N-Gagen hieman suppeaan pelivalikoimaan on kaivattu laajennusta jo pidemmän aikaa. Laadukkaista peleistään tuttu Electronic Arts on onneksi huomannut markkinaraon ja tuonut muutaman tuotoksen pelipuhelimelle, joista ainakin Tiger Woods PGA Tour 2004
on saanut kehuja osakseen. Hyviä pelejä ei kuitenkaan ole koskaan
liikaa, ja omalta osaltaan N-Gagen lajivalikoimaa laajentaa jo Game Boy
Advancelta tuttu The Sims Bustin’ Out. Alkuperäisestä pelistä vastannut Griptonite Games ei ole ryhtynyt pelin käännöspuuhiin, vaan hommaan on palkattu Tomb Raiderin ja Tony Hawk’s Pro Skaterin N-Gage-versioista tunnettu Ideaworks3d.
Kyseisen pelitalon muiden pelien tapaan työ on jätetty hieman kesken,
mutta Game Boy Advance –versioon nähden myös uutta materiaalia on
lisätty.
Elämää etsimässä
The Sims Bustin’ Out alkaa Sim-peleille tutusta hahmon luonnista. Erilaiset luonteenpiirteet eivät vaikuta kovinkaan paljon pelikokemukseen, vaan tärkeämpään osaan nousee hahmon ulkonäkö. Luonnollisesti sukupuolen voi valita vapaasti, ja erinäköisiä simejä on tarjolla muutamia. Hahmon luonnin jälkeen päästään itse pelin pariin, jossa pelaaja ohjastaa juuri SimValleyn kaupunkiin tullutta nuorukaista.
Melko nopeasti tuotos paljastaa kaikki korttinsa tarjoten muistakin The Sims –sarjan peleistä tuttua toimintaa, joskin hyvin erilaisella tavalla. N-Gage-version keskittyessä vain yhden hahmon keskelle on pelikokemus poikkeuksellinen: kun pelaajan ei täydy kuluttaa päiväänsä jokaisen hahmon tarpeiden tyydyttämiseen jää aikaa muunlaiseen touhuun. Pelin etenemisen kannalta onkin pakollista käydä tutustumassa kylän asukkaisiin ja hieroa heidän kanssaan ystävyyttä. Muista Sim-peleistä poiketen Bustin’ Outissa on lineaarisesti etenevä tarina sekä tehtäviä, joissa täytyy täyttää erilaisia tavoitteita. Toimeksiantojen jaosta vastaavat kaupunkilaiset, jotka kohtaavat elämässään ongelmia, ja pelaajan osaksi usein jääkin niiden ratkaiseminen. Esimerkiksi SimValleyn yöklubi avataan uuden asukin toimien myötä, ja vaaralliseksi tituleerattu uimahyppykallio saadaan käyttöön muutamalla pikkutoimella.
Kaupungin monet kasvot
Pienen tutkiskelun jälkeen SimValley paljastuu melko pieneksi kaupungiksi, jossa elämää kuitenkin riittää. Yhteensä kaupungissa on yli 25 asukasta, jotka kaikki ovat persoonallisia omalla tavallaan. Heidän joukostaan löytyy luonnonsuojelijoita, taidemaalareita, poliitikkoja, merimiehiä, lääkäreitä ja muita omituisia persoonallisuuksia. Simien välinen keskustelu käydään valitsemalla valikosta aina kuhunkin tilanteeseen sopiva lausahdus. Kumma kyllä, listalla suurin osa sutkautuksista on pelkkiä loukkauksia ja positiivista sanottavaa löytyy vain harvakseltaan. Systeemin takia ystävyyden hierominen muodostuu suhteellisen hidastempoiseksi puuhaksi, mutta vihamiesten hankkiminen on sitäkin helpompaa. Lähinnä keskusteluissa häiritsee erilaisten lausahdusten vähäinen määrä, sillä puheenaiheet alkavat toistaa itseään nopeasti. Kaikesta huolimatta keskustelusysteemi toimii suhteellisen hyvin, mutta paremminkin sen olisi voinut toteuttaa.
Keskustelemisen lisäksi pelaaja voi kuluttaa aikaansa kaupungissa esimerkiksi shoppailun parissa. SimValleyn kaduilla on pari kauppaa, jotka myyvät aina muutamaa tuotetta kerrallaan. Valuuttaa vastaan pelaaja saa tavaraa itselleen, ja sillä voi sisustaa oman kotinsa. Vielä pelin alkuvaiheessa hahmo asuu vain enonsa ladossa, mutta pelin edetessä pääsee muuttamaan aina vain isompiin asuntoihin. Toki hienommissa taloissa on aina omat riskinsä, sillä rosvoilla on tapana käydä usein varkaissa pelaajan luona. Onneksi kaupassa on välillä tarjolla murtohälyttimiä, jotka pitävät varkaat hyvin loitolla.
Vaikka Bustin’ Out perustuu The Sims –sarjan ideaan oman simin hoitamisesta ja tarpeiden tyydyttämisestä, on pelin suola kuitenkin melko poikkeuksellinen. Pääosaan tuotoksessa nousevat nimittäin minipelit, joita suorittamalla pelaaja tienaa rahaa, kuten työstä oikeassa elämässä. Alipelejä pakettiin on laitettu yhteensä 9, joista tikanheitto on lisätty ainoastaan pelin N-Gage-versioon. Vaikka minipelit ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia, onnistuvat ne silti viihdyttämään. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että alipelit kattavat pelimaailman genrejä laidasta laitaan. Esimerkiksi painonnostossa pelaaja joutuu takomaan nappuloita kuin Track & Fieldissä konsanaan. Vastaavasti erikoisessa puzzle-pelissä on tehtävänä tyhjentää pelilauta samanvärisistä ötököistä. Erilaisia minipelivaihtoehtoja on siis runsaasti. Omalta osaltaan kiinnostavuutta nostaa myös se, että minipeleissä voi kehittyä aina vain paremmaksi. Tietyt ehdot täyttämällä pelaaja nousee arvoasteikolla työssään ja saa sitä kautta enemmän rahaa samasta hommasta. Toki vaikeustaso nousee minipeleissä ajan myötä ylöspäin, mutta vain sopivasti.
Keskinkertaista käännöstyötä
N-Gagella varsinaiset muutokset Game Boy Advancen The Sims Bustin’ Outiin nähden ovat vähissä. Ne eivät riko hyvin kasassa pysyvää pelikokemusta, mutta toisaalta ne eivät anna kovin hyvää syytä ostaa pelipuhelimen The Simsiä taskukonsoliversion sijaan. Suurin muutos virkaveljeen nähden lienee se, että pelaaja kantaa mukanaan koko ajan matkapuhelinta, jolla voi soitella muille kaupunkilaisille. Puhelinmallin ollessa nokialainen löytää kaupungista siihen kolme vanhaa Nokian puhelimista tuttua peliä Snaken, Bricksin ja Tenniksen. Kahta ensin mainittua voi pelata jopa GPRS-yhteyden avulla N-Gage Arenalla muita pelaajia vastaan. Tosin mistään mullistavasta ominaisuudesta ei ole kyse, sillä vuosikymmenen takaiset pelit eivät ole nykyään edes verkossa mullistava kokemus. Kun pelit eivät lisäksi yllä alkuperäisversioiden tasolle lähinnä hidastempoisuutensa takia, voidaan hyvällä syyllä sanoa N-Gage Arenan olevan peliin hieman turha lisä. Pienellä suunnittelulla verkkopelaaminen olisi ollut houkuttelevampaa, esimerkiksi muiden pelaajien kaupungeissa vierailu olisi varmasti nostanut kiinnostavuutta. Samaten varsinaisten minipelien pelaaminen moninpelinä olisi voinut olla toinen mielenkiintoinen mahdollisuus.
Onneksi bluetooth-yhteyden suoma langaton lähiverkkopelaaminen on toteutettu hieman kelvollisemmin. Nokian vanhojen pelien pelaaminen ei onnistu kaverin kanssa, mutta tavaroita voi sentään vaihdella. Mukana on myös huutokauppa, jonka avulla pelaajat voivat panna tuotteita myyntiin muiden kilpaillessa korkeimmasta tarjouksesta. Lähiverkkopelaaminen on omalla tavallaan hyödyllinen lisä, mutta sekään ei tarjoa täydellistä tyydytystä moninpelihaluille.
Jos Ideaworks3D on epäonnistunut verkkopelissä sekä uudistuksien luonnissa, niin samaa voisi sanoa teknisestä toteutuksesta. Game Boy Advance -käännös on jätetty ikään kuin puolinaiseksi, eikä ilmiselviin ongelmiin ole tartuttu. Suurin ongelmista on ehdottomasti se, että peli pystyy tuottamaan vain yhden ääniefektin kerrallaan. Tämä näkyy pahimmin silloin, kun kaksi hahmoa tekee eri asioita, jolloin vain puolet asiaan kuuluvista ääniefekteistä kuuluu kaiuttimesta. Lisäksi musiikki pätkii tietyissä, joskin harvoissa paikoissa. Välillä taasen hahmoanimaatiot eivät toimi kunnolla, ja pelaaja voi jäädä objektien taakse jumiin. Vaikka vikoja onkin paljon, eivät ne onneksi onnistu tuhoamaan pelikokemusta. Kuitenkin bugit ovat selkeä osoitus piittaamattomuudesta ja häiritsevät osittain pelaamista.
Huono käännös mainiosta pelistä
Graafisen toteutuksen osalta peli on toimiva. Kuva on terävämpi kuin Game Boy Advancella, eikä N-Gagen pystysuuntainen näyttö häiritse The Sims Bustin’ Outin kaltaisessa hidastempoisessa pelissä. Tuotoksen kirkassävyinen ulkoasu sopii aihealueeseen ja tuo mieleen muut The Sims –perheen jäsenet. Hahmoanimaatio on pääasiassa toimivaa, joskin pelaajan ohjastamat ajoneuvot kääntyvät hieman kulmikkaasti. Pelin äänimaailma taasen kärsii N-Gagen suomista huonoista mahdollisuuksista. Taustalla kuuluu turhan paljon kohinaa, eivätkä äänet tule sellaisena kuin niiden kuuluisi. Valitettavasti ääniefektien joukossa on myös huonosti toteutettuja sekä ärsyttäviä efektejä. Kaikesta huolimatta suurin osa äänistä on hyvää tavaraa ja musiikkikin mukavaa kuultavaa. Muutamat ääniraidan kappaleet herättänevät joissakin pelaajissa lämpimiä tunteita, sillä osa musiikista on uudelleenmiksattu The Simsin PC-version pohjalta.
Kaiken kaikkiaan The Sims Bustin’ Out jättää ristiriitaisen maun. Toisaalta N-Gagella peli kärsii tietyistä teknisistä ongelmista, mutta muuten kyseessä on sama mainio kokemus kuin Game Boy Advancella. Minipeleillä varustettua The Simsiä voikin hyvällä syyllä pitää mainiona ideana, ja tuotos toimii muiden sarjan pelien lomassa erinomaisena poikkeavana vaihtoehtona. Bugeista huolimatta Bustin’ Outia pelaa mielellään, ja onhan vähäisetkin uutuudet virkaveljeen verrattuna nähtävä edes pienenä plussana. N-Gagen niukassa pelivalikoimassa The Sims Bustin’ Out onnistuu loistamaan pelinä siitä parhaimmasta päästä tarjoten pelattavaa noin 15 tunniksi.
Elämää etsimässä
The Sims Bustin’ Out alkaa Sim-peleille tutusta hahmon luonnista. Erilaiset luonteenpiirteet eivät vaikuta kovinkaan paljon pelikokemukseen, vaan tärkeämpään osaan nousee hahmon ulkonäkö. Luonnollisesti sukupuolen voi valita vapaasti, ja erinäköisiä simejä on tarjolla muutamia. Hahmon luonnin jälkeen päästään itse pelin pariin, jossa pelaaja ohjastaa juuri SimValleyn kaupunkiin tullutta nuorukaista.
Melko nopeasti tuotos paljastaa kaikki korttinsa tarjoten muistakin The Sims –sarjan peleistä tuttua toimintaa, joskin hyvin erilaisella tavalla. N-Gage-version keskittyessä vain yhden hahmon keskelle on pelikokemus poikkeuksellinen: kun pelaajan ei täydy kuluttaa päiväänsä jokaisen hahmon tarpeiden tyydyttämiseen jää aikaa muunlaiseen touhuun. Pelin etenemisen kannalta onkin pakollista käydä tutustumassa kylän asukkaisiin ja hieroa heidän kanssaan ystävyyttä. Muista Sim-peleistä poiketen Bustin’ Outissa on lineaarisesti etenevä tarina sekä tehtäviä, joissa täytyy täyttää erilaisia tavoitteita. Toimeksiantojen jaosta vastaavat kaupunkilaiset, jotka kohtaavat elämässään ongelmia, ja pelaajan osaksi usein jääkin niiden ratkaiseminen. Esimerkiksi SimValleyn yöklubi avataan uuden asukin toimien myötä, ja vaaralliseksi tituleerattu uimahyppykallio saadaan käyttöön muutamalla pikkutoimella.
Kaupungin monet kasvot
Pienen tutkiskelun jälkeen SimValley paljastuu melko pieneksi kaupungiksi, jossa elämää kuitenkin riittää. Yhteensä kaupungissa on yli 25 asukasta, jotka kaikki ovat persoonallisia omalla tavallaan. Heidän joukostaan löytyy luonnonsuojelijoita, taidemaalareita, poliitikkoja, merimiehiä, lääkäreitä ja muita omituisia persoonallisuuksia. Simien välinen keskustelu käydään valitsemalla valikosta aina kuhunkin tilanteeseen sopiva lausahdus. Kumma kyllä, listalla suurin osa sutkautuksista on pelkkiä loukkauksia ja positiivista sanottavaa löytyy vain harvakseltaan. Systeemin takia ystävyyden hierominen muodostuu suhteellisen hidastempoiseksi puuhaksi, mutta vihamiesten hankkiminen on sitäkin helpompaa. Lähinnä keskusteluissa häiritsee erilaisten lausahdusten vähäinen määrä, sillä puheenaiheet alkavat toistaa itseään nopeasti. Kaikesta huolimatta keskustelusysteemi toimii suhteellisen hyvin, mutta paremminkin sen olisi voinut toteuttaa.
Keskustelemisen lisäksi pelaaja voi kuluttaa aikaansa kaupungissa esimerkiksi shoppailun parissa. SimValleyn kaduilla on pari kauppaa, jotka myyvät aina muutamaa tuotetta kerrallaan. Valuuttaa vastaan pelaaja saa tavaraa itselleen, ja sillä voi sisustaa oman kotinsa. Vielä pelin alkuvaiheessa hahmo asuu vain enonsa ladossa, mutta pelin edetessä pääsee muuttamaan aina vain isompiin asuntoihin. Toki hienommissa taloissa on aina omat riskinsä, sillä rosvoilla on tapana käydä usein varkaissa pelaajan luona. Onneksi kaupassa on välillä tarjolla murtohälyttimiä, jotka pitävät varkaat hyvin loitolla.
Vaikka Bustin’ Out perustuu The Sims –sarjan ideaan oman simin hoitamisesta ja tarpeiden tyydyttämisestä, on pelin suola kuitenkin melko poikkeuksellinen. Pääosaan tuotoksessa nousevat nimittäin minipelit, joita suorittamalla pelaaja tienaa rahaa, kuten työstä oikeassa elämässä. Alipelejä pakettiin on laitettu yhteensä 9, joista tikanheitto on lisätty ainoastaan pelin N-Gage-versioon. Vaikka minipelit ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisia, onnistuvat ne silti viihdyttämään. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että alipelit kattavat pelimaailman genrejä laidasta laitaan. Esimerkiksi painonnostossa pelaaja joutuu takomaan nappuloita kuin Track & Fieldissä konsanaan. Vastaavasti erikoisessa puzzle-pelissä on tehtävänä tyhjentää pelilauta samanvärisistä ötököistä. Erilaisia minipelivaihtoehtoja on siis runsaasti. Omalta osaltaan kiinnostavuutta nostaa myös se, että minipeleissä voi kehittyä aina vain paremmaksi. Tietyt ehdot täyttämällä pelaaja nousee arvoasteikolla työssään ja saa sitä kautta enemmän rahaa samasta hommasta. Toki vaikeustaso nousee minipeleissä ajan myötä ylöspäin, mutta vain sopivasti.
Keskinkertaista käännöstyötä
N-Gagella varsinaiset muutokset Game Boy Advancen The Sims Bustin’ Outiin nähden ovat vähissä. Ne eivät riko hyvin kasassa pysyvää pelikokemusta, mutta toisaalta ne eivät anna kovin hyvää syytä ostaa pelipuhelimen The Simsiä taskukonsoliversion sijaan. Suurin muutos virkaveljeen nähden lienee se, että pelaaja kantaa mukanaan koko ajan matkapuhelinta, jolla voi soitella muille kaupunkilaisille. Puhelinmallin ollessa nokialainen löytää kaupungista siihen kolme vanhaa Nokian puhelimista tuttua peliä Snaken, Bricksin ja Tenniksen. Kahta ensin mainittua voi pelata jopa GPRS-yhteyden avulla N-Gage Arenalla muita pelaajia vastaan. Tosin mistään mullistavasta ominaisuudesta ei ole kyse, sillä vuosikymmenen takaiset pelit eivät ole nykyään edes verkossa mullistava kokemus. Kun pelit eivät lisäksi yllä alkuperäisversioiden tasolle lähinnä hidastempoisuutensa takia, voidaan hyvällä syyllä sanoa N-Gage Arenan olevan peliin hieman turha lisä. Pienellä suunnittelulla verkkopelaaminen olisi ollut houkuttelevampaa, esimerkiksi muiden pelaajien kaupungeissa vierailu olisi varmasti nostanut kiinnostavuutta. Samaten varsinaisten minipelien pelaaminen moninpelinä olisi voinut olla toinen mielenkiintoinen mahdollisuus.
Onneksi bluetooth-yhteyden suoma langaton lähiverkkopelaaminen on toteutettu hieman kelvollisemmin. Nokian vanhojen pelien pelaaminen ei onnistu kaverin kanssa, mutta tavaroita voi sentään vaihdella. Mukana on myös huutokauppa, jonka avulla pelaajat voivat panna tuotteita myyntiin muiden kilpaillessa korkeimmasta tarjouksesta. Lähiverkkopelaaminen on omalla tavallaan hyödyllinen lisä, mutta sekään ei tarjoa täydellistä tyydytystä moninpelihaluille.
Jos Ideaworks3D on epäonnistunut verkkopelissä sekä uudistuksien luonnissa, niin samaa voisi sanoa teknisestä toteutuksesta. Game Boy Advance -käännös on jätetty ikään kuin puolinaiseksi, eikä ilmiselviin ongelmiin ole tartuttu. Suurin ongelmista on ehdottomasti se, että peli pystyy tuottamaan vain yhden ääniefektin kerrallaan. Tämä näkyy pahimmin silloin, kun kaksi hahmoa tekee eri asioita, jolloin vain puolet asiaan kuuluvista ääniefekteistä kuuluu kaiuttimesta. Lisäksi musiikki pätkii tietyissä, joskin harvoissa paikoissa. Välillä taasen hahmoanimaatiot eivät toimi kunnolla, ja pelaaja voi jäädä objektien taakse jumiin. Vaikka vikoja onkin paljon, eivät ne onneksi onnistu tuhoamaan pelikokemusta. Kuitenkin bugit ovat selkeä osoitus piittaamattomuudesta ja häiritsevät osittain pelaamista.
Huono käännös mainiosta pelistä
Graafisen toteutuksen osalta peli on toimiva. Kuva on terävämpi kuin Game Boy Advancella, eikä N-Gagen pystysuuntainen näyttö häiritse The Sims Bustin’ Outin kaltaisessa hidastempoisessa pelissä. Tuotoksen kirkassävyinen ulkoasu sopii aihealueeseen ja tuo mieleen muut The Sims –perheen jäsenet. Hahmoanimaatio on pääasiassa toimivaa, joskin pelaajan ohjastamat ajoneuvot kääntyvät hieman kulmikkaasti. Pelin äänimaailma taasen kärsii N-Gagen suomista huonoista mahdollisuuksista. Taustalla kuuluu turhan paljon kohinaa, eivätkä äänet tule sellaisena kuin niiden kuuluisi. Valitettavasti ääniefektien joukossa on myös huonosti toteutettuja sekä ärsyttäviä efektejä. Kaikesta huolimatta suurin osa äänistä on hyvää tavaraa ja musiikkikin mukavaa kuultavaa. Muutamat ääniraidan kappaleet herättänevät joissakin pelaajissa lämpimiä tunteita, sillä osa musiikista on uudelleenmiksattu The Simsin PC-version pohjalta.
Kaiken kaikkiaan The Sims Bustin’ Out jättää ristiriitaisen maun. Toisaalta N-Gagella peli kärsii tietyistä teknisistä ongelmista, mutta muuten kyseessä on sama mainio kokemus kuin Game Boy Advancella. Minipeleillä varustettua The Simsiä voikin hyvällä syyllä pitää mainiona ideana, ja tuotos toimii muiden sarjan pelien lomassa erinomaisena poikkeavana vaihtoehtona. Bugeista huolimatta Bustin’ Outia pelaa mielellään, ja onhan vähäisetkin uutuudet virkaveljeen verrattuna nähtävä edes pienenä plussana. N-Gagen niukassa pelivalikoimassa The Sims Bustin’ Out onnistuu loistamaan pelinä siitä parhaimmasta päästä tarjoten pelattavaa noin 15 tunniksi.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja