N-Gagen autopelien kärki ei ole ollut leveä, mutta sitäkin terävämpi. Ideaworks3D:n viime vuoden joulumarkkinoille kyhäämä Colin McRae Rally 2005
onnistui yllättämään rallin ystävät mainiolla ohjauksellaan, hyvällä
ratasuunnittelulla ja erinomaisilla verkkopeliominaisuuksillaan. Nyt
samainen pelikehittäjä yrittää uusia viimevuotista yllätystään, joskin
hieman erilaisin vahvuuksin. System Rushissa
on tärkeässä osassa hurja vauhti ja omaperäinen pelimaailma.
Valitettavasti nämä vahvuudet eivät pääse loistamaan N-Gagen raudalla.
3, 2, 1, Haxorz!!1
System Rushin pääpelimuotona toimii tarinamoodi, jossa pelaaja istutetaan hakkerin ohjaksiin. Tällä kertaa kyse ei olekaan murtautumisesta servereille nettiyhteyden ja näppäimistön avulla, vaan pelaaja saa käyttöönsä useita erilaisia aluksia, jotka matkaavat tiedonvaltatiellä. Kirjaimellisesti kyse on kilpa-ajosta, jossa servereillä kilpailevat pahis-hakkerit tulisi jättää kakkoseksi. Vain ykkössijan nappaamalla matka kohti suurempaa päämäärää voi jatkua. Sinänsä System Rushin idea kuulostaa vähintäänkin kiinnostavalta, mutta käytännön tasolla tätä ei korosteta tarpeeksi. Peli tuntuu nimittäin vain futuristiselta kilpa-ajolta, jota käydään retrohenkisissä ympäristöissä hieman N-Gagen ilmaispeli Snakesin tapaan.
Kuten F-Zerossa ja WipeOutissa, alukset leijuvat myös System Rushissa hieman ilman päällä. Tämän takia ajokkien käyttäytyminen on perinteisiin menopeleihin verrattuna erilaista: esimerkiksi mutkissa sivuluisu on tärkeä elementti. Samankaltaisuuksia löytyy myös kaasun käytöstä, sillä käytännössä koko ajan ajetaan nasta laudassa. Asia on johtanut siihen, että edes jarrulle ei löydy omaa painiketta, vaan ajokkia hidastetaan yksinkertaisesti kaasua nostamalla. System Rushissa jarrun on korvannut nappi, jolla voi aktivoida radan varrelta poimittuja esineitä. Näiden joukosta ei mitään ihmeellisyyksiä löydy, sillä tavarat koostuvat lähinnä perinteisistä boosteista ja suojakilvistä. Vihulaisia tuhoavia raketteja ei ole käytössä, sillä vastustajista voi päästä eroon niiden perässä roikkumalla. Tällöin oman ja vastustajan ajokin välille muodostuu sähköjännite, jota tarpeeksi pitkään ylläpitämällä toisen menopeli räjähtää. Tämä onkin erittäin kekseliäs ratkaisu, joka antaa kilpa-ajoon oman lisämausteensa.
Ristiriita, ratkaisu, epäonnistuminen
Perinteisesti futuristissa kaahailuissa koukkuna on ollut perverssin vaikea vaikeustaso ja tarkka alusten ohjaaminen. Koska System Rush on tarkoitettu kevyeksi taskupeliksi, ei kaahailussa ole voitu käyttää vanhoja hyviksi havaittuja keinoja. Tämä on johtanut siihen, että radat ovat melko helppoja, eikä vaikeustasollakaan loppujen lopuksi juhlita. Osa haasteista voi muodostua hyvinkin hankaliksi, mutta on perin eriskummallista, että kerran ohitettu vastustaja ei pääse enää millään ihmispelaajan edelle. Siispä kerran päästyään ykköseksi, ei voittokamppailun eteen täydy tehdä kovaa työtä. Myöskään leveät ja melko helpot radat eivät tunnu istuvan peligenren mittapuihin niin millään, sillä kilpa-ajo on parasta kylki kylkeä vasten ahtaissa tiloissa. Puutetta on pyritty korjaamaan tekemällä yksi pelin viidestä maailmasta ahtaaksi kouruksi, jonka pohjalla alusta on todella vaikea ohjata. Kyseessä onkin valopilkku muiden ratojen joukossa.
Yksi osa-alue, jolla System Rush loistaa, on elinikä. Vaikkei tarinamoodi ole kerronnallisesti kovin kummoinen, löytyy pelattavaa onneksi senkin edestä. Pelin viisi maailmaa, jotka teemoiltaan eroavat toisistaan todenteolla, tarjoavat kukin viisitoista kisaa. Näin ollen kilpailujen määrä kohoaa 75:een. Vaikkei pelikokemus nousekaan futurististen kaahailujen kärkeen, jaksaa System Rushia tahkota silti tunnin toisen jälkeen. Vielä kun mukaan on laitettu verkkopeliominaisuus Shadow Racing -ominaisuudella varustettuna, voi ahkera pelaaja saada kulutettua pelin parissa hyvinkin pitkät tovit. Harmi sinänsä, etteivät toisten ihmispelaajien haamuautoja vastaan ajetut kisat kohoa samanlaiseksi taisteluiksi sadasosista kuin muuan Colin McRae Rally 2005:ssä. Silti pisteet on annettava onnistuneesta verkkopelimoodista.
Harmaaseen massaan
Audiovisuaalisesti System Rush ei häikäise johtuen retromaisesta vektoriteemasta. Kunnianosoitus on annettava kuitenkin omaperäisestä ulkoasusta. Pelin ääniefektit eivät onnistu yllättämään, vaan pikemmin ne jäävät hieman kaivelemaan mitättömyydellään. Sen sijaan musiikit ansaitsevat kädenpuristuksen, sillä tarjolla on perinteistä konejumputusta, joka sopii futuristiseen kaahailuun erinomaisesti. Pääasiassa audiovisuaalinen maailma tekee onnistuneesti tehtävänsä, mutta välillä laahaava ruudunpäivitys häiritsee intensiiviseksi kohoavaa kilpa-ajoa. Juuri tämän genren kohdalla tekninen puoli ei saisi takkuilla, sillä pahoissa paikoissa ohjaaminen saattaa olla hyvinkin tarkkaa puuhaa. Onneksi kuitenkin laahausta esiintyy vain melko harvoin, eikä siitä ole täten järin suurempaa haittaa.
System Rush ansaitsee kunnianosoituksen sen rohkeasta yrityksestä muuttaa lajityyppiä kohti rennompaa kilpa-ajoa. Valitettavasti Ideaworks3D on kuitenkin epäonnistunut tehtävässään siitä huolimatta, että tiimi on osoittanut jo kykynsä ajopelien kehityksessä. Peli ei kuitenkaan ole täysin kehno vaan pikemmin turhan keskinkertainen. System Rushin pelaaminen on melko mukavaa, mutta suureksi viihteeksi se ei missään vaiheessa nouse. Futurististen kaahailujen ystävien kannattaakin suosiolla pitäytyä F-Zeron ja WipeOutin parissa, mikäli viimeisille metreille asti jatkuva kilpailu mestaruuksista ja voitoista innostaa.
3, 2, 1, Haxorz!!1
System Rushin pääpelimuotona toimii tarinamoodi, jossa pelaaja istutetaan hakkerin ohjaksiin. Tällä kertaa kyse ei olekaan murtautumisesta servereille nettiyhteyden ja näppäimistön avulla, vaan pelaaja saa käyttöönsä useita erilaisia aluksia, jotka matkaavat tiedonvaltatiellä. Kirjaimellisesti kyse on kilpa-ajosta, jossa servereillä kilpailevat pahis-hakkerit tulisi jättää kakkoseksi. Vain ykkössijan nappaamalla matka kohti suurempaa päämäärää voi jatkua. Sinänsä System Rushin idea kuulostaa vähintäänkin kiinnostavalta, mutta käytännön tasolla tätä ei korosteta tarpeeksi. Peli tuntuu nimittäin vain futuristiselta kilpa-ajolta, jota käydään retrohenkisissä ympäristöissä hieman N-Gagen ilmaispeli Snakesin tapaan.
Kuten F-Zerossa ja WipeOutissa, alukset leijuvat myös System Rushissa hieman ilman päällä. Tämän takia ajokkien käyttäytyminen on perinteisiin menopeleihin verrattuna erilaista: esimerkiksi mutkissa sivuluisu on tärkeä elementti. Samankaltaisuuksia löytyy myös kaasun käytöstä, sillä käytännössä koko ajan ajetaan nasta laudassa. Asia on johtanut siihen, että edes jarrulle ei löydy omaa painiketta, vaan ajokkia hidastetaan yksinkertaisesti kaasua nostamalla. System Rushissa jarrun on korvannut nappi, jolla voi aktivoida radan varrelta poimittuja esineitä. Näiden joukosta ei mitään ihmeellisyyksiä löydy, sillä tavarat koostuvat lähinnä perinteisistä boosteista ja suojakilvistä. Vihulaisia tuhoavia raketteja ei ole käytössä, sillä vastustajista voi päästä eroon niiden perässä roikkumalla. Tällöin oman ja vastustajan ajokin välille muodostuu sähköjännite, jota tarpeeksi pitkään ylläpitämällä toisen menopeli räjähtää. Tämä onkin erittäin kekseliäs ratkaisu, joka antaa kilpa-ajoon oman lisämausteensa.
Ristiriita, ratkaisu, epäonnistuminen
Perinteisesti futuristissa kaahailuissa koukkuna on ollut perverssin vaikea vaikeustaso ja tarkka alusten ohjaaminen. Koska System Rush on tarkoitettu kevyeksi taskupeliksi, ei kaahailussa ole voitu käyttää vanhoja hyviksi havaittuja keinoja. Tämä on johtanut siihen, että radat ovat melko helppoja, eikä vaikeustasollakaan loppujen lopuksi juhlita. Osa haasteista voi muodostua hyvinkin hankaliksi, mutta on perin eriskummallista, että kerran ohitettu vastustaja ei pääse enää millään ihmispelaajan edelle. Siispä kerran päästyään ykköseksi, ei voittokamppailun eteen täydy tehdä kovaa työtä. Myöskään leveät ja melko helpot radat eivät tunnu istuvan peligenren mittapuihin niin millään, sillä kilpa-ajo on parasta kylki kylkeä vasten ahtaissa tiloissa. Puutetta on pyritty korjaamaan tekemällä yksi pelin viidestä maailmasta ahtaaksi kouruksi, jonka pohjalla alusta on todella vaikea ohjata. Kyseessä onkin valopilkku muiden ratojen joukossa.
Yksi osa-alue, jolla System Rush loistaa, on elinikä. Vaikkei tarinamoodi ole kerronnallisesti kovin kummoinen, löytyy pelattavaa onneksi senkin edestä. Pelin viisi maailmaa, jotka teemoiltaan eroavat toisistaan todenteolla, tarjoavat kukin viisitoista kisaa. Näin ollen kilpailujen määrä kohoaa 75:een. Vaikkei pelikokemus nousekaan futurististen kaahailujen kärkeen, jaksaa System Rushia tahkota silti tunnin toisen jälkeen. Vielä kun mukaan on laitettu verkkopeliominaisuus Shadow Racing -ominaisuudella varustettuna, voi ahkera pelaaja saada kulutettua pelin parissa hyvinkin pitkät tovit. Harmi sinänsä, etteivät toisten ihmispelaajien haamuautoja vastaan ajetut kisat kohoa samanlaiseksi taisteluiksi sadasosista kuin muuan Colin McRae Rally 2005:ssä. Silti pisteet on annettava onnistuneesta verkkopelimoodista.
Harmaaseen massaan
Audiovisuaalisesti System Rush ei häikäise johtuen retromaisesta vektoriteemasta. Kunnianosoitus on annettava kuitenkin omaperäisestä ulkoasusta. Pelin ääniefektit eivät onnistu yllättämään, vaan pikemmin ne jäävät hieman kaivelemaan mitättömyydellään. Sen sijaan musiikit ansaitsevat kädenpuristuksen, sillä tarjolla on perinteistä konejumputusta, joka sopii futuristiseen kaahailuun erinomaisesti. Pääasiassa audiovisuaalinen maailma tekee onnistuneesti tehtävänsä, mutta välillä laahaava ruudunpäivitys häiritsee intensiiviseksi kohoavaa kilpa-ajoa. Juuri tämän genren kohdalla tekninen puoli ei saisi takkuilla, sillä pahoissa paikoissa ohjaaminen saattaa olla hyvinkin tarkkaa puuhaa. Onneksi kuitenkin laahausta esiintyy vain melko harvoin, eikä siitä ole täten järin suurempaa haittaa.
System Rush ansaitsee kunnianosoituksen sen rohkeasta yrityksestä muuttaa lajityyppiä kohti rennompaa kilpa-ajoa. Valitettavasti Ideaworks3D on kuitenkin epäonnistunut tehtävässään siitä huolimatta, että tiimi on osoittanut jo kykynsä ajopelien kehityksessä. Peli ei kuitenkaan ole täysin kehno vaan pikemmin turhan keskinkertainen. System Rushin pelaaminen on melko mukavaa, mutta suureksi viihteeksi se ei missään vaiheessa nouse. Futurististen kaahailujen ystävien kannattaakin suosiolla pitäytyä F-Zeron ja WipeOutin parissa, mikäli viimeisille metreille asti jatkuva kilpailu mestaruuksista ja voitoista innostaa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja