Arvostelu
Transformers
Kulta-aikojen paluu
1980-luku muistetaan nykyään lähinnä oudosta vaatemuodistaan sekä musiikistaan, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Michael Jackson ja Madonna. Lapsuusikäänsä tällöin eläneet muistelevat aikaa lisäksi piirrettyjen kulta-aikana, jolloin maailmalla nähtiin ensimmäisen kerran He-Manin ja Teini-ikäisten Mutantti Ninja Kilpikonnien seikkailuja.
Ehkäpä kuitenkin merkittävin ilmiö poikien keskuudessa 1980-luvulla oli Transformers-robotit, jotka pystyivät muuttumaan erilaisiksi härveleiksi mukaan lukien autot ja lentokoneet. Nyt 2000-luvulla kahden vuosikymmenen takaiset piirretyt ovat tekemässä paluutaan, josta todisteena ovat uudistuneet tv-sarjat He-Manista, Teini-ikäisistä Mutantti Ninja Kilpikonnista ja Transformersista. Onnistuneeseen tuoteperheeseen kuuluu pelkän tv-sarjan lisäksi myös peliversio sankareiden seikkailuista, kuten olemme saaneet nähdä edellä mainittujen sarjojen kohdalla. Valitettavasti Eternian sankarin sekä kilpikonnien pelit ovat olleet nykysukupolven konsoleilla kuraa, mutta pelaajien iloksi Transformers on toista maata.
Syvällinen peliydin
Transformersissa pelaajalle annetaan ohjattavakseen kolme Autobotia: Optimus Prime, Red Alert ja Hot Shot, jotka ovat tuttuja Transformers Armada -sarjasta. Hahmoja ohjataan pelin laajoilla kentillä tarkoituksena selvittää tie pisteeltä toiselle annettujen ohjeiden mukaisesti. Tehtävää vaikeuttamassa ovat viholliset, joita on ripoteltu ympäri kenttiä. Pelaaja voi joko hiippailla vihollisten huomaamattomissa tai edetä suoraviivaisella taktiikalla vastustajat tuhoten. Kuitenkin haasteen kasvaessa vihollisten tarkkaavaisuus lisääntyy ja hiiviskely tulee yhä vaikeammaksi.
Pelisysteemin ytimenä toimii järjestelmä, jossa Autoboteihin voi asentaa yhtä aikaa korkeintaan neljä Mini-Conia. Ne antavat robotille erilaisia ominaisuuksia aina aseista ja suojista lähtien. Systeemin koukkuna onkin löytää aina kuhunkin taisteluun oikeanlainen yhdistelmä. Toisinaan on hyvä pysyä kaukana ja ampua pitkienkin tähtäysmatkojen takaa, kun taas välillä raaka lähitulivoima on tarpeen. Erilaisia yhdistelmiä on ainoastaan rajoittamassa Autobotien sähkövirta. Mini-Conien erilaiset värit antavat vielä oman lisämausteensa soppaan, sillä samanväristen yhdistelmien käyttöön kannustetaan. Esimerkiksi kahden keltaisen Mini-Conin käytöstä pelaaja saa Autobotilleen tuplaenergiat.
Kaikkia Mini-Coneja ei ole kuitenkaan heti käytössä, vaan ne on poimittava pelin tasoista. Tällä tavalla sankareiden kyvyt kasvavat matkan varrella, ja vasta lopussa pelaaja saa parhaat mahdolliset yhdistelmät käyttöönsä. Pelissä suositaan tasojen laajaa tutkimista, sillä se on varmin tapa löytää piilossa olevat ja mahdollisesti parhaat Mini-Conit. Myös kenttien uudelleenpeluuseen kannustetaan, sillä esimerkiksi siivet saatuaan pelaaja voi liitää ennen saavuttamattomien Mini-Conien luo.
Systeemi on kokonaisuudessaan hyvin kekseliäs, ja se toimii todella hyvin aihealueen yhteydessä. Aiemmin läpäistyihin tasoihinkin palaa mielellään, sillä kenttien tutkiminen on Transformersissa yllättävän mieluisaa puuhaa. Aivan läpihuutojuttuja edeltävät tasot eivät kuitenkaan ole, sillä niiden vaikeustaso kasvaa pelaajan kehityksen mukaan. Pelkkien Mini-Conien lisäksi tasoissa on myös Data-Coneja, jotka avaavat Transformers-aiheista lisämateriaalia bonus-valikosta. Kaiken kaikkiaan Mini- ja Data-Coneja on pelissä satakunta, joten ne edesauttavat muuten pelissä lyhyeksi jäävää elinikää. Ahkera pelaaja saa kulutettua pelin parissa 15 tunnista ylöspäin, kun taas tasojen läpijuokseminen jättää pelikokemuksen turhankin lyhyeksi.
Tasosuunnittelu omaa luokkaansa
Transformersissa on tasoja vain kahdeksan kappaletta, mutta niiden vähäinen määrä on saanut pelin tekijästudion, Melbourne Housen, panostamaan joka ikiseen niistä. Kentät sijoittuvat pelissä maapallon eksoottisiin kohteisiin aina Amazonin sademetsästä Alaskan aroille asti. Tekijät eivät ole vain tyytyneet tekemään tasoista putkimaisesti eteneviä, vaan ne todella muistuttavat esikuviaan. Pelaaja saa vaeltaa vapaasti sademetsässä puiden lomassa, eikä näkymättömiä esteitä ole kuin suurten tasoalueiden reunalla. Alueiden laajuudesta huolimatta pelaajaa ei kiusata pitkillä latausajoilla, siispä Amazon satoine puineen latautuu tuossa tuokiossa.
Metsätasojen lisäksi pelissä on myös puuttomia alueita, joissa pitkä piirtoetäisyys pääsee oikeuksiinsa. Pelaaja voi nähdä pitkienkin matkojen takaa vaeltavat vihollisryhmät, ellei näköhaittana ole huonoa säätä. Säätilat ovatkin toteutettu todella hienosti Transformersissa, ja esimerkiksi Antarktiksen tiuha lumipyry ja laajat arot saavat pelaajan ihastelemaan tasoalueisiin panostusta.
Kaahailua ja räiskintää
Transformersissa tasoissa on kahdenlaisia osuuksia: suurin osa ajasta käytetään räiskinnän parissa ja vähemmän aikaa kuluu muunlaiseen toimintaan. Esimerkiksi välillä pelaajan on muutettava Autobotinsa autoksi ja hypittävä hyppyrien avulla rotkojen yli. Toisinaan taas kiivetään korkeaa vuorta ylös ja liidetään siipien avulla paikasta toiseen. Kevyemmät osuudet toimivat hyvin vastapainona hektiselle räiskinnälle, jonka parissa kuluu suurin osa pelistä.
Räiskintäosuudet toimivat pelissä erinomaisesti ennen kaikkea hienon Mini-Con-järjestelmän takia. Myös vastusten suunnittelulla on ollut oma positiivinen vaikutuksensa, sillä pelissä on kymmenkunta kiitettävän erilaista vihollistyyppiä. Jokaisella niillä on omat tapansa, joita pelaajan tulee oppia hyödyntämään taisteluissa. Esimerkiksi jotkut viholliset pyrkivät hyökkäämään pelaajan kimppuun lähiasein, kun taas toiset tyytyvät ampumaan kauempaa.
Vielä tavallisia räiskintäosuuksia paremmin toimivat lopputaistelut, joita on miltei jokaisen tason lopussa. Niissä pelaajaa vastassa on tv-sarjasta tuttuja kasvoja, kuten Starscream ja Cyclonus. Loppuvastukset ovat Autobotien tapaan muuntautumiskykyisiä robotteja, ja useat niistä osaavat esimerkiksi lentää. Kertarysäyksellä taisteluita ei kuitenkaan läpäistä, sillä vastusten voittaminen on todellinen haaste. Sama pätee oikeastaan koko peliin, eikä kuolemilta voi välttyä. Osa saattaa nähdä asian huonossa valossa, mutta pelien helpottuessa koko ajan pieni herätys on paikallaan. Sitä paitsi vaikean pomon voittaminen on huomattavasti hienompi elämys kuin täydellisen vastaantulijan. Hieman loppuvastuksien kohdalla on valitettava, sillä lähes jokainen niistä on toisensa kopio. Toki poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi taistelu jättiläiskokoista robottia, Tidal Wavea, vastaan on huikaiseva. Ei voi kuin ihmetellä miten pelin tekijät ovat saaneet PlayStation 2:sta niin paljon irti, että taistelu lentotukialuksen suuruista robottia vastaan onnistuu.
Visuaalisesti parhaimmistoa
Transformers on eittämättä yksi PlayStation 2:n parhaimman näköisistä peleistä. Tasot ovat suunniteltu todella huolella, ja se näkyy lopputuloksessa. Metsissä kaukaisuudessa voi erottaa puut toisistaan, kun taas Alaskan arot ovat komeudessaan lohduton näky. Myös yksityiskohtiin on panostettu, sillä esimerkiksi välivideoissa roboteissa voi jopa erottaa pintanaarmuja. Monet ovat verranneetkin pelin tasosuunnittelua ja ulkoasua Haloon, ja kieltämättä peleiltä löytyy hyvässä mielessä paljon yhteistä.
Äänimaailma ei pelissä sen sijaan onnistu pääsemään ulkoasun tasolle. Lähinnä taustalla luodaan tunnelmaa yksinkertaisella, mutta onneksi kohtuullisen toimivalla musiikilla, joka sopii kuhunkin tasoon. Ääniefektit ovat pelien peruskamaa ja samaa voisi oikeastaan sanoa dialogista, joka on sekin onnistunutta. Pelin musiikkia voi kuunnella halutessaan myös jälkikäteen, sillä extra-valikon kautta kaikki kappaleet ovat kuunneltavissa.
Räiskintöjen ykkönen
Kokonaisuudessaan Transformers on harvinaisen onnistunut peli, joka loistaa ennen kaikkea viimeistelyn ja onnistuneen pelisysteemin saralla. Tasot ovat suunnittelultaan huikeita, ja onnistunut Mini-Con-järjestelmä on samalla sekä syvällinen että peliin sopiva. Miinusta tulee ainoastaan lievästä bugisuudesta, moninpelin puutteesta ja turhan samanlaisista loppuvastuksista. Myös lyhyehkö pituus häirinnee niitä, jotka eivät jaksa kerätä Mini- ja Data-Coneja.
Transformers on pakko-ostos ennen kaikkea sarjan ystäville, sillä tarjolla on pelkän pelin lisäksi myös läjä Transformers-aiheista lisämateriaalia, joka sisältää muun muassa sarjakuvia, tv-mainoksia 1980-luvulta ja kuvia robottifiguureista. Myös muiden on syytä harkita tarkoin pelin hankintaa, sillä ilman lisenssikuorrutustakin Transformers iskisi robottiräiskintöjen kärkeen ohi Metal Arms: Glitch in the Systemin.
1980-luku muistetaan nykyään lähinnä oudosta vaatemuodistaan sekä musiikistaan, jonka tunnetuimpia edustajia ovat muun muassa Michael Jackson ja Madonna. Lapsuusikäänsä tällöin eläneet muistelevat aikaa lisäksi piirrettyjen kulta-aikana, jolloin maailmalla nähtiin ensimmäisen kerran He-Manin ja Teini-ikäisten Mutantti Ninja Kilpikonnien seikkailuja.
Ehkäpä kuitenkin merkittävin ilmiö poikien keskuudessa 1980-luvulla oli Transformers-robotit, jotka pystyivät muuttumaan erilaisiksi härveleiksi mukaan lukien autot ja lentokoneet. Nyt 2000-luvulla kahden vuosikymmenen takaiset piirretyt ovat tekemässä paluutaan, josta todisteena ovat uudistuneet tv-sarjat He-Manista, Teini-ikäisistä Mutantti Ninja Kilpikonnista ja Transformersista. Onnistuneeseen tuoteperheeseen kuuluu pelkän tv-sarjan lisäksi myös peliversio sankareiden seikkailuista, kuten olemme saaneet nähdä edellä mainittujen sarjojen kohdalla. Valitettavasti Eternian sankarin sekä kilpikonnien pelit ovat olleet nykysukupolven konsoleilla kuraa, mutta pelaajien iloksi Transformers on toista maata.
Syvällinen peliydin
Transformersissa pelaajalle annetaan ohjattavakseen kolme Autobotia: Optimus Prime, Red Alert ja Hot Shot, jotka ovat tuttuja Transformers Armada -sarjasta. Hahmoja ohjataan pelin laajoilla kentillä tarkoituksena selvittää tie pisteeltä toiselle annettujen ohjeiden mukaisesti. Tehtävää vaikeuttamassa ovat viholliset, joita on ripoteltu ympäri kenttiä. Pelaaja voi joko hiippailla vihollisten huomaamattomissa tai edetä suoraviivaisella taktiikalla vastustajat tuhoten. Kuitenkin haasteen kasvaessa vihollisten tarkkaavaisuus lisääntyy ja hiiviskely tulee yhä vaikeammaksi.
Pelisysteemin ytimenä toimii järjestelmä, jossa Autoboteihin voi asentaa yhtä aikaa korkeintaan neljä Mini-Conia. Ne antavat robotille erilaisia ominaisuuksia aina aseista ja suojista lähtien. Systeemin koukkuna onkin löytää aina kuhunkin taisteluun oikeanlainen yhdistelmä. Toisinaan on hyvä pysyä kaukana ja ampua pitkienkin tähtäysmatkojen takaa, kun taas välillä raaka lähitulivoima on tarpeen. Erilaisia yhdistelmiä on ainoastaan rajoittamassa Autobotien sähkövirta. Mini-Conien erilaiset värit antavat vielä oman lisämausteensa soppaan, sillä samanväristen yhdistelmien käyttöön kannustetaan. Esimerkiksi kahden keltaisen Mini-Conin käytöstä pelaaja saa Autobotilleen tuplaenergiat.
Kaikkia Mini-Coneja ei ole kuitenkaan heti käytössä, vaan ne on poimittava pelin tasoista. Tällä tavalla sankareiden kyvyt kasvavat matkan varrella, ja vasta lopussa pelaaja saa parhaat mahdolliset yhdistelmät käyttöönsä. Pelissä suositaan tasojen laajaa tutkimista, sillä se on varmin tapa löytää piilossa olevat ja mahdollisesti parhaat Mini-Conit. Myös kenttien uudelleenpeluuseen kannustetaan, sillä esimerkiksi siivet saatuaan pelaaja voi liitää ennen saavuttamattomien Mini-Conien luo.
Systeemi on kokonaisuudessaan hyvin kekseliäs, ja se toimii todella hyvin aihealueen yhteydessä. Aiemmin läpäistyihin tasoihinkin palaa mielellään, sillä kenttien tutkiminen on Transformersissa yllättävän mieluisaa puuhaa. Aivan läpihuutojuttuja edeltävät tasot eivät kuitenkaan ole, sillä niiden vaikeustaso kasvaa pelaajan kehityksen mukaan. Pelkkien Mini-Conien lisäksi tasoissa on myös Data-Coneja, jotka avaavat Transformers-aiheista lisämateriaalia bonus-valikosta. Kaiken kaikkiaan Mini- ja Data-Coneja on pelissä satakunta, joten ne edesauttavat muuten pelissä lyhyeksi jäävää elinikää. Ahkera pelaaja saa kulutettua pelin parissa 15 tunnista ylöspäin, kun taas tasojen läpijuokseminen jättää pelikokemuksen turhankin lyhyeksi.
Tasosuunnittelu omaa luokkaansa
Transformersissa on tasoja vain kahdeksan kappaletta, mutta niiden vähäinen määrä on saanut pelin tekijästudion, Melbourne Housen, panostamaan joka ikiseen niistä. Kentät sijoittuvat pelissä maapallon eksoottisiin kohteisiin aina Amazonin sademetsästä Alaskan aroille asti. Tekijät eivät ole vain tyytyneet tekemään tasoista putkimaisesti eteneviä, vaan ne todella muistuttavat esikuviaan. Pelaaja saa vaeltaa vapaasti sademetsässä puiden lomassa, eikä näkymättömiä esteitä ole kuin suurten tasoalueiden reunalla. Alueiden laajuudesta huolimatta pelaajaa ei kiusata pitkillä latausajoilla, siispä Amazon satoine puineen latautuu tuossa tuokiossa.
Metsätasojen lisäksi pelissä on myös puuttomia alueita, joissa pitkä piirtoetäisyys pääsee oikeuksiinsa. Pelaaja voi nähdä pitkienkin matkojen takaa vaeltavat vihollisryhmät, ellei näköhaittana ole huonoa säätä. Säätilat ovatkin toteutettu todella hienosti Transformersissa, ja esimerkiksi Antarktiksen tiuha lumipyry ja laajat arot saavat pelaajan ihastelemaan tasoalueisiin panostusta.
Kaahailua ja räiskintää
Transformersissa tasoissa on kahdenlaisia osuuksia: suurin osa ajasta käytetään räiskinnän parissa ja vähemmän aikaa kuluu muunlaiseen toimintaan. Esimerkiksi välillä pelaajan on muutettava Autobotinsa autoksi ja hypittävä hyppyrien avulla rotkojen yli. Toisinaan taas kiivetään korkeaa vuorta ylös ja liidetään siipien avulla paikasta toiseen. Kevyemmät osuudet toimivat hyvin vastapainona hektiselle räiskinnälle, jonka parissa kuluu suurin osa pelistä.
Räiskintäosuudet toimivat pelissä erinomaisesti ennen kaikkea hienon Mini-Con-järjestelmän takia. Myös vastusten suunnittelulla on ollut oma positiivinen vaikutuksensa, sillä pelissä on kymmenkunta kiitettävän erilaista vihollistyyppiä. Jokaisella niillä on omat tapansa, joita pelaajan tulee oppia hyödyntämään taisteluissa. Esimerkiksi jotkut viholliset pyrkivät hyökkäämään pelaajan kimppuun lähiasein, kun taas toiset tyytyvät ampumaan kauempaa.
Vielä tavallisia räiskintäosuuksia paremmin toimivat lopputaistelut, joita on miltei jokaisen tason lopussa. Niissä pelaajaa vastassa on tv-sarjasta tuttuja kasvoja, kuten Starscream ja Cyclonus. Loppuvastukset ovat Autobotien tapaan muuntautumiskykyisiä robotteja, ja useat niistä osaavat esimerkiksi lentää. Kertarysäyksellä taisteluita ei kuitenkaan läpäistä, sillä vastusten voittaminen on todellinen haaste. Sama pätee oikeastaan koko peliin, eikä kuolemilta voi välttyä. Osa saattaa nähdä asian huonossa valossa, mutta pelien helpottuessa koko ajan pieni herätys on paikallaan. Sitä paitsi vaikean pomon voittaminen on huomattavasti hienompi elämys kuin täydellisen vastaantulijan. Hieman loppuvastuksien kohdalla on valitettava, sillä lähes jokainen niistä on toisensa kopio. Toki poikkeuksiakin löytyy, esimerkiksi taistelu jättiläiskokoista robottia, Tidal Wavea, vastaan on huikaiseva. Ei voi kuin ihmetellä miten pelin tekijät ovat saaneet PlayStation 2:sta niin paljon irti, että taistelu lentotukialuksen suuruista robottia vastaan onnistuu.
Visuaalisesti parhaimmistoa
Transformers on eittämättä yksi PlayStation 2:n parhaimman näköisistä peleistä. Tasot ovat suunniteltu todella huolella, ja se näkyy lopputuloksessa. Metsissä kaukaisuudessa voi erottaa puut toisistaan, kun taas Alaskan arot ovat komeudessaan lohduton näky. Myös yksityiskohtiin on panostettu, sillä esimerkiksi välivideoissa roboteissa voi jopa erottaa pintanaarmuja. Monet ovat verranneetkin pelin tasosuunnittelua ja ulkoasua Haloon, ja kieltämättä peleiltä löytyy hyvässä mielessä paljon yhteistä.
Äänimaailma ei pelissä sen sijaan onnistu pääsemään ulkoasun tasolle. Lähinnä taustalla luodaan tunnelmaa yksinkertaisella, mutta onneksi kohtuullisen toimivalla musiikilla, joka sopii kuhunkin tasoon. Ääniefektit ovat pelien peruskamaa ja samaa voisi oikeastaan sanoa dialogista, joka on sekin onnistunutta. Pelin musiikkia voi kuunnella halutessaan myös jälkikäteen, sillä extra-valikon kautta kaikki kappaleet ovat kuunneltavissa.
Räiskintöjen ykkönen
Kokonaisuudessaan Transformers on harvinaisen onnistunut peli, joka loistaa ennen kaikkea viimeistelyn ja onnistuneen pelisysteemin saralla. Tasot ovat suunnittelultaan huikeita, ja onnistunut Mini-Con-järjestelmä on samalla sekä syvällinen että peliin sopiva. Miinusta tulee ainoastaan lievästä bugisuudesta, moninpelin puutteesta ja turhan samanlaisista loppuvastuksista. Myös lyhyehkö pituus häirinnee niitä, jotka eivät jaksa kerätä Mini- ja Data-Coneja.
Transformers on pakko-ostos ennen kaikkea sarjan ystäville, sillä tarjolla on pelkän pelin lisäksi myös läjä Transformers-aiheista lisämateriaalia, joka sisältää muun muassa sarjakuvia, tv-mainoksia 1980-luvulta ja kuvia robottifiguureista. Myös muiden on syytä harkita tarkoin pelin hankintaa, sillä ilman lisenssikuorrutustakin Transformers iskisi robottiräiskintöjen kärkeen ohi Metal Arms: Glitch in the Systemin.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja