Viva la Bam - hulttion elämää
Tony Hawk's Underground mainostaa sisältävänsä kaksi kokonaista peliä. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta yksinpeliosuutta. Niistä perinteisemmässä suoritetaan lautailuhaasteita vanhojen Tony Hawkkien malliin. Tuoreemmassa taas vastakkain asettuvat Tony Hawk -skeittijoukkue ja Bam Margeran hullupoppoo. Viimeksi mainitulla, tällä hetkellä maailman menestyneimmällä rullalautailijalla onkin tuohetta millä pistää haisemaan. Mieshän on tuttu muun muassa Jackass- sekä täysin omaa tuottoaan olevasta Viva la Bam -sikailuohjelmista. Jälkimmäisessä Bam lähinnä piinaa vanhempiaan ja muita sukulaisiaan. Samanlaista possuilua Bamilta on luvassa myös Tony Hawk's Underground 2:ssa. Bamin isä Phill on myös mukana pelissä.
Neversoftin valitsema linja ei täysin vakuuta. Hetkenhän tämäkin naurattaa, kuten vastaavat tv-ohjelmat, mutta touhuun kyllästyy nopeasti. Ainakaan jatko-osien puolesta moinen ei tule toimimaan.
Neversoft laajentaa myös ominaisuuksia tuomalla osia rullalautailukulttuurista mukaan peliin. Pelaaja voi kerätä pisteitä tuhrimalla seiniä graffiteilla ja pistämällä paikkoja remonttiin. Itse rullalautailuun ei ole pahemmin kajottu. Uutuutena pelistä löytyy Bullet Time -tila, joka helpottaa temppujen tekemistä. Undergroundin ensimmäisessä osassa mukaan tullut kävelymahdollisuus on edelleen tallella. Jalan suoritettavat osuudet ovat pelin huonointa antia, sillä hahmon ohjaaminen on epätarkkaa ja kankeaa.
Kiertueelle maailmanympäri
Juoniosuudessa matkataan amatöörinä ammattilaisrullalautailijoiden jengin rempassa ympäri maailmaa. Lautaillaan kuuluisilla paikoilla ja tehdään kaikkea hullua. Rellestämisen tavoitteena on saada pisteitä joukkueen kassaan. Pisteitä kertyy suorittamalla annettuja tavoitteita eri kategorioissa, kuten perus-, ammattilais- ja vierasluokissa. Perusluokan tehtävät ovat tarkoitettu pelaajan luomalle skeittaajalle. Ammattilais- sekä vierastehtävissä pelataan tunnetuilla tai muuten vain erikoisilla hahmoilla. Juoniosuuden tarjoamissa haasteissa on sitä tuttua Neversoft-huumoria, tosin usein tehtävien suorittamista vaivaa jo aiemmissa osissa nähdyn tunne.
Paketin "toisena pelinä" toimiva Classic-moodi on lähinnä vain perinteinen Tony Hawk's Pro Skater -osuus. Pelaajan tulee suorittaa kahdessa minuutissa erilaisia tavoitteita kirjainyhdistelmien keräilystä suurien pistemäärien kombosuorituksiin. Skeittausalueet ovat samoja kuin juonipelissä, mutta kenttiä pelataan toisessa järjestyksessä. Yksinpeliä tuhottomasti tahkoaville löytyy myös laajat Gap-listat kentistä sekä piste- ja komboennätyslistat. Kattavista suorituksista kaikissa pelitiloissa palkitaan tuttuun tapaan uusilla hahmoilla, videoilla ja muulla pikkukivalla.
Lisäpelattavaa tarjotaan eri moninpeliominaisuuksien muodossa. Tony Hawk's Underground 2 tukee perinteisen jaetun ruudun kaksinpelin lisäksi online-verkkopeliä. Online-ominaisuudet vaativat PlayStation 2 -nettiadapterin, laajakaistayhteyden ja muut tarvittavat vermeet. Netissä pääsee pelaamaan maksimissaan kahdeksan kaverin kanssa yksinpelin kenttiä ja lisäksi myös muiden pelaajien omia luomuksia. Uusia nettipelimuotoja ovat muun muassa Goal Attack ja eräänlainen lipunryöstö. Jos jo Tony Hawk's -pelien kuudennessa osassa piste -ennätysten saavuttaminen yksinpelissä ei jaksa enää innostaa, tarjoaa online-pelaaminen mukavaa vaihtelua. Peliseuraa löytyy eri puolilta Eurooppaa kellon ympäri.
Pelaamisen ohella pelistä löytyy myös lukuisia Create-A -moodeja, eli erilaisia luomistiloja. Pelaaja voi suunnitella oman rullalautailijansa ja skeittipuistonsa lisäksi muun muassa oman graffitin ja uusia temppuja. Jälkimmäisessä yhdistellään valmiita liikkeitä yhdeksi tempuksi ja lisätään esimerkiksi pyörimisasteita ja määritellään kokonaisuuden vaatima aika. Pienellä kikkailulla on mahdollista luoda paljon pisteitä tuottavia temppuja, joita voi käyttää hahmollaan muissa pelimuodoissa.
Sitä samaa
Peli näyttää värikkäältä, mutta silti hillityltä ja vanhanaikaiselta. Graafista kohennusta on tapahtunut vähänlaisesti. Hahmomallit eivät ole enää niin kulmikkaita kuin ennen, mutta silti ontonoloisia. Yksityiskohtaiset ympäristöt pelimoottori luo näppärästi, mutta valitettavasti tietyillä alueilla esiintyy häiritsevää pätkimistä - onneksi ei järin usein. Vaikka yleensä kritisoidaan monien jatko-osien olevan vain graafisia päivityksiä, Tony Hawk's -sarjalle moinen menettely voisi olla vaihteeksi tarpeen.
Äänimaailma on sitä perushaukkaa: aidonkuuloiset lautailuefektit ja perinteistä punk-, rock- sekä hiphop-musiikkia. Kappaleet on valittu huolella ja niihin on palanut rahaa. Mikäs siinä hyvän musiikin tahdissa rullatessa? Kappaleita löytyy myös kiitettävä määrä. Vielä suuremman roolin saaneet ammattilaisrullalautailijat ovat lainanneet äänensä peliin. Mitään erikoisempaa näyttelijätyötä näiltä hemmoilta ei sovi odottaa, sillä he esiintyvät pelissä omana itsenään. Pelin keskustelut ovatkin melko ponnetonta kuunneltavaa kautta linjan. Jopa aina niin energinen Bam Margera on saatu kuulostamaan tylsältä.
Tony no more
Tony Hawkit poikkeavat linjansa puolesta muista urheilupeleistä tavattomasti. Jo sarjan ensimmäinen osa oli hyvä - tosin ei järin realistinen - rullalautailusimulaattori. Rullalautailu sarjassa on jo pari osaa sitten saatu sille tasolle, että paremmaksi on vaikea pistää, niin itse Neversoftin kuin kenenkään kilpailevan kehittäjän. Tämän takia pelin toissijaisia ominaisuuksia korostetaan liikaa. Uudet musiikkikappaleet, vaatteet, pari uutta hassua lautailijaa, lautamerkkiä sekä temppua ja skeittausleffoista poimitut törkytemput eivät yksinkertaisesti enää jaksa viihdyttää.
Tony Hawk's Underground 2 on yksi pelisarjan heikommista julkaisuista. Mikään kelvoton tekele se ei kuitenkaan ole - kiitos edelleen toimivan pelattavuuden ja suhteellisen hyvin suunnitellun pelikokemuksen. Sarjan pelit vaan tarjoavat yhä vähemmän oikeasti uusia ominaisuuksia. Lisäksi tarinallinen rullalautailupeli ei välttämättä ole se suunta, jota sarja kaipaisi. Neversoft voisi paeta oravanpyörästä lisäämällä peliensä kehitysaikaa. Hyvää jaksaa kyllä odottaa ja kaverit pystyisivät parempaankin.
