Need For Speed Underground 2

Electronic Artsin Need For Speed -arcade-kaahailut ovat varmasti jokaiselle autopelien krominhohteiseen maailmaan kurkistaneelle tuttuja. Lähes kymmenen vuoden ikään ehtinyt pelisarja on nimennyt itseään jos jonkinmoisilla lisänimikkeillä ja viime vuosina NFS-kansia ovat koristaneet mm. Hot Pursuit- ja Underground-tittelit. Hot Pursuitin tarjotessa kiivaita takaa-ajoja, keskittyy Underground puolestaan alamaailman autokulttuuriin. Sarjan kakkososa alleviivaa itseään entistä parempana ja vauhdikkaampana pelinä. Uusia pelimuotoja ja virityksiä onkin mukana vaikka millä mitalla. Edellisistä virheistä on opittu, mutta kuinka paljon?

Kuumaa kruisailua ikuisen yön kaupungissa

Miltä kuulostaisi valtavan kokoinen metropoli, josta löytyy autoilijalle viivaa melkein joka kulman takaa? Palkintona on kymmeniätuhansia dollareita, kuumia kissoja, mainetta ja kunniaa. GSM ja GPS kuuluvat itsestään selviin luontaisetuihin. Menopeliään voi puunata ja tuunata lähes rajattomasti, sillä uutta kromia löytyy aina kun mieli tekee. Bonuksena päälle: ei poliisia, ei liikennesääntöjä, eikä huolta huomisesta. Kyse voisi olla murrosikäisen miehenalun märästä unesta, mutta tällä kertaa pakettia on tarjolla jokaiselle iästä tai sukupuolesta riippumatta. Need For Speed Underground 2 on jokaisen autoilusta ja tuunaamisesta kiinnostuneen unelmapeli. Nelipyörärakettia voi viritellä lukemattomilla varaosilla (puskurit, spoilerit, lokinsiipiovet, megasubbarit, konepellit, vanteet, neovalot jne.), maalauksilla ja virittää testiradalla omalle ajotyylille sopivaksi. Uusia osia ja yhdistämismahdollisuuksia on lukuisia. Virittely nostaa katu-uskottavuutta ja palkitsee alan lehtien kansiin pyrkivien osakkeita.

Bayview Cityssä valitsee ainainen yö. Aamu ei sarasta vaikka kumia polttelisi useamman tunnin putkeen. Öinen kaupunki tarjoaa pelaajalle miljoonien valojen valtakunnan, hienoja heijastuksia ja tukuttain pimeitä syrjäkatuja, joilla mieshormoniaan voi kiihdytellä. Bayview City on jaettu viiteen kaupunginosaan, jotka avautuvat asteittain pelin edetessä. Kaupunki on kooltaan varsin laaja (ajotietä yli 200 km) ja se muodostuu kiitettävän erilaisista teemoista: mm. sokkeloisesta keskustasta, hämärästä satama-alueesta, huippunopeuksia tarjoavista moottoriteistä ja tietenkin pelätyn laitakaupungin pimeistä kujista, joille ei oikeassa elämässä jalan uskaltaisi. Liikennettä pelissä riittää ruuhkaksi asti, joskin keskustapainoitteisesti ja ilman päämäärää. Ympyrää ajavien kaupunkilaisten seasta löytyy toki myös ns. haastajia, joiden kanssa voi kisata get away -tyyliin pikkusummista. Kaikki pelin radat/kilpailut löytyvät kaupungin omilta, rajatuilta teiltä ja kilparadoilta. Ajolinjat oppii täten nopeasti, mutta toisaalta uusia ja todellisia yllätyksiä tulee eteen melko harvoin. Onneksi pelistä löytyy tarpeeksi mutkaa suuntaan ja toiseen, eikä kyllästyminen iske tuulilasiin ihan heti.


Need For Sleep

Ykkösosaan verrattuna pelattavaa löytyy (tai ainakin aikaa kuluu) enemmän. Tosin paketti on juonta myöten se sama ja vanha tuttu: edellisessä osassa kerätty kunnia on yllättäen mennyttä elämää ja pelaajan on aloitettava nousu kaupungin ykköskuskiksi rankingin pohjalta, hinnalla millä hyvänsä. Tarinamoodi on kliseisen laiha, mutta tarjoaa perustan tekemiselle. Tehtävämuotoisesta kisaamisesta on osittain luovuttu ja tilalle on tuotu ripaus valinnanvapautta: pelaaja voi ajella vapaasti kaupungissa ja valita haluamansa haasteen tai varaosakaupan sieltä täältä. Tosin pakolliset sponsorisopimukset vaativat tietyn määrän voittoja eri kilpailuista, joten pelaajan urakehityksen kaari on edelleen kovin lineaarinen. Pelimuotoja on kiitettävästi: Circuit (ratakierrokset), Drift (sladi), Drag (kiihdytys), Sprint (A:sta B:hen), Street X (katuratakierrokset) ja arvostetuin kaikista eli URL (Underground-liigan cup).

Jokaiseen kilpailumoodiin on mahdollista tehdä omat ja yksilölliset tuunaukset. Tämä parantaa luonnollisesti menestymisen mahdollisuutta ja tekee auton käyttäytymisestä helpompaa. Elintärkeään nitromittariin saa lisäystä onnistuneilla drifteillä, imutuksella ja vaarallisilla tilanteilla. Kilpailuista saatavat tienestit ja varaosien määrä kasvavat tuttuun tapaan mitä pidemmälle peli etenee. Samassa suhteessa kasvavat tosin myös kustannukset ja ajokilometrit, joten helpolla hommasta ei selviä.

Kaupunginkartan ulkoa opetteleminen ei ole välttämättömyys, mutta se auttaa uralla etenemistä. Get away -kisojen voittaminen vaatii yllättäviä reittivalintoja, jotta vastustajan saa karistettua taustapeilistä. Muussa tapauksessa pakoretki saattaa kestää useita minuutteja ja viedä läpi kaupungin, kauas tapahtumista. Varaosakauppoja löytyy kaupungista useampia ja GPS:n oikeaoppinen käyttö säästää turhalta matkaamiselta, mitä pelissä syntyy valitettavasti ja väkisinkin melko paljon. Vapaampi maailma tarkoittaakin NFSU2:n kritiikin kohdalla nimenomaan pelaajan "juoksuttamista" ympäri kaupunkia sponsorisopimukset täyttävien kisojen perässä. Tämä tuo luonnollisesti peliin lisää elinikää, mutta pelaajan kärsivällisyyden kustannuksella. Katujen turhasta koluamisesta on pelin alussa hyötyä, mutta pidemmän päälle hommasta tulee helvetillisen tylsää.

NFSU:n ykkösosan nopean valinnan ja nykyisen vapaan kruisailun sisällyttäminen peliin olisi käyttäjäystävällisyydeltään paras vaihtoehto. Pientä lääkettä ärsytykseen antavat onneksi kilpailujen runsas määrä ja niiden löytyminen myös kartan ulkopuolelta. NFSU2:n huume onkin pelaajan ruokkiminen herkuilla niin tasaiseen tahtiin, että hän haluaa koukkuun jäädessään pelata pitkälle aamutunneille asti... Unettomia öitä on siis tiedossa.


Kromin kiiltoa ja villipedon ärjyntää

Graafisesti NFSU2 on keskivertoa katseltavaa. Vaihtelevia maisemia, upeita valoja ja hienoja yksityiskohtia löytyy, mutta kokonaisuutena paketti jää perustasolle - se ei häikäise eikä pistä silmään. Yöllinen ajomaisema rajaa "ovelasti" horisontin pituutta, värimaailmaa ja luo tunnelmaa laittomasta kaahailusta - kukapa sitä päivisin kaupungilla nitronappia painelisi. Huono puoli tunnelmallisessa ikiyössä on se, että siihen myös kyllästyy nopeasti. Kun varsinaista elämän kiertokulkua ei esim. GTA:n tyyliin ole, ollaan todellisuudesta kaukana. Lisäksi jokaisen pidemmän kisan aikana kadun kastelee järjestäen sade, joka toki lisää haastetta, mutta tuntuu väkisin päälleliimatulta tehosteelta.

Tarinan kuvakerronta on toteutettu sarjakuvamaisesti, mikä sopii pelin henkeen erittäin hyvin. Välianimaatioiden ikävä nykiminen häiritsee tosin hieman. Pelin ruudunpäivitys rullaa kiitettävän nopeasti ja vauhdintunnun aistii selkäytimessä asti. Urkujen ollessa auki ja nitrojen säestäessä menoa, tulee ajonäkymään mm. Burnoutista tuttua liike-epäterävyyttä (motion blur) ja näköalue kapenee kuin silmälappuisella ravihevosella. Tällöin ajaminen muuttuu vaistojenvaraiseksi ja vastaantulevan liikenteen väistäminen on yleensä sekunnin sadasosista kiinni. Mikään ei olekaan niin fiilistä nostattavaa kuin viime hetkellä tehty väistöliike tai blokkaus sekä siitä seurannut takapuskurissa ajaneen vastustajan väistämättömän kolarin aiheuttaminen.

Joistakin tiedoista poiketen NFSU2 sisältää laajakuvatuen: ajomoodissa kuva skaalautuu 16:9-muotoon ja valikoissa sekä animaatioissa 4:3:ksi. Kyseinen pomppiminen aiheuttaa pientä ihmetystä, mutta ei haittaa sen suuremmin.

Ääniosastoon on tehty myös jonkun verran parannuksia ykkösosan jälkeen. Oikeiden autojen äänikirjasto on varsin kattava ja muuttuu aidontuntuisesti menopelin tai tilanteen mukaan. Eri autoissa on omanlaatuisensa soundi ja tuunaukset tuovat uskottavasti mukanaan astetta tiukempaa vikinää sekä vääntöä. Eri ajoalustat ja sääolot on myös huomioitu. Muhkeaan moottorin ärjyntään tai turbon vihellykseen ei tosimies helposti kyllästy. Musiikkipuolella kompastutaan ja voisiko sanoa jälleen. Tarjonta on toki genreltään suhteellisen laaja (rämärokkia, speed metallia, poppia, trancea, hip hoppia ja breakbeattia), mutta kappaleiden määrä on jätetty valitettavan suppeaksi. Samojen biisien pyöriessä pientä piiriään, niihin kyllästyy jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen. Iso miinus on myös se, ettei pelissä voi soittaa kovalevyltä omaa mielimusiikkiaan. Tämä ominaisuus olisi säästänyt monelta irti revityltä hiukselta.

Äänipuolella dialogi on muutamia vastustajien kommentteja lukuun ottamatta uramoodia käskyttävän pomon, Rachelin harteilla. Varsin onnistuneesta ääninäyttelystä vastaa mm. E! Entertainmentin Wild On -sarjasta tuttu povipommi, Brooke Burke. Kaunokainen koristaa olemuksellaan myös pelin tarinamoodia ja tuo mukanaan sopivan kliseisesti "nopeat autot ja kauniit naiset" -tunnelmaa.


Need For Speed Underground 2:n pelituntuma on erittäin hyvä. Autot tottelevat käskyjä ja kontrollit on helppo omaksua. Ainoastaan GSM:n inboxin ja Get away -haasteen vastaanoton sijoittaminen saman napin taakse on epäonnistunut ja saa aikaan pientä venkslausta sekä turhaa pakittelua. Paikasta toiseen ajettaessa apuna toimiva GPS on mallinnettu isolla nuolella, joka pyörii häkkyränä ruudun ylälaidassa ja vie lyhintä reittiä perille. GPS toimii moitteetta normaalissa vauhdissa, mutta paahdettaessa eteenpäin neljättä sataa sen liikkuminen ei päivity samaan vauhtiin. Tämä aiheuttaa varsinkin moottoriteiden ramppivalinnoissa usein turhia mutkia, kun pelaaja tulee ajaneeksi oikeasta tunnelista ohi ja vieläpä ärsyttävän reippaasti.

Kun auton kuljettaminen on kaikin puolin täysi-arcadea, on tiukoissa tilanteissa rumien keinojen käyttäminen lähes vääjäämätöntä. Seiniin voi nojata ja törmätä ilman suurempaa vauhdin menetystä, auto ei romutu, renkaat eivät kulu, vastustajia voi blokata ja kierräyttää ympäri. Lisäksi ns. catch-up mahdollistaa useamman kierroksen kilpailussa monenkin sekunnin takaa voittoon nousemisen. Onneksi edellä mainituista on todellista hyötyä ainoastaan yksinpelissä, eikä niitä kannata erikseen Livessä mainostaa, varsinkaan suomalaisten pelaajien keskuudessa. Tuunatuissa ja modatuissa autoissa on pieniä eroja, mutta suurimmiksi vivahteet kasvavat maastureiden sarjassa. Maanteiden norsut ovat massaltaan niin paljon isompia kuin tavalliset katukulkijat, että tehoja ja tilanteiden ennakointia vaaditaan paljon. Parhaiten Underground 2:ssa menestyy, kun keskittyy vain yhden voittaja-auton rakentamiseen ja tyytyy keräilemään muita, kunnes mammonaa on niin paljon, että niidenkin rakentaminen onnistuu alkuinvestointeja pidemmälle. Esimerkiksi etanamaisella maasturilla on turha lähteä haastamaan tavallisia kilpureita.

Vahingonmallinnuksen puuttuminen harmittaa. Näyttävästä ilmalennosta tai törmäyksestä näkymä siirtyy hidastettuun kuvaan, mutta komeasti kiiltelevää autoa ja hehkuvia kipinöitä lukuun ottamatta kuvamoodi ei muuta tarjoakaan. Äänistä löytyy ryskyvää peltiä ja lasia, mutta kuvassa ei tapahdu juuri mitään, ei edes ajettaessa 300 km/h suoraan seinään. On sanomattakin selvää, että tämä syö valtavasti uskottavuutta. Lisäksi hidastettu kuva saattaa kestää kovan vauhdin törmäyksessä useita sekunteja ja vie ajorytmin mennessään. Paremmin toteutettuna ja ainakin muun liikenteen tai ympäristön romuuntuminen olisi ollut iso lisä.

Lisää lunta tupaan tuo pelin älytön helppous. Alkuvaikeuksien jälkeen isoimmat haasteet ovat läpipeluuprosentin tarkkailu ja autotallin keräilykohteiden kartuttaminen sekä tuunaus. Kun pelaaja on rakentanut voittaja-auton ja ladannut siihen nitropäivityksiä tarpeeksi, on häntä mahdoton voittaa. Eteen tuleekin sellaisia kilpailuja, joissa saattaa motivaatiovaikeuksien takia törmäillä välinpitämättömästi sinne tänne (monesti tulee Project Gotham Racingia ikävä), koska tietää voittavansa joka tapauksessa. Livessä kaikki onkin sitten taas ja onneksi toisin, helppoja voittoja ei ole.

Parantamisen varaa jää edelleen

Ajamisen hauskuus ja menopelien virittely ovat Need For Speed Underground 2:n suola. Ajo-ominaisuuksien ja ulkonäön tuunaukseen saa vierähtämään helposti lukemattomia tunteja ja Livessä kavereiden haastaminen on aina mukavaa. Turha paikasta toiseen ajattaminen ja pikkuvikojen (laimea juoni, suppea musiikkivalikoima ja vahingonmallinnuksen puuttuminen) runsas määrä laskevat arvosanaa jonkin verran. Livestä löytyy myös paljon parannettavaa. Eteenpäin on kuitenkin menty ja kaikesta pikkukritiikistä huolimatta NFSU2 on varsin mukavaa ajanvietettä. Toivottavasti seuraavaan versioon tehdään tarvittavat muutokset.