Muistoja
Taisi olla kesä 1988, kun tein ensikosketuksen peliin nimeltä Outrun. Kyseessä oli Commodore 64 -käännös jo pari vuotta vanhasta kolikkopelistä, mutta se ei ainakaan tätä poikaa haitannut. Outrunia oli hauska pelata kyseisellä ”kotitietokoneella”. Grafiikka oli kohtuullista C64-tasoa, mutta kaikkein hienointa oli onnistuneesti toteutettu pelattavuus. Vaikka kyseessä oli jopa eräänlainen tuon ajan ajopelien ”simulaattori”, jossa tiukoissa mutkissa piti osata jo vähän jarruttaakin, niin kaltaiseni 10-vuotias nappula oppi sen hetkessä. Ah, ja ne musiikit. Jos pelit olisivat tuolloin olleet samaa popkulttuurin valtavirtaa mitä ne ovat nykypäivänä, Magical Sound Shower –kappale oltaisiin varmasti nähty ainakin jollain Top 40 -musiikkilistalla. Myöhemmin löysin myös alkuperäisen kolikkopelin, johon tuli yksi jos toinenkin isukilta ruinattu markka tuhlattua. Se oli Sega-taikaa parhaimmillaan.
Ei niin kauan sitten Sega teki nostalgisen iskun ja julkaisi Outrun2-kolikkopelin. Tarkoituksena oli tuoda lähes 20 vuotta vanha peli tähän 3D-grafiikan aikaan, mutta silti säilyttää alkuperäisen Outrunin ”fiiliksen”. Tässä mitä ilmeisimmin onnistuttiin, sillä pelille haluttiin myös konsolikäännös. Tehtävän otti harteilleen uhkarohkeasti Sumo Digital, koska Outrunin kaltaisen kolikkopelin kääntö toimivaksi olohuoneviihteeksi nostaa esille ainakin yhden ongelman: kuinka oikeuttaa kymmenien eurojen hintalappu pelille, joka on tarkoitettu vain muutaman minuutin kertaviihdykkeeksi parin kolikon hinnalla? Onneksi Outrun2 Xbox-käännös on tehty ajatuksella, joten tämä ongelma on onnistuttu ratkaisemaan – suurimmaksi osaksi.
Kaltaiseni nostalgiahörhöt voivat iloita, sillä Outrun2 tuntuu aivan samalta kuin silloin ”hyvinä aikoina”. Edelleen pelin perusmoodissa on tarkoituksena ajaa upeasti mallinnettua Ferraria kaunis nainen vierellään alaspäin tikittävää aikaa vastaan radalla, joka haaroittuu kahteen suuntaan ajetun välietapin jälkeen. Täten pelaaja saa itse valita reitin, jota kulkee. Kun välietapin suoritettaa ennen ajan loppumista, saa luonnollisesti lisäaikaa seuraavalle etapille, jota todellakin tarvitaan jos aikoo selviytyä koko radan loppuun asti. Tietenkin menoa haittaa myös muu liikenne, jonka seassa pelaaja joutuu puikkelehtimaan.
Kaiken takana on nainen
Hurjimmat Outrun-fanit saattaisivat olla tyytyväisiä pelkästään tähän vanhaan tuttuun pelimuotoon, mutta nykyään se ei ole tarpeeksi. Onneksi Xbox-versio tarjoaa muutakin tekemistä. Esimerkiksi Arcade-moodi kattaa klassisen aikaa vastaan ajon lisäksi ”sydänkohtausmoodin”, joka on muuten samanlainen kuin normaali, mutta nyt kyydissä oleva deitti antaa erilaisia käskyjä. Esimerkiksi hän saattaa pyytää ohittamaan useampia autoja, ajamaan vain tiettyä kaistaa, tai suorittamaan pidempiä sivuluisuja. Onnistuneista tempuista annetaan sydämiä, joiden lukumäärän perusteella suoritus arvioidaan arvosanalla, joista huonoin E ja paras AAA perinteiseen japanipelityyliin. Kyseinen pelimuoto tuo virkistävää vaihtelua normaaliin hurjasteluun verrattuna, säilyttäen silti saman välittömyyden. Kukapa ei haluaisi miellyttää tyttöystäväänsä nopean urheiluauton ratin takana.
Arcaden lisäksi tarjolla on 101-tehtävämoodi, joka sanan mukaisesti koostuu 101:stä tehtävästä. Kyseessä on tehtävien osalta hieman samantyyppinen pelimuoto kuin Heart Attack. Olennaisin poikkeus on se, että nyt ei tarvitse ajaa koko rataa alusta loppuun, vaan tehtävät sijoittuvat lyhyille välietapeille. Myös itse tehtävissä on enemmän variaatioita, sillä joissain pitää esimerkiksi katkaista kahden auton väliin vedetty lasersäde ajamalla sen lävitse. Jossain toisessa tehtävässä pitää taas kilpailla tietokoneen vastustajia vastaan, jolloin maaliin pitää päästä ainakin kolmen parhaimman joukossa. Näissäkin suoritus arvioidaan arvosanalla, jolloin sen pitää olla vähintään A, jotta tehtävä lasketaan hyväksytyksi. Tehtävät ovat mukavaa kevyttä viihdettä, koska useimpiin suoritukseen ei mene edes minuuttiakaan. Tämä korostaa Outrun2:n päämäärää toimia pikaisena viihteenä, missä se onnistuukin. Tehtävien suorittamien avaa pelaajalle uusia ratoja ja autoja.
Outrun2 on virallisesti Ferrarin lisensioima, joten tarjolla on vain kyseisen merkin eri malleja eri aikakausilta. Esimerkiksi Dino 246 GTS ja 365 GTS/4 ovat klassikoita jo yli kolmenkymmenen vuoden takaa, kun taas Enzo ja 360 Spider edustavat modernimpaa tarjontaa. Eikä tietenkään sovi jättää mainitsematta 80-luvun jalokiveä eli Testarossaa. Alussa pelaajan käytössä on vain neljä mallia, mutta kaikki tehtävät suorittamalla avautuu autoja käyttöön yhteensä 12.
Kuten odottaa saattaa, on ulkonäön lisäksi autoissa muitakin eroja. Toiset kulkevat lujempaa, kun taas muiden käsittely on helpompaa. Ajomallinnuksesta puhuminen Outrun2:n yhteydessä on jokseenkin naurettavaa, sillä se saa jopa Burnout3:n tuntumaan autopelien hardcoresimulaattorilta. Tämä ei Outrun2:n osakkeita juuri laske, sillä tarkoituksena on oppia peli nopeasti ja pitää hauskaa. Eräs tärkeä tekniikka, joka pitää hallita pärjätäkseen, on jo mainitut sivuluisut eli driftit. Mutkien nopea selvittäminen nimittäin vaatii suorastaan koomisella tavalla liioiteltuja sivuluisuja. Outrun2 maailmassa Ferrarilla voi monen sadan metrin pituisen kaarteen hoitaa päälle kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla driftaamalla, jolloin auto kulkee lähes täysin sivuttain tiehen nähden. Ne, jotka suhtautuvat autopeleihinsä otsa kurtussa, ymmärtänevät pysyä koko pelistä erossa. Muut saavat pitää rauhassa hauskaa muistellen kolikkopelaamisen kultaisia vuosia.
Outrun2 on tyyliltään sellainen, ettei siltä osaisi odottaa Live-moninpeliä, mutta sellainen pelissä kuitenkin on. Tämä mahdollistaa maksimissaan kahdeksan pelaajan keskinäiset kilpa-ajot. Vaikka moninpeli toimii teknisesti hyvin, ei siinä ole samaa kilpailun hurmaa kuin esimerkiksi Burnout3:ssa, joten Live-peliksi tätä on vaikea suositella. Toisaalta aika-ajo muiden pelaajien haamuautoja vastaan taas on yllättävän addiktiivista puuhaa lyhyillä tieosuuksilla.
Sega-taikaa
Ulkoisesti Outrun2 näyttää erittäin kauniilta. Arcademoodia ajaessa pelaaja pääsee ihastelemaan monenlaisia maisemia eri etapeilla, jotka kaikki ovat persoonallisen näköisiä ja värikkäitä. Tarjolla on utuista metsää, tehdaskompleksin läpi vievää rataa, aurinkoista hiekka-aavikkoa ja jopa Pariisin maisemat Eiffel-torneineen. Kaikesta koreudestaan huolimatta ruudunpäivitys ei tipu edes silloin, kun ruudulla on enemmänkin liikennettä.
Äänellisesti ei Outrun2 ole aivan yhtä tasokas. Toki se, että mukana ovat kaikki alkuperäisen kolikkopelin musiikit alkuperäisistä uusiin miksauksiin, saa suuren plussan. Valitettavasti äänimaisemaa dominoi vain musiikki, sekä oman Ferrarin moottori. Esimerkiksi muu liikenne ei tunnu pitävän juuri minkäänlaista ääntä. Muut ääniefektitkin tuntuvat jokseenkin keskeneräisiltä. Esimerkiksi Ferrarin kyljen hangatessa seinää kuuluu takakaiuttimista vain jotain epämääräistä staattista kohinaa.
Outrun2 on peli, joka yksinkertaisesti sanottuna ajaa asiansa. Se ei ole peli johon jaksaisi paneutua moneksi tunniksi, vaan aivan kuten kolikkopeliesikuvansa, sen äärellä viihdytään vain hetki kerrallaan. Toisaalta se imee pelaajansa ääreensä jopa monta kertaa päivässä, joten sikäli se antaa juuri sopivasti vastinetta rahalle. Kyseessä on arcadeviihdettä yksinkertaisimmillaan: ei vaikeita kontrolleja, vaan suoraviivaista ja yksinkertaista hupia. Siksipä varoitus on paikallaan: antamani arvosana voi olla liian korkea jos on tottunut nykyajan valtavirran autopeleihin. Se edustaa puhtaasti kaltaisteni nostalgian kipeiden pelifriikkien tuntoja toimivasta julkaisusta, joka herättää eloon niitä syvälle maahan kasvaneita juuria, joista nykyinen pelikulttuurimme kukoistus on kasvanut. Tästä syystä se ansaitsee lajityypin ystävien syvimmät kiitokset. Outrun2 on Sega-taikaa parhaimmillaan.
Taisi olla kesä 1988, kun tein ensikosketuksen peliin nimeltä Outrun. Kyseessä oli Commodore 64 -käännös jo pari vuotta vanhasta kolikkopelistä, mutta se ei ainakaan tätä poikaa haitannut. Outrunia oli hauska pelata kyseisellä ”kotitietokoneella”. Grafiikka oli kohtuullista C64-tasoa, mutta kaikkein hienointa oli onnistuneesti toteutettu pelattavuus. Vaikka kyseessä oli jopa eräänlainen tuon ajan ajopelien ”simulaattori”, jossa tiukoissa mutkissa piti osata jo vähän jarruttaakin, niin kaltaiseni 10-vuotias nappula oppi sen hetkessä. Ah, ja ne musiikit. Jos pelit olisivat tuolloin olleet samaa popkulttuurin valtavirtaa mitä ne ovat nykypäivänä, Magical Sound Shower –kappale oltaisiin varmasti nähty ainakin jollain Top 40 -musiikkilistalla. Myöhemmin löysin myös alkuperäisen kolikkopelin, johon tuli yksi jos toinenkin isukilta ruinattu markka tuhlattua. Se oli Sega-taikaa parhaimmillaan.
Ei niin kauan sitten Sega teki nostalgisen iskun ja julkaisi Outrun2-kolikkopelin. Tarkoituksena oli tuoda lähes 20 vuotta vanha peli tähän 3D-grafiikan aikaan, mutta silti säilyttää alkuperäisen Outrunin ”fiiliksen”. Tässä mitä ilmeisimmin onnistuttiin, sillä pelille haluttiin myös konsolikäännös. Tehtävän otti harteilleen uhkarohkeasti Sumo Digital, koska Outrunin kaltaisen kolikkopelin kääntö toimivaksi olohuoneviihteeksi nostaa esille ainakin yhden ongelman: kuinka oikeuttaa kymmenien eurojen hintalappu pelille, joka on tarkoitettu vain muutaman minuutin kertaviihdykkeeksi parin kolikon hinnalla? Onneksi Outrun2 Xbox-käännös on tehty ajatuksella, joten tämä ongelma on onnistuttu ratkaisemaan – suurimmaksi osaksi.
Kaltaiseni nostalgiahörhöt voivat iloita, sillä Outrun2 tuntuu aivan samalta kuin silloin ”hyvinä aikoina”. Edelleen pelin perusmoodissa on tarkoituksena ajaa upeasti mallinnettua Ferraria kaunis nainen vierellään alaspäin tikittävää aikaa vastaan radalla, joka haaroittuu kahteen suuntaan ajetun välietapin jälkeen. Täten pelaaja saa itse valita reitin, jota kulkee. Kun välietapin suoritettaa ennen ajan loppumista, saa luonnollisesti lisäaikaa seuraavalle etapille, jota todellakin tarvitaan jos aikoo selviytyä koko radan loppuun asti. Tietenkin menoa haittaa myös muu liikenne, jonka seassa pelaaja joutuu puikkelehtimaan.
Kaiken takana on nainen
Hurjimmat Outrun-fanit saattaisivat olla tyytyväisiä pelkästään tähän vanhaan tuttuun pelimuotoon, mutta nykyään se ei ole tarpeeksi. Onneksi Xbox-versio tarjoaa muutakin tekemistä. Esimerkiksi Arcade-moodi kattaa klassisen aikaa vastaan ajon lisäksi ”sydänkohtausmoodin”, joka on muuten samanlainen kuin normaali, mutta nyt kyydissä oleva deitti antaa erilaisia käskyjä. Esimerkiksi hän saattaa pyytää ohittamaan useampia autoja, ajamaan vain tiettyä kaistaa, tai suorittamaan pidempiä sivuluisuja. Onnistuneista tempuista annetaan sydämiä, joiden lukumäärän perusteella suoritus arvioidaan arvosanalla, joista huonoin E ja paras AAA perinteiseen japanipelityyliin. Kyseinen pelimuoto tuo virkistävää vaihtelua normaaliin hurjasteluun verrattuna, säilyttäen silti saman välittömyyden. Kukapa ei haluaisi miellyttää tyttöystäväänsä nopean urheiluauton ratin takana.
Arcaden lisäksi tarjolla on 101-tehtävämoodi, joka sanan mukaisesti koostuu 101:stä tehtävästä. Kyseessä on tehtävien osalta hieman samantyyppinen pelimuoto kuin Heart Attack. Olennaisin poikkeus on se, että nyt ei tarvitse ajaa koko rataa alusta loppuun, vaan tehtävät sijoittuvat lyhyille välietapeille. Myös itse tehtävissä on enemmän variaatioita, sillä joissain pitää esimerkiksi katkaista kahden auton väliin vedetty lasersäde ajamalla sen lävitse. Jossain toisessa tehtävässä pitää taas kilpailla tietokoneen vastustajia vastaan, jolloin maaliin pitää päästä ainakin kolmen parhaimman joukossa. Näissäkin suoritus arvioidaan arvosanalla, jolloin sen pitää olla vähintään A, jotta tehtävä lasketaan hyväksytyksi. Tehtävät ovat mukavaa kevyttä viihdettä, koska useimpiin suoritukseen ei mene edes minuuttiakaan. Tämä korostaa Outrun2:n päämäärää toimia pikaisena viihteenä, missä se onnistuukin. Tehtävien suorittamien avaa pelaajalle uusia ratoja ja autoja.
Outrun2 on virallisesti Ferrarin lisensioima, joten tarjolla on vain kyseisen merkin eri malleja eri aikakausilta. Esimerkiksi Dino 246 GTS ja 365 GTS/4 ovat klassikoita jo yli kolmenkymmenen vuoden takaa, kun taas Enzo ja 360 Spider edustavat modernimpaa tarjontaa. Eikä tietenkään sovi jättää mainitsematta 80-luvun jalokiveä eli Testarossaa. Alussa pelaajan käytössä on vain neljä mallia, mutta kaikki tehtävät suorittamalla avautuu autoja käyttöön yhteensä 12.
Kuten odottaa saattaa, on ulkonäön lisäksi autoissa muitakin eroja. Toiset kulkevat lujempaa, kun taas muiden käsittely on helpompaa. Ajomallinnuksesta puhuminen Outrun2:n yhteydessä on jokseenkin naurettavaa, sillä se saa jopa Burnout3:n tuntumaan autopelien hardcoresimulaattorilta. Tämä ei Outrun2:n osakkeita juuri laske, sillä tarkoituksena on oppia peli nopeasti ja pitää hauskaa. Eräs tärkeä tekniikka, joka pitää hallita pärjätäkseen, on jo mainitut sivuluisut eli driftit. Mutkien nopea selvittäminen nimittäin vaatii suorastaan koomisella tavalla liioiteltuja sivuluisuja. Outrun2 maailmassa Ferrarilla voi monen sadan metrin pituisen kaarteen hoitaa päälle kahdensadan kilometrin tuntivauhdilla driftaamalla, jolloin auto kulkee lähes täysin sivuttain tiehen nähden. Ne, jotka suhtautuvat autopeleihinsä otsa kurtussa, ymmärtänevät pysyä koko pelistä erossa. Muut saavat pitää rauhassa hauskaa muistellen kolikkopelaamisen kultaisia vuosia.
Outrun2 on tyyliltään sellainen, ettei siltä osaisi odottaa Live-moninpeliä, mutta sellainen pelissä kuitenkin on. Tämä mahdollistaa maksimissaan kahdeksan pelaajan keskinäiset kilpa-ajot. Vaikka moninpeli toimii teknisesti hyvin, ei siinä ole samaa kilpailun hurmaa kuin esimerkiksi Burnout3:ssa, joten Live-peliksi tätä on vaikea suositella. Toisaalta aika-ajo muiden pelaajien haamuautoja vastaan taas on yllättävän addiktiivista puuhaa lyhyillä tieosuuksilla.
Sega-taikaa
Ulkoisesti Outrun2 näyttää erittäin kauniilta. Arcademoodia ajaessa pelaaja pääsee ihastelemaan monenlaisia maisemia eri etapeilla, jotka kaikki ovat persoonallisen näköisiä ja värikkäitä. Tarjolla on utuista metsää, tehdaskompleksin läpi vievää rataa, aurinkoista hiekka-aavikkoa ja jopa Pariisin maisemat Eiffel-torneineen. Kaikesta koreudestaan huolimatta ruudunpäivitys ei tipu edes silloin, kun ruudulla on enemmänkin liikennettä.
Äänellisesti ei Outrun2 ole aivan yhtä tasokas. Toki se, että mukana ovat kaikki alkuperäisen kolikkopelin musiikit alkuperäisistä uusiin miksauksiin, saa suuren plussan. Valitettavasti äänimaisemaa dominoi vain musiikki, sekä oman Ferrarin moottori. Esimerkiksi muu liikenne ei tunnu pitävän juuri minkäänlaista ääntä. Muut ääniefektitkin tuntuvat jokseenkin keskeneräisiltä. Esimerkiksi Ferrarin kyljen hangatessa seinää kuuluu takakaiuttimista vain jotain epämääräistä staattista kohinaa.
Outrun2 on peli, joka yksinkertaisesti sanottuna ajaa asiansa. Se ei ole peli johon jaksaisi paneutua moneksi tunniksi, vaan aivan kuten kolikkopeliesikuvansa, sen äärellä viihdytään vain hetki kerrallaan. Toisaalta se imee pelaajansa ääreensä jopa monta kertaa päivässä, joten sikäli se antaa juuri sopivasti vastinetta rahalle. Kyseessä on arcadeviihdettä yksinkertaisimmillaan: ei vaikeita kontrolleja, vaan suoraviivaista ja yksinkertaista hupia. Siksipä varoitus on paikallaan: antamani arvosana voi olla liian korkea jos on tottunut nykyajan valtavirran autopeleihin. Se edustaa puhtaasti kaltaisteni nostalgian kipeiden pelifriikkien tuntoja toimivasta julkaisusta, joka herättää eloon niitä syvälle maahan kasvaneita juuria, joista nykyinen pelikulttuurimme kukoistus on kasvanut. Tästä syystä se ansaitsee lajityypin ystävien syvimmät kiitokset. Outrun2 on Sega-taikaa parhaimmillaan.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja