Game Boy Advancen A Link to the Past ei ollut ainoastaan vanhan SNES-klassikon uudelleenlämmittely. Kasetilta löytyi myös Four Swords, ensimmäinen monen pelaajan Zelda-seikkailu,
jossa Link jakautui neljäksi koskettuaan mystiseen Four Sword
-miekkaan. GameCuben edellisestä Zelda-seikkailusta on jo pari vuotta
aikaa, mutta nyt legenda jatkuu Four Swords Adventuresilla, joka laajentaa neljän Linkin seikkailun kotikonsolille.
Neitokainen pulassa, jälleen kerran
Prinsessa Zelda on taas vaikeuksissa, joten Linkin on tartuttava Four Swordiin vielä kerran. Uunituoreen kvartetin edessä onkin pahan karkoittamiseksi pulmien ratkontaa ja taistelua läpi Hyrulen niittyjen, luolastojen sekä vuorenrinteiden apunaan pommit, bumerangit, jouset ja muut perinteiset Zelda-kamat. Kyseessä on siis maksimissaan neljän pelaajan moninpeliseikkailu.
Peliä pelataan Cubeen kytketyillä GBA-konsoleilla. Moisen virityksen taustalla on nokkela ajatus: aina kun hahmo menee TV-ruudulla taloon tai vaikka luolastoon, siirtyy toiminta käsikonsolin näytölle. Ohjaimella pelattaessa ruudulle ilmestyy tarvittaessa virtuaali-GBA. Jotta pelikokemus ei muuttuisi kokonaan heikompitehoisella alustalla, on Four Swordsin Cube-puoli tehty GBA:n ehdoilla. Lopputulos tuokin ensimmäisenä mieleen Minish Capin Game Boy Playerillä pelattuna, mutta grafiikkaa on koristeltu Wind Wakerin tyyliä lainaavilla räjähdys-, savu- ja tuliefekteillä. GBA-puolella grafiikasta on toki karsittu koreilut pois.
Nelin verroin hupia
Konsepti kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta ja lupaavalta, mutta valitettavasti se kompastuu toteutukseensa. Totuus lyö kasvoille kuin kylmä turska, kun paljastuu, että moninpeliä varten jokainen pelaaja tarvitsee välttämättä oman GBA:n sekä erityisen linkkikaapelin käsikonsolin liittämiseksi Cubeen. Tässä vaiheessa homma meneekin reisille monissa kaveripiireissä. Sieltä täältä saattaa nimittäin löytyä GBA tai pari, mutta kuinka moni tosiaan osti miltei käyttämättömäksi jääneen GBA-Cube-linkkikaapelin? Pelin mukana toimitetaan kyllä yksi letku, mutta tämä pelastaa vain vähän.
Mikäli varustelukysymyksestä kuitenkin selvitään, on peli kaksinpelin perusteella mainiota moninpelihupia. Ruudulla on ihmispelaajista riippumatta aina neljä Linkiä, joten kaksinpelinä kumpikin ohjaa kahta sankaria. Pelaaminen onnistuu toki myös yksin, mutta kokemus ei muistuta niinkään perinteisen riemastuttavaa Zelda-seikkailua, vaan melko keskinkertaista puurtamista. Suurin ongelma yksin pelatessa aiheutuu siitä, että neljälle pelaajille suunnitelluissa luolastoissa joutuu ravaamaan ympäriinsä tehden neljän tyypin hommat. Lisää ongelmia aiheuttavat myös varusteet. Miekan ja kilven lisäksi jokainen ihmispelaaja voi kantaa mukanaan yhtä erikoisvarustetta. Kun luolastossa tarvitaan kahta tai kolmea tavaraa, yksin joudutaan ravaamaan turhauttavasti vaihtelemassa varustusta sen sijaan, että homma hoidettaisiin tiimipelinä eri tavaroita kantavien kavereiden kanssa.
...vai onko sittenkään?
Pääseikkailu on jaettu tasoihin, joihin voi läpipeluun jälkeen palata ihan vain huvin vuoksi ilman mitään tavoitteita. Tason läpäisemiseksi on kerättävä 2000 voimajalokiveä, jotka vastaavat aiempien pelien rupee-rahoja. Vaikka pääasiassa samalla puolella pelataankin, ratkaistaan tason lopussa voittaja muun muassa kerättyjen voimajalokivien ja listittyjen vihollisten perusteella. Tarjolla ei ole tilastoja tai palkintoja, mutta ainahan on hauska tyydyttää kilpailunhalua. Pääseikkailun lisäksi mukana on myös Shadow Battleksi nimetty deathmatch-moodi, joka oli ainakin kaksinpelinä aivan turha. Ehkäpä hupi kasvaa pelaajamäärän kanssa, mutta tällaisenaan Shadow Battle jäi kertakokeiluun.
Neitokainen pulassa, jälleen kerran
Prinsessa Zelda on taas vaikeuksissa, joten Linkin on tartuttava Four Swordiin vielä kerran. Uunituoreen kvartetin edessä onkin pahan karkoittamiseksi pulmien ratkontaa ja taistelua läpi Hyrulen niittyjen, luolastojen sekä vuorenrinteiden apunaan pommit, bumerangit, jouset ja muut perinteiset Zelda-kamat. Kyseessä on siis maksimissaan neljän pelaajan moninpeliseikkailu.
Peliä pelataan Cubeen kytketyillä GBA-konsoleilla. Moisen virityksen taustalla on nokkela ajatus: aina kun hahmo menee TV-ruudulla taloon tai vaikka luolastoon, siirtyy toiminta käsikonsolin näytölle. Ohjaimella pelattaessa ruudulle ilmestyy tarvittaessa virtuaali-GBA. Jotta pelikokemus ei muuttuisi kokonaan heikompitehoisella alustalla, on Four Swordsin Cube-puoli tehty GBA:n ehdoilla. Lopputulos tuokin ensimmäisenä mieleen Minish Capin Game Boy Playerillä pelattuna, mutta grafiikkaa on koristeltu Wind Wakerin tyyliä lainaavilla räjähdys-, savu- ja tuliefekteillä. GBA-puolella grafiikasta on toki karsittu koreilut pois.
Nelin verroin hupia
Konsepti kuulostaa kieltämättä mielenkiintoiselta ja lupaavalta, mutta valitettavasti se kompastuu toteutukseensa. Totuus lyö kasvoille kuin kylmä turska, kun paljastuu, että moninpeliä varten jokainen pelaaja tarvitsee välttämättä oman GBA:n sekä erityisen linkkikaapelin käsikonsolin liittämiseksi Cubeen. Tässä vaiheessa homma meneekin reisille monissa kaveripiireissä. Sieltä täältä saattaa nimittäin löytyä GBA tai pari, mutta kuinka moni tosiaan osti miltei käyttämättömäksi jääneen GBA-Cube-linkkikaapelin? Pelin mukana toimitetaan kyllä yksi letku, mutta tämä pelastaa vain vähän.
Mikäli varustelukysymyksestä kuitenkin selvitään, on peli kaksinpelin perusteella mainiota moninpelihupia. Ruudulla on ihmispelaajista riippumatta aina neljä Linkiä, joten kaksinpelinä kumpikin ohjaa kahta sankaria. Pelaaminen onnistuu toki myös yksin, mutta kokemus ei muistuta niinkään perinteisen riemastuttavaa Zelda-seikkailua, vaan melko keskinkertaista puurtamista. Suurin ongelma yksin pelatessa aiheutuu siitä, että neljälle pelaajille suunnitelluissa luolastoissa joutuu ravaamaan ympäriinsä tehden neljän tyypin hommat. Lisää ongelmia aiheuttavat myös varusteet. Miekan ja kilven lisäksi jokainen ihmispelaaja voi kantaa mukanaan yhtä erikoisvarustetta. Kun luolastossa tarvitaan kahta tai kolmea tavaraa, yksin joudutaan ravaamaan turhauttavasti vaihtelemassa varustusta sen sijaan, että homma hoidettaisiin tiimipelinä eri tavaroita kantavien kavereiden kanssa.
...vai onko sittenkään?
Pääseikkailu on jaettu tasoihin, joihin voi läpipeluun jälkeen palata ihan vain huvin vuoksi ilman mitään tavoitteita. Tason läpäisemiseksi on kerättävä 2000 voimajalokiveä, jotka vastaavat aiempien pelien rupee-rahoja. Vaikka pääasiassa samalla puolella pelataankin, ratkaistaan tason lopussa voittaja muun muassa kerättyjen voimajalokivien ja listittyjen vihollisten perusteella. Tarjolla ei ole tilastoja tai palkintoja, mutta ainahan on hauska tyydyttää kilpailunhalua. Pääseikkailun lisäksi mukana on myös Shadow Battleksi nimetty deathmatch-moodi, joka oli ainakin kaksinpelinä aivan turha. Ehkäpä hupi kasvaa pelaajamäärän kanssa, mutta tällaisenaan Shadow Battle jäi kertakokeiluun.
GameCuben uusin Zelda ei yksinpelinä vakuuta. Ei sinänsä mikään ylläri, sillä pelin suola onkin Final Fantasy: Crystal Chroniclesin
tapaan muutamalla GBA:lla maustetussa moninpelissä. Jos pelikavereilta
löytyy jo GBA:t ja kaapelit, eikun vain Four Swordsin kimppuun. GBA
SP:tä on näkynyt käytettynä reilun 50 euron hintaan – vanhaa
valorajoitteista mallia vielä halvemmalla – mutta täytyypä olla
aikamoinen Zelda-fani, että jo itsessään täysihintaista peliä varten
moisen hankkii. Sääli, että sinällään omaperäinen idea jää vain hyvin
varusteltujen Nintendo-piirien herkuksi. Yksinpeliä etsivien
kannattaakin suunnata katseensa GBA:n mainion Minish Capin suuntaan.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja