Tähtien Sota –pelien
laadukkuus tuntuu kehittyvän aalloissa. 90-luvulla todistettiin
lisenssin nerokasta käyttöä tietokonepuolella suorastaan loistavissa X-Wing ja Tie Fighter –avaruustaistelupeleissä. Sen jälkeen Star Wars -nimen alla tehtiin jokseenkin hengettömiä tekeleitä varsinkin konsoleilla, esimerkkinä pohjanoteerausta koskettava Obi-Wan. Sitten alkoi taas hiljalleen nousu huipulle, joka saavutettiin sensaatiomaisella roolipelillä Knights of the Old Republic. Aivan samanlaista klassikkostatusta Star Wars: Battlefront ei saa, mutta kelpo viihdettä tämäkin on pikkuvioista huolimatta.
Hajoita ja hallitse
Ne jotka ovat pelanneet PC:llä Battlefield 1942:sta tulevat ymmärtämään pelin periaatteen välittömästi, sillä Star Wars: Battlefront toimii kuten Battlefieldin conquest-pelimuoto. Tarkoituksena on valloittaa kartalta komentopisteitä ja vielä onnistuttava pitämään niitä hallussaan taistelun loppuun asti, joka tapahtuu kun toiselta joukkueelta loppuu reserviläisjoukot kesken, tai mikäli toinen onnistuu saamaan haltuunsa kaikki komentopisteet 20 sekunnin ajaksi. Perusidea on siis yksinkertainen, eikä muita pelimuotoja löydy, kuten lipunryöstö tai deathmatch.
Star Wars: Battlefront on tehty Live-moninpeliä silmällä pitäen, mutta mukana on kaksi yksinpelimuotoa. Historical Campaign vie pelaajan kronologisessa järjestyksessä elokuvista tutuille taistelutantereille. Kampanjan läpi peluusta pelaaja palkitaan fani-sälällä, eli lähinnä elokuvarekvisiittojen konseptipiirroksilla. Hieman mielenkiintoisempi pelimuodoista on Galactic Conquest, jossa mukana on jo strategisiakin elementtejä. Tässä pelaaja saa valita itse planeetan jolle hyökkää. Jokainen planeetta koostuu kahdesta taistelutantereesta ja mikäli onnistuu voittamaan kummallakin, saa pelaaja planeetan hallintaansa. Lisäksi jokainen hallittu planeetta tarjoaa oman hyödykkeensä pelaajan käyttöön. Esimerkiksi Tatoiinen valloitettuaan saa pelaaja taisteluihin mukaansa Jedi-sankarin, kuten Luke Skywalkerin, riippuen millä ryhmittymällä pelaa. Historical Campaignin ja Galactic Conquest -moodien lisäksi mukana on myös Instant Action, jolloin pelaaja voi hypätä suoraan taisteluun valitsemallaan kartalla ja ryhmittymällä.
Pelissä on neljä ryhmittymää, joiden puolella pelaaja voi taistella – Episodista II tutut Tasavallan kloonisotilaat ja separatistien droidiarmeija, sekä Episodeissa IV, V ja VI tunnetuksi tulleet kapinalliset ja Imperiumin iskusotilaat. Eri aikakauden armeijoita ei luonnollisesti voi laittaa taistelemaan toisiaan vastaan, joten esimerkiksi kapinallisia ei voi laittaa droideja vastaan. Karttoja on yhteensä 16, joista joitakin voi pelata kummankin aikakauden ryhmittymillä. Esimerkiksi Endorilla tapahtuvissa kahakoissa ottavat yhteen vain kapinalliset ja Imperiumi, kun taas Geonosiksella nähdään vain droidien ja kloonien keskinäisiä välienselvittelyitä. Toisaalta Bespinin Pilvikaupungissa voivat kapinalliset sotia Imperiumia vastaan, kuten myös separatistit Tasavaltaa vastaan.
Tykinruokaa vai eliittiä?
Jokaisen ryhmittymän sotilasluokat ovat varsin samankaltaisia, joista pelaaja voi valita tilanteeseen sopivimman. On perusrivimies, joka ampuu sarjatulittavalla laserkiväärillä, kuten esimerkiksi Imperiumin iskusotilas. Tietenkin mukana on myös ohjuksia ampuva sinkomies, jonka soveltuu parhaiten ajoneuvojen tuhoamiseen. Sitten on tark'ampuja, jolla on hauska niputtaa pahaa-aavistamattomia vihollisia kaukaa. Neljäntenä sotilasluokkana on pilotti, joka huolehtii itse asiassa monesta eri asiasta. Tämä hahmo pystyy heittämään pelaajille lisäammuksia ja ensiapulaukkuja palauttamaan taistelun tuoksinassa menetettyjä osumapisteitä. Kuten nimestäkin voi päätellä, on tämä paras hahmo kartalta löytyvien ajoneuvojen käyttämiseen, sillä ottaessaan vahinkoa alkaa ajoneuvo automaattisesti korjautua hiljalleen pilotin ollessa kyydissä.
Näiden neljän lisäksi löytyy jokaiselta ryhmittymältä viides, uniikki hahmoluokkansa. Kapinallisilla se on wokiee, joka kantaa mukanaan ristijousipyssyä muistuttavaa bowcaster-kivääriä. Tämä hahmo kestää eniten vahinkoa. Imperiumin erikoishahmo on Dark Trooper, jonka ase ampuu haulikon tapaan rykelmän lasereita kerralla. Varsinainen etu tällä hahmolla on eräänlainen rakettireppu, jonka avulla Dark Trooper voi tehdä pitkiä loikkia. Tasavallan erikoishahmo Jet Trooper on samantapainen kuin Dark Trooper, tosin tällä kertaa rakettireppu toimii kuten Boba Fettillä, eli sen avulla voi lentää nopeasti paikasta toiseen, tai vain leijua paikallaan. Separatistien erikoishahmo on varsinkin Episodi I:stä tuttu droideka, joka liikkuu pallomaisessa muodossa nopeasti paikasta toiseen, josta sitten tarvittaessa muuntautuu taisteluasentoon, jossa liikkuminen on tuskaisan hidasta ja kömpelöä. Etuna tällä hahmolla on kaksi tehokasta laserasetta sekä energiakilpi, joka tarjoaa varsin hyvän suojan vihollistulelta.
Kartoilta löytyvät ajoneuvot ovat mukavaa vaihtelua ja dynaamisuutta peliin tuova elementti. Lumista Hoth-karttaa pelatessa mikään ei saa adrenaliinia paremmin virtaamaan kuin Imperiumin vastaiskusta tutuilla kapinallisten lumikiitureilla ajelu ja niillä Imperiumin sotilaiden ohjastamia AT-AT-kävelijöitä vastaan taistelu. Ja aivan kuten elokuvassakin, voi yksi pelaaja ohjata lumikiituria samalla kun toinen ampuu kaapelin AT-AT:n raajaan, jonka jälkeen kaapeli kierretään jalkojen ympärille. Elokuvan nähneet ja muutkin osaavat varmasti kuvitella tuloksen, sekä miten kivaa kyseisen stuntin toteuttaminen on itse tehtynä. Näiden lisäksi eri kartoista löytyy monia muitakin ajoneuvoja. Geonosiksessa voi kokeilla kuusijalkaista AT-TE kävelijää tai nopeaa Hailfire-tankkia suurine pyörineen. AT-TE voi olla todellinen massatuhon tuoja, kun saman kävelijän eri asesysteemien taakse asettuu oma pelaajansa, jotka koordinoidusti vievät tankin keskelle kiivainta taistelua.
Lumikiiturin lisäksi käytössä ovat monet muutkin lentoalukset, kuten X-Wing, Tie Fighter tai Jedi Starship. Taitava pelaaja voi antaa näillä ilmatukea maassa taisteleville joukoille, tai sitten taistella ilman herruudesta vihollispilotteja vastaan. Jos maassa kulkevien laitteiden käyttö on suorastaan huisin hauskaa, niin lentävien tähtihävittäjien ei sitä valitettavasti ole. Ongelmana on nimittäin karttojen pienuus. Kartat ovat toki riittävän isoja ja suorastaan massiivisia maataisteluille, mutta esimerkiksi nopealla X-Wingillä on varsin helppoa porhaltaa vahingossa koko alueelta ulos. Muutenkin näiden laitteiden hallinta on kaikkein vaikeinta, joten ne jäävät useimmiten tekoälysotilaiden ohjastamaksi.
Klooneja ja botteja
Yksinpeliä pelatessa on pelaajan luonnollisesti taisteltava vain tekoälyn ohjastamien sotilaiden rinnalla, mutta näitä ns. botteja nähdään yleensä aina myös Live-moninpeleissä. Valinta on varsin ymmärrettävä, sillä pelissä on mahdollista pitää korkeintaan 24 pelaajan servereitä - saavutus sinällään - eikä keskivertopelaajan nettiyhteyksillä päästä edes lähelle tätä. Botit toki voi ottaa pois pelistä, mutta silloin taistelun kiihkokin laimenee. Onneksi botit sopivat menoon varsin luontevasti, sillä ne osaavat toimia yllättävän fiksusti tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi tekoälypilotti tietää heittää tarvittaessa pelaajalle ammuksia. Mistään älynjättiläisistä ei silti voi puhua, sillä useimmiten ne ajavat vain tykinruoan virkaa.
Nettikoodin optimoiminen on asia, jota olisi Star Wars Battlefrontia viimeisteltäessä ehkä kannattanut yrittää hioa parempaan kuntoon. Todellakin, joudun käyttämään sanaa "ehkä", koska peli pyytää asetuksissa pelaajan määrittelemään verkkoyhteydensä nopeuden, joka asettaa sitten automaattisesti ylärajan pelaajamäärälle. Voidaan olettaa, että Livestä löytyi useita sellaisia servereitä, joissa yhteyden nopeus oli määritetty naiivin optimistisesti, koska erinäisiä vasteaikaongelmia esiintyi testattaessa lähes jokaisessa pelissä. Useimmiten ongelmat olivat vähäisiä, jotka eivät haitanneet pelaamista, mutta silloin tällöin saattoi lagia esiintyä niin runsaasti, että sota käytännössä jäätyi paikalleen. Tai jos ei jäätynyt, niin sotilaat "warppailivat" paikasta toiseen niin, että osuman saaminen perille oli suorastaan mahdottomuus. Hostaamista testatessa ongelmia ei yleensä esiintynyt, kunhan asetukset olivat säädetty asianmukaisesti. Mikäli siis pelin ylläpitäjä ymmärtää omat rajansa, on pelaaminen suht jouhevaa.
Muuten toteutuksesta ei voi juuri valittaa. Grafiikka tosin ei ole kaikkein näyttävintä, mutta silti erittäin värikästä ja tekstuurit ovat kiitettävän tarkkoja. Varsinkin ajoneuvomallinnukset ovat varsin yksityiskohtaisia, joten pelaajan pitäisi tuntea olevansa keskellä Tähtien Sotaa. Yksinpelissä ei juuri esiintynyt ruudunpäivitysongelmia, mutta Livessä niitä sattui aina silloin tällöin. Koska näinä hetkinä ei yleensä ollut ruudulla normaalia enempää toimintaa, voidaan olettaa tälläkin olevan jotain tekemistä vasteaikaongelmien kanssa. Mistään peli-iloa tappavasta ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse.
Ääni puoli on hienosti reilassa, kuten Tähtien Sota –pelissä kuuluukin. Aseet ja laitteet pitävät niille ominaisia ja tuttuja ääniä. Kun eksyy vielä keskelle kiivainta toimintaa ja sattuu omistamaan 5.1-äänentoistolaitteet, pitäisi paatuneimmankin pelaajan adrenaliinin virrata viimeistään siinä vaiheessa kun jossakin takana harhaileva ohjus pyyhältää ohi. Ympärillä laulavien blastereiden ja räjähdysten kaveriksi kun laitetaan vielä John Williamsin musiikit kaikista Star Wars –elokuvista, niin enempää ei voisikaan toivoa.
Star Wars: Battlefront on juuri sellainen peli, jolle on kysyntää. Ehkä juuri sen vuoksi se ei yritä olla mitään erityisen omaperäistä, vaan tarjoaa toimivaa Live-moninpeliä niille, jotka sitä haluavat kokea Tähtien Sota –universumissa. Ei enempää, eikä taatusti vähempää. Joitakin valitettavia teknisiä ongelmia Live-moninpeliä koskien on jäänyt mukaan kummittelemaan, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, joka olennaisesti veisi terää muuten varsin vankalta tuotteelta. Täten peli tulee varmasti viihdyttämään taistelunnälkäisiä pitkään, joten ei kun blasterit kouraan ja menoksi.
Hajoita ja hallitse
Ne jotka ovat pelanneet PC:llä Battlefield 1942:sta tulevat ymmärtämään pelin periaatteen välittömästi, sillä Star Wars: Battlefront toimii kuten Battlefieldin conquest-pelimuoto. Tarkoituksena on valloittaa kartalta komentopisteitä ja vielä onnistuttava pitämään niitä hallussaan taistelun loppuun asti, joka tapahtuu kun toiselta joukkueelta loppuu reserviläisjoukot kesken, tai mikäli toinen onnistuu saamaan haltuunsa kaikki komentopisteet 20 sekunnin ajaksi. Perusidea on siis yksinkertainen, eikä muita pelimuotoja löydy, kuten lipunryöstö tai deathmatch.
Star Wars: Battlefront on tehty Live-moninpeliä silmällä pitäen, mutta mukana on kaksi yksinpelimuotoa. Historical Campaign vie pelaajan kronologisessa järjestyksessä elokuvista tutuille taistelutantereille. Kampanjan läpi peluusta pelaaja palkitaan fani-sälällä, eli lähinnä elokuvarekvisiittojen konseptipiirroksilla. Hieman mielenkiintoisempi pelimuodoista on Galactic Conquest, jossa mukana on jo strategisiakin elementtejä. Tässä pelaaja saa valita itse planeetan jolle hyökkää. Jokainen planeetta koostuu kahdesta taistelutantereesta ja mikäli onnistuu voittamaan kummallakin, saa pelaaja planeetan hallintaansa. Lisäksi jokainen hallittu planeetta tarjoaa oman hyödykkeensä pelaajan käyttöön. Esimerkiksi Tatoiinen valloitettuaan saa pelaaja taisteluihin mukaansa Jedi-sankarin, kuten Luke Skywalkerin, riippuen millä ryhmittymällä pelaa. Historical Campaignin ja Galactic Conquest -moodien lisäksi mukana on myös Instant Action, jolloin pelaaja voi hypätä suoraan taisteluun valitsemallaan kartalla ja ryhmittymällä.
Pelissä on neljä ryhmittymää, joiden puolella pelaaja voi taistella – Episodista II tutut Tasavallan kloonisotilaat ja separatistien droidiarmeija, sekä Episodeissa IV, V ja VI tunnetuksi tulleet kapinalliset ja Imperiumin iskusotilaat. Eri aikakauden armeijoita ei luonnollisesti voi laittaa taistelemaan toisiaan vastaan, joten esimerkiksi kapinallisia ei voi laittaa droideja vastaan. Karttoja on yhteensä 16, joista joitakin voi pelata kummankin aikakauden ryhmittymillä. Esimerkiksi Endorilla tapahtuvissa kahakoissa ottavat yhteen vain kapinalliset ja Imperiumi, kun taas Geonosiksella nähdään vain droidien ja kloonien keskinäisiä välienselvittelyitä. Toisaalta Bespinin Pilvikaupungissa voivat kapinalliset sotia Imperiumia vastaan, kuten myös separatistit Tasavaltaa vastaan.
Tykinruokaa vai eliittiä?
Jokaisen ryhmittymän sotilasluokat ovat varsin samankaltaisia, joista pelaaja voi valita tilanteeseen sopivimman. On perusrivimies, joka ampuu sarjatulittavalla laserkiväärillä, kuten esimerkiksi Imperiumin iskusotilas. Tietenkin mukana on myös ohjuksia ampuva sinkomies, jonka soveltuu parhaiten ajoneuvojen tuhoamiseen. Sitten on tark'ampuja, jolla on hauska niputtaa pahaa-aavistamattomia vihollisia kaukaa. Neljäntenä sotilasluokkana on pilotti, joka huolehtii itse asiassa monesta eri asiasta. Tämä hahmo pystyy heittämään pelaajille lisäammuksia ja ensiapulaukkuja palauttamaan taistelun tuoksinassa menetettyjä osumapisteitä. Kuten nimestäkin voi päätellä, on tämä paras hahmo kartalta löytyvien ajoneuvojen käyttämiseen, sillä ottaessaan vahinkoa alkaa ajoneuvo automaattisesti korjautua hiljalleen pilotin ollessa kyydissä.
Näiden neljän lisäksi löytyy jokaiselta ryhmittymältä viides, uniikki hahmoluokkansa. Kapinallisilla se on wokiee, joka kantaa mukanaan ristijousipyssyä muistuttavaa bowcaster-kivääriä. Tämä hahmo kestää eniten vahinkoa. Imperiumin erikoishahmo on Dark Trooper, jonka ase ampuu haulikon tapaan rykelmän lasereita kerralla. Varsinainen etu tällä hahmolla on eräänlainen rakettireppu, jonka avulla Dark Trooper voi tehdä pitkiä loikkia. Tasavallan erikoishahmo Jet Trooper on samantapainen kuin Dark Trooper, tosin tällä kertaa rakettireppu toimii kuten Boba Fettillä, eli sen avulla voi lentää nopeasti paikasta toiseen, tai vain leijua paikallaan. Separatistien erikoishahmo on varsinkin Episodi I:stä tuttu droideka, joka liikkuu pallomaisessa muodossa nopeasti paikasta toiseen, josta sitten tarvittaessa muuntautuu taisteluasentoon, jossa liikkuminen on tuskaisan hidasta ja kömpelöä. Etuna tällä hahmolla on kaksi tehokasta laserasetta sekä energiakilpi, joka tarjoaa varsin hyvän suojan vihollistulelta.
Kartoilta löytyvät ajoneuvot ovat mukavaa vaihtelua ja dynaamisuutta peliin tuova elementti. Lumista Hoth-karttaa pelatessa mikään ei saa adrenaliinia paremmin virtaamaan kuin Imperiumin vastaiskusta tutuilla kapinallisten lumikiitureilla ajelu ja niillä Imperiumin sotilaiden ohjastamia AT-AT-kävelijöitä vastaan taistelu. Ja aivan kuten elokuvassakin, voi yksi pelaaja ohjata lumikiituria samalla kun toinen ampuu kaapelin AT-AT:n raajaan, jonka jälkeen kaapeli kierretään jalkojen ympärille. Elokuvan nähneet ja muutkin osaavat varmasti kuvitella tuloksen, sekä miten kivaa kyseisen stuntin toteuttaminen on itse tehtynä. Näiden lisäksi eri kartoista löytyy monia muitakin ajoneuvoja. Geonosiksessa voi kokeilla kuusijalkaista AT-TE kävelijää tai nopeaa Hailfire-tankkia suurine pyörineen. AT-TE voi olla todellinen massatuhon tuoja, kun saman kävelijän eri asesysteemien taakse asettuu oma pelaajansa, jotka koordinoidusti vievät tankin keskelle kiivainta taistelua.
Lumikiiturin lisäksi käytössä ovat monet muutkin lentoalukset, kuten X-Wing, Tie Fighter tai Jedi Starship. Taitava pelaaja voi antaa näillä ilmatukea maassa taisteleville joukoille, tai sitten taistella ilman herruudesta vihollispilotteja vastaan. Jos maassa kulkevien laitteiden käyttö on suorastaan huisin hauskaa, niin lentävien tähtihävittäjien ei sitä valitettavasti ole. Ongelmana on nimittäin karttojen pienuus. Kartat ovat toki riittävän isoja ja suorastaan massiivisia maataisteluille, mutta esimerkiksi nopealla X-Wingillä on varsin helppoa porhaltaa vahingossa koko alueelta ulos. Muutenkin näiden laitteiden hallinta on kaikkein vaikeinta, joten ne jäävät useimmiten tekoälysotilaiden ohjastamaksi.
Klooneja ja botteja
Yksinpeliä pelatessa on pelaajan luonnollisesti taisteltava vain tekoälyn ohjastamien sotilaiden rinnalla, mutta näitä ns. botteja nähdään yleensä aina myös Live-moninpeleissä. Valinta on varsin ymmärrettävä, sillä pelissä on mahdollista pitää korkeintaan 24 pelaajan servereitä - saavutus sinällään - eikä keskivertopelaajan nettiyhteyksillä päästä edes lähelle tätä. Botit toki voi ottaa pois pelistä, mutta silloin taistelun kiihkokin laimenee. Onneksi botit sopivat menoon varsin luontevasti, sillä ne osaavat toimia yllättävän fiksusti tietyissä tilanteissa. Esimerkiksi tekoälypilotti tietää heittää tarvittaessa pelaajalle ammuksia. Mistään älynjättiläisistä ei silti voi puhua, sillä useimmiten ne ajavat vain tykinruoan virkaa.
Nettikoodin optimoiminen on asia, jota olisi Star Wars Battlefrontia viimeisteltäessä ehkä kannattanut yrittää hioa parempaan kuntoon. Todellakin, joudun käyttämään sanaa "ehkä", koska peli pyytää asetuksissa pelaajan määrittelemään verkkoyhteydensä nopeuden, joka asettaa sitten automaattisesti ylärajan pelaajamäärälle. Voidaan olettaa, että Livestä löytyi useita sellaisia servereitä, joissa yhteyden nopeus oli määritetty naiivin optimistisesti, koska erinäisiä vasteaikaongelmia esiintyi testattaessa lähes jokaisessa pelissä. Useimmiten ongelmat olivat vähäisiä, jotka eivät haitanneet pelaamista, mutta silloin tällöin saattoi lagia esiintyä niin runsaasti, että sota käytännössä jäätyi paikalleen. Tai jos ei jäätynyt, niin sotilaat "warppailivat" paikasta toiseen niin, että osuman saaminen perille oli suorastaan mahdottomuus. Hostaamista testatessa ongelmia ei yleensä esiintynyt, kunhan asetukset olivat säädetty asianmukaisesti. Mikäli siis pelin ylläpitäjä ymmärtää omat rajansa, on pelaaminen suht jouhevaa.
Muuten toteutuksesta ei voi juuri valittaa. Grafiikka tosin ei ole kaikkein näyttävintä, mutta silti erittäin värikästä ja tekstuurit ovat kiitettävän tarkkoja. Varsinkin ajoneuvomallinnukset ovat varsin yksityiskohtaisia, joten pelaajan pitäisi tuntea olevansa keskellä Tähtien Sotaa. Yksinpelissä ei juuri esiintynyt ruudunpäivitysongelmia, mutta Livessä niitä sattui aina silloin tällöin. Koska näinä hetkinä ei yleensä ollut ruudulla normaalia enempää toimintaa, voidaan olettaa tälläkin olevan jotain tekemistä vasteaikaongelmien kanssa. Mistään peli-iloa tappavasta ongelmasta ei kuitenkaan ole kyse.
Ääni puoli on hienosti reilassa, kuten Tähtien Sota –pelissä kuuluukin. Aseet ja laitteet pitävät niille ominaisia ja tuttuja ääniä. Kun eksyy vielä keskelle kiivainta toimintaa ja sattuu omistamaan 5.1-äänentoistolaitteet, pitäisi paatuneimmankin pelaajan adrenaliinin virrata viimeistään siinä vaiheessa kun jossakin takana harhaileva ohjus pyyhältää ohi. Ympärillä laulavien blastereiden ja räjähdysten kaveriksi kun laitetaan vielä John Williamsin musiikit kaikista Star Wars –elokuvista, niin enempää ei voisikaan toivoa.
Star Wars: Battlefront on juuri sellainen peli, jolle on kysyntää. Ehkä juuri sen vuoksi se ei yritä olla mitään erityisen omaperäistä, vaan tarjoaa toimivaa Live-moninpeliä niille, jotka sitä haluavat kokea Tähtien Sota –universumissa. Ei enempää, eikä taatusti vähempää. Joitakin valitettavia teknisiä ongelmia Live-moninpeliä koskien on jäänyt mukaan kummittelemaan, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, joka olennaisesti veisi terää muuten varsin vankalta tuotteelta. Täten peli tulee varmasti viihdyttämään taistelunnälkäisiä pitkään, joten ei kun blasterit kouraan ja menoksi.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja