Apina ja gorilla, kävelivät torilla
Donkey Konga on yksi GameCuben omaperäisimmistä peleistä. Erityisillä bongorummuilla pelattava rytmipeli oli ilmestyessään takuuvarma hitti ja Nintendo ilmoittikin nopeasti julkaisevansa lisää samaan lisenssiin pohjautuvia pelejä. Donkey Kong: Jungle Beat ei ole varsinainen jatko-osa, vaikka se rumpuja käyttääkin. Kyseessä on eräänlainen spinoff-julkaisu, uudenlainen tasohyppelypeli Donkey Kong Countryn hengessä.
Jungle Beatin pääviehätys perustuu pelihahmon ohjaamiseen bongorummuilla. Rumpua napauttamalla Donkey Kong liikkuu joko vasemmalle tai oikealle. Molempia kalvoja lyömällä karvainen ystävämme hyppää ja pelihahmon ollessa ilmassa samanaikainen lyönti johtaa voimakkaaseen putoamiseen. Satunnaisessa rytmissä hakkaaminen johtaa niin ikään uusiin liikkeisiin. Rumpuja käytetään hauskalla tavalla ja pelimekaniikka toimii. Alkuvaikeuksien jälkeen gorilla liikkuu kentissä vaivatta.
Vanhan koulukunnan toimintaa
Vihollisia telomalla, liikkeitä tekemällä ja banaaneja popsimalla pelaaja kerää pisteitä, jotka muutetaan kentän lopussa mitaleiksi. Mitaleilla avataan uusia kenttiä ja edetään hitaasti kohti edessä häämöttävää loppuhuipennusta. Tasoja on kuusitoista ja jokainen niistä päättyy pomotaisteluun. Loppuvastukset ovat yhtä kesyä kamaa kuin kentätkin. Peli on paikoin suorastaan lapsellinen helppo. Nopean läpipeluun tuntua lisää pelin addiktiivisuus, ja koko seikkailu voikin hyvin olla ohi yhdeltä istumalta.
Peliä voi tahkota myös normaalilla ohjaimella, mutta tämä poistaa heti aimo annoksen viehätyksestä. On myös hyvin yllättävää huomata, että useat hyökkäykset suoriutuvat itse asiassa näppärämmin rummuilla kuin tavallisella kapulalla. Tasot on lisäksi rakennettu tiettyyn rytmiin ja kunnon kombopisteiden saaminen edellyttää rumpujen omistamista.
Hämäävän yksinkertaista
Grafiikka on hämäävän yksinkertaista, kuten pelikin. Tekstuurit ovat tökeröitä ja animaatio on kohtalaista, mutta toisaalta yksityiskohtien liiallinen määrä voisi johtaa pelattavuuden kannalta turhiin ongelmiin. Ainoa erityismaininnan arvoinen asia on Wind Wakerista kopioidut piirrosmaiset erikoistehosteet, jotka sopivat Jungle Beatin maailmaan kuin nyrkki silmään.
Musiikki on Nintendo-peleille tyypillistä iloista rallatusta, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Efektipuolella viidakon otukset ääntelevät, kolikot kilisevät ja tynnyrit vierivät. Ammattimaista työtä, mutta aivan liian moneen kertaan kuultua.
Rummuilla pelattava tasoloikintapeli on ideana mielenkiintoinen, mutta pelinä valitettavan lyhytkestoinen. Pelin paahtaa läpi muutamassa tunnissa ja sen viehätys perustuukin huippupisteiden metsästykseen. Jos samojen tasojen tahkoaminen moneen kertaan miellyttää, Jungle Beat tarjoaa viihdettä koko rahan edestä. Muuten käteisvarannot voi käyttää muihin julkaisuihin.
Donkey Konga on yksi GameCuben omaperäisimmistä peleistä. Erityisillä bongorummuilla pelattava rytmipeli oli ilmestyessään takuuvarma hitti ja Nintendo ilmoittikin nopeasti julkaisevansa lisää samaan lisenssiin pohjautuvia pelejä. Donkey Kong: Jungle Beat ei ole varsinainen jatko-osa, vaikka se rumpuja käyttääkin. Kyseessä on eräänlainen spinoff-julkaisu, uudenlainen tasohyppelypeli Donkey Kong Countryn hengessä.
Jungle Beatin pääviehätys perustuu pelihahmon ohjaamiseen bongorummuilla. Rumpua napauttamalla Donkey Kong liikkuu joko vasemmalle tai oikealle. Molempia kalvoja lyömällä karvainen ystävämme hyppää ja pelihahmon ollessa ilmassa samanaikainen lyönti johtaa voimakkaaseen putoamiseen. Satunnaisessa rytmissä hakkaaminen johtaa niin ikään uusiin liikkeisiin. Rumpuja käytetään hauskalla tavalla ja pelimekaniikka toimii. Alkuvaikeuksien jälkeen gorilla liikkuu kentissä vaivatta.
Vanhan koulukunnan toimintaa
Vihollisia telomalla, liikkeitä tekemällä ja banaaneja popsimalla pelaaja kerää pisteitä, jotka muutetaan kentän lopussa mitaleiksi. Mitaleilla avataan uusia kenttiä ja edetään hitaasti kohti edessä häämöttävää loppuhuipennusta. Tasoja on kuusitoista ja jokainen niistä päättyy pomotaisteluun. Loppuvastukset ovat yhtä kesyä kamaa kuin kentätkin. Peli on paikoin suorastaan lapsellinen helppo. Nopean läpipeluun tuntua lisää pelin addiktiivisuus, ja koko seikkailu voikin hyvin olla ohi yhdeltä istumalta.
Peliä voi tahkota myös normaalilla ohjaimella, mutta tämä poistaa heti aimo annoksen viehätyksestä. On myös hyvin yllättävää huomata, että useat hyökkäykset suoriutuvat itse asiassa näppärämmin rummuilla kuin tavallisella kapulalla. Tasot on lisäksi rakennettu tiettyyn rytmiin ja kunnon kombopisteiden saaminen edellyttää rumpujen omistamista.
Hämäävän yksinkertaista
Grafiikka on hämäävän yksinkertaista, kuten pelikin. Tekstuurit ovat tökeröitä ja animaatio on kohtalaista, mutta toisaalta yksityiskohtien liiallinen määrä voisi johtaa pelattavuuden kannalta turhiin ongelmiin. Ainoa erityismaininnan arvoinen asia on Wind Wakerista kopioidut piirrosmaiset erikoistehosteet, jotka sopivat Jungle Beatin maailmaan kuin nyrkki silmään.
Musiikki on Nintendo-peleille tyypillistä iloista rallatusta, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Efektipuolella viidakon otukset ääntelevät, kolikot kilisevät ja tynnyrit vierivät. Ammattimaista työtä, mutta aivan liian moneen kertaan kuultua.
Rummuilla pelattava tasoloikintapeli on ideana mielenkiintoinen, mutta pelinä valitettavan lyhytkestoinen. Pelin paahtaa läpi muutamassa tunnissa ja sen viehätys perustuukin huippupisteiden metsästykseen. Jos samojen tasojen tahkoaminen moneen kertaan miellyttää, Jungle Beat tarjoaa viihdettä koko rahan edestä. Muuten käteisvarannot voi käyttää muihin julkaisuihin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja