Kirjoittaja
Anonyymi (ei varmistettu)
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli myyntiversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Pan Visionille.
Team 17 on vanha tekijä pelirintamalla. Kyseinen ryhmä tunnetaan
lähinnä Worms-peleistään, joista ensimmäinen julkaistiin jo vuonna
1995. Sen jälkeisestä tuotannosta voisi sanoa, että porukka on
juuttunut yhteen nimikkeeseen. Kaikenlaisia matosotapelejä on julkaistu
jo toistakymmentä kappaletta. Viime vuosina taso on kuitenkin päässyt
lipsumaan. Ensin sarja polki muutaman vuoden paikallaan Worms 2:n
lisäosilla, mutta vasta matojen siirryttyä kolmanteen ulottuvuuteen
homma alkoi mennä pahemmin metsään. Valitettavasti uutukaisesta Worms
Forts: Under Siegestä ei ole tason nostajaksi.
Madot ja niiden pikkulinnakkeet
Worms Forts: Under Siege jatkaa edellisen osan kolmiulotteista matosodintaa. Toiminta on yhä vuoropohjaista ja taisteluareenoilla ottaa yhteen 2-4 joukkuetta. Muutenkin meno on hyvin samanlaista kuin ennen, mutta Forts-lisänimen mukaisesti matojoukkueilla on nyt tukikohdat - linnakkeet. Kaikki alkaa päärakennuksesta, jota laajennetaan torneilla, muureilla ja muilla linnanosasilla. Lisäksi tukikohdat täyttyvät vuorojen kuluessa erilaisista hyödykerakennuksista. Pelaaja voi rakentaa muun muassa sairaalan, jossa kuolleet madot saa takaisin taisteluun, ja tiedelaboratorion aseiden parantelua varten. Lopputuloksena kyhäelmä muistuttaa muureineen jonkin verran linnoitusta, mutta ominaisuus ei tuo kovin suurta iloa perinteisiin Worms-matseihin. Käytännössä tukikohdat vain pidentävät entisestään todella pitkäksi venyviä otteluita. Taktinen käänne syntyy siitä, että kaikkia vastapuolen matoja ei ole enää pakko teurastaa, vaan pelkän päärakennuksen tuhoaminen riittää.
Linnakeympäristön rakentaminen tapahtuu tilaamalla perusinventaariosta uusia rakennusosasia. Sijoituspaikka osille valitaan maassa näkyvistä ruuduista, minkä jälkeen rakennukset yhdistyvät automaattisesti muurilla. Tornipalaset tarjoavat alustan uusille heitinaseille, kuten erilaisille katapulteille. Valikoimasta löytyy rutosti erilaisia ammuksia - kuten jättinuolia ja hirviä - vastustajan joukkoja ja linnoitusta pommittamaan. Nämä tekevät hieman perusaseita enemmän vahinkoa, ja joskus tornin rakennettuaan voi tilata uuden erikoistykin. Torniaseet ovat myös siitä kannattavampia, että yhdellä vuorolla ehtii esimerkiksi rakentaa alustan ja ampua katapultilla. Tähtääminen näillä aseilla puolestaan saattaa olla vaikeaa, sillä ampumajalustan sijainti vaikuttaa ratkaisevasti kohteen näkyvyyteen.
Pelin muut aseet ovat aiemmista osista tuttuja tussareita, pommeja ja melkein ihan mitä sattuu. Pelaajan inventaario on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisestä löytyvät kaikki perusaseet, kuten ikivanha ja sarjan veteraaneille hyvin tuttu bazooka eli kevytsinko. Seuraava luokka koostuu muun muassa rakennusosasista. Viimeiseen on sullottu erikoisemmat taisteluvälineet, kuten ilmaiskut ja valkoinen lippu vuoron ohittamista varten. Samasta lohkosta löytyvät liikkumista helpottamaan esimerkiksi rakettireppu ja ninjaköysi.
Niin, ja aikaseikkailua
Worms Forts: Under Siegen pääteema liittyy historiallisiin linnoitusrakenteluvaiheisiin. Pelissä soditaan kaikkiaan neljällä eri aikakaudella. Team 17 on vääntänyt matojen maailmaan faaraoiden Egyptin, antiikin Troijan sekä samuraiden Japanin ja seikkaillaanpa keskiajallakin. Käytännössä eri jaksot eroavat toisistaan vain matojen päähineiden ulkonäössä ja kenttien arkkitehtuurissa. Yksinpelikampanjan tehtävät rakentuvat löyhästi historiallisten henkilöiden ja tapahtumien mukaan, mutta kaikki on kuitenkin sitä perinteistä Worms-mättöä.
Yksinpelissä myös käytetään välillä perinteisestä Worms-taistosta poikkeavaa asettelua. Tietyissä kentissä saatetaan ohjata vain yhtä matoa ja suorituksissa ei ole aikarajaa. Näissä pelaajalle annetaan yksinkertaisia tehtäviä, jotka esimerkiksi sisältävät pelialueen ympäri ravaamista ja perusaseiden käyttöä. Osuudet ovat huikean tylsiä, sillä tehtävät eivät ole kovin mielenkiintoisia ja matojen ohjaus on hyvin kankeaa. Madot osaavat liikkua palikkamaisesti kahdeksaan suuntaan ja hyppiä. Liikkuminen on hidasta ja epätarkkaa, kun taas hyppely on pelkästään epätarkkaa.
Perinteisissä taisteluissa toimintaa rajoitetaan vanhaan tapaan minuutin mittaisilla vuoroilla. Välineiden ja aseiden käyttö rokottaa aikaa yleensä sen verran, että kierroksella ehtii tehdä vain muutaman siirron. Liikkua puolestaan ehtii reilusti, mutta vuoro loppuu jo siitä, jos mato sattuu tippumaan liian korkealta ja menettää energiaa. Tällaista sattuu valitettavan usein korkeiden maastoerojen ja epätarkan hyppymallinnuksen vuoksi.
Worms Forts: Under Siegeä voi myös pelata jopa nelinpelinä sekä multitapin avulla että hotseat-moodissa. Jälkimmäisessä yksi ohjain kiertää pelaajien kesken, aivan kuin ensimmäisten Worms-pelien aikaan. Ihmisvastustajaa vastaan meno on hieman inhimillisempää, ajoittain jopa hauskaa. Kuitenkin kankea ohjaus, yleinen hitaus ja epämiellyttävä ulkoasu laskevat tehokkaasti mielenkiintoa myös moninpeliä kohtaan.
Vanha, mutta ei kunnon Worms
Pelin grafiikat ovat ensimmäisen PlayStationin tasolla hienot. Toisin sanoen, PlayStation 2 -peliksi ei sinnepäinkään. Tekstuurit ovat huonolaatuisia ja efektit, kuten tulva, ovat kerrassaan heikkoa jälkeä. Ympäristöt ovat mitäänsanomattomia ja muutenkin pelin yleisilme on jotenkin kuiva. Ainoastaan madot ovat paikoitellen yksinkertaisuudessaan ihan menevän näköisiä. Lisäksi yksi Worms-sarjan ehdottomasti taktisimmista ja hienostuneimmista ominaisuuksista, ympäristöjen tuhoutuminen, puuttuu edelleen. Tarjolla hätään löytyy vain löyhä lohtu, rakennusten räjäyttely. Kaiken kruunaa vielä ruudunpäivityksen hidastelu hektisissä tilanteissa.
Tilannetta ei paranna myöskään yhtään pelin kameran mahdoton kankeus. Oletustilassa toimintaa kuvataan yläviistosta, melko lähellä matoa. Tällöin pelaaminen on kuitenkin hankalaa, sillä kamera ei tahdo pysyä toiminnan perässä lainkaan. Sitä joutuu jatkuvasti ohjaamaan tatilla sekä nollaamaan perusnäkymään. Aseilla tähtäämistä helpottamaan pelissä voi siirtyä ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, joka on oikeastaan ainoa oikeasti hyödyllinen näkymä, mutta tällöin ei voi liikkua. Muita kuvakulmia löytyy kolme kappaletta, joista yksikään ei tunnu toimivan paremmin. Pelatessa alkaa hieman kaivata vanhoja kaksiulotteisia Wormseja.
Äänimaailma ei paranna lainkaan audiovisuaalista kokonaisuutta. Pelissä kuulee ainoastaan matojen voihkintaa, räjähdyksiä ja ajoittain taustalla soi myös vaisunkuuloista musiikkia. Itse asiassa, kaikki äänet - efektejä ja matojen huudahduksia myöten - lienevät vieläkin samat kuin Worms 2:ssa. Sen verran munattomalta meno kuulostaa. Kampanjassa tehtävien välillä nähdään pelimoottorilla toteutettuja välivideoita, jotka ovat erittäin tylsää katsottavaa, sillä tekstejä ei ole puhuttu. Välillä vilautetaan myös CGI-videoita, joissa puolestaan kuullaan sitä vanhaa tuttua matomuminaa. Levyltä löytyy mahdollisuus Pro Logic II -äänitilaan, mutta sekään tuskin on korvia hivelevä kuuntelukokemus.
On surullista, miten Worms-sarjan huonot ominaisuudet ovat säilyneet lähes muuttumattomina ja samalla tietyt puolet ovat jopa huonontuneet. Worms Forts: Under Siege on hidas, kankea, ruma ja epämiellyttävä pelata. Hyviä ominaisuuksia on kerrassaan vaikea löytää. Jokaisella osa-alueella olisi niin rutosti parannettavaa, että voi vain toivoa Team 17:n panostavan enemmän vielä tänä vuonna julkaistavaan Worms 4:ään. Tällaisenaan pakettia kehtaa suositella ainoastaan kaikkein suurimmille Worms-faneille, heillekin varauksella - suuren pettymysriskin vuoksi.
Madot ja niiden pikkulinnakkeet
Worms Forts: Under Siege jatkaa edellisen osan kolmiulotteista matosodintaa. Toiminta on yhä vuoropohjaista ja taisteluareenoilla ottaa yhteen 2-4 joukkuetta. Muutenkin meno on hyvin samanlaista kuin ennen, mutta Forts-lisänimen mukaisesti matojoukkueilla on nyt tukikohdat - linnakkeet. Kaikki alkaa päärakennuksesta, jota laajennetaan torneilla, muureilla ja muilla linnanosasilla. Lisäksi tukikohdat täyttyvät vuorojen kuluessa erilaisista hyödykerakennuksista. Pelaaja voi rakentaa muun muassa sairaalan, jossa kuolleet madot saa takaisin taisteluun, ja tiedelaboratorion aseiden parantelua varten. Lopputuloksena kyhäelmä muistuttaa muureineen jonkin verran linnoitusta, mutta ominaisuus ei tuo kovin suurta iloa perinteisiin Worms-matseihin. Käytännössä tukikohdat vain pidentävät entisestään todella pitkäksi venyviä otteluita. Taktinen käänne syntyy siitä, että kaikkia vastapuolen matoja ei ole enää pakko teurastaa, vaan pelkän päärakennuksen tuhoaminen riittää.
Linnakeympäristön rakentaminen tapahtuu tilaamalla perusinventaariosta uusia rakennusosasia. Sijoituspaikka osille valitaan maassa näkyvistä ruuduista, minkä jälkeen rakennukset yhdistyvät automaattisesti muurilla. Tornipalaset tarjoavat alustan uusille heitinaseille, kuten erilaisille katapulteille. Valikoimasta löytyy rutosti erilaisia ammuksia - kuten jättinuolia ja hirviä - vastustajan joukkoja ja linnoitusta pommittamaan. Nämä tekevät hieman perusaseita enemmän vahinkoa, ja joskus tornin rakennettuaan voi tilata uuden erikoistykin. Torniaseet ovat myös siitä kannattavampia, että yhdellä vuorolla ehtii esimerkiksi rakentaa alustan ja ampua katapultilla. Tähtääminen näillä aseilla puolestaan saattaa olla vaikeaa, sillä ampumajalustan sijainti vaikuttaa ratkaisevasti kohteen näkyvyyteen.
Pelin muut aseet ovat aiemmista osista tuttuja tussareita, pommeja ja melkein ihan mitä sattuu. Pelaajan inventaario on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisestä löytyvät kaikki perusaseet, kuten ikivanha ja sarjan veteraaneille hyvin tuttu bazooka eli kevytsinko. Seuraava luokka koostuu muun muassa rakennusosasista. Viimeiseen on sullottu erikoisemmat taisteluvälineet, kuten ilmaiskut ja valkoinen lippu vuoron ohittamista varten. Samasta lohkosta löytyvät liikkumista helpottamaan esimerkiksi rakettireppu ja ninjaköysi.
Niin, ja aikaseikkailua
Worms Forts: Under Siegen pääteema liittyy historiallisiin linnoitusrakenteluvaiheisiin. Pelissä soditaan kaikkiaan neljällä eri aikakaudella. Team 17 on vääntänyt matojen maailmaan faaraoiden Egyptin, antiikin Troijan sekä samuraiden Japanin ja seikkaillaanpa keskiajallakin. Käytännössä eri jaksot eroavat toisistaan vain matojen päähineiden ulkonäössä ja kenttien arkkitehtuurissa. Yksinpelikampanjan tehtävät rakentuvat löyhästi historiallisten henkilöiden ja tapahtumien mukaan, mutta kaikki on kuitenkin sitä perinteistä Worms-mättöä.
Yksinpelissä myös käytetään välillä perinteisestä Worms-taistosta poikkeavaa asettelua. Tietyissä kentissä saatetaan ohjata vain yhtä matoa ja suorituksissa ei ole aikarajaa. Näissä pelaajalle annetaan yksinkertaisia tehtäviä, jotka esimerkiksi sisältävät pelialueen ympäri ravaamista ja perusaseiden käyttöä. Osuudet ovat huikean tylsiä, sillä tehtävät eivät ole kovin mielenkiintoisia ja matojen ohjaus on hyvin kankeaa. Madot osaavat liikkua palikkamaisesti kahdeksaan suuntaan ja hyppiä. Liikkuminen on hidasta ja epätarkkaa, kun taas hyppely on pelkästään epätarkkaa.
Perinteisissä taisteluissa toimintaa rajoitetaan vanhaan tapaan minuutin mittaisilla vuoroilla. Välineiden ja aseiden käyttö rokottaa aikaa yleensä sen verran, että kierroksella ehtii tehdä vain muutaman siirron. Liikkua puolestaan ehtii reilusti, mutta vuoro loppuu jo siitä, jos mato sattuu tippumaan liian korkealta ja menettää energiaa. Tällaista sattuu valitettavan usein korkeiden maastoerojen ja epätarkan hyppymallinnuksen vuoksi.
Worms Forts: Under Siegeä voi myös pelata jopa nelinpelinä sekä multitapin avulla että hotseat-moodissa. Jälkimmäisessä yksi ohjain kiertää pelaajien kesken, aivan kuin ensimmäisten Worms-pelien aikaan. Ihmisvastustajaa vastaan meno on hieman inhimillisempää, ajoittain jopa hauskaa. Kuitenkin kankea ohjaus, yleinen hitaus ja epämiellyttävä ulkoasu laskevat tehokkaasti mielenkiintoa myös moninpeliä kohtaan.
Vanha, mutta ei kunnon Worms
Pelin grafiikat ovat ensimmäisen PlayStationin tasolla hienot. Toisin sanoen, PlayStation 2 -peliksi ei sinnepäinkään. Tekstuurit ovat huonolaatuisia ja efektit, kuten tulva, ovat kerrassaan heikkoa jälkeä. Ympäristöt ovat mitäänsanomattomia ja muutenkin pelin yleisilme on jotenkin kuiva. Ainoastaan madot ovat paikoitellen yksinkertaisuudessaan ihan menevän näköisiä. Lisäksi yksi Worms-sarjan ehdottomasti taktisimmista ja hienostuneimmista ominaisuuksista, ympäristöjen tuhoutuminen, puuttuu edelleen. Tarjolla hätään löytyy vain löyhä lohtu, rakennusten räjäyttely. Kaiken kruunaa vielä ruudunpäivityksen hidastelu hektisissä tilanteissa.
Tilannetta ei paranna myöskään yhtään pelin kameran mahdoton kankeus. Oletustilassa toimintaa kuvataan yläviistosta, melko lähellä matoa. Tällöin pelaaminen on kuitenkin hankalaa, sillä kamera ei tahdo pysyä toiminnan perässä lainkaan. Sitä joutuu jatkuvasti ohjaamaan tatilla sekä nollaamaan perusnäkymään. Aseilla tähtäämistä helpottamaan pelissä voi siirtyä ensimmäisen persoonan kuvakulmaan, joka on oikeastaan ainoa oikeasti hyödyllinen näkymä, mutta tällöin ei voi liikkua. Muita kuvakulmia löytyy kolme kappaletta, joista yksikään ei tunnu toimivan paremmin. Pelatessa alkaa hieman kaivata vanhoja kaksiulotteisia Wormseja.
Äänimaailma ei paranna lainkaan audiovisuaalista kokonaisuutta. Pelissä kuulee ainoastaan matojen voihkintaa, räjähdyksiä ja ajoittain taustalla soi myös vaisunkuuloista musiikkia. Itse asiassa, kaikki äänet - efektejä ja matojen huudahduksia myöten - lienevät vieläkin samat kuin Worms 2:ssa. Sen verran munattomalta meno kuulostaa. Kampanjassa tehtävien välillä nähdään pelimoottorilla toteutettuja välivideoita, jotka ovat erittäin tylsää katsottavaa, sillä tekstejä ei ole puhuttu. Välillä vilautetaan myös CGI-videoita, joissa puolestaan kuullaan sitä vanhaa tuttua matomuminaa. Levyltä löytyy mahdollisuus Pro Logic II -äänitilaan, mutta sekään tuskin on korvia hivelevä kuuntelukokemus.
On surullista, miten Worms-sarjan huonot ominaisuudet ovat säilyneet lähes muuttumattomina ja samalla tietyt puolet ovat jopa huonontuneet. Worms Forts: Under Siege on hidas, kankea, ruma ja epämiellyttävä pelata. Hyviä ominaisuuksia on kerrassaan vaikea löytää. Jokaisella osa-alueella olisi niin rutosti parannettavaa, että voi vain toivoa Team 17:n panostavan enemmän vielä tänä vuonna julkaistavaan Worms 4:ään. Tällaisenaan pakettia kehtaa suositella ainoastaan kaikkein suurimmille Worms-faneille, heillekin varauksella - suuren pettymysriskin vuoksi.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja