkiautomaatin.
Theme Park -pelien tavoin, JP:OG perustuu lähinnä vierailijoiden viihdyttämiseen. Edellä mainitusta sarjasta poiketen, sen vieraat tuntuvat lähinnä aivottomilta lampailta. Kuukausitolkulla puistossa viipyvät turistit käyskentelevät sen ympäristössä usein täysin toimettomina. Ne saattavat vierailla useampaan otteeseen samassa nähtävyydessä ilman sen kummempaa kiinnostusta nähdä erilaisia lajeja tai ympäristöjä. Jos ruuhkista alkaa tulla valitusta, pelaaja voi yksinkertaisesti rakentaa pari uutta vessaa tai nakkikioskia, sillä ne tuntuvat kiinnostavan enemmän ihmisiä kuin liskot. Muutkaan ihmiset eivät tunnu käyttäytyvän sen järkevämmin. Siivoojat kulkevat satunnaisia reittejä, mikä osoittautuu erittäin huonoksi ratkaisuksi: puistoon saattaa jäädä pieniä roskaläjiä ympäriinsä, joita ei saa siivottua koska sanitoijien reitteihin ei pääse mitenkään vaikuttamaan. Pahimmassa tapauksessa pelaaja saattaa joutua palkkaamaan uusia siivoojia, vain päästäkseen eroon muutamasta roskasta. Pelaajan avustajat kärsivät myös matalasta älykkyysosamäärästä. Niiden antamat vinkit ovat lähinnä loputonta valitusta, siitä mitä pitäisi rakentaa tai parantaa. Myös INGEN tuntuu perustavan neljännesvuosittaisen raporttinsa täysin parin viimeisen päivän tapahtumiin.
Survive it.
Se idea, jolla JP:OG yrittää erota massasta, on puiston turvallisuuden takaaminen. Dinosaurusten hermostuessa ne alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti. Ne ovat vaaraksi paitsi lajitovereilleen, myös turisteille ja onnettomuustapaukset eivät tietenkään tee hyvää puiston maineelle. Ikävä kyllä, puiston turvallisuus ei tuo minkäänlaista haastetta. Liskot hermostuvat lähinnä myrskysäällä ja silloinkin ne on helppo nukuttaa. Vaikeutta ei lisää se, että henkisistä ongelmista tuntuvat kärsivän vain lihansyöjät, joiden suosio muutenkin on vähäisempää kuin lempeämpien otusten. Turvallisuutta takaamaan peliin on lisätty myös muutamia, enimmäkseen hyödyttömiä, kapistuksia, kuten turvakameroita ja konekivääripesäkkeitä. Turvallisuuden merkitys puiston menestyksen kannalta jääkin todella vähäiseksi. Harvat onnettomuustapaukset eivät vähennä kävijöitä juuri ollenkaan; ne tuntuvat lähinnä kiinnostavan johtoporrasta.
Yleisesti ottaen JP:OG on rauhallinen peli. Hidastempoinen pelattavuus ja tyyni tunnelma ovatkin sen parhaiten toimivia puolia. Pelaaja saa kehittää puistoa rauhallista tahtia, eikä tunnelmaa riko muu kuin silloin tällöin esiintyvät hirmumyrskyt. Hienoa tunnelmaa lisää myös loistava ääniraita. Pienet musiikinpätkät ovat mukavaa kuunneltavaa ja auttavat muistamaan kuinka legendaarinen itse asiassa alkuperäisen leffan musiikki olikaan. Valitettavasti pätkät ovat todella lyhyitä ja niitä kuuntelisi mieluusti pidempäänkin. Ne kuitenkin ovat omiaan auttamaan pelaajaa pääsemään pelin rauhalliseen tunnelmaan.
Pelin graafista puolta ei voi varsinaisesti kutsua rumaksi. Kaukaa katsottuna - sieltähän pelaaja useimmiten maailmaa tarkastelee - grafiikka on kaunista katsottavaa. Tekstuurit ovat moitteettomia, dinot ovat autenttisen näköisiä ja pienet turistit kansoittavat valtavaa puistoa. Lähemmässä tarkastelussa tekstuurit kuitenkin osoittautuvat suttuisiksi, turistit muutamasta polygonista koostetuiksi tikku-ukoiksi ja dinot eivät ole niinkään vaikuttavia. Tässä tapauksessa, niin kuin usein muutenkin, on täysin näkökulmasta kiinni onko grafiikka kaunista, vaiko ei.
Buy it?
Valtavien dinopuistojen rakentelu kuulostaa mielenkiintoiselta idealta. Mielenkiintoisena sen esitti myös Steven Spielbergin elokuva vuodelta 1993 - jättimenestys joka poiki monta toinen toista kehnompaa jatko-osaa. JP:OG hyödyntää lisenssiään ahkerasti: leffasarjasta tuttuja hahmoja löytyy runsaasti ja myös musiikki sekä ääninäyttelijät ovat tuttua tavaraa. Siksi sarjan ystävät saavatkin pelistä enemmän irti kuin satunnaiset kuluttajat. Jos et kuitenkaan ole dinofriikki, kannattaa tutustua ennemminkin Theme Park -peleihin.
Jurassic Park on yksi niistä takavuosien hittielokuvista, joiden pohjalta on tehty ihan onnistuneitakin pelejä. Siinä missä aiemmat käännökset ovat keskittyneet lähinnä hirmuliskojen lahtaamiseen, Jurassic Park: Operation Genesis tarjoaa kevyttä rakenteluviihdettä toimintaelementein. Pelaajan tehtäväksi uskotaan rakentamisen ohella myös puiston turvallisuus ja arkeologiset kaivaukset. Valitettavasti massiiviselta kuulostava idea ei olekaan niin massiivinen ja tippuu rakentelupelien keskikastiin.
Peli lähtee käyntiin jokseenkin mielikuvituksettomasti: pelaaja saa tietää olevansa vastuussa INGEN-yhtiön uuden huvipuiston kehityksestä ja hallinnasta. Pitkäveteisen, mutta tehokkaan tutorial-osuuden jälkeen pelaajan käsiin usutetaan tyhjä saari, jolle puisto on tarkoitus rakentaa. Selkeät valikot eivät tuota ongelmia, eikä kontrolleissa ole moittimista. Helposti omaksuttava runko ei muullakaan tavoin eroa suuresti muista vastaavista peleistä. Pelimoodien osalta tarjonta valitettavasti on tavallista heikompaa. Hiekkalaatikkomoodin ohella löytyy muutaman tunnin pituinen kampanjamoodi, joka ei tarjoa juurikaan vastusta, eikä toimintapainotteinen tehtävämoodi jaksa kiinnostaa muita kuin masokisteja.
Dream it. Build it.
Jurassic Park: Operation Genesiksen voi karkeasti jaotella kahteen osaan: tavanomaiseen rakenteluosuuteen ja toiminnallisempaan puoleen. Toimintaa pääsee kätevästi harrastamaan oman puiston sisällä ja se käsittää kourallisen minipelejä. Pelaaja voi ottaa käyttöönsä jeepin ja päästä vapaasti kaahailemaan dinojen sekaan. Autosta tai vaikka kuumailmapallosta otettuja valokuvia voi myydä nimelliseen hintaan tai pitää itsellään muistona. Helikopterista käsin sen sijaan vaikutetaan dinosauruksiin. Sairaita tai raivopäisiä liskoja pystyy nukuttamaan ja eksyneitä dinoja ohjailemaan oikealle polulle. Ikävä kyllä, silloin kun toimenpiteet ovat tarpeellisia, on mieluisempaa ja yksinkertaisesti helpompaa suoda nämä tekoälyn tehtäväksi. Helikopterista tähtäily kärsii järkyttävän huonosta ohjattavuudesta, joka tekee liikkuviin kohteisiin osumisesta lähes mahdotonta. Tehtävämoodissa huono ohjattavuus näkyy selkeimmin – se käy puuduttavaksi muutaman tason jälkeen. Tästä on tosin syyttäminen myös tylsiä tehtäviä. Muutaman dinon niittaaminen tai arvokkaiden kuvien näpsiminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa.
Rakenteluosuus kärsii muutamista amatöörimäisistä virheistä. Rakennusten sijoittelu hoidetaan kömpelöllä ruudukolla, joka aiheuttaa ongelmia tavallista enemmän. Aitausten tekemistä hankaloittaa ratkaisu, joka pakottaa pelaajan rakentamaan kolme palaa kerrallaan. Erityisesti tämä häiritsee epäinhimillisen pienissä aitauksissa, joiden käyttämistä peli suosii; turistit pysyvät tyytyväisinä ja kustannukset pieninä. Dinoilla ei tunnu olevan tämän suhteen mitään valittamista, vaikka useimmissa mallipuistoissa aitaukset ovat valtavia. Positiivisempaa puolta rakenteluosuudessa edustaa erilaisten rakennusten määrä: niitä löytyy keskimäärin viisi kappaletta kahdeksassa eri kategoriassa. Uusia rakennuksia saa oudosti avattua tieteellisen tutkimuksen kautta. Vaikuttaa vähintäänkin huvittavalta, että pelaaja käskee huipputiedemiehiään keksimään uudelleen suihkulähteen tai pankkiautomaatin.
Theme Park -pelien tavoin, JP:OG perustuu lähinnä vierailijoiden viihdyttämiseen. Edellä mainitusta sarjasta poiketen, sen vieraat tuntuvat lähinnä aivottomilta lampailta. Kuukausitolkulla puistossa viipyvät turistit käyskentelevät sen ympäristössä usein täysin toimettomina. Ne saattavat vierailla useampaan otteeseen samassa nähtävyydessä ilman sen kummempaa kiinnostusta nähdä erilaisia lajeja tai ympäristöjä. Jos ruuhkista alkaa tulla valitusta, pelaaja voi yksinkertaisesti rakentaa pari uutta vessaa tai nakkikioskia, sillä ne tuntuvat kiinnostavan enemmän ihmisiä kuin liskot. Muutkaan ihmiset eivät tunnu käyttäytyvän sen järkevämmin. Siivoojat kulkevat satunnaisia reittejä, mikä osoittautuu erittäin huonoksi ratkaisuksi: puistoon saattaa jäädä pieniä roskaläjiä ympäriinsä, joita ei saa siivottua koska sanitoijien reitteihin ei pääse mitenkään vaikuttamaan. Pahimmassa tapauksessa pelaaja saattaa joutua palkkaamaan uusia siivoojia, vain päästäkseen eroon muutamasta roskasta. Pelaajan avustajat kärsivät myös matalasta älykkyysosamäärästä. Niiden antamat vinkit ovat lähinnä loputonta valitusta, siitä mitä pitäisi rakentaa tai parantaa. Myös INGEN tuntuu perustavan neljännesvuosittaisen raporttinsa täysin parin viimeisen päivän tapahtumiin.
Survive it.
Se idea, jolla JP:OG yrittää erota massasta, on puiston turvallisuuden takaaminen. Dinosaurusten hermostuessa ne alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti. Ne ovat vaaraksi paitsi lajitovereilleen, myös turisteille ja onnettomuustapaukset eivät tietenkään tee hyvää puiston maineelle. Ikävä kyllä, puiston turvallisuus ei tuo minkäänlaista haastetta. Liskot hermostuvat lähinnä myrskysäällä ja silloinkin ne on helppo nukuttaa. Vaikeutta ei lisää se, että henkisistä ongelmista tuntuvat kärsivän vain lihansyöjät, joiden suosio muutenkin on vähäisempää kuin lempeämpien otusten. Turvallisuutta takaamaan peliin on lisätty myös muutamia, enimmäkseen hyödyttömiä, kapistuksia, kuten turvakameroita ja konekivääripesäkkeitä. Turvallisuuden merkitys puiston menestyksen kannalta jääkin todella vähäiseksi. Harvat onnettomuustapaukset eivät vähennä kävijöitä juuri ollenkaan; ne tuntuvat lähinnä kiinnostavan johtoporrasta.
Yleisesti ottaen JP:OG on rauhallinen peli. Hidastempoinen pelattavuus ja tyyni tunnelma ovatkin sen parhaiten toimivia puolia. Pelaaja saa kehittää puistoa rauhallista tahtia, eikä tunnelmaa riko muu kuin silloin tällöin esiintyvät hirmumyrskyt. Hienoa tunnelmaa lisää myös loistava ääniraita. Pienet musiikinpätkät ovat mukavaa kuunneltavaa ja auttavat muistamaan kuinka legendaarinen itse asiassa alkuperäisen leffan musiikki olikaan. Valitettavasti pätkät ovat todella lyhyitä ja niitä kuuntelisi mieluusti pidempäänkin. Ne kuitenkin ovat omiaan auttamaan pelaajaa pääsemään pelin rauhalliseen tunnelmaan.
Pelin graafista puolta ei voi varsinaisesti kutsua rumaksi. Kaukaa katsottuna - sieltähän pelaaja useimmiten maailmaa tarkastelee - grafiikka on kaunista katsottavaa. Tekstuurit ovat moitteettomia, dinot ovat autenttisen näköisiä ja pienet turistit kansoittavat valtavaa puistoa. Lähemmässä tarkastelussa tekstuurit kuitenkin osoittautuvat suttuisiksi, turistit muutamasta polygonista koostetuiksi tikku-ukoiksi ja dinot eivät ole niinkään vaikuttavia. Tässä tapauksessa, niin kuin usein muutenkin, on täysin näkökulmasta kiinni onko grafiikka kaunista, vaiko ei.
Buy it?
Valtavien dinopuistojen rakentelu kuulostaa mielenkiintoiselta idealta. Mielenkiintoisena sen esitti myös Steven Spielbergin elokuva vuodelta 1993 - jättimenestys joka poiki monta toinen toista kehnompaa jatko-osaa. JP:OG hyödyntää lisenssiään ahkerasti: leffasarjasta tuttuja hahmoja löytyy runsaasti ja myös musiikki sekä ääninäyttelijät ovat tuttua tavaraa. Siksi sarjan ystävät saavatkin pelistä enemmän irti kuin satunnaiset kuluttajat. Jos et kuitenkaan ole dinofriikki, kannattaa tutustua ennemminkin Theme Park -peleihin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja