Piirrosmaailma kutsuu
Dreamcastin Jet Set Radiosta lähtenyt cellshading-kipinä on levinnyt kulovalkean tavoin eri genreihin. Tämä sarjakuvamaisen ulkoasun peleille mahdollistava grafiikkatyyli on otettu käyttöön monen eri julkaisijan toimesta ja nyt myös Capcom hyökkää rohkeasti piirrospelien maailmaan uuden Auto Modellista - ajopelinsä myötä. Kovan ennakkokohun saavuttaneesta nimikkeestä odotettiin joissain piireissä jopa uutta virtuaalihuristeluiden messiasta, joten ennen julkaisua tekijöiden niskassa olivatkin valtavat paineet. Lupaukset kattavasta nettipelistä, Gran Turismo -tyylisestä pelattavuudesta, kauniista visuaalisesta ulosannista ja kattavasta autojen kustomisointimahdollisuudesta olivat kieltämättä rohkaisevia, mutta paineet näyttävät sittenkin olleen liian suuret, sillä lopputulos jää vajaaksi lähes jokaisella osa-alueella.
Ensimmäisenä ongelmakohtana kovasti hehkutetut online-ominaisuudet on Sonyn omien sähläilyjen takia poistettu Auto Modellistan PAL-versiosta kokonaan. Tämä tieto tulee suurena pettymyksenä, mutta myöhemmin tänä vuonna julkaistavan lisäosan pitäisi korjata tämä ammottava aukko. Tälläisenään moninpeliominaisuudet rajoittuvat jaetun ruudun kaksinpeliin, joka on sekin kieltämättä varsin tylsistyttävä kokemus. Capcomin pojat ovat yrittäneet korvata Euroopan version nettitukipuutetta peliä jossain määrin nopeuttavalla 60Hz-tuella. Muutama mukana olevan kamerakulman joukosta tienpintaa viistävän näkymän avulla pelin nopeus tuntuukin kieltämättä varsin vaikuttavalta eikä muutamaa aikaisempaa paikallista julkaisua vaivannutta hitautta jenkkiversioon nähden ole havaittavissa. Tästäkin huolimatta PAL-version ylimääräinen viilaus toimii lopulta lähinnä teennäisenä yritelmänä peitellä online-pelaamisen pudottamisen aiheuttamaa pettymystä.
Arcadeajelun hurmaa
Lukuisista virittelymahdollisuuksista ja kattavasta oikeiden valmistajien menopeleistä koostuvasta autovalikoimastaan huolimatta Auto Modellista on selvästi nopeaan kolikkopelimäiseen hurjasteluun tarkoitettu tekele. Tekijät ovat kuitenkin yrittäneet löytää oikeaa linjaa simulaation ja arcadepöristelyn välimaastosta onnistuen tässä jopa osittain. Tämä on nähtävissä etenkin kontrolleissa, joita on tietojen mukaan paranneltu huomattavasti aikaisemmin pelattavana olleista versioista. Ohjattavuus tuntuukin lopullisessa versiossa varsin tasaiselta ja pienen harjoittelun jälkeen omaa ajokkiaan pystyy hallitsemaan ilman sen suurempaa vaivannäköä. Valitettavasti osa autoista tuntuu silti olevan hieman liian raskaanpuoleisia yliherkkine jarruineen ja risteilyalusta muistuttavine kääntymisominaisuuksineen. Pelaajat valitsevat todennäköisesti heti alkuun tyylikkäimmän ja nopeimman mahdollisen ajopelin, mutta jokaisen kaaran testaaminen on enemmän kuin suositeltavaa, sillä ohjattavuuden välillä todellakin löytyy eroja. Ongelmana vain on oikeastaan se, että suurin osa autoista muutamaa poikkeusta lukuunottamatta on saatavilla heti alusta lähtien. Tekijät ovat ehkä ajatelleet tekevänsä kokonaisuudesta nopeammin sisäistettävän, mutta minkäänlaista porrastusta ei tämän päätöksen johdosta mukana ole lainkaan. Oppimiskynnys hitaamman moottoriluokan ja tehokkaamman mekaanisen pedon välillä on lähes olematon. Tämä on pettymys ja aiheuttaa varmasti aloitteleville pelaajille jonkin verran ongelmia kontrollisysteemin sisäistämisen kanssa.
Normaalin yksittäisen kisan, jaetun ruudun kaksinpelin ja aika-ajojen lisäksi mielenkiintoinen Garage Life on tämän Capcomin uutukaisen ainoa mainitsemisen arvoinen pelimuoto. Tässä pelaaja asustelee autotallissaan, lukee postia, liimailee julisteita seinille, virittelee autoaan ja ajelee myös siinä ohessa muutaman kilpailun. Menestys radalla poikii käteistä, jonka avulla omaa unelma- autoaan pystyy jatkuvasti kehittämään kohti tehokkaampaa loppumuotoa. Suurin osa peliajasta kuluukin todennäköisesti juuri tässä pelimuodossa, sillä tietokone antaa pelaajalle suhteellisen hyvän vastuksen. Toisin kuin Sonyn omassa ajopelikuninkaassa Gran Turismo 3:ssa, Auto Modellistan tekoälyajokit eivät näytä ajavan kuin kiskoilla ja välillä ne innostuvat myös todelliseen kisailuun kiilaillen toisiaan kohti alati lähestyviä seiniä. Mikään läpimurto pelin keinoäly ei kuitenkaan missään tapauksessa ole, mutta se toimii silti mukavana vaihteluna useisiin muihin monotonisiin huristelupeleihin verrattuna.
Ratasuunnittelussa tekijöiden kokemattomuus autopelirintamalla näkyy selvästi. Noin tusinan mukana olevan radan joukosta löytyy toki aidon esikuvansa pohjalta mallinnettu Suzukan F1-rata, mutta muuten kentät ovat toteutukseltaan varsin heikoissa kantimissa. Normaalin ovaaliradan lisäksi mukana on vain tylsiä kaupunkikenttiä ja yksi alamäkeen ajettava pujottelukilpailua etäisesti muistuttava ratakokonaisuus. Nämä ajoalueet aiheuttavat muutaman kokeilukerran jälkeen lähinnä haukottelua ja kaiken huippuna jokainen kentistä on vielä pituudeltaan suhteellisen lyhyt. Tämä on jo aiheuttanut suurta närää niin kriitikkojen kuin pelaajienkin keskuudessa. PlayStation 2:lta löytyy varmasti parempia vaihtoehtoja sekä arcaden että simulaation ystäville.
Moni kakku päältä kaunis
Ulkoasultaan peli on tyylikäs ja sopivalla tavalla omaperäinen. Cellshading- grafiikkatyyli tekee Tokion ympäristöön sijoittuvista radoista piirrosmaisen näköisiä, jolloin pelaaja myös itse tuntuu ohjastavan autoja aidoissa sarjakuvamaailmoissa. Tätä korostetaan erityisesti muutamalla erikoisefektillä, kuten nopeutta kuvastamaan laitetulla tuuliefektillä sekä renkaiden kulumisesta aiheutuvalla savupilvellä. Itse autot näyttävät hienoilta ja ne heijastavat jossain määrin myös ympäristöään. Radat ovat tyylikästä perustavaraa, jossa kaikki kaupunkimaisemista lähtien on toteutettu rautaisella ammattitaidolla. Grafiikkaosasto onkin toiminut tittelin selkeänä päämyyntivalttina, eikä se petä missään vaiheessa. Peli todella on liikkeessä yhtä tyylikäs kuin ruutukaappauksissakin ja tämä korostuu erityisesti kattavassa Replay-moodissa, jossa omia törmäilyjään voi ihastella erikoisefektien siivittämänä. Halutessaan oman uusintansa voi myös tallentaa muistikortille, jolloin pelin visuaalista ulosantia voi myös esitellä kateellisille kavereille.
Musiikkiosastoa kuunnellessa Capcomin audiotiimin ammattitaito tulee väkisinkin kyseenalaistettua. Valikoissa ja radoissa soiva kauhea diskopainotteinen taustamusiikki yhdistyy yli-innokkaaseen kuuluttajaan, joka hehkuttaa aina ohitustilanteissa kuin ampumavälikohtauksen uhri. Tälläisenään pelin auraalinen anti on lähinnä säälittävää, mutta näin ollen ainakin mahdollisessa jatko-osassa pystyttäneen saamaan aikaan paljon parempaa jälkeä. Sitä odotellessa äänet voi tietenkin laittaa kokonaan pois päältä valikkojen ystävällisellä avustuksella.
Kovan ennakkokohun jälkeen Auto Modellista osoittautuu vain keskinkertaiseksi ajopeliksi. Kauniista ulkokuorestaan huolimatta se jää varsin vajaaksi niin kunnollisen haasteen, ratavalikoiman kuin innovaationkin osalta. Mukana on kovin vähän varsinaista sisältöä ja niin tämä Capcomin uutuus tuntuukin nopeasti kauppojen hyllyille kiirehdityltä tuotteelta. Julkaisupäivän hengittäessä niskaan tekijät ovat menneet siitä, missä aita on matalin. Näin ollen sisältö on jäänyt kokonaan puuttumaan. Puolivalmista versiota vaivanneet ohjattavuusongelmat on saatu kutakuinkin korjattua, mutta tästäkin huolimatta peli valunee hyvinkin nopeassa tahdissa alennushyllyjen synkkiin syövereihin. Potentiaalia oli paljon parempaan, mutta lopputulos on valitettavasti pelkkä pannukakku. Nopeatempoisen arcadeajelun ystävät löytävät enemmän hupia esimerkiksi Criterionin kehuja saaneesta Burnout 2:sta. Auto Modellistaa ostettaessa kokeilu ennen varsinaista hankintaa on kuitenkin enemmän kuin suositeltavaa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja