Kirjoittaja
Yargo
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.
Erilaisuus on hyvästä
Marvel on maailmansa ja hahmojensa puolesta inspiroinut pelintekijöitä synnyttämään lähinnä toiminta- ja tappelupelejä, vaikka muihinkin genreihin varmasti löytyisi aineksia. Mutanttisankarit erikoisvoimineen voidaan rinnastaa fantasiamaailmojen velhoihin ja heidän taikuuteensa, joten on yllättävää, ettei Ryhmä-X:stäkään ole jo useampaa roolipeliä markkinoilla. Viime syksynä tilanteen muutti X-Men Legends, joka osoittautui mukavan toimivaksi toimintaroolipeliksi niin Playstation 2:lla, Xboxilla kuin GameCubellakin. Nyt myös N-Gage on saanut oman versionsa, joka toimii aivan yhtä hyvin.
X-Men Legends saa alkunsa kun kehiin astuu uusi teini-ikäinen mutanttityttönen Magma, josta sekä sankarilliset X-Menit että heidän arkkivihollisensa Brotherhood kiinnostuvat. Magma saadaankin X-Meniä johtavan professori Xavierin viisaaseen oppiin, mutta tämä on vain alkusoittoa tapahtumavyyhdille, jonka mukana koko ihmiskunnan selviytyminen joutuu vaakalaudalle. Kampanja käsittää yli kaksikymmentä tehtävää. Yleensä yhden tehtävän suorittamiseen menee aikaa puolisen tuntia, usein ylikin, joten tekemistä riittää kiitettävän pitkään.
Tehtävän alussa pelaaja valitsee X-Meneistä neljän mutantin joukon. Tarinan edetessä valittavia hahmoja tulee mukaan lisää, ja pelattavia mutantteja onkin varsin kattava määrä. Itse pelaaminen on tiimipohjaista toimintaa, jolloin pelaaja ohjaa yhtä mutanttia tekoälyn ohjatessa kolmea muuta. Ruudun ollessa täynnä vihulaisia on tekoälyn tuoma apu tervetullutta, vaikka tottumattomalle se aiheuttaa varmasti turhautumista. Tietokone ei nimittäin osaa käyttää kentistä löytyviä ensiapupakkauksia palauttaakseen taisteluntuoksinassa menetettyjä kestopisteitä, joten pelaajan on muistettava huolehtia joukkuetovereiden parantamisesta.
Pelaaminen on yksinkertaista. Hack ’n slash –tyyliin 5-napista lyödään ja 7-napista käytetään mutantin erikoiskykyjä. Lähes kaikki muutkin napit ovat käytössä, esimerkiksi 3-napista saa kartan. Roolipeliominaisuudet tulevat mukaan painamalla 0-nappia, joka tuo pelaajan eteen tiedot mutanttiryhmänsä jäsenten ominaisuuksista, kuten kestopisteistä. Tämä onkin helpoin keino tarkistaa miten lähellä tajuttomuutta varsinkin tekoälyn ohjaamat hahmot ovat. Erityisen tarpeellinen kyseinen ruutu on silloin, kun hahmo on kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä ja pääsee seuraavalle kokemustasolle, jolloin pelaaja voi perinteisen roolipelimallin mukaisesti lisätä pisteitä mutantin kykyihin, joita ovat muun muassa voima ja kestävyys.
Värikkäät spandexit yllämme me uljaasti kuljemme
Graafisestikin noudatetaan perinteistä hack ’n slash –linjausta, sillä peliä pelataan isometrisestä kuvakulmasta. Hahmot ovat 2D-spriteillä toteutettuja, mutta niiden animointi on kiitettävän sulavaa. Ulkonäöllisesti peli ei juuri uudista N-Gagen tarjontaa, mutta tärkeintä onkin se, että peli näyttää silmälle miellyttävälle ja on selkeä. Tehtävien välillä nähdään runsaasti CGI-animoituja välipätkiä, jotka kuljettavat tarinaa kiitettävällä tavalla. Tästä peli ansaitsee erityismaininnan, sillä yleensä N-Gagen pikkuruiselle muistikortille ei näitä hienouksia juuri mahdu.
Äänipuoli on kiitettävästi hallussa. Erityistä siinä on suuri määrä puhuttua dialogia, mikä sekin on jotain harvemmin koettua N-Gagen pelien saralla. Oman panoksensa tuo X-Men elokuvista professori Xavierina tuttu Patrick Steward, joka tällä kertaa lainaa äänensä kyseisen hahmon virtuaaliversiolle. Muiden hahmojen ääninäyttely on myös varsin siedettävää. Ainoastaan äänen pakkausmenetelmät pikkuriikkiselle muistikortille ovat jättäneet oman jälkensä, sillä puheet muistuttavat liian paljon jonkinlaista PC:n puhesyntetisaattoria. Muuten tilaäänet, musiikit ja muut efektit ajavat asiansa tunnelman kohottajina.
X-Men Legends on toimiva lisä N-Gagen pelitarjontaan ja täten starttaa pelipuhelimen kevätkauden hienosti. Yksinpeli on vallan mainio, mutta bluetoothin välityksellä kaverin kanssa yhteistyönä pelattuna peli suorastaan loistaa. Sen sijaan että tarvitsisi huolehtia itse koko ryhmän hengissä pysymisestä, huolehtii kaveri ainakin oman mutanttinsa kestopisteistä. Myös teknisesti moninpeli toimii erinomaisesti, sillä mitään yhdistysongelmia ei testauksessa esiintynyt. X-Men Legends on laadukas tuote, jota on helppo suositella Marvel fanien lisäksi muillekin hack ’n slash –peleistä pitäville.
Marvel on maailmansa ja hahmojensa puolesta inspiroinut pelintekijöitä synnyttämään lähinnä toiminta- ja tappelupelejä, vaikka muihinkin genreihin varmasti löytyisi aineksia. Mutanttisankarit erikoisvoimineen voidaan rinnastaa fantasiamaailmojen velhoihin ja heidän taikuuteensa, joten on yllättävää, ettei Ryhmä-X:stäkään ole jo useampaa roolipeliä markkinoilla. Viime syksynä tilanteen muutti X-Men Legends, joka osoittautui mukavan toimivaksi toimintaroolipeliksi niin Playstation 2:lla, Xboxilla kuin GameCubellakin. Nyt myös N-Gage on saanut oman versionsa, joka toimii aivan yhtä hyvin.
X-Men Legends saa alkunsa kun kehiin astuu uusi teini-ikäinen mutanttityttönen Magma, josta sekä sankarilliset X-Menit että heidän arkkivihollisensa Brotherhood kiinnostuvat. Magma saadaankin X-Meniä johtavan professori Xavierin viisaaseen oppiin, mutta tämä on vain alkusoittoa tapahtumavyyhdille, jonka mukana koko ihmiskunnan selviytyminen joutuu vaakalaudalle. Kampanja käsittää yli kaksikymmentä tehtävää. Yleensä yhden tehtävän suorittamiseen menee aikaa puolisen tuntia, usein ylikin, joten tekemistä riittää kiitettävän pitkään.
Tehtävän alussa pelaaja valitsee X-Meneistä neljän mutantin joukon. Tarinan edetessä valittavia hahmoja tulee mukaan lisää, ja pelattavia mutantteja onkin varsin kattava määrä. Itse pelaaminen on tiimipohjaista toimintaa, jolloin pelaaja ohjaa yhtä mutanttia tekoälyn ohjatessa kolmea muuta. Ruudun ollessa täynnä vihulaisia on tekoälyn tuoma apu tervetullutta, vaikka tottumattomalle se aiheuttaa varmasti turhautumista. Tietokone ei nimittäin osaa käyttää kentistä löytyviä ensiapupakkauksia palauttaakseen taisteluntuoksinassa menetettyjä kestopisteitä, joten pelaajan on muistettava huolehtia joukkuetovereiden parantamisesta.
Pelaaminen on yksinkertaista. Hack ’n slash –tyyliin 5-napista lyödään ja 7-napista käytetään mutantin erikoiskykyjä. Lähes kaikki muutkin napit ovat käytössä, esimerkiksi 3-napista saa kartan. Roolipeliominaisuudet tulevat mukaan painamalla 0-nappia, joka tuo pelaajan eteen tiedot mutanttiryhmänsä jäsenten ominaisuuksista, kuten kestopisteistä. Tämä onkin helpoin keino tarkistaa miten lähellä tajuttomuutta varsinkin tekoälyn ohjaamat hahmot ovat. Erityisen tarpeellinen kyseinen ruutu on silloin, kun hahmo on kerännyt tarpeeksi kokemuspisteitä ja pääsee seuraavalle kokemustasolle, jolloin pelaaja voi perinteisen roolipelimallin mukaisesti lisätä pisteitä mutantin kykyihin, joita ovat muun muassa voima ja kestävyys.
Värikkäät spandexit yllämme me uljaasti kuljemme
Graafisestikin noudatetaan perinteistä hack ’n slash –linjausta, sillä peliä pelataan isometrisestä kuvakulmasta. Hahmot ovat 2D-spriteillä toteutettuja, mutta niiden animointi on kiitettävän sulavaa. Ulkonäöllisesti peli ei juuri uudista N-Gagen tarjontaa, mutta tärkeintä onkin se, että peli näyttää silmälle miellyttävälle ja on selkeä. Tehtävien välillä nähdään runsaasti CGI-animoituja välipätkiä, jotka kuljettavat tarinaa kiitettävällä tavalla. Tästä peli ansaitsee erityismaininnan, sillä yleensä N-Gagen pikkuruiselle muistikortille ei näitä hienouksia juuri mahdu.
Äänipuoli on kiitettävästi hallussa. Erityistä siinä on suuri määrä puhuttua dialogia, mikä sekin on jotain harvemmin koettua N-Gagen pelien saralla. Oman panoksensa tuo X-Men elokuvista professori Xavierina tuttu Patrick Steward, joka tällä kertaa lainaa äänensä kyseisen hahmon virtuaaliversiolle. Muiden hahmojen ääninäyttely on myös varsin siedettävää. Ainoastaan äänen pakkausmenetelmät pikkuriikkiselle muistikortille ovat jättäneet oman jälkensä, sillä puheet muistuttavat liian paljon jonkinlaista PC:n puhesyntetisaattoria. Muuten tilaäänet, musiikit ja muut efektit ajavat asiansa tunnelman kohottajina.
X-Men Legends on toimiva lisä N-Gagen pelitarjontaan ja täten starttaa pelipuhelimen kevätkauden hienosti. Yksinpeli on vallan mainio, mutta bluetoothin välityksellä kaverin kanssa yhteistyönä pelattuna peli suorastaan loistaa. Sen sijaan että tarvitsisi huolehtia itse koko ryhmän hengissä pysymisestä, huolehtii kaveri ainakin oman mutanttinsa kestopisteistä. Myös teknisesti moninpeli toimii erinomaisesti, sillä mitään yhdistysongelmia ei testauksessa esiintynyt. X-Men Legends on laadukas tuote, jota on helppo suositella Marvel fanien lisäksi muillekin hack ’n slash –peleistä pitäville.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja