Rayman Revolution

 

Maailma on merirosvojen vallassa

Syvältä avaruudesta ovat saapuneet merirosvot terrorisoimaan maailmaa ilkeän Kapteeni Razorbeardin johdolla. He ovat onnistuvat tuhoamaan maailman sydämen, jolloin kaikki energia on pirstoutunut ympäri maailmaa. Kaikki urheat taistelijat ovat jääneet vangeiksi yksi toisensa jälkeen, kuten myös pelin sankari Rayman. Rayman on menettänyt kaikki voimansa ja viruu merirosvojen vankityrmässä avuttomana. Kuitenkin tuo irtoraajainen sankari pääsee pakenemaan vankityrmästä ystävänsa rupikonna Globoxin avulla. Ja näin 3D-maailman pelastaminen voi alkaa. Jotta maailma tulisi pelastetuksi on Raymanin löydettävä neljä maagista naamiota. Naamioilla on tarkoitus herättää jonkin sortin jumala Polokus, joka ainoana voi tuhota merirosvot. Naamioiden etsimisen sivussa keräillään lumseja eli keltaisia energiapalloja sekä vapautetaan vangiksi joutuneita ystäviä ja keijuja.

 

Tyhjin käsin matkaan

Rayman siis aloittaa vähillä voimilla ja ominaisuuksilla. Matkan aikana kertyy lisää erilaisia ominaisuuksia kuten sadetanssin hallitseminen. Lumseja ei onneksi kerätä turhaan, vaan maailmasta löytyy maagisia lähteitä, joista voi määrätyllä lumssimäärällä "ostaa" lisää ominaisuuksia kimpoilevista ammuksista räjähtäviin ammuksiin. Näillä ominaisuuksilla onkin pelissä tärkeä rooli, sillä ilman jotain määrättyä ostettua ominaisuutta ei ratoja pysty suorittamaan. Osassa radoissa ei pysty keräämään kaikkia lumseja heti ensimmäisellä kerralla, vaan ratoihin pitää palata kun Rayman on saanut käyttöönsä tietyn ominaisuuden. Kun mailmasta on kerätty kaikki lumssit ja keijut, aukeaa pääsy bonusrataan.

Ensimmäinen bonusrata, johon pääsin oli kilvan juoksemista. Kahta nappia rämpyttämällä hahmo saatiin juoksemaan. Mitä nopeammin nappien rämpytys tapahtu, sitä lujempaa juostiin. Itselläni oli vaikeuksia voittaa kisaa ennen kuin oikea tekniikka löytyi. Tässä tapauksessa tekniikassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä kahden napin väliä hinkatessa väkisinkin tuli palorakkula sormeen, vaikka voitto tulikin. Kipeää ottavan suorituksen jälkeen pettymys oli suuri, kun voitosta ei saanutkaan yhtikäs mitään. Ajattelin että olin rämpyttänyt itseni palkinnonkin ohi, joten ei auttanut kuin kerätä kaikki lumsit ja keijut seuraavasta mailmasta. Seuraavassa bonustehtävässä oli juoksemista jälleen, eikä senkään voitosta saanut yhtikäs mitään.

 

Palkintona energiaa

Kun 10 keijuja on vapautettu, voi mennä keijukuningatar Lyn puheille (kuningatar itsekin pitää ensin tottakai vapauttaa). Tämä palkitsee sinut pienillä alipeleillä. Pääset ajelemaan vuoristoradalla, juoksemaan kilpaa, hyppimään jne. Näissä alipeleissä kerätään myös lumseja. Kun kaikki radan lumsit on saatu kerättyä, sekä tehnyt sen hyvällä ajalla antaa keijukuningatar palkinnoksi pidennystä Raymanin energia mittariin. Tätä energiaa kyllä pidemmän päälle tarvitaan.

Tehtävää Raymanilla kyllä riittää, sillä erilaisia mailmoja löytyy mukavasti toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisempia. Mailmoissa on käytetty erilaisia teemoja. Mailmojen vaihtelevuus onkin pelin parhaita puolia ja kaiken lisäksi musiikki sopii mukaan saumattomasti ja sitä kuuntelee mielellään eteenpäin vaeltaessa. Pelissä käytetyt värit ovat kirkkaat ja ennen kaikkea selkeät. Vesissä liikuttaessa läpikuultoefekti on todella vaikuttavan näköinen. Erilaisia hahmoja löytyy mielin määrin toinen toistaan mielenkiintoisempia. Kaiken tämän takia pelissä pysyy yllä mielenkiinto, joka pakottaa pelaamaan eteenpäin katsomaan uusia maailmoja ja hahmoja.

 

Ohjattavuus kohdallaan, kamera ei

Rayman pystyy juoksemaan, hyppimään, liikkumaan sivuttain, roikkumaan kielekkeillä, kiipeilemään pylväiden välissä, ampumaan sekä käyttämään korviaan jonkilaisena helikopterina. Ainoana todellisena miinuksena ja haittapuolena pelissä on kameran käyttäytyminen. Toki kameraa pystyy pyörittämään, mutta joka paikassa se ei onnistu. Liian usein tiukissa tilanteissa vasempaan yläkulmaan ilmestyy ylivedetty kameran kuva merkiksi siitä, ettei kamera juuri nyt toimi kun sitä eniten kaipaisi. Tämä aiheuttaa useimmiten hyppyjen suorittamisen sokkona. Kameran käyttäytyminen osottautui todella ärsyttäväksi heti ensi alkuun. Tuli tilanteita joissa olisi pitänyt katsoa eteenpäin ja juuri ennen hyppyä kamera päättikin siirtyä katsomaan hahmoa edestäpäin. Yleisin syy kameran toimimattomuudelle on se, ettei se mahdu rullaamaan vapaasti Raymanin ympärillä. Tuntuu kuin siellä todellakin olisi jättimäinen kamera, joka kuvaa seikkailua välillä jääden luolien seiniin kiinni. Kameran käyttäytyminen on ollut aina ongelmakohta 3D-tasohyppelyissä. Toisissa se saadaan toimimaan loistavasti (Spyro-sarja) ja toisissa ei sitten millään. Ja esiintyypä sitäkin muotoa, jossa kamera pyörii kuin karuselli, jolloin merisairaan olotilan saa jo muutaman minuutin pelaamisella. Raymanin ohjattavuus on itsessään siis hyvä, kunhan vaan kamera pysyisi mukana.

 

Ja käteen jää palorakkulan lisäksi

Rayman Revolution ei ole aivan uusi peli, vaan on julkaistu ainakin N64:lle, Dreamcastille ja PSX:lle nimellä Rayman 2: The Great Escape. Jos peliä olet muilla konsoleilla pelaillut, niin tätä ei tietenkään kannata ostaa vaikka pelissä joitakin eroavaisuuksia onkin. Peli on sopivan vaikea (itselleni paikoitellen liiankin vaikea, mutta jos jo kolmevuotiaskin tämän kahlaa läpi, niin parempi olla hiljaa pelin vaikeudesta), kentät ovat monipuoliset ja laajat, hahmot omaperäisiä ja hauskoja, ja kokonaisuus imaisee pelaajan mukaansa. Rayman Revolution on melkein keskivertoa parempi tasohyppely. Ainoina miinuspuolina ovat pelin pitkät latausajat maailmojen välissä ja se kameran ikävä temppuilu. Nyt kameran toimimattomuus laskee roimasti pelattavuutta, antaen leimansa muuten niin hyvään kokonaisuuteen.