Crisis Zone on Namcon suositun Time Crisis -valopistoolipelisarjan uusin julkaisu. Nimen muuttuessa muutaman vuoden takaisen pelihalliversion mukaiseksi osanumero tiputettiin pois, mutta kyseessä on sarjan neljäs peli. Time Crisis 2 siirsi kriisit PlayStation 2:lle, Time Crisis 3 jatkoi hyvällä, mutta vain lievästi uudistavalla linjalla ja nyt on jälleen tarjolla lisää räiskintää. Uusi tarina hahmoineen ja aseineen, hieman parantunut graafinen ilme sekä uudet lisätehtävät - siinä pelin merkittävimmät uudistukset. Pelimekaniikan merkittäviä muutoksia tämän genren peleissä harvoin nähdäänkään.
Kriisialue
Pelin juoniosuus koostuu skenaarioista, jotka sisältävät muutaman kriisialueen täynnä lyijyruiskua kaipaavia terroristeja. Alussa valittavana on yksi kolmen alueen skenaario, Lontoon Garland Square. Eräs Englannin vähemmän tunnetuista terroristijärjestöistä, U.R.D.A, tekee yllättävän hyökkäyksen valloittaen vastarakennetun rauhallisen ostoskeskus-, puisto- ja toimistorakennuskompleksin. Pelaajan on tarkoitus ottaa alueet takaisin haltuun, mikä tapahtuu ampumalla konepistoolilla jokaisen eteen pomppaavan roiston. Kummallisesti, ja poliisien onneksi, siviilit ehtivät poistumaan kriisipisteestä ennen toiminnan alkamista. Soppa sekoittuu lisää, kun paljastuukin, että puiston alapuolella viiden kilometrin syvyydessä on ydinreaktori, jonka terroristien hullu johtajavanhus yrittää räjäyttää! Seuraavissa skenaarioissa jatketaan U.R.D.A -järjestön aikeiden estämistä.
Yhden miehen armeija
Kriisiluonteiselle toimelle laitetaan papereiden mukaan terrorisminvastainen S.T.F -yksikkö, mutta luonnollisesti yksin kaiken työn tekee pelaajan ohjaama Claude -niminen kommando. Claudessa on sankariainesta. Mies ei tarvitse työssään kuin konepistoolin sekä metallisen suojakilven - ja johan alkavat roistot tippua! Mellakkakilpi korvaa aiempien osien esteiden taakse suojautumisen, mutta käytännössä eroa ei juuri ole. S.T.F -tiimitoverit ovat tykinruokaa terroristeille siinä missä terroristit Claudelle, joten mistään joukkuetoiminnasta on turha puhua. Pelin skenaarioissa tulee vastaan vähintään pari sataa terroristia, toistakymmentä raskaankaluston taisteluajoneuvoa ja kourallinen voimakkaita välivastuksia. Alivoimakuviot ovat kuitenkin hanskassa ja työ hoituu, vaikka 1:300 -suhde ei hääppöiseltä vaikuttaisikaan.
Vaikka aika (Time) -liite nimestä poistuikin, pelin tehtävissä on silti vain rajoitetusti sekunteja kulutettavana. Pelaajan pitää edetä eräänlaisista tilanteista tai kohtauksista toiseen aina noin minuutin aikarajalla. Hitaasti toimivaa pelaajaa rankaistaan energian menetyksellä ja näin pakotetaan liikkumaan. Turvallisen suojakilven takana ei voi siis jatkuvasti lymyillä. Nopea liipaisinsormi sekä reaktiokyky ja tarkka sihti ovat tarpeen, kun ruudulla on parhaimmillaan tyhjennettävänä toistakymmentä terroristia ja esimerkiksi taisteluhelikopteri tai tankki. Pelaajan tulee suojautua kilvellään muun muassa ohjuksilta, kranaateilta, ninjojen heittotähdiltä ja -veitsiltä sekä laatikoilta, joita isommat viholliset viskovat.
Terroristiarmeijasta löytyy paljon erilaisia sotilaita. Mukana ovat aiemmista osista tutut univormuiltaan siniset ja punaiset perussotilaat sekä ninjat, mutta myös uusia, kestävillä panssareilla varustettuja erikoisjoukkoja. Perussotilaat tippuvat muutamasta osumasta, mutta jälkimmäisenä mainitut panssariviholliset vaativat jo lähes puolilippaallista pääosumia. Vastustajat osaavat hyödyntää suojaisia paikkoja, ja heillä on lisäksi käytössä samanlaisia suojakilpiä kuin Claudellakin.
Bang bang!
Skenaario-osuuksien lisäksi pelissä on aiemmista osista tuttuja Crisis Mission -tehtäviä, joissa tulee suorittaa ammuskelua eri rajoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi eräässä Crisis Missionissa tavoitteena on tyhjentää taideliike terroristeista rikkomatta yhtään maljakkoa, taulua tai ikkunaa. Lisähaasteena on muutaman kymmenen sekunnin aikaraja ja vain yksi elämäpiste. Tällaisia kriisitehtäviä on pelissä runsaasti, mutta vaikeustaso on huomattavasti tavallista juoniosuutta korkeammalla. Jo ensimmäisen kriisitehtäväsarjan suorittaminen tekee tiukkaa - siitä seuraavista puhumattakaan. Lisäpelattava ei lopu Crisis Mission -tehtäviin, sillä mukana on jälleen vanhoja legendaarisia kolikkohalliammuskelupelejä vuosien varrelta. Hyvästä pelaussuorituksesta niin yksinpelissä kuin muissakin pelimuodoissa palkitaan muun muassa lisäelämillä ja uusilla aseilla.
Peli on luonnollisesti parhaimmillaan pelattaessa GunCon -valopistoolilla, joko PlayStation 1:lle julkaistulla GunCon .45:lla tai uudemmalla, PlayStation 2:n USB-porttia käyttävällä GunCon 2:lla. Crisis Zonessa Clauden aseena on konepistooli, jossa on neljänkymmenen panoksen lipas. Lippaita onkin sitten loputtomasti. Tuntuma pelissä on hyvä. Osumismalli tuntuu tarkemmalta kuin esimerkiksi Time Crisis 2:ssa ja kalibroimismahdollisuuksia on enemmän. Nyt television kirkkauskin tulee säätää kohdalleen ennen pelaamisen aloittamista. Peliä voi pelata myös tavallisella Dual Shock 2-ohjaimella, mutta tunnelmaa tällöin ei ole nimeksikään ja räiskimisen ilo puuttuu tyystin. Ohjaimella pelaaminen rokottaa pelin tempoa, koska nopeat ampumiskohteen vaihtamiset eivät onnistu. Vaikutusta on myös tarkkuuteen, sillä tähtäintä liikutetaan tatilla, mikä tekee liikkuvaan viholliseen osumisen vaikeaksi.
Kaksin kappalein
Aiemmissa osissa melko kehnosti toteutettu jaetunruudun kaksinpeli loistaa poissaolollaan Crisis Zonessa. Mukana on edelleen tuki kahdelle valopistoolille, ikään kuin käytettävissä "John Woo -tyyliin" - aseet molemmissa käsissä. Kaverin voi siis pyytää mukaan ampumisjuhliin tai sitten vaihtoehtoisesti katsomaan kuinka roistoja hoidellaan kahdella pistoolilla.
Time Crisis -peleissä grafiikka ei ole liioin koskaan ollut kompastuskivi, eikä niin ole nytkään. Ruma grafiikka tällaisessa peleissä pilaa tehokkaasti tunnelmaa. Ulkoisesti Crisis Zone näyttää melko samalta kuin Time Crisis 2 ja 3, mutta tarkemmalta sekä hienommalta. Ajoittain tekstuurien reunoissa näkyy sahalaitoja, mutta pelin nopean tempon takia niihin ei ehdi edes juuri kiinnittää huomiota. Pelialueet ovat monipuolisempia ja hahmomallit yksityiskohtaisempia. Rakennukset ovat tarkasti mallinnettu ja lähes kaikki ympäristön objektit ovat tuhottavissa. Räiskeessä huoneistot ja liiketilat menevät pahasti remonttiin. Erityisesti ikkunat, patsaat ja erilaiset lasiesineet tuhoutuvat hienosti juuri siitä kohdasta, johon niitä osuu.
Äänimaailma aseiden ja muiden efektien osalta on kunnossa. Räjähdyksissä on munaa, ja lakkaamaton räiskintä alkaa soida korvissa. Ääninäyttely on samaa hupaisaa kuraa kuin aiemmissakin osissa. C-luokan leffajuoni tarjoaa puitteet tällaiselle machopullistelulle. Ei muutosta siis tällä saralla.
Kokonaisuutena Crisis Zone on viihdyttävää ammuskelua edeltäjiensä tyyliin. Yksikään sarjan julkaisu ei ole ollut huono, mutta uudistavia ja hyviä ominaisuuksia ei ole aina tarpeeksi tekemään pelistä täysiveristä jatko-osaa. Namcon Crisis-sarjaa ennen pelaamattomille Crisis Zone on ominaisuuksiltaan paras valinta, mutta aiempien osien omistajien kannattaa miettiä tämän uusimman julkaisun ostoa, sillä pelin skenaariot kestävät vain puolisen tuntia ja lisäominaisuudet eivät jaksa pitkään innostaa. Vaihtelua tarjoavat uudet aseet sekä lisäelämät ja vaikeustason nostaminen. Jälkimmäinen antaa toki haastetta uusille pelauskerroille vihollisten ollessa tehokkaampia, mutta ne ilmestyvät yhä samalla tavalla vanhoista paikoista.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja