Star Wars: Battlefront

Tähtien Sota -saaga etenee kohti loppuaan Sithin kosto -elokuvan lähestyessä ensi-iltaa. Eeppinen elokuvasarja on historiansa aikana tarjonnut lukuisia ikimuistoisia kohtauksia, jedimittelyitä ja näyttäviä taisteluita avaruudessa sekä maalla. Viimeisenä mainittu ei ole uusi näky pelimarkkinoilla, ja ajan saatossa meille pelaajille onkin tarjoiltu jos jonkinmoista Star Wars -nimikettä kantavaa jöötiä. LucasArts kehittäjästudioineen ottaa itseään rajusti niskasta kiinni ja julkaisee pelin, joka saa unohtamaan aiemmat kömpelyydet, kuten esimerkiksi The Clone Warsin. Star Wars: Battlefront lainaa onnistuneesti perusideansa Battlefield-pelisarjasta ja yhdistää sen kitkatta Tähtien Sota -universumiin. Tuloksena on yksi syksyn parhaista julkaisuista toimintapelirintamalla.

Vastaiskun aika

Battlefrontin yksinpeli sisältää kolme tilaa. Historial Campaign -moodissa pelaaja etenee Tähtien Sota -elokuvien aikakausien mukaisesti taistelusta toiseen. Kampanja on jaettu kahteen osaan. Ensimmäinen kattaa uusien leffojen kloonisodat, ja toisessa käydään sisällissotaa vanhojen Star Wars -elokuvien malliin. Aikakausilla vastakkain ovat kaksi osapuolta, droidijoukot sekä klooniarmeija ja perinteinen Imperiumi vastaan kapinalliset. Tietyissä taisteluissa on mukana elokuvista tuttuja jedisankareita. Esimerkiksi Hoth-jääplaneetan taistelussa mukana rellestää itse Luke Skywalker. Jedeistä on suuri hyöty taisteluissa, sillä he tappavat vihollisia varmasti ja pelottavan tehokkaasti. Kampanjassa taisteluiden välillä näytetään videopätkiä elokuvista. Melko ihmeellistä, että nämä videot ovat laadultaan hieman suttuisia ja välillä kuvan alareunassa näkyy häiriöitä.

Galactic Conquest -pelimuodossa pelaajan valitsema ryhmittymä vapauttaa planeettoja vastustajan hallinnasta. Planeettojen valloitusjärjestys on vapaa, mutta aluehyökkäykset kartalla suoritetaan vuorotellen. Itse taistelut ovat samaa kauraa kuin muissakin pelimuodoissa. Erikoisuutena moodissa saa valita erilaisia ominaisuuksia, kuten lisäenergiaa ja -ampumatarkkuutta sotilaille. Ominaisuuksia saa avattua voittamalla itselleen hallintoalueita. Galactic Conquest loppuu, kun alueen kaikki planeetat ovat pelaajan hallussa. Palkinnoksi suorituksista Historial Campaign- ja galaksin valloitusmoodeissa saa katseltavakseen muun muassa Tähtien Sota -taidetta ja kuvia elokuvista. Nämä diasarjat katsoo kerran läpi, mutta motivoijapalkintoina olisivat toimineet paremmin esimerkiksi minipelit tai vaikkapa videopätkät.

Kolmantena pelitilana on simppeli pikataistelumoodi, jossa pelaaja saa muokata haluamansa sodan aikakauden, näyttämön ja osapuolet. Lisäksi taisteluita voi laittaa putkeen valitsemassaan järjestyksessä.

Galaksin parhaimmisto

Pelaaja ei tällä kertaa ohjaa elokuvista tuttua suurta sankarihahmoa, vaan valittavana on erilaisia yksiköitä tilanteiden tarpeen mukaan. Battlefrontin armeijat sisältävät kukin viisi perusyksikköä. Eri aikakausilla yksiköt eroavat hieman varustuksensa puolesta, mutta pääasiallisesti eri ryhmittymillä on yhtä tehokkaat joukot. Armeijoista löytyy perustaistelija, lentäjäpilotti, sinkomies ja tarkk'ampuja sekä lisäksi jokaiselle ryhmittymälle ominainen erikoisyksikkö. Useilla taisteluareenoilla on myös käytössä erilaisia kulkuneuvoja armeijoille, joita on yhteensä kuutta tyyppimallia. Lentävät kulkuneuvot laajentavat taisteluita ilmasotiin, mutta suurimmat ratkaisut tapahtuvat tankkien, kiiturien sekä jalkaväen yhteistyöllä. Armeijoiden mahtia kuvaavat myös valtavat raskaat hyökkäyskulkuneuvot, kuten esimerkiksi Imperiumin kunnioitusta herättävä AT-AT.

Ohjaustuntuma on jämäkkä. Joskin kääntymisen ja tähtäimen liikuttamisen pienoinen kankeus häiritsee. Räiskimistä tämä ei kuitenkaan paljoa haittaa, ainoastaan joskus piilossa olevat viholliset jäävät huomaamatta. Muutoin kameraongelmia ei juuri esiinny, sillä kuvakulma on lukittu tiukasti hahmon taakse. Peliä on myös mahdollista pelata hahmon silmistä, jolloin ruudulla näkyy käytetty ase. Ajoneuvoilla liikkuessa tilanne on taas toinen, ja usein joutuukin tekemään tarpeettomia täyskäännöksiä.

Kahakkaan ottaa osaa kerrallaan satoja sotilaita molemmilla puolilla. Kaikki joukot eivät ole yhtä aikaa ruudulla, vaan tietokonetaistelijat toimitetaan aina tarvittaessa - eli taistelijan kuollessa. Pelaaja puolestaan voi uudelleensyntyä aina kuollessaan.

Yksiköiden, niin omien kuin vihollistenkin, tekoäly on kohtalaisen järkevä. Eri yksiköt sijoittautuvat asemiin, esimerkiksi tarkk'ampujat osaavat valita hyvät piilopaikat, ja joukot valtaavat hallintopisteitä siinä, missä pelaajakin. Tosin taistelutilanteessa selustaan kiertäminen käy melko helposti ja suurenkin vihollislauman likvidointi ei ole järin suuri haaste. Erikoisyksiköt puolestaan pistävät enemmän hanttiin. Hallintopisteiden valtaaminen sen läheisyyteen linnoittautuneilta taisteludroideilta voi olla hyvin turhauttavaa. Joukot osaavat myös ohjata kulkuneuvoja, ja usein vievätkin parhaat hävittäjät aivan pelaajan nenän edestä. Mikäli taistelukentällä toimii aktiivisesti, voitto saavutetaan melko helposti. Ilman pelaajaa omat joukot eivät pärjää. Vihollinen ottaa helposti ylivallan, ja yksin taisteluita ei myöskään voiteta.

Pelaajalla on valta komentaa kaikkia kentällä liikkuvia joukkoja, jediritareita lukuun ottamatta. Käskyt ovat suhteellisen yksinkertaisia: sotilaita voi käskeä liikkeelle, seuraamaan pelaajaa, pitämään asemansa sekä myös siirtymään sisään tai ulos kulkuneuvoista.

Planeettojen valtias

Jokaisella pelikartalla on sama tavoite. Alueilla on useita hallintopisteitä, jonne armeijoiden joukkoja toimitetaan. Nämä hallintopisteet ovat kenttien avainkohtia, joiden hallitseminen takaa voiton. Kun jokainen kohde on valloitettu, pelaajan täytyy puolustaa niitä vielä kaksikymmentä sekuntia jäljellä olevia vihollisia vastaan. Taistelun voiton takaa myös vihollisjoukkojen eliminointi.

Lisäarvoa paketille tuovat erinomaiset moninpelitilat. Kaikkia yksinpelin moodeja on mahdollista tahkota kaverin kanssa jaetulla ruudulla. Ominaisuuksia ei tällöin ole karsittu laisinkaan, ja yhteistyö on hektisyydessään täyttä rautaa. Erityisesti valloitusmoodi on mielenkiintoinen kaksinpelinä, sillä vasta tällöin pelimuoto pääsee oikeuksiinsa vuoropohjaisuudellaan.

Ikään kuin mallikkaasti jylläävä kaksinpeli ei olisi riittänyt, pelin moninpeliominaisuuksista löytyy myös täyden tuen verkkopeli. Verkossa pääsee pelaamaan jopa 16 pelaajan voimin. Lisäksi, jos sattuu olemaan ihmispelaajista pulaa, saa tietokonetaistelijoita lisättyä rientoihin mukaan. Netissä Battlefront on elementissään, sillä toiminta on astetta yksinpeliä intensiivisempää ja ihmispelaajien voittaminen vaatii enemmän taktikointia. Valitettavasti tunnelmaa pilaa ajoittainen verkkoviive, joka tosin vähenee läheisemmillä palvelimilla pelatessa. Aivan suoraan nettiin ei kuitenkaan pääse pelaamaan, vaan ensin pitää luoda GameSpy-profiili sekä ladata muistikortille lähes kahden megatavun verkkopelipäivitys. Lisäksi mikrofonikeskustelun käyttöä häiritsivät alituiseen pölpöttävät ulkomaalaiset, mutta peliseuransakin voi valita mielensä mukaan.

Lisensoitu helmi

Peli rullaa tasaisesti, ja pätkii vain harvoin. Lisäksi Battlefront on laajuutensa huomioon ottaen graafisesti varsin hieno. Yksiköt ja kulkuneuvot ovat tarkasti mallinnettuja, kuten myös monipuoliset taistelualueet. Pelissä käytetään myös huolitellusti näyttäviä efektejä, ja räjähdykset ovat myös kaunista katseltavaa. Erityisen huomion ansaitsee seikka, että Battlefrontin sotapeli-esikuvalle ominaiset valtavat taistelumaastot ovat taipuneet kehittäjien käsissä toimivasti konsolialustalle samansuuruisina.

Battlefrontin äänipuolella homma on myös niin sanotusti hanskassa. Pelin äänimaailma on nimittäin upea. Taistelun tuoksinassa tunnelma on ehtaa tähtien sotaa, laserviuhahduksineen ja räjähdyksineen. Lisäksi jokainen ajoneuvokin kuulostaa itseltään. Äänimaailmaa tukee vielä Dolby Pro Logic II -tilaääni. Ei liene varmaan kenellekään yllätys, että pelissä kuullaan itse Tähtien Sota -säveltäjän, John Williamsin mahtipontista musiikkia. Kappaleet Imperial Marchista Skywalker-teemaan sopivat peliin nakutetusti. Kokonaisuutena taistelut näyttävät sekä kuulostavat aidoilta Tähtien Sota -konflikteilta.

Vihdoin LucasArts on osannut hyödyntää Tähtien Sota -lisenssiä yksinkertaisella, mutta toimivalla tavalla. Vaikka peli on kaukana omaperäisestä, toisen maailmansodan korvaaminen tähtisodilla toimii erittäin hyvin. Star Wars: Battlefront sopii toimintapelien ystäville, mutta varsinkin verkossa pelaaville. Tähtien Sota -faneillehan tämä on täyttä nannaa, sillä elokuvien ikimuistoiset taistelut pääsee vihdoin toteuttamaan näin suurella mittakaavalla kotikonsoleilla. Yksinpelimuotojen läpäisemiseen riittää pelattavaa pariksi päiväksi, mutta moodien suoritukset kavereiden kanssa niin samalla koneella kuin verkossakin lisäävät pelin ikää lähes rajattomasti. Pelistä on tehokkaasti karsittu tunnelmaa ja nautintoa pilaavat tekijät, ja kokonaisuutena kyseessä on yksi parhaista Tähtien Sota -peleistä PlayStation 2:lla sitten Star Wars: Starfighterin. Battlefront ansaitsee paikkansa koko galaksin valokeilassa.