Räiskintää vaistojen varassa
Vuosi sitten PC:lle julkaistu Far Cry vei FPS-räiskinnät uudelle tasolle graafisen ulkoasunsa avulla. Ensimmäistä kertaa koskaan onnistuttiin toteuttamaan viidakkoon keskittynyt toimintapeli, jossa kentät olivat täynnä todellisen kaltaista tiheää kasvustoa kuten puita, puskia ja köynnöksiä. Puitteet olivat muutenkin kunnossa, joten PC:n Far Cry oli niin arvostelu- kuin myyntihitti. Nyt peli on käännetty Xboxille, mutta kyseessä ei ole suora siirto laitteelta toiselle, sillä alkuperäisestä tarinasta on otettu lähinnä perusteet ja mukaan on ympätty "predator" -kykyjä.
Päähenkilö on sama kuin ennenkin eli eläkkeelle siirtynyt erikoisjoukkujen sotilas nimeltä Jack Carver, joka pelin alussa on kuljettanut veneellään salaperäisen naistoimittajan tekemään juttua paratiisisaarelle. Juoni potkaistaan liikkeelle, kun Jack antaa vastahakoisesti toimittajan käyttää vesiskootteriaan päästäkseen näppärämmin ottamaan kuvia saaresta. Kaikki ei tietenkään ole miltä näyttää, sillä toimittajan ollessa muualla hyökkäävät raskaasti aseistetut sotilaat Carverin kimppuun. Vene tuhoutuu rytäkässä ja ainoa vaihtoehto on paeta trooppisen saaren uumeniin. Jackin selviytymiskamppailu alkaa.
Ensimmäinen huomionarvoinen seikka pelissä on sen silmää miellyttävät ympäristöt. Saari todellakin näyttää ja tuntuu paratiisilta lukuun ottamatta sitä seikkaa, että pelaaja yritetään tappaa tavalla tai toisella lähes jatkuvasti. Aivan kuten PC-versiossa, viidakot tuntuvat edelleen viidakoilta tiheine kasvustoineen ja mikä parasta, pelin ruudunpäivitys säilyy silti tasaisena. Xboxia varten on jopa lisätty eräs ominaisuus, joka hyödyntää pelin viidakkoista ympäristöä. Pelaaja voi nimittäin virittää puihin ansoja ja yrittää saada vihollisia kävelemään niihin. Ansojen lisäksi pelaajalla on mahdollisuus asettaa myös maamiinoja. Alun jälkeen kyseisiä ominaisuuksia ei juuri tule hyödynnettyä, mutta onpahan mukavana lisänä.
Uhka iskee tyhjästä
Jos ympäristö näyttää vehreältä ja kauniilta, ei hahmojen toteutukselle voi antaa yhtä hyvää arvosanaa. Hahmot ovat persoonattomia ulkoiselta olemukseltaan ja suorastaan rumia. Asiaa ei auta huono hahmoanimointi, sillä liikkuminen näyttää paikoitellen jopa luonnottomalta. Hahmojen toteutuksen voisi antaa anteeksi, jos vihollisten tekoäly olisi kunnossa, mutta näin ei valitettavasti ole. Far Cry Instinctsissä saadaan todistaa vaihteeksi typerintä tekoälyä, mitä Xboxin ammuskelupeleissä on vähään aikaan nähty. Ongelma saa välillä naurettavia piirteitä: pelaaja voi joskus ampua viholliseen suoran osuman, jolloin vihollinen saattaa vain todeta, että kyseessä oli tuuli tai muu luonnonilmiö ja jatkaa oleskeluaan muina miehinä. Sitten kun taistelutahto saa vihdoinkin ylivallan, ei asia hoidu kovinkaan ammattimaisesti. Palkkasotilaat lähinnä juoksevat suoraan pelaajan näkökenttään, jolloin heidät voidaan tiputtaa yksitellen. Läsnäolon tunnetta haittaa myös se, että viholliset tuntuvat ilmestyvän tyhjästä, kun pelaaja ottaa suoran toiminnan avukseen.
Vaikka Xboxille on PC-versioon verrattuna lisätty joitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, ei se peitä sitä toiseikkaa, että niitä olennaisimpia on valitettavasti jouduttu vesittämään. Siinä missä PC:n kentät olivat kohtalaisen avonaisia antaen mahdollisuuksia erilaisille reiteille ja tavoille läpäistä kenttä, ovat Far Cry Instinctsin yksinpelikartat putkimaisia. Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ei ole, vaan pelaaja on pakotettu etenemään ennalta määritettyä reittiä pitkin. Lisäksi kenttäsuunnittelussa on toteutettu Halon asettamaa junnaavaa esimerkkiä, sillä tyypillinen kenttä etenee tympeän itseääntoistavasti. Aluksi mennään esimerkiksi jalan ja kohdataan pari vihollisen leiriä, joista tietenkin tapetaan kaikki. Leiristä otetaan auto tai muu ajoneuvo, jolla huristetaan hurjaa vauhtia jonkin aikaa. Autolla eteneminen estetään jonkinlaisella mielikuvituksettomalla tiesululla, jolloin edetään taas jalan ja puhdistetaan pari leiriä vihulaisista. Putkimaista, itseääntoistavaa – tylsää.
Vajaavaisuuksistaan huolimatta yksinpelissä on hetkensä. Ensimmäiset kentät menevät mukavan survivalistisissa tunnelmissa Jackin yrittäessä saada selkoa tilanteestaan. Erilaisia aseita löytyy matkan varrelta mukavat valikoimat, mutta suoraviivaista toimintaa tasapainotetaan ajoittaisella hiiviskelyllä. Alun jälkeen tarina saa uuden ulottuvuuden, kun Jackiin ruiskutetaan outoa seerumia, joka antaa hänelle yli-inhimillisiä kykyjä. Aluksi kyvyt rajoittuvat vain hurjan voimakkaaseen aseettomaan iskuun, joka lennättää vastustajan suorastaan koomisen liioitellulla räsynukke-efektillä. Pian Jack pystyy muun muassa näkemään pimeässä ja liikkumaan yliluonnollisen nopeasti. Metsästetystä tulee metsästäjä. Kun mukaan heitetään vielä jättimäisiä mutanttiöllimölliäisiä, niin mikäs sen mukavampaa.
Toteuta unelmasi – osta oma saari ja rakenna sinne mökki
Äänitoteutus edesauttaa positiivisesti Far Cry Instinctsin tunnelmaa. Aseet laulavat vakuuttavasti ja paratiisin tropiikkia on siunattu asiaan kuuluvalla ambienssilla, kuten lintujen laululla ja muilla sirityksillä. Ääninäyttelyä sietää, kunhan osaa suhtautua asiaan toimintaelokuvien camp-hengessä. Myös musiikkia soitetaan yksinpelin taustalla silloin tällöin, mutta onneksi tunnelmaa pyritään ylläpitämään suurimmaksi osaksi puhtaasti äänimaiseman keinoin.
Yksinpelin läpäisee nopeasti, mutta laadukas Live-peli tuo lisää vastinetta rahalle. Mukana ovat kaikki normaalit pelimuodot, kuten deathmatch, joukkue-deathmatch ja lipunryöstö. Mielenkiintoisin tosin on ehkä predator-pelimuoto, jossa yhdellä pelaajalla on kaikki yksinpelistä tutut erikoiskyvyt, kuten yli-inhimillinen nopeus ja pikainen itsensä parannus. Kyseinen pelaaja on predator ja muut pelaajat yrittävät päästä predatorin hallitseman alueen halki kytkimelle, joka käynnistää predator-ansan tappaen tämän. Asia ei kuitenkaan käy käden käänteessä, sillä yliluonnollisen vahva predator voi napsia metsästäjiään muuttaen pelin mukavan tappavaksi hippaleikiksi. Pelin mukana tulee monia hyviä moninpelikarttoja, mutta kaikkein hienoin ominaisuus on luultavasti karttaeditori, joka on yksinkertainen käyttää, mutta samalla tarpeeksi monipuolinen, että kuka tahansa voi luoda toimivan moninpelikartan. Editorin ansiosta eivät kartat lopu koskaan kesken moninpelimätöissä, vaan Live on aina täynnä tuoreita taistelukenttiä.
Far Cry Instincts on keskinkertaista ammuskelua niille, jotka sellaista edelleen kaipaavat. Verrattain kauniiden ympäristöjen ja karttaeditorin lisäksi se ei juuri tarjoa uutta Xboxin FPS-markkinoilla. Yksinpelin tarina jaksaa pitää otteessaan loppuun asti ja Live-moninpeli toimii hyvin, mutta muuten tällä hetkellä ei Far Cry Instinctsin kaltaista peliä juuri kaivata. Esimerkiksi Halo 2 tarjoaa pelimekaaniikaltaan käytännössä jo kaiken saman. Xboxin kannalta Far Cry Instincts vain syventää sen surkuhupaisaa mainetta FPS-konsolina, mikä ei ole kovin mairittelevaa laitteen elinkaaren kääntyessä ehtoopuolelle.
Vuosi sitten PC:lle julkaistu Far Cry vei FPS-räiskinnät uudelle tasolle graafisen ulkoasunsa avulla. Ensimmäistä kertaa koskaan onnistuttiin toteuttamaan viidakkoon keskittynyt toimintapeli, jossa kentät olivat täynnä todellisen kaltaista tiheää kasvustoa kuten puita, puskia ja köynnöksiä. Puitteet olivat muutenkin kunnossa, joten PC:n Far Cry oli niin arvostelu- kuin myyntihitti. Nyt peli on käännetty Xboxille, mutta kyseessä ei ole suora siirto laitteelta toiselle, sillä alkuperäisestä tarinasta on otettu lähinnä perusteet ja mukaan on ympätty "predator" -kykyjä.
Päähenkilö on sama kuin ennenkin eli eläkkeelle siirtynyt erikoisjoukkujen sotilas nimeltä Jack Carver, joka pelin alussa on kuljettanut veneellään salaperäisen naistoimittajan tekemään juttua paratiisisaarelle. Juoni potkaistaan liikkeelle, kun Jack antaa vastahakoisesti toimittajan käyttää vesiskootteriaan päästäkseen näppärämmin ottamaan kuvia saaresta. Kaikki ei tietenkään ole miltä näyttää, sillä toimittajan ollessa muualla hyökkäävät raskaasti aseistetut sotilaat Carverin kimppuun. Vene tuhoutuu rytäkässä ja ainoa vaihtoehto on paeta trooppisen saaren uumeniin. Jackin selviytymiskamppailu alkaa.
Ensimmäinen huomionarvoinen seikka pelissä on sen silmää miellyttävät ympäristöt. Saari todellakin näyttää ja tuntuu paratiisilta lukuun ottamatta sitä seikkaa, että pelaaja yritetään tappaa tavalla tai toisella lähes jatkuvasti. Aivan kuten PC-versiossa, viidakot tuntuvat edelleen viidakoilta tiheine kasvustoineen ja mikä parasta, pelin ruudunpäivitys säilyy silti tasaisena. Xboxia varten on jopa lisätty eräs ominaisuus, joka hyödyntää pelin viidakkoista ympäristöä. Pelaaja voi nimittäin virittää puihin ansoja ja yrittää saada vihollisia kävelemään niihin. Ansojen lisäksi pelaajalla on mahdollisuus asettaa myös maamiinoja. Alun jälkeen kyseisiä ominaisuuksia ei juuri tule hyödynnettyä, mutta onpahan mukavana lisänä.
Uhka iskee tyhjästä
Jos ympäristö näyttää vehreältä ja kauniilta, ei hahmojen toteutukselle voi antaa yhtä hyvää arvosanaa. Hahmot ovat persoonattomia ulkoiselta olemukseltaan ja suorastaan rumia. Asiaa ei auta huono hahmoanimointi, sillä liikkuminen näyttää paikoitellen jopa luonnottomalta. Hahmojen toteutuksen voisi antaa anteeksi, jos vihollisten tekoäly olisi kunnossa, mutta näin ei valitettavasti ole. Far Cry Instinctsissä saadaan todistaa vaihteeksi typerintä tekoälyä, mitä Xboxin ammuskelupeleissä on vähään aikaan nähty. Ongelma saa välillä naurettavia piirteitä: pelaaja voi joskus ampua viholliseen suoran osuman, jolloin vihollinen saattaa vain todeta, että kyseessä oli tuuli tai muu luonnonilmiö ja jatkaa oleskeluaan muina miehinä. Sitten kun taistelutahto saa vihdoinkin ylivallan, ei asia hoidu kovinkaan ammattimaisesti. Palkkasotilaat lähinnä juoksevat suoraan pelaajan näkökenttään, jolloin heidät voidaan tiputtaa yksitellen. Läsnäolon tunnetta haittaa myös se, että viholliset tuntuvat ilmestyvän tyhjästä, kun pelaaja ottaa suoran toiminnan avukseen.
Vaikka Xboxille on PC-versioon verrattuna lisätty joitakin mielenkiintoisia ominaisuuksia, ei se peitä sitä toiseikkaa, että niitä olennaisimpia on valitettavasti jouduttu vesittämään. Siinä missä PC:n kentät olivat kohtalaisen avonaisia antaen mahdollisuuksia erilaisille reiteille ja tavoille läpäistä kenttä, ovat Far Cry Instinctsin yksinpelikartat putkimaisia. Vaihtoehtoisia lähestymistapoja ei ole, vaan pelaaja on pakotettu etenemään ennalta määritettyä reittiä pitkin. Lisäksi kenttäsuunnittelussa on toteutettu Halon asettamaa junnaavaa esimerkkiä, sillä tyypillinen kenttä etenee tympeän itseääntoistavasti. Aluksi mennään esimerkiksi jalan ja kohdataan pari vihollisen leiriä, joista tietenkin tapetaan kaikki. Leiristä otetaan auto tai muu ajoneuvo, jolla huristetaan hurjaa vauhtia jonkin aikaa. Autolla eteneminen estetään jonkinlaisella mielikuvituksettomalla tiesululla, jolloin edetään taas jalan ja puhdistetaan pari leiriä vihulaisista. Putkimaista, itseääntoistavaa – tylsää.
Vajaavaisuuksistaan huolimatta yksinpelissä on hetkensä. Ensimmäiset kentät menevät mukavan survivalistisissa tunnelmissa Jackin yrittäessä saada selkoa tilanteestaan. Erilaisia aseita löytyy matkan varrelta mukavat valikoimat, mutta suoraviivaista toimintaa tasapainotetaan ajoittaisella hiiviskelyllä. Alun jälkeen tarina saa uuden ulottuvuuden, kun Jackiin ruiskutetaan outoa seerumia, joka antaa hänelle yli-inhimillisiä kykyjä. Aluksi kyvyt rajoittuvat vain hurjan voimakkaaseen aseettomaan iskuun, joka lennättää vastustajan suorastaan koomisen liioitellulla räsynukke-efektillä. Pian Jack pystyy muun muassa näkemään pimeässä ja liikkumaan yliluonnollisen nopeasti. Metsästetystä tulee metsästäjä. Kun mukaan heitetään vielä jättimäisiä mutanttiöllimölliäisiä, niin mikäs sen mukavampaa.
Toteuta unelmasi – osta oma saari ja rakenna sinne mökki
Äänitoteutus edesauttaa positiivisesti Far Cry Instinctsin tunnelmaa. Aseet laulavat vakuuttavasti ja paratiisin tropiikkia on siunattu asiaan kuuluvalla ambienssilla, kuten lintujen laululla ja muilla sirityksillä. Ääninäyttelyä sietää, kunhan osaa suhtautua asiaan toimintaelokuvien camp-hengessä. Myös musiikkia soitetaan yksinpelin taustalla silloin tällöin, mutta onneksi tunnelmaa pyritään ylläpitämään suurimmaksi osaksi puhtaasti äänimaiseman keinoin.
Yksinpelin läpäisee nopeasti, mutta laadukas Live-peli tuo lisää vastinetta rahalle. Mukana ovat kaikki normaalit pelimuodot, kuten deathmatch, joukkue-deathmatch ja lipunryöstö. Mielenkiintoisin tosin on ehkä predator-pelimuoto, jossa yhdellä pelaajalla on kaikki yksinpelistä tutut erikoiskyvyt, kuten yli-inhimillinen nopeus ja pikainen itsensä parannus. Kyseinen pelaaja on predator ja muut pelaajat yrittävät päästä predatorin hallitseman alueen halki kytkimelle, joka käynnistää predator-ansan tappaen tämän. Asia ei kuitenkaan käy käden käänteessä, sillä yliluonnollisen vahva predator voi napsia metsästäjiään muuttaen pelin mukavan tappavaksi hippaleikiksi. Pelin mukana tulee monia hyviä moninpelikarttoja, mutta kaikkein hienoin ominaisuus on luultavasti karttaeditori, joka on yksinkertainen käyttää, mutta samalla tarpeeksi monipuolinen, että kuka tahansa voi luoda toimivan moninpelikartan. Editorin ansiosta eivät kartat lopu koskaan kesken moninpelimätöissä, vaan Live on aina täynnä tuoreita taistelukenttiä.
Far Cry Instincts on keskinkertaista ammuskelua niille, jotka sellaista edelleen kaipaavat. Verrattain kauniiden ympäristöjen ja karttaeditorin lisäksi se ei juuri tarjoa uutta Xboxin FPS-markkinoilla. Yksinpelin tarina jaksaa pitää otteessaan loppuun asti ja Live-moninpeli toimii hyvin, mutta muuten tällä hetkellä ei Far Cry Instinctsin kaltaista peliä juuri kaivata. Esimerkiksi Halo 2 tarjoaa pelimekaaniikaltaan käytännössä jo kaiken saman. Xboxin kannalta Far Cry Instincts vain syventää sen surkuhupaisaa mainetta FPS-konsolina, mikä ei ole kovin mairittelevaa laitteen elinkaaren kääntyessä ehtoopuolelle.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja