Kirjoittaja
Orion
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset tästä Toptronicsille.
Piikikäs vauhtijalka Sonic on juossut ja pyörinyt useammilla alustoilla jo vuosikymmenet. Segan
"koleena" maskottina maineeseen kipittänyt siili on esiintynyt
lukuisissa peleissä, joista osa on jäänyt useimmilta lähes pimentoon.
Tuttujen tasoloikkien lisäksi Sonic on kokeillut onneaan mm.
kilpajuoksussa ja kamppailussa. Arcade-hallien iloksi tai suruksi
jääneet tempaukset on nyt ängetty yhdelle levylle yhdessä usean muun
nimikkeen kanssa. Sonic Gems Collection täydentää taannoin julkaistua Sonic Mega Collectionia ja tuo päivänvaloon viimeisetkin sinisiilen tähdittämät pelit.
Kökköä kilpajuoksua ja virtuafightermaista vääntöä
Sonic Gems Collectionin ehdoton ykkönen on Sonic CD, alun perin Sega CD:lle julkaistu uusintaversio Sonicista. Poikkeuksena Sonic CD:ssä oli huomattavasti parempi äänen- ja kuvanlaatu sekä mahdollisuus pelata radat eri ajassa. Toisin sanoen pelkän pikajuoksun lisäksi oli mahdollista palata vanhoihin ratoihin eri ajassa, ja näin avata tiettyjä reittejä ja tapahtumia. Sonic CD onkin paketissa varma valinta, sillä niin uudet kuin vanhat fanit mieltyvät tuttuun pelimekaniikkaan uusin jipoin. Tutun tasokiiruhtelun lisäksi kokoelma tarjoaa kourallisen hieman erikoisempia nimikkeitä. Sonic R on Segan vastaus Marion rata-autoilulle ja toisin kuin useimmat kilpa-ajot, tässä juostaan paljain jaloin. En tiedä kuinka lujaa Sonic R aikoinaan pelaajiin iski, mutta itselleni kokemus oli vaisu, todella vaisu. Ideana pelissä on kilpailla läpi koukeroisten ratojen samalla keräten sormuksia ja muita tavaroita. Radat ovat solmukoita ja tiukkoja kurveja täynnä. Erilaisia oikoreittejä on kasoittain ja hahmokohtaiset kyvyt tuovat oman taktisen lisänsä peliin. Valitettavasti itse ohjaus ei ole yhtä tiukkaa. Pelin ohjaus on täysin identtinen autopelien kontrolleille, joten juoksevan hahmon ohjaaminen tuntuu ja näyttää todella typerältä. Mutkissa on mahdollista tehdä jyrkkä käännös, mutta tämä ei pelasta tarpeeksi, sillä lähes aina huomaa juoksevansa päin seiniä. Jarrutella toki voi, mutta tällöin pelistä menee se vähäinenkin vauhdin tunne. Ja ilman vauhtia Sonic ei ole kuin tylsä pihasiili.
Suht' kiltti Sonic on värikkään uransa aikana koittanut myös taistelua, turpasaunaa, jossa läski tummuu. Yksinkertaisesti Sonic the Fighters nimellä varustettu mätkintä on ok-tasoa. Pelissä ei ole mahdollista tehdä leuat lattiaan pudottavia komboja tai vastaliikkeitä, mutta muuten peli ei eroa kovinkaan paljon aikansa mätkinnöistä. Pelin hahmot ovat luonnollisesti Sonic-peleistä, ja onpa mukana muutama uusikin tuttavuus. Taistelut käydään häkkimäisissä kehissä, joissa toista piestään varsin pienten liikevalikoimien voimin. Sonic the Fighters on yksinkertaisuudestaan huolimatta menevä peli, jota jaksaa ainakin ystävien kanssa hetken hakata. Kokoelman kuusi muuta peliä ovat Game Gear –nimikkeitä, jotka muistuttavat enemmänkin minipelejä. Tästä kuusikosta Sonic Spinball ja Tails' Adventures ovat onnistuneita tekeleitä, mutta muut eivät. Yhdeksän Sonic-nimikkeen lisäksi pelissä on avattavina bonuksina Vectorman 1 ja 2, joilla on myös kannattajajoukkonsa pelaajien keskuudessa.
Ei vanhuksen tarvitse ryppyjään hävetä
Kun kyseessä ovat muuntelemattomat käännökset klassikoista, on hyvin vaikea lähteä tuomitsemaan audiovisuaalista antia. Sonic CD on sitä tuttua 2D-pastellitulitusta ja vielä tänäkin päivänä täysin siedettävän näköistä. Myöskään äänet eivät petä, vaan retromaiset efektit ja musiikit lämmittävät mieltä. Sonic R ja Sonic the Fighters ovat iästään huolimatta armottoman karuja, yksinkertaisesti vanha 3D-grafiikka ei säily yhtä hyvin kuin 2D. Sonic R:ssä on sentään varsin erikoiset musiikit, joskin hieman hassut: musiikit tuovat mieleen 90-luvun lasten discot. Game Gear –pelit kompastuvat siinä, että televisiolla graafinen ulosanti kärsii pahemman kerran. Sonic Gems Collection on vielä enemmän fanitavaraa kuin Sonic Mega Collection. Paketti on sarjan ystäville pakko-ostos, mutta muille pelistä ei todennäköisesti ole kovinkaan paljon iloa. Sinisen piikikkään uskollisimmat ihailijat nauttivat luultavasti kokoelmasta kokonaisuudessaan, mutta muille Sonic CD sekä Sonic R saattavat olla tarpeeksi.
Kökköä kilpajuoksua ja virtuafightermaista vääntöä
Sonic Gems Collectionin ehdoton ykkönen on Sonic CD, alun perin Sega CD:lle julkaistu uusintaversio Sonicista. Poikkeuksena Sonic CD:ssä oli huomattavasti parempi äänen- ja kuvanlaatu sekä mahdollisuus pelata radat eri ajassa. Toisin sanoen pelkän pikajuoksun lisäksi oli mahdollista palata vanhoihin ratoihin eri ajassa, ja näin avata tiettyjä reittejä ja tapahtumia. Sonic CD onkin paketissa varma valinta, sillä niin uudet kuin vanhat fanit mieltyvät tuttuun pelimekaniikkaan uusin jipoin. Tutun tasokiiruhtelun lisäksi kokoelma tarjoaa kourallisen hieman erikoisempia nimikkeitä. Sonic R on Segan vastaus Marion rata-autoilulle ja toisin kuin useimmat kilpa-ajot, tässä juostaan paljain jaloin. En tiedä kuinka lujaa Sonic R aikoinaan pelaajiin iski, mutta itselleni kokemus oli vaisu, todella vaisu. Ideana pelissä on kilpailla läpi koukeroisten ratojen samalla keräten sormuksia ja muita tavaroita. Radat ovat solmukoita ja tiukkoja kurveja täynnä. Erilaisia oikoreittejä on kasoittain ja hahmokohtaiset kyvyt tuovat oman taktisen lisänsä peliin. Valitettavasti itse ohjaus ei ole yhtä tiukkaa. Pelin ohjaus on täysin identtinen autopelien kontrolleille, joten juoksevan hahmon ohjaaminen tuntuu ja näyttää todella typerältä. Mutkissa on mahdollista tehdä jyrkkä käännös, mutta tämä ei pelasta tarpeeksi, sillä lähes aina huomaa juoksevansa päin seiniä. Jarrutella toki voi, mutta tällöin pelistä menee se vähäinenkin vauhdin tunne. Ja ilman vauhtia Sonic ei ole kuin tylsä pihasiili.
Suht' kiltti Sonic on värikkään uransa aikana koittanut myös taistelua, turpasaunaa, jossa läski tummuu. Yksinkertaisesti Sonic the Fighters nimellä varustettu mätkintä on ok-tasoa. Pelissä ei ole mahdollista tehdä leuat lattiaan pudottavia komboja tai vastaliikkeitä, mutta muuten peli ei eroa kovinkaan paljon aikansa mätkinnöistä. Pelin hahmot ovat luonnollisesti Sonic-peleistä, ja onpa mukana muutama uusikin tuttavuus. Taistelut käydään häkkimäisissä kehissä, joissa toista piestään varsin pienten liikevalikoimien voimin. Sonic the Fighters on yksinkertaisuudestaan huolimatta menevä peli, jota jaksaa ainakin ystävien kanssa hetken hakata. Kokoelman kuusi muuta peliä ovat Game Gear –nimikkeitä, jotka muistuttavat enemmänkin minipelejä. Tästä kuusikosta Sonic Spinball ja Tails' Adventures ovat onnistuneita tekeleitä, mutta muut eivät. Yhdeksän Sonic-nimikkeen lisäksi pelissä on avattavina bonuksina Vectorman 1 ja 2, joilla on myös kannattajajoukkonsa pelaajien keskuudessa.
Ei vanhuksen tarvitse ryppyjään hävetä
Kun kyseessä ovat muuntelemattomat käännökset klassikoista, on hyvin vaikea lähteä tuomitsemaan audiovisuaalista antia. Sonic CD on sitä tuttua 2D-pastellitulitusta ja vielä tänäkin päivänä täysin siedettävän näköistä. Myöskään äänet eivät petä, vaan retromaiset efektit ja musiikit lämmittävät mieltä. Sonic R ja Sonic the Fighters ovat iästään huolimatta armottoman karuja, yksinkertaisesti vanha 3D-grafiikka ei säily yhtä hyvin kuin 2D. Sonic R:ssä on sentään varsin erikoiset musiikit, joskin hieman hassut: musiikit tuovat mieleen 90-luvun lasten discot. Game Gear –pelit kompastuvat siinä, että televisiolla graafinen ulosanti kärsii pahemman kerran. Sonic Gems Collection on vielä enemmän fanitavaraa kuin Sonic Mega Collection. Paketti on sarjan ystäville pakko-ostos, mutta muille pelistä ei todennäköisesti ole kovinkaan paljon iloa. Sinisen piikikkään uskollisimmat ihailijat nauttivat luultavasti kokoelmasta kokonaisuudessaan, mutta muille Sonic CD sekä Sonic R saattavat olla tarpeeksi.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja