Richard Burns Rally

Tähänastiset konsolien rallipelit ovat olleet mukavaa sunnuntaiajelua, jos niitä verrataan vuoden 2001 rallin maailmanmestarin Richard Burnsin nimeä kantavaan peliin. Richard Burns Rally ei anna mitään ilmaiseksi, siksi lähes kaikki tähän asti rallipeleistä opittu onkin unohdettava ja aloitettava puhtaalta pöydältä.

Jos luulee pärjäävänsä sen kummempia harjoittelematta, on heti alusta alkaen ajettavissa muutama erikoiskoe. Mestaruussarjan aloittaminen edellyttää kuitenkin erinomaisen rallikoulun noviisiosuuden läpäisyä. Koulussa opettajana toimii, kuinkas muutenkaan, itse Richard Burns, ja mestari opettaa kädestä pitäen auton käsittelyä sekä rallissa käytettyjä tekniikoita. Koulun alkuosa lähtee aivan perusteista, kuten jarrutuksesta, vaihteiden käytöstä ja perusajolinjoista. Nämä tuskin tuottavat kenellekään suurempia vaikeuksia, joten todelliset oppirahat maksetaan vasta rallikoulun jälkimmäisessä osassa. Käsijarrut, vasemman jalan jarrutukset, vastaheitot ynnä muut pyritään iskostamaan selkärankaan, ja oppituntien läpäisyyn alkaakin kulua hieman enemmän yrityskertoja.

Rallikoulua ei siis ole pakko käydä loppuun asti, mutta suositeltavaa se on. Richard Burns Rallyssa ei nimittäin ensinnäkään ajella kaasua ja jarrua vuorotellen pohjaan poljeskellen, vaan kummankin käyttö on opeteltava kokonaan uudestaan, hillitymmällä tavalla. Jarrut pohjaan lyömällä ne lukkiutuvat armotta, ja autoon ei siinä vaiheessa ole enää mitään hallintaa. Kun tähän lisätään realistiset jarrutusmatkat, on mutkaan hidastaminen pakko aloittaa paljon muissa peleissä totuttua aikaisemmin. Samoin kaasun huolimaton käyttö pyöräyttää auton tuossa tuokiossa perä menosuuntaan, eikä rattiakaan sovi pyöritellä 45 asteen kulmissa. Koska Dualshockilla hienovarainen ohjaus on vaikeaa, peli suorastaan huutaa kumppanikseen kunnon rattia ja polkimia.

Mestarin elkeet

Kun ajamisen vihdoin oppii pelin edellyttämällä tavalla, nautinto on suuri auton liukuessa oikeaoppisesti mutkan läpi. Ajotuntuma ja fysiikanmallinnus on toteutettu niin huolella, että kärryn karatessa käsistä tietää kyllä, mitä teki väärin. Ajamisen haastavuuteen vaikuttavat suuresti myös radat, jotka eivät suinkaan ole tasaista mattoa, vaan töyssyt ja kuopat saattavat kovassa vauhdissa aiheuttaa täydellisen kontrollin menettämisen. Taipaleet ovat lisäksi ajoittain pirullisen kapeita.

Pelin tekijät eivät kuitenkaan ole jättäneet realismiin pyrkimistä puolitiehen, sillä vauriomallinnus on myös jotain ennennäkemätöntä. Asetukset tarjoavat vaurioalttiuteen täysin hajoamattoman auton lisäksi kolme vaihtoehtoa, joista helpoimmalla voi kaahailla melko huoletta saamatta autoa keskeytyskuntoon, vaikka kuinka runttaisi. Keskimmäinen taso on jo useimpia kilpailevia pelejä rankaisevampi, ja realistic-asetus sisältää lopulta koko hoidon. Ankarimmalla mallinnuksella jo ensimmäinen kosketus luontoon voi päättää matkanteon tai ainakin tuottaa vakavia vaurioita, vaikkei vauhtia olisi nimeksikään. Erikoiskokeen ajaminen loppuun ilman jarruja tai yhdellä vaihteella ei myöskään houkuttele kolaroimaan. Auton jäädessä jumiin tai katolleen voi katsojia pyytää auttamaan menopeli takaisin tielle. Tämä luonnollisesti maksaa aikaa.

Richard Burns Rally tarjoaa kuusi eri osakilpailua ympäri maailmaa, jotka kaikki jakautuvat kuuteen erikoiskokeeseen. Määrä saattaa kuulostaa vähältä, mutta kisat läpi ajettuaan voi todeta, että kaikki tarpeellinen on oikeastaan mukana. Radat on tehty yksityiskohtaisesti ja huolella, vaikka ne eivät lisenssin puutteen takia ole aidoista rallin maailmanmestaruussarjan osakilpailuista mallinnettuja. Suomikin on mukana, ei kuitenkaan kesä- vaan talvirallina. Rovaniemen maisemat ovat silti autenttisen oloisia, ja mainoksista erottaa tuttuja suomalaisia yrityksiäkin. Haastetta pätkissä riittää, sillä hieman yllättäen Suomen hankiralli kuuluu pelin helpoimpiin kisoihin. Autovalikoima sisältää ainoastaan nykyaikaisia nelivetoisia WRC-kärryjä.

Vaikka ratojen ja autojen määrässä Richard Burns Rally kieltämättä häviääkin kilpailijoilleen, mestaruussarja on toteutettu suuremmalla tarkkuudella kuin rallipeleissä yleensä. Etenkin auton säätämiseen tarkoitetut valikot ovat suorastaan pelottavan yksityiskohtaisia, ja nippeleiden vääntöön saa epäilemättä kulumaan vaikka tuntikausia. Kaikkia mekaanikon hommat eivät kiinnosta, minkä vuoksi onkin peliltä erittäin kohteliasta tarjota oletuksena täysin kilpailukykyiset säädöt. Auton huollossa korjattavat osat saa halutessaan valita itse kellon tikittäessä taustalla reaaliajassa kohti sallittua aikarajaa. Huoltoajan ylityksestä rangaistaan kymmenen sekunnin aikarangaistuksella, mikä rankimmalla vauriomallinnuksella ei liene kovinkaan harvinainen tapahtuma. Huoltotauoilla voi myös seurata uutisia muiden kuskien edesottamuksista rallissa. Tärkein kauteen liittyvä ominaisuus kuitenkin on dynaaminen sää, joka takaa muuttuvat olosuhteet jokaiselle pelikerralle ja panee puntaroimaan sopivinta rengasvalintaa sikäläisten pekkapoutien ennusteiden perusteella.

Mestaruussarja tarjoaa kolme eri vaikeustasoa, joista helpoimmalla voi ajella varman päälle silti menestyen, mutta seuraaville siirryttäessä vaaditaan jo vauhtia ja riskinottoa. Vauriomallinnusvaihtoehtoja ei kuitenkaan ole lukittu vaikeustasoihin, vaan nämä kaksi voi valita toisistaan riippumatta. Rallikoulun, yksittäisten kisojen ja mestaruussarjan lisäksi pelimuotoihin lukeutuu haastekilpailu, jossa ajetaan muutamia erikoiskokeita itseään Richard Burnsia vastaan. Haasteiden voittaminen avaa käyttöön uusia autoja.

Kaislikossa kolisee

Grafiikka Richard Burns Rallyssa ei ole juurikaan keskinkertaisen yläpuolella, eikä koodia ole ilmeisesti ehditty kunnolla optimoimaan, sillä ruudunpäivitystä ei voi sanoa erityisen sulavaksi. Uusintamoodissa tämän huomaa helpommin, mutta ajaessa ei tapahdu keskittymistä häiritsevää hidastumista. Maisemat ja pientareet ovat kuitenkin melko monipuolisia ja niitä elävöittävät tieltä viime hetkessä pois juoksevat katsojat sekä toisinaan myös tien poikki kirmaavat eläimet. Poroja ei sentään Suomen rallissa nähdä, ikävä kyllä. Katsojiin voi osua, mutta mitään Carmageddon-tyylistä irtojäsenien sinkoilua on turha odottaa. Vaikeimmalla tasolla sivustakatsojan teilaamisesta seuraa kilpailun keskeytys.

Jos grafiikka ei olekaan hengästyttävän hienoa, loistava äänimaailma paikkaa todella paljon. Autosta ja moottorista alkaa kuulua ikäviä sivuääniä heti, jos jotain on rikki. Lisäksi jousten natina, pellin kolahdukset ja uskottavan kuuloinen kartanlukija luovat hyvin aidon kuuloisen ralli-illuusion. Kartanlukijaa täytyy tosin hieman moittia paikoittain myöhässä tulevista nuoteista sekä joidenkin vaarallisten tienvarsiesteiden mainitsematta jättämisestä. Nuottien lausumisajankohtaa voi säätää valikoista aikaisemmaksi, mutta se ei poista ajoitusongelmaa kokonaan, eikä vaikuta millään lailla nuottien määrään.

Teknisessä toteutuksessa miinuspuolelle on listattava latausajat. Kisoja tai mestaruuskautta ajaessa ne eivät niinkään häiritse, mutta rallikoulussa ovat hermot koetuksella, kun jokaisen epäonnistuneen yrityksen jälkeen taso ladataan uudestaan. Joitakin oppitunteja vastaan joutuu taistelemaan niin monta kertaa, että jo lataustaukoihin kuluu yhteensä pieni ikuisuus, varsinkin kun useimmat ajokokeet ovat kestoltaan alle puolen minuutin.

Yhteenvetona voi todeta, että Richard Burns Rally on monella tavalla uraauurtava tekele. Se ei varmasti sovellu kevyttä rallailua etsivälle, mutta palkitsee kunnollista rallisimulaatiota kieli pitkällä odottaneet. Peliä voisi luonnehtia rallin Gran Turismoksi, vaikkei graafisesti yhtä loistokas olekaan. Oppimiskynnys on korkealla, mutta sen ylittämisen jälkeen onnistumisen ilo on sitäkin suurempi.