Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nordisk Filmille.
Samaa vanhaa uudella alustalla
Syphon Filter -pelejä tuli kolme kappaletta Sonyn ensimmäiselle PlayStationille sen elinkaarensa loppupuolella. Nyt The Omega Strain siirtää sarjan viimeinkin PS2:lle. Mitään suuria muutoksia on silti turha odottaa, sillä kyseessä on edelleen kolmannesta persoonasta kuvattu toimintapeli.
The Omega Strainin alussa luodaan oma agentti valitsemalla esimerkiksi sukupuoli ja vartalotyyppi. Pelattavuuteen mitkään valinnat eivät vaikuta, vaan kyse on täysin kosmeettisista asioista. Vaikka oman sankarin personointi onkin kiva lisä, olisi valmiista agentista saatu huomattavasti persoonallisempi päähenkilö. Millaisia pelejä Metal Gear Soliditkin olisivat ilman Solid Snaken hahmoa?
Jotain uutta ja omaperäistä? Ei toki
Ei persoonallisempi päähenkilö silti Omega Strainin juonta olisi pelastanut. Tarinaa kuljettaviin välianimaatioihin on haettu vaikutteita agenttileffoista, mutta samalla kyytiin on poimittu käytännössä kaikki mahdolliset kliseet. Pelattavuutta kliseisyys ei silti haittaa, ja osa kentistä onkin ihan menevää räiskintää. Pelin parhaat kentät ovat juuri sopivan kokoisia alueita, missä eri kohteet on ripoteltu hieman erilleen, joten alueet tulevat kohtalaisen hyvin tutuiksi. Valitettavasti mukaan on laitettu myös ulkotiloissa tapahtuvia tehtäviä. Huiman 30 metrin piirtoetäisyyden ansiosta ulkokentät ovat varsin epämiellyttäviä ja epäselviä kokemuksia. Viholliset ovat myös huomattavasti vaarallisempia ulkotiloissa. Ulkona kenttäarkkitehtuuri ei rajoita niin paljoa sotilaiden kulkureittejä, joten tyhjästä syntyvät polygonisotilaat pääsevät yllättämään esimerkiksi selän takaa, vaikka juuri äsken puhdisti lähitienoon. Toisaalta Omega Strainin hulppea asearsenaali helpottaa huomattavasti räiskyttelyä, sillä erilaisia aseita pitäisi löytyä yli sata.
Kartta on kätevä apu navigoidessa kapeilla kujilla, mutta valitettavasti Syphon Filterin kolmiulotteinen navigointiruutu on varsin onneton tekele. Kamera on aina lukittu pelaajaan, mikä estää esimerkiksi toisella puolella kenttää olevan alueen tutkimisen järkevästä kuvakulmasta.
Itse tehtävät ovat genrelle hyvin tavanomaisia. Onneksi tiuhaan sijoitettujen checkpointien ansiosta uusintayritys seuraa lähes välittömästi kuoleman jälkeen, joten tehtäviä jaksaa yrittää uudelleen turhautumatta. Omega Strain ei myöskään vaadi 100 % onnistumista jokaisessa kentässä, sillä välillä voi lähes puoletkin tavoitteista epäonnistua. Luonnollisesti tehtävien täydellisestä läpäisystä palkitaan paremmin, eli jokainen tehtävä kannattaa pelata niin hyvin kuin mahdollista. Muutamiin bonus-tehtäviin ei edes pääse ellei edeltäviä tehtäviä ole suoritettu tietyt ehdot täyttäen.
Teknisesti riittävän hyvä
Teknisesti Syphon Filter on varsin keskinkertainen teos. Grafiikka on kaikin puolin varsin yksinkertaista. Eniten haittaa on kuitenkin onnettomasta piirtoetäisyydestä. Ulkokentissä automaattitähtäys pystyy jopa välillä lukittumaan viholliseen, joka on piirtoetäisyyden ulkopuolella. Sisäkentissä rajallinen näkyvyys ei menoa paljoa haittaa. Toisaalta valot ja varjot on tehty varsin halvan oloisesti, joten pimeillä kujilla tarpeellinen taskulamppu ei aina valaise kuten pitäisi. Onneksi sentään ruudunpäivitys on sulavaa. Sama linja jatkuu audiopuolellakin. Paikoittain musiikit ovat jopa keskitasoa parempaa kuunneltavaa, mutta aseet kuulostavat varsin tehottomilta. Onnetonta on myös vihollisten tekoäly. Sen lisäksi, että viholliset tupsahtelevat huoneisiin tyhjästä, täytyy vielä nauraa niiden päättömälle toiminnalle. Välillä nämä järjenjättiläiset jopa ampuvat kavereitaan, ihan vain siksi, että ne sattuvat olemaan tulilinjalla. Onneksi vihut sentään jättävät jälkeensä reilusti aseita ja ammuksia.
Kontrollit vaativat hieman opiskelua, mutta totuttelun jälkeen ohjaus sujuu kohtuullisen luonnollisesti. Automaattitähtäys toimii muuten hyvin, mutta välillä oikean kohteen valinta on hidasta. Myös manuaalitähtäys löytyy, mutta kovin hyödyllinen se ei ole.
Moninpeli ilman pelaajia
Syphon Filterin sisältö ei rajoitu pelkästään yksinpeliin. Tai niinhän sitä luulisi. Online-tuki kyllä löytyy, mutta pelaajat puuttuvat. Ei sinänsä ihme, sillä verkossa pääsee pelaamaan ainoastaan yksinpelin tehtäviä yhteistyössä muiden pelaajien kanssa. Ilmeisesti tavallisen deathmatchin puuttuessa puuttuvat myös pelaajat. Koko Euroopasta ei löytynyt yhtään pelaajaa muutamalla testauskerralla. "Co-op" -pelimuoto toimisikin paljon paremmin jaetulla ruudulla tai linkkikaapelilla, mutta niitä Omega Strain ei tue.
Kokonaisuutena Syphon Filter: The Omega Strain on täysin pelattava toimintapeli. Ikimuistoisia kokemuksia ja pitkiä maratoneja aiheuttavia koukkuja on silti turha etsiä. Edellisten osien fanit varmasti pitävät tästäkin, mutta peliin kannattaa silti suhtautua varauksella.
Syphon Filter -pelejä tuli kolme kappaletta Sonyn ensimmäiselle PlayStationille sen elinkaarensa loppupuolella. Nyt The Omega Strain siirtää sarjan viimeinkin PS2:lle. Mitään suuria muutoksia on silti turha odottaa, sillä kyseessä on edelleen kolmannesta persoonasta kuvattu toimintapeli.
The Omega Strainin alussa luodaan oma agentti valitsemalla esimerkiksi sukupuoli ja vartalotyyppi. Pelattavuuteen mitkään valinnat eivät vaikuta, vaan kyse on täysin kosmeettisista asioista. Vaikka oman sankarin personointi onkin kiva lisä, olisi valmiista agentista saatu huomattavasti persoonallisempi päähenkilö. Millaisia pelejä Metal Gear Soliditkin olisivat ilman Solid Snaken hahmoa?
Jotain uutta ja omaperäistä? Ei toki
Ei persoonallisempi päähenkilö silti Omega Strainin juonta olisi pelastanut. Tarinaa kuljettaviin välianimaatioihin on haettu vaikutteita agenttileffoista, mutta samalla kyytiin on poimittu käytännössä kaikki mahdolliset kliseet. Pelattavuutta kliseisyys ei silti haittaa, ja osa kentistä onkin ihan menevää räiskintää. Pelin parhaat kentät ovat juuri sopivan kokoisia alueita, missä eri kohteet on ripoteltu hieman erilleen, joten alueet tulevat kohtalaisen hyvin tutuiksi. Valitettavasti mukaan on laitettu myös ulkotiloissa tapahtuvia tehtäviä. Huiman 30 metrin piirtoetäisyyden ansiosta ulkokentät ovat varsin epämiellyttäviä ja epäselviä kokemuksia. Viholliset ovat myös huomattavasti vaarallisempia ulkotiloissa. Ulkona kenttäarkkitehtuuri ei rajoita niin paljoa sotilaiden kulkureittejä, joten tyhjästä syntyvät polygonisotilaat pääsevät yllättämään esimerkiksi selän takaa, vaikka juuri äsken puhdisti lähitienoon. Toisaalta Omega Strainin hulppea asearsenaali helpottaa huomattavasti räiskyttelyä, sillä erilaisia aseita pitäisi löytyä yli sata.
Kartta on kätevä apu navigoidessa kapeilla kujilla, mutta valitettavasti Syphon Filterin kolmiulotteinen navigointiruutu on varsin onneton tekele. Kamera on aina lukittu pelaajaan, mikä estää esimerkiksi toisella puolella kenttää olevan alueen tutkimisen järkevästä kuvakulmasta.
Itse tehtävät ovat genrelle hyvin tavanomaisia. Onneksi tiuhaan sijoitettujen checkpointien ansiosta uusintayritys seuraa lähes välittömästi kuoleman jälkeen, joten tehtäviä jaksaa yrittää uudelleen turhautumatta. Omega Strain ei myöskään vaadi 100 % onnistumista jokaisessa kentässä, sillä välillä voi lähes puoletkin tavoitteista epäonnistua. Luonnollisesti tehtävien täydellisestä läpäisystä palkitaan paremmin, eli jokainen tehtävä kannattaa pelata niin hyvin kuin mahdollista. Muutamiin bonus-tehtäviin ei edes pääse ellei edeltäviä tehtäviä ole suoritettu tietyt ehdot täyttäen.
Teknisesti riittävän hyvä
Teknisesti Syphon Filter on varsin keskinkertainen teos. Grafiikka on kaikin puolin varsin yksinkertaista. Eniten haittaa on kuitenkin onnettomasta piirtoetäisyydestä. Ulkokentissä automaattitähtäys pystyy jopa välillä lukittumaan viholliseen, joka on piirtoetäisyyden ulkopuolella. Sisäkentissä rajallinen näkyvyys ei menoa paljoa haittaa. Toisaalta valot ja varjot on tehty varsin halvan oloisesti, joten pimeillä kujilla tarpeellinen taskulamppu ei aina valaise kuten pitäisi. Onneksi sentään ruudunpäivitys on sulavaa. Sama linja jatkuu audiopuolellakin. Paikoittain musiikit ovat jopa keskitasoa parempaa kuunneltavaa, mutta aseet kuulostavat varsin tehottomilta. Onnetonta on myös vihollisten tekoäly. Sen lisäksi, että viholliset tupsahtelevat huoneisiin tyhjästä, täytyy vielä nauraa niiden päättömälle toiminnalle. Välillä nämä järjenjättiläiset jopa ampuvat kavereitaan, ihan vain siksi, että ne sattuvat olemaan tulilinjalla. Onneksi vihut sentään jättävät jälkeensä reilusti aseita ja ammuksia.
Kontrollit vaativat hieman opiskelua, mutta totuttelun jälkeen ohjaus sujuu kohtuullisen luonnollisesti. Automaattitähtäys toimii muuten hyvin, mutta välillä oikean kohteen valinta on hidasta. Myös manuaalitähtäys löytyy, mutta kovin hyödyllinen se ei ole.
Moninpeli ilman pelaajia
Syphon Filterin sisältö ei rajoitu pelkästään yksinpeliin. Tai niinhän sitä luulisi. Online-tuki kyllä löytyy, mutta pelaajat puuttuvat. Ei sinänsä ihme, sillä verkossa pääsee pelaamaan ainoastaan yksinpelin tehtäviä yhteistyössä muiden pelaajien kanssa. Ilmeisesti tavallisen deathmatchin puuttuessa puuttuvat myös pelaajat. Koko Euroopasta ei löytynyt yhtään pelaajaa muutamalla testauskerralla. "Co-op" -pelimuoto toimisikin paljon paremmin jaetulla ruudulla tai linkkikaapelilla, mutta niitä Omega Strain ei tue.
Kokonaisuutena Syphon Filter: The Omega Strain on täysin pelattava toimintapeli. Ikimuistoisia kokemuksia ja pitkiä maratoneja aiheuttavia koukkuja on silti turha etsiä. Edellisten osien fanit varmasti pitävät tästäkin, mutta peliin kannattaa silti suhtautua varauksella.
