Tiger Woods-pelisarja on juurtunut golfpelien ystävien mieliin.
Se on dominoinut golfpelien genreä niin konsoleilla kuin PC:llä koko
olemassaolonsa ajan, ja lisäksi se valloitti myös käsikonsolit
viime vuonna Game Boy Advancelle julkaistulla Tiger Woods PGA Tour 2004:llä. Nyt tuo sama peli on julkaistu myös N-Gagelle, mutta eräiden varsin merkittävien uudistusten saattelemana.
Golfia käsikoossa
Erilaisia pelimuotoja löytyy kiitettävästi. Pelaaja voi esimerkiksi valita yhden valmiiksi luoduista profiileista - joukossa luonnollisesti itse Tiger Woods - ja harjoitella vapaasti golfkentillä, joita löytyy yhteensä neljä. Tämä on nopea tapa opetella perusteet, mutta mielekkäämpi pelimuoto on luonnollisesti uramoodi. Tätä varten täytyy luoda oma profiilinsa. Ideana on varsin perinteisesti ottaa osaa erilaisiin turnauksiin ja pelata paremmin kuin tietokoneen ohjastamat golfaajat. Voittamalla saa palkinnoksi rahaa, jonka avulla voi parantaa kolmea ominaisuutta, eli lyönnin voimaa, kontrollia ja puttausta. Voimaa tarvitaan luonnollisesti siihen, että pallon saisi lyötyä mahdollisimman kauas. Kontrollin avulla taas kierteiden ja spinnien hallinta on helpompaa, ja puttaustaitoa tarvitaan varsinkin silloin, kun pallo laskeutuu viheriölle, mutta reikä on jokseenkin hankalassa paikassa, kuten liian kaukana tai pienen kumpareen takana. Turnausten lisäksi voi kokeilla erilaisia skenaarioita, joissa päämääränä voi olla esimerkiksi saada hankalasti hiekkabunkkeriin uponnut pallo sieltä pois ja lisäksi reikään mahdollisimman pienellä lyöntimäärällä.
Voisi luulla, että analogisen ohjauksen puuttuminen tekisi mahdottomaksi luoda toimivaa ohjausta golfpeliin, mutta N-Gagen Tiger Woods onnistuu siinä varsin hyvin. Painamalla 5-nappia ennen lyöntiä siirtyy kamera "taivasnäkymään", josta lyönnin suunnittelu tapahtuu. Tekoälyn ohjastama mailapoika valitsee automaattisesti mielestään tilanteeseen parhaiten sopivan mailan, sekä näyttää mihin pallo kannattaisi lyödä. Pelaajan kannattaa yleensä tehdä tähän suunnitelmaan joitakin muutoksia, sillä caddie tarjoaa aina turvallisinta vaihtoehtoa, mutta pienellä riskinotolla voi saada parempaa tulosta aikaan. Lisäksi mailapojan tarjoamiin ehdotuksiin kannattaa aina suhtautua kriittisesti, koska joskus niiden mukaan lyöty pallo voi päätyä jopa vesiesteeseen. Mailaa voi vaihtaa 1:stä tai 3:sta, mutta kaikkein helpoiten se tapahtuu siirtämällä tähtäintä haluttuun pallon laskeutumispaikkaan, jolloin peli valitsee automaattisesti tilanteeseen parhaiten sopivan mailan. Tästä ylänäkymästä on vielä mahdollisuus liikuttaa kameraa tähtäimen ja golfaajan välillä, jolloin mahdolliset välissä olevat esteet on helppo tarkistaa. Valitettavasti kameraa ei voi liikuttaa tähtäimestä eteenpäin lipun suuntaan, joten pelaaja ei voi aina olla varma onko hän edes lyömässä palloa oikeaan suuntaan.
Kun suunnitelma on valmis, on aika kokeilla svingiä. Lyönti tapahtuu painamalla ensin ristiohjaimesta alas, jolloin maila vedetään taakse, jonka jälkeen ristiohjain suunnataan ylös pallon lyömiseksi. Kun tämän osaa tehdä oikeassa rytmissä, on lyöntikin onnistuneempi. Lisäksi esimerkiksi kierteisten feidien ja drawien lyönti onnistuu painamalla ristiohjaimella vinottain haluttuun kiertosuuntaan. Analogisuuden puuttuessa tarkkuus ei ole paras mahdollinen, mutta pienen harjoittelun jälkeen lyönnit alkavat olla lähes täydellisiä säilyttäen silti sopivan annoksen haastetta. Pallon lyöntiin saa tarvittaessa lisävoimaa takomalla 3-nappia nopeasti svingin aikana. Lisäksi kun pallo on jo lyöty, voi ilmalennon aikanakin vaikuttaa pallon kulkuun lisäämällä palloon spinniä työntämällä ristiohjaimella halutun kierteen suuntaan sekä painamalla nappia 3. Golfpuritanistien mielestä tämä voi olla epärealistinen lisä muuten varsin hyvin todellisuutta mallintavaan peliin, mutta toisaalta antaa ainakin vielä yhden taktisen edun lisää, oli se sitten realistista tai ei.
Jos svingin onnistuminen on tehty sopivan haasteelliseksi, on puttaaminen siihen verrattuna ehkä liiankin helppoa. Viheriölle saavuttaessa pirtyy pallosta pieni katkonainen viiva, joka näyttää täydellisesti sen, miten se tulee putatessa kulkemaan ottaen huomioon valitun lyöntivoimakkuuden ja viheriön pinnanmuodot. Niinpä pelaajan ei tarvitse kuin tähdätä niin, että viiva menee juuri täsmällisesti reikään, jolloin puttauksessa ei yksinkertaisesti voi epäonnistua. Ainoa varsinainen haaste tulee siitä, että tähtäimen ollessa lähellä reikää jää ohut viiva joskus sen alle, jolloin ei N-Gagen näytön pienuudesta johtuen voi olla varma onko pallo menossa reikään vai ei.
Mullistavaa moninpeliä
Yksinpelattavaa löytyy siis kiitettävästi, mutta pelin ikää pidentää huomattavasti sen tarjoamat moninpelimahdollisuudet. Samalla laitteella voi toisiaan vastaan pelata neljä pelaajaa, jolloin N-Gage annetaan kaverin kouraan hänen vuoronsa tulessa. Bluetooth-yhteyden avulla voi kaksi pelaajaa pelata toisiaan vastaan omilta laitteiltaan. Mullistavaa tosin N-Gagen Tiger Woodissa on nettipelimahdollisuus N-Gage Arenan kautta, ensimmäistä kertaa käsikonsoleilla. Näin voi neljä pelaajaa ympäri maailmaa pelata toisiaan vastaan. Nettipeli toimii varsin hyvin, tosin toisten pelaajien pelaamisesta ei näe muuta kuin heidän tuloksensa kierrosten välillä. Tämä johtunee GPRS-kaistan pienuudesta, mutta toisaalta peli myös etenee rivakammin, kun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin omaan suoritukseensa. Arena tarjoaa myös normaalin pistetilastojen tarkkailun, ja sen kautta voi avata pelattavaksi yhden golfradan lisää sekä yhden valmiin golfprofiilin, Cedric Andrewsin.
Ulkoisesti peli näyttää kohtalaisen hyvältä. Läheltä katsottuna maatekstuurit eivät ei ole kovinkaan tarkkoja, mutta kauempaa ne näyttävät toki hyvältä, mikä pätee myös puihin ja pensaisiin. Muuten ympäristöt ovat erittäin värikkäitä ja raikkaan oloisia. Ympäristön elementtejä ei ole animoitu mitenkään, sillä esimerkiksi kovasta tuulesta huolimatta puiden oksat tai edes reiällä oleva lippu eivät värähdä suuntaan tai toiseen. Myrskyssä pelatessa taivaalta sentään sataa vettä, mutta sekin näyttää pikemminkin lumisateelta. Itse pelaajan lyöntianimaatio näyttää erittäin sulavalta, ja se onkin lähes ainoa varsinaisesti animoitu asia koko pelissä, jos itse golfpallon lentoa ei lasketa mukaan.
Äänimaailma on jokseenkin keskeneräisen oloinen. Valikoiden aikana soi varsin geneerisen oloinen musiikinpätkä, eikä tämän lisäksi musiikkia juuri olekaan, paitsi erityisen hyvin tai huonosti pelatun kierroksen jälkeen. Ääniefektit ovat vaisun oloisia lyöntienkin kuulostaessa synteettisiltä jopa N-Gagen peliksi. Mukaan on sentään laitettu jonkinlaista tilaääntä lintujen viserrysten muodossa, joskaan nekään eivät kuulosta kovin vakuuttavilta. Äänet ovat siis muuten varsin hiotun pelin selkeästi heikoin osa-alue.
Jos ei hole-in-one, niin ainakin birdie
Tiger Woods PGA Tour 2004 on varsin mallikas esimerkki käsikonsolille toteutetusta golfpelistä. Siinä on omat ongelmansa, mutta ne eivät missään tapauksessa vähennä peli-iloa. Lisäksi Nokia voi olla tyytyväinen siitä, että se on täten lunastanut erään tärkeimmistä Arenaa koskevista lupauksistaan, eli nettipelin. Valitettavasti pelaajia ei ainakaan tätä kirjoittaessa löytynyt netistä montaakaan, mutta itse tekniikka pelasi niiden harvojen testaustilaisuuksien aikana hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.
Golfia käsikoossa
Erilaisia pelimuotoja löytyy kiitettävästi. Pelaaja voi esimerkiksi valita yhden valmiiksi luoduista profiileista - joukossa luonnollisesti itse Tiger Woods - ja harjoitella vapaasti golfkentillä, joita löytyy yhteensä neljä. Tämä on nopea tapa opetella perusteet, mutta mielekkäämpi pelimuoto on luonnollisesti uramoodi. Tätä varten täytyy luoda oma profiilinsa. Ideana on varsin perinteisesti ottaa osaa erilaisiin turnauksiin ja pelata paremmin kuin tietokoneen ohjastamat golfaajat. Voittamalla saa palkinnoksi rahaa, jonka avulla voi parantaa kolmea ominaisuutta, eli lyönnin voimaa, kontrollia ja puttausta. Voimaa tarvitaan luonnollisesti siihen, että pallon saisi lyötyä mahdollisimman kauas. Kontrollin avulla taas kierteiden ja spinnien hallinta on helpompaa, ja puttaustaitoa tarvitaan varsinkin silloin, kun pallo laskeutuu viheriölle, mutta reikä on jokseenkin hankalassa paikassa, kuten liian kaukana tai pienen kumpareen takana. Turnausten lisäksi voi kokeilla erilaisia skenaarioita, joissa päämääränä voi olla esimerkiksi saada hankalasti hiekkabunkkeriin uponnut pallo sieltä pois ja lisäksi reikään mahdollisimman pienellä lyöntimäärällä.
Voisi luulla, että analogisen ohjauksen puuttuminen tekisi mahdottomaksi luoda toimivaa ohjausta golfpeliin, mutta N-Gagen Tiger Woods onnistuu siinä varsin hyvin. Painamalla 5-nappia ennen lyöntiä siirtyy kamera "taivasnäkymään", josta lyönnin suunnittelu tapahtuu. Tekoälyn ohjastama mailapoika valitsee automaattisesti mielestään tilanteeseen parhaiten sopivan mailan, sekä näyttää mihin pallo kannattaisi lyödä. Pelaajan kannattaa yleensä tehdä tähän suunnitelmaan joitakin muutoksia, sillä caddie tarjoaa aina turvallisinta vaihtoehtoa, mutta pienellä riskinotolla voi saada parempaa tulosta aikaan. Lisäksi mailapojan tarjoamiin ehdotuksiin kannattaa aina suhtautua kriittisesti, koska joskus niiden mukaan lyöty pallo voi päätyä jopa vesiesteeseen. Mailaa voi vaihtaa 1:stä tai 3:sta, mutta kaikkein helpoiten se tapahtuu siirtämällä tähtäintä haluttuun pallon laskeutumispaikkaan, jolloin peli valitsee automaattisesti tilanteeseen parhaiten sopivan mailan. Tästä ylänäkymästä on vielä mahdollisuus liikuttaa kameraa tähtäimen ja golfaajan välillä, jolloin mahdolliset välissä olevat esteet on helppo tarkistaa. Valitettavasti kameraa ei voi liikuttaa tähtäimestä eteenpäin lipun suuntaan, joten pelaaja ei voi aina olla varma onko hän edes lyömässä palloa oikeaan suuntaan.
Kun suunnitelma on valmis, on aika kokeilla svingiä. Lyönti tapahtuu painamalla ensin ristiohjaimesta alas, jolloin maila vedetään taakse, jonka jälkeen ristiohjain suunnataan ylös pallon lyömiseksi. Kun tämän osaa tehdä oikeassa rytmissä, on lyöntikin onnistuneempi. Lisäksi esimerkiksi kierteisten feidien ja drawien lyönti onnistuu painamalla ristiohjaimella vinottain haluttuun kiertosuuntaan. Analogisuuden puuttuessa tarkkuus ei ole paras mahdollinen, mutta pienen harjoittelun jälkeen lyönnit alkavat olla lähes täydellisiä säilyttäen silti sopivan annoksen haastetta. Pallon lyöntiin saa tarvittaessa lisävoimaa takomalla 3-nappia nopeasti svingin aikana. Lisäksi kun pallo on jo lyöty, voi ilmalennon aikanakin vaikuttaa pallon kulkuun lisäämällä palloon spinniä työntämällä ristiohjaimella halutun kierteen suuntaan sekä painamalla nappia 3. Golfpuritanistien mielestä tämä voi olla epärealistinen lisä muuten varsin hyvin todellisuutta mallintavaan peliin, mutta toisaalta antaa ainakin vielä yhden taktisen edun lisää, oli se sitten realistista tai ei.
Jos svingin onnistuminen on tehty sopivan haasteelliseksi, on puttaaminen siihen verrattuna ehkä liiankin helppoa. Viheriölle saavuttaessa pirtyy pallosta pieni katkonainen viiva, joka näyttää täydellisesti sen, miten se tulee putatessa kulkemaan ottaen huomioon valitun lyöntivoimakkuuden ja viheriön pinnanmuodot. Niinpä pelaajan ei tarvitse kuin tähdätä niin, että viiva menee juuri täsmällisesti reikään, jolloin puttauksessa ei yksinkertaisesti voi epäonnistua. Ainoa varsinainen haaste tulee siitä, että tähtäimen ollessa lähellä reikää jää ohut viiva joskus sen alle, jolloin ei N-Gagen näytön pienuudesta johtuen voi olla varma onko pallo menossa reikään vai ei.
Mullistavaa moninpeliä
Yksinpelattavaa löytyy siis kiitettävästi, mutta pelin ikää pidentää huomattavasti sen tarjoamat moninpelimahdollisuudet. Samalla laitteella voi toisiaan vastaan pelata neljä pelaajaa, jolloin N-Gage annetaan kaverin kouraan hänen vuoronsa tulessa. Bluetooth-yhteyden avulla voi kaksi pelaajaa pelata toisiaan vastaan omilta laitteiltaan. Mullistavaa tosin N-Gagen Tiger Woodissa on nettipelimahdollisuus N-Gage Arenan kautta, ensimmäistä kertaa käsikonsoleilla. Näin voi neljä pelaajaa ympäri maailmaa pelata toisiaan vastaan. Nettipeli toimii varsin hyvin, tosin toisten pelaajien pelaamisesta ei näe muuta kuin heidän tuloksensa kierrosten välillä. Tämä johtunee GPRS-kaistan pienuudesta, mutta toisaalta peli myös etenee rivakammin, kun ei tarvitse keskittyä muuhun kuin omaan suoritukseensa. Arena tarjoaa myös normaalin pistetilastojen tarkkailun, ja sen kautta voi avata pelattavaksi yhden golfradan lisää sekä yhden valmiin golfprofiilin, Cedric Andrewsin.
Ulkoisesti peli näyttää kohtalaisen hyvältä. Läheltä katsottuna maatekstuurit eivät ei ole kovinkaan tarkkoja, mutta kauempaa ne näyttävät toki hyvältä, mikä pätee myös puihin ja pensaisiin. Muuten ympäristöt ovat erittäin värikkäitä ja raikkaan oloisia. Ympäristön elementtejä ei ole animoitu mitenkään, sillä esimerkiksi kovasta tuulesta huolimatta puiden oksat tai edes reiällä oleva lippu eivät värähdä suuntaan tai toiseen. Myrskyssä pelatessa taivaalta sentään sataa vettä, mutta sekin näyttää pikemminkin lumisateelta. Itse pelaajan lyöntianimaatio näyttää erittäin sulavalta, ja se onkin lähes ainoa varsinaisesti animoitu asia koko pelissä, jos itse golfpallon lentoa ei lasketa mukaan.
Äänimaailma on jokseenkin keskeneräisen oloinen. Valikoiden aikana soi varsin geneerisen oloinen musiikinpätkä, eikä tämän lisäksi musiikkia juuri olekaan, paitsi erityisen hyvin tai huonosti pelatun kierroksen jälkeen. Ääniefektit ovat vaisun oloisia lyöntienkin kuulostaessa synteettisiltä jopa N-Gagen peliksi. Mukaan on sentään laitettu jonkinlaista tilaääntä lintujen viserrysten muodossa, joskaan nekään eivät kuulosta kovin vakuuttavilta. Äänet ovat siis muuten varsin hiotun pelin selkeästi heikoin osa-alue.
Jos ei hole-in-one, niin ainakin birdie
Tiger Woods PGA Tour 2004 on varsin mallikas esimerkki käsikonsolille toteutetusta golfpelistä. Siinä on omat ongelmansa, mutta ne eivät missään tapauksessa vähennä peli-iloa. Lisäksi Nokia voi olla tyytyväinen siitä, että se on täten lunastanut erään tärkeimmistä Arenaa koskevista lupauksistaan, eli nettipelin. Valitettavasti pelaajia ei ainakaan tätä kirjoittaessa löytynyt netistä montaakaan, mutta itse tekniikka pelasi niiden harvojen testaustilaisuuksien aikana hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja