Kirjoittaja
Kanis
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Electronic Artsille.
Veden valtakunta kutsuu jälleen
Liian harvoin pelimaailmassa nähdään tuotoksia, jotka poikkeavat valtavirrasta. Yleensä vain tyydytään tekemään peli, jossa mennään kaasu pohjassa tai pistetään vihollisia lihoiksi. Onneksi vielä Japanissa jaksetaan muistaa pelaajia, joille hieman erikoiset tuotokset maistuvat, ja nyt eurooppalaiset saavat tästä osansa rauhallisen sukelluspelin jatko-osan muodossa. Everblue 2 tarjoaa edeltäjänsä kaltaista toimintaa, tosin vähän liiankin kanssa, sillä ykkösosasta ei ole päästy montaakaan askelta eteenpäin. Kuitenkin vanha peliydin on tallessa niin hyvässä kuin pahassakin.
Everblue 2:ssa on edeltäjänsä tapaan pääosassa sukellus, joskin maan pinnalla on myös oma tärkeä tehtävänsä. Vedessä näkymä on kuvattu pelihahmon silmistä, ja kahta tattia liikuttelemalla pelaaja ohjaa sankaria sekä näkymää valaisevaa taskulamppua. Pinnan alla on monenmoista tehtävää, esimerkiksi erilaisilla hakulaitteilla pelaaja voi paikantaa meren pohjasta tavaraa. Pohjamutien tutkiminen onkin pelissä tärkeää, sillä veden alaisten tavaroiden kaupustelun lisäksi merestä löytää muun muassa rautaputkia ja -levyjä, joita tarvitaan usein rakennusaineksina. Oikeanlaiset ohjeet ja tarvikkeet korjaamolle viemällä pelaaja voi nimittäin rakennuttaa itselleen esimerkiksi parempia veneitä, joilla pääsee tutkimaan merta aina vain laajemmalta alueelta.
Maanpäällinen toiminta on pelissä sukelluksen ohessa tärkeässä osassa, sillä sankari hoitaa kaupankäyntiä sekä sosiaalisia suhteitaan pikkuruisella saarella. Sieltä pelaaja saa aina uusimmat tehtävät, ja dialogit asukkien kanssa kuljettavat juonta eteenpäin. Saarella ollessaan pelaajaa ei näytetä ollenkaan ruudulla, vaan sankari on ikään kuin katsojan roolissa hieman ulkopuolisena. Edellisestä osasta tuttu, jokseenkin kömpelö valintakursori on edelleen käytössä, jolla valitaan aina tutkimisen kohde ja keskustelukumppani. Systeemi tuntuu hieman vanhanaikaiselta, mutta toisaalta sen avulla toiminta etenee jouhevasti paikasta toiseen ilman turhaa juoksemista.
Uudet tehtävät on saarella kerätty kätevästi yhteen paikkaan ilmoitustaululle, josta pelaaja voi selvittää kenen kanssa kannattaa keskustella työtehtävistä syvällisemmin. Yleensä toimeksiannot ovat melko pieniä hommia, joissa asukkaat haluavat itselleen erilaisia meren aarteita. Yleisiä ovat tehtävät, joissa saarelainen haluaa kerätä itselleen tiettyä esinetyyppiä, esimerkiksi taidekeräilijä etsii itselleen patsaita, tauluja ja muuta arvokasta. Soveliaita paikkoja tavaroiden keräilylle ovat vanhat uponneet alukset, joista voi poimia vapaasti ajan hampaan kuluttamia esineitä.
Roolipeliä veden alla
Everbluen jatko-osassa on edeltäjänsä tapaan kevyitä roolipelielementtejä. Kaupasta, ja myöhemmin huutokaupasta pelaaja voi ostaa itselleen parempia varusteita, joiden avulla sankarin mahdollisuudet veden alla paranevat. Uudet räpylät tarjoavat kovempaa vauhtia, kun taas hienompi happipullo sekä puku mahdollistavat pidemmät sukellusreissut syvissä vesissä. Pelaaja voi osaa kaupasta itselleen myös erikokoisia laukkuja ja sulloa niihin tavaraa laukun koon puitteissa. Esineiden painon ylittäessä laukun maksimin, alkaa sankari menettää energiaa, ja sen loppuessa pelaajan matka päättyy veden alle. Happimittari sekä energiapalkki ovatkin pelissä molemmat mukana, ja terveyspisteitä menettää tavarapainon ylittymisen lisäksi liian syvissä vesissä sukeltamisesta. Onneksi tarjolla on kuntoa parantavia lääkkeitä, mutta happea saa lisää ainoastaan viettämällä yön hotellissa tai pelin myöhemmässä vaiheessa omassa kämpässä.
Roolipeliominaisuuksien lisäksi pelissä on mukana melko viihdyttäviä keräilyelementtejä: tehtäviä suorittamalla asukkaat palkitsevat sankaria niin sanotuilla kiitollisuuden simpukoilla, jotka ovat osoitus onnistuneista tavoitteiden täyttämisestä. Simpukoiden kerääminen onkin yllättävän hauskaa puuhaa, ja kaikkien niiden haalimiseen kuluu aikaa. Pelin päätehtävän voi onneksi huoletta selvittää lävitse ja keskittyä vaikkapa myöhemmin sivutehtävien suorittamiseen. Simpukoiden lisäksi toinen keräilemisen kohde on kaloista otetut valokuvat. Everblue 2:ssa pelaaja saa nimittäin melko nopeasti käyttöönsä kameran, ja tavoitteena on valokuvata mahdollisimman moni eri kalalaji kuva-albumiin. Kuvan nappaamalla pelaaja saa kyseisen merenelävän pieneen akvaarioonsa, jossa voi pitää aina rajattua määrää kaloja kerrallaan. Valitettavasti akvaario ei ole pelissä kovinkaan toimiva lisä, sillä kaloja näkee muutenkin tarpeekseen meressä. Tästäkin huolimatta uusien lajien bongailu on miellyttävää, varsinkin kun merenelävän piirteitä voi tutkia rauhassa sukelluksen jälkeen valokuvasta. Jotain mukavampaa bonusta olisi voinut kuvaukseen kuitenkin keksiä.
Henkeäsalpaavaa tunnelmaa
Ehdottomasti parhaiten Everblue 2 toimii, kun pelaaja tutkii vanhoja hylättyjä aluksia vain taskulamppu kädessään. Laivojen, sukellusveneiden ja uponneiden lentokoneiden matkustajien elämäntyylin voi aistia merenpohjassa, jossa pelaaja näkee enää jäänteet hienoista juhlasaleista ja pienistä makuuhuoneista. Tunnelma tällöin on kerta kaikkiaan upea, varsinkin kun pelaaja voi kuulla ainoastaan oman hengityksen. Pelaaja tietää olevansa ypöyksin pimeässä hylätyssä aluksessa kymmenien metrien syvyydessä, eikä ikinä voi olla varma, mitä nurkan takaa löytyy.
Lähes poikkeuksetta pelaajalle annetaan tehtäväksi löytää aluksesta jokin pieni ja tärkeä esine, joten tutkiminen menee vielä todella tarkaksi. Tutkimusretkiä rajoittaa happipullon kapasiteetti, sillä pullosta riittää ilmaa noin kymmenen minuutin sukelluksia varten. Sankarin täytyy keskeyttää uimareissunsa välillä hetkeksi noustakseen pintaan sopivan ulospääsypaikan kautta. Liiallisesta viivyttelystä aluksessa rangaistaan siis tylysti hapenpuutteen kautta kuolemalla. Pelin vaikeus piileekin lähinnä terveyspisteiden sekä ilman kanssa tasapainottelussa, ja omalta osaltaan vaikeusasteeseen vaikuttavat ylisuuret sekä merten pedot, hait. Vaikka haikaloja onkin Everblue 2:ssa kohtuullisen vähän, on niiden kohtaaminen aina pelottava kokemus. Tunnelmaa nostattaa Tappajahai-elokuvan teemamusiikkia tapaileva kappale, joka nostaa niskakarvat pystyyn alkaessaan pauhata toden teolla. Hait ovat pelissä kuitenkin melko vaarattomia, ja niiden profiilia olisi hyvinkin voinut nostaa.
Rujoa katseltavaa
Vaikka tunnelma onkin pelissä loistava, on graafinen puoli jätetty täysin unohduksiin. Ykkösosasta ei ole päästy ulkoasun puolesta eteenpäin, ja edeltäjäkin oli suoraan sanottuna ruma. Ankeat tekstuurit tuovat mieleen PS One -ajan, kun nykyään pelit ovat jo hyvin hohdokkaita. Samaa voisi sanoa kaloista, jotka ovat pelkistettyjä. Eri lajit erottuvat kyllä hyvin toisistaan, mutta ne eivät näytä aidoilta. Uintianimaatioihin olisi voinut panostaa, sillä se olisi antanut pelille sekä uskottavuutta että näyttävyyttä. Maanpäällisissä ruuduissa grafiikka tuo mieleen värikkäät seikkailupelit takavuosilta, tosin sillä erotuksella, että Everblue 2:ssa samat hahmojen liikeanimaatiot toistuvat koko ajan ärsyttäen tarkkaavaisia pelaajia. Kokonaisuudessaan graafisen puolen limboaminen on varsin harmillista, sillä Everblue 2 olisi voinut olla tunnelmaltaan jopa vielä parempi kokemus, mikäli ulkoasuun olisi panostettu.
Äänten osalta pelissä on onnistuttu sentään paremmin, joskaan musiikkia ei ole paljon. Pääasiassa kappaleet koostuvat melko viihdyttävistä aurinkorantakipaleista, jotka sopivat Everbluen tunnelmaan. Sukelluksen aikana ei taasen kuulla musiikkia ollenkaan, mikä tuntuu hieman omituiselta. On kuitenkin otettava huomioon, että pelkkä uinnin taustalla kuultava hengitysääni luo peliin omalaatuisen, mutta aidon tunnelman. Ratkaisu toimii tällaisenaan mainiosti.
Yksinkertainen mutta vaikuttava
Yhteenvetona sanottakoon, että Everblue 2 on kuin lisälevy ykkösosaan, niin samanlainen peli on edeltäjäänsä verrattuna. Se ei estä uutukaista kuitenkaan olemasta hyvä peli, sillä tuotoksessa on maagista vetovoimaa. Periaatteessa toiminta on hyvin yksinkertaista tavaroiden hakua, mutta kun tunnelma on käsin kosketeltava, vie Everblue mukanaan.
Kyseessä on peli, jota joko vihaa tai rakastaa. Toisille alusten tutkiminen ei sovi ollenkaan, ja toisille se on ainutlaatuinen elämys. Edellisen osan ystävien pitäisi olla pelin parissa kuin kotonaan. Toisaalta ne, jotka eivät ykkösosasta pitäneet, eivät varmasti pidä seuraajastakaan. Everbluen jatko-osaa voi suositella vilpittömästi niille, jotka etsivät Icon kaltaisia poikkeavia pelikokemuksia.
Liian harvoin pelimaailmassa nähdään tuotoksia, jotka poikkeavat valtavirrasta. Yleensä vain tyydytään tekemään peli, jossa mennään kaasu pohjassa tai pistetään vihollisia lihoiksi. Onneksi vielä Japanissa jaksetaan muistaa pelaajia, joille hieman erikoiset tuotokset maistuvat, ja nyt eurooppalaiset saavat tästä osansa rauhallisen sukelluspelin jatko-osan muodossa. Everblue 2 tarjoaa edeltäjänsä kaltaista toimintaa, tosin vähän liiankin kanssa, sillä ykkösosasta ei ole päästy montaakaan askelta eteenpäin. Kuitenkin vanha peliydin on tallessa niin hyvässä kuin pahassakin.
Everblue 2:ssa on edeltäjänsä tapaan pääosassa sukellus, joskin maan pinnalla on myös oma tärkeä tehtävänsä. Vedessä näkymä on kuvattu pelihahmon silmistä, ja kahta tattia liikuttelemalla pelaaja ohjaa sankaria sekä näkymää valaisevaa taskulamppua. Pinnan alla on monenmoista tehtävää, esimerkiksi erilaisilla hakulaitteilla pelaaja voi paikantaa meren pohjasta tavaraa. Pohjamutien tutkiminen onkin pelissä tärkeää, sillä veden alaisten tavaroiden kaupustelun lisäksi merestä löytää muun muassa rautaputkia ja -levyjä, joita tarvitaan usein rakennusaineksina. Oikeanlaiset ohjeet ja tarvikkeet korjaamolle viemällä pelaaja voi nimittäin rakennuttaa itselleen esimerkiksi parempia veneitä, joilla pääsee tutkimaan merta aina vain laajemmalta alueelta.
Maanpäällinen toiminta on pelissä sukelluksen ohessa tärkeässä osassa, sillä sankari hoitaa kaupankäyntiä sekä sosiaalisia suhteitaan pikkuruisella saarella. Sieltä pelaaja saa aina uusimmat tehtävät, ja dialogit asukkien kanssa kuljettavat juonta eteenpäin. Saarella ollessaan pelaajaa ei näytetä ollenkaan ruudulla, vaan sankari on ikään kuin katsojan roolissa hieman ulkopuolisena. Edellisestä osasta tuttu, jokseenkin kömpelö valintakursori on edelleen käytössä, jolla valitaan aina tutkimisen kohde ja keskustelukumppani. Systeemi tuntuu hieman vanhanaikaiselta, mutta toisaalta sen avulla toiminta etenee jouhevasti paikasta toiseen ilman turhaa juoksemista.
Uudet tehtävät on saarella kerätty kätevästi yhteen paikkaan ilmoitustaululle, josta pelaaja voi selvittää kenen kanssa kannattaa keskustella työtehtävistä syvällisemmin. Yleensä toimeksiannot ovat melko pieniä hommia, joissa asukkaat haluavat itselleen erilaisia meren aarteita. Yleisiä ovat tehtävät, joissa saarelainen haluaa kerätä itselleen tiettyä esinetyyppiä, esimerkiksi taidekeräilijä etsii itselleen patsaita, tauluja ja muuta arvokasta. Soveliaita paikkoja tavaroiden keräilylle ovat vanhat uponneet alukset, joista voi poimia vapaasti ajan hampaan kuluttamia esineitä.
Roolipeliä veden alla
Everbluen jatko-osassa on edeltäjänsä tapaan kevyitä roolipelielementtejä. Kaupasta, ja myöhemmin huutokaupasta pelaaja voi ostaa itselleen parempia varusteita, joiden avulla sankarin mahdollisuudet veden alla paranevat. Uudet räpylät tarjoavat kovempaa vauhtia, kun taas hienompi happipullo sekä puku mahdollistavat pidemmät sukellusreissut syvissä vesissä. Pelaaja voi osaa kaupasta itselleen myös erikokoisia laukkuja ja sulloa niihin tavaraa laukun koon puitteissa. Esineiden painon ylittäessä laukun maksimin, alkaa sankari menettää energiaa, ja sen loppuessa pelaajan matka päättyy veden alle. Happimittari sekä energiapalkki ovatkin pelissä molemmat mukana, ja terveyspisteitä menettää tavarapainon ylittymisen lisäksi liian syvissä vesissä sukeltamisesta. Onneksi tarjolla on kuntoa parantavia lääkkeitä, mutta happea saa lisää ainoastaan viettämällä yön hotellissa tai pelin myöhemmässä vaiheessa omassa kämpässä.
Roolipeliominaisuuksien lisäksi pelissä on mukana melko viihdyttäviä keräilyelementtejä: tehtäviä suorittamalla asukkaat palkitsevat sankaria niin sanotuilla kiitollisuuden simpukoilla, jotka ovat osoitus onnistuneista tavoitteiden täyttämisestä. Simpukoiden kerääminen onkin yllättävän hauskaa puuhaa, ja kaikkien niiden haalimiseen kuluu aikaa. Pelin päätehtävän voi onneksi huoletta selvittää lävitse ja keskittyä vaikkapa myöhemmin sivutehtävien suorittamiseen. Simpukoiden lisäksi toinen keräilemisen kohde on kaloista otetut valokuvat. Everblue 2:ssa pelaaja saa nimittäin melko nopeasti käyttöönsä kameran, ja tavoitteena on valokuvata mahdollisimman moni eri kalalaji kuva-albumiin. Kuvan nappaamalla pelaaja saa kyseisen merenelävän pieneen akvaarioonsa, jossa voi pitää aina rajattua määrää kaloja kerrallaan. Valitettavasti akvaario ei ole pelissä kovinkaan toimiva lisä, sillä kaloja näkee muutenkin tarpeekseen meressä. Tästäkin huolimatta uusien lajien bongailu on miellyttävää, varsinkin kun merenelävän piirteitä voi tutkia rauhassa sukelluksen jälkeen valokuvasta. Jotain mukavampaa bonusta olisi voinut kuvaukseen kuitenkin keksiä.
Henkeäsalpaavaa tunnelmaa
Ehdottomasti parhaiten Everblue 2 toimii, kun pelaaja tutkii vanhoja hylättyjä aluksia vain taskulamppu kädessään. Laivojen, sukellusveneiden ja uponneiden lentokoneiden matkustajien elämäntyylin voi aistia merenpohjassa, jossa pelaaja näkee enää jäänteet hienoista juhlasaleista ja pienistä makuuhuoneista. Tunnelma tällöin on kerta kaikkiaan upea, varsinkin kun pelaaja voi kuulla ainoastaan oman hengityksen. Pelaaja tietää olevansa ypöyksin pimeässä hylätyssä aluksessa kymmenien metrien syvyydessä, eikä ikinä voi olla varma, mitä nurkan takaa löytyy.
Lähes poikkeuksetta pelaajalle annetaan tehtäväksi löytää aluksesta jokin pieni ja tärkeä esine, joten tutkiminen menee vielä todella tarkaksi. Tutkimusretkiä rajoittaa happipullon kapasiteetti, sillä pullosta riittää ilmaa noin kymmenen minuutin sukelluksia varten. Sankarin täytyy keskeyttää uimareissunsa välillä hetkeksi noustakseen pintaan sopivan ulospääsypaikan kautta. Liiallisesta viivyttelystä aluksessa rangaistaan siis tylysti hapenpuutteen kautta kuolemalla. Pelin vaikeus piileekin lähinnä terveyspisteiden sekä ilman kanssa tasapainottelussa, ja omalta osaltaan vaikeusasteeseen vaikuttavat ylisuuret sekä merten pedot, hait. Vaikka haikaloja onkin Everblue 2:ssa kohtuullisen vähän, on niiden kohtaaminen aina pelottava kokemus. Tunnelmaa nostattaa Tappajahai-elokuvan teemamusiikkia tapaileva kappale, joka nostaa niskakarvat pystyyn alkaessaan pauhata toden teolla. Hait ovat pelissä kuitenkin melko vaarattomia, ja niiden profiilia olisi hyvinkin voinut nostaa.
Rujoa katseltavaa
Vaikka tunnelma onkin pelissä loistava, on graafinen puoli jätetty täysin unohduksiin. Ykkösosasta ei ole päästy ulkoasun puolesta eteenpäin, ja edeltäjäkin oli suoraan sanottuna ruma. Ankeat tekstuurit tuovat mieleen PS One -ajan, kun nykyään pelit ovat jo hyvin hohdokkaita. Samaa voisi sanoa kaloista, jotka ovat pelkistettyjä. Eri lajit erottuvat kyllä hyvin toisistaan, mutta ne eivät näytä aidoilta. Uintianimaatioihin olisi voinut panostaa, sillä se olisi antanut pelille sekä uskottavuutta että näyttävyyttä. Maanpäällisissä ruuduissa grafiikka tuo mieleen värikkäät seikkailupelit takavuosilta, tosin sillä erotuksella, että Everblue 2:ssa samat hahmojen liikeanimaatiot toistuvat koko ajan ärsyttäen tarkkaavaisia pelaajia. Kokonaisuudessaan graafisen puolen limboaminen on varsin harmillista, sillä Everblue 2 olisi voinut olla tunnelmaltaan jopa vielä parempi kokemus, mikäli ulkoasuun olisi panostettu.
Äänten osalta pelissä on onnistuttu sentään paremmin, joskaan musiikkia ei ole paljon. Pääasiassa kappaleet koostuvat melko viihdyttävistä aurinkorantakipaleista, jotka sopivat Everbluen tunnelmaan. Sukelluksen aikana ei taasen kuulla musiikkia ollenkaan, mikä tuntuu hieman omituiselta. On kuitenkin otettava huomioon, että pelkkä uinnin taustalla kuultava hengitysääni luo peliin omalaatuisen, mutta aidon tunnelman. Ratkaisu toimii tällaisenaan mainiosti.
Yksinkertainen mutta vaikuttava
Yhteenvetona sanottakoon, että Everblue 2 on kuin lisälevy ykkösosaan, niin samanlainen peli on edeltäjäänsä verrattuna. Se ei estä uutukaista kuitenkaan olemasta hyvä peli, sillä tuotoksessa on maagista vetovoimaa. Periaatteessa toiminta on hyvin yksinkertaista tavaroiden hakua, mutta kun tunnelma on käsin kosketeltava, vie Everblue mukanaan.
Kyseessä on peli, jota joko vihaa tai rakastaa. Toisille alusten tutkiminen ei sovi ollenkaan, ja toisille se on ainutlaatuinen elämys. Edellisen osan ystävien pitäisi olla pelin parissa kuin kotonaan. Toisaalta ne, jotka eivät ykkösosasta pitäneet, eivät varmasti pidä seuraajastakaan. Everbluen jatko-osaa voi suositella vilpittömästi niille, jotka etsivät Icon kaltaisia poikkeavia pelikokemuksia.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja