Prinssi myi sielunsa markkinavoimille
Noin vuosi takaperin Ubisoft Montreal herätti Prince of Persia -sarjan henkiin Sands of Time -pelillään. Kaikille konsoleille julkaistu Sands of Time maistui pelaajille ympäri maailman, muttei myynyt erityisen hyvin. Tästä huolimatta pelille julkaistiin jatko-osa – sopivasti joulumarkkinoiden aikaan. Warrior Within jatkaa tarinaa siitä, mihin Sands of Time jäi: Persian prinssi vapautti vahingossa Ajan hiekat, muttei kohtaloaan uhmaten kuollutkaan, ja nyt Hiekat aikovat korjata asian. Prinssi ei toki suostu taaskaan taipuman kohtaloonsa, joten hän matkustaa kaukaisella saarella sijaitsevaan temppeliin muuttamaan kohtalokkaan tulevaisuutensa.
Sands of Timen fanit, kuten allekirjoittanut, todennäköisesti järkyttyvät heti ensimmäisten peliminuuttien aikana. Pelin imago on nimittäin laitettu miltei kokonaan uusiksi sitten viime kerran: koko pelimaailma aina musiikkeja ja päähenkilöä myöten on saanut synkän, huomattavasti rajumman ilmeen valtavirtayleisöön vedoten. Ratkaisu on toiminut ainakin taloudellisesti, sillä Warrior Within oli tätä kirjoittaessa enemmän kuin tuplannut edeltäjänsä myyntilukemat. Päähenkilö, itse Persian Prinssi ei enää ole kunniallinen ja arka, vaan hänestä on tehty pahis – aivan todellinen badass – joka on valmis repimään kenet tahansa tiellään seisovan kappaleiksi silmääkään räpäyttämättä. Lopputulos, ponnettomia herjoja taistelun tuoksinassa laukova angstigoottiprinssi, on kuitenkin lähinnä tragikoominen. Sääli, sillä edellisen osan salaperäinen tuhannen ja yhden yön tunnelma sopi konseptiin paljon paremmin.
Kamppailu toimii ketterästi
Warrior Within keskittyy edeltäjäänsä enemmän taisteluihin, joita on paranneltu roimasti. Prinssin miekka ei ole suinkaan kesäterässä, vaan toiminta on päin vastoin paljon nopeatempoisempaa ja sulavampaa kuin ennen. Taistelussa voidaan pysyä poissa vastustajan miekan terältä paitsi torjumalla lyönnit myös loikkimalla vihollisen yli ja ympäri. Prinssi osaa nyt myös viskoa vastustajiaan ympäriinsä, mistä on hyötyä erityisesti kielekkeillä kamppaillessa. Viidentoista vuoden ikäraja on todellakin ansaittu, sillä taisteluissa ei verta säästellä tai väkivaltaa häpeillä. Tietyissä tilanteissa, kuten prinssin pudottaessa vastustajan pään pois kahden miekan avulla, kuvakulma saattaa jopa vaihtua oikein mässäileväksi hidastetuksi lähikuvaksi.
Pelin olennaisimpia osuuksia on alueiden tutkiminen: pelaajalle kerrotaan vain kohde, jonne olisi tarkoitus päästä, joten oikea etenemisreitti on selvitettävä omin avuin. Seikkailun tapahtumapaikkana toimiva Ajan temppeli on yhtä suurta tolpista, vivuista ja palkeista koostuvaa temppurataa, mutta erittäin onnistuneen kenttäsuunnittelun ansiosta alueiden uskottavuus säilyy, eivätkä ne tunnu keinotekoisilta. Vaikka kaikki on käytännössä rakennettu samoista elementeistä, tasapainoisen vaihtelun ansiosta temppuiluun ei kyllästy, eikä peli tunnu samanlaiselta putkijuoksulta kuin esimerkiksi Splinter Cell. Pelaaja pidetään koko ajan varpaillaan alueille sijoitetuilla ansoilla, joiden ohittamiseksi vaaditaan tarkkuutta ja ajoitusta.
Matkaa hidastamassa ovat myös temppeliä vartioivat viholliset. Aluksi vastaan tulee vain vähä-älyistä lihakarjaa, johon kelpaa harjoitella erilaisia surmaustekniikoita, mutta matkan edetessä hengestään saa kamppailla aina kovemmin. Välillä taistelu saattaa taas helpottua yllättävästi, mistä on kiittäminen hieman kummallisesti käyttäytyvää tekoälyä: yleensä viholliset hyökkäävät samanaikaisesti eri puolilta, kiertävät pelaajan taakse, eivätkä pidättele hyökkäyksiään prinssin maatessa puoliavuttomana maassa. Mutta tekoälyllä on myös heikot hetkensä, sillä toisinaan pahikset saattavat jäädä paikalleen patsastelemaan hieman hölmistyneen näköisinä prinssin vääntäessä vieressä kollegan niskoja nurin. Hoidelluilta vihollisilta voi poimia erilaiset murhaimet talteen myöhempää käyttöä varten. Taistelumekaniikka on kokonaisuudessaan hyvin toimivaksi toteutettu. Onneksi, sillä se on pelin tärkeimpiä tukipilareita.
Ajast' aikaan
Olennainen osa pelimekaniikkaa on myös Sands of Timesta tuttu ajan manipulointi, jonka tärkein tehtävä on pitää päähenkilö hengissä. Esimerkiksi harhahypyn johdosta piikein lävistetyn pelihahmon voi vielä pelastaa – kuinkas muuten kuin palaamalla hyppyä edeltäneeseen aikaan ja tähdäten loikkaa hieman paremmin ensi kerralla. Ja jos vihollinen on päässyt huolimattoman suojauksen takia sivaltamaan hahmoa selkään, ajanhallinnalla paitsi saadaan menetetty energia takaisin myös nähdään ennalta vihollisen aikeet, jotka ovat sittemmin helposti estettävissä. Aikaa voidaan myös hidastaa antaen prinssille etulyöntiaseman taisteluissa tai nopeutta vaativissa puzzleissa. Tärkeä osa peliä on myös ajassa matkaaminen. Temppelissä on portaaleja, joiden avulla voidaan liikkua nykyajasta menneeseen ja päin vastoin. Jos eteneminen tyssää yhdessä ajassa, sitä on jatkettava toisessa: nykyajassa tuhoutunut silta kun voi olla menneisyydessä vielä täysin kunnossa.
Warrior Within on teknisesti melkoisen huikea. Sands of Timen mystisestä maailmasta on siirrytty veren tahrimaan synkkyyteen, mutta vaikka pelin ulkoasu ei vetäisikään puoleensa, leukaa saa nostella lattiasta useaan otteeseen, sillä peli on paikoin aivan shokeeraavan näyttävä. Myös animaatiot on hoidettu kunnialla kotiin: hahmojen liikkeet näyttävät luonnollisilta ja sulautuvat yhteen aidontuntuisesti. Komeus vieläpä pyörii ilman suurempia hidasteluja, vaikka ruudulla olisikin täysi tohina päällä. Hiljaisissa tutkimustilanteissa, kuten vihollisista puhdistetuilla alueilla hiippaillessa, soi sopivan tunnelmallinen musiikki, mutta viimeisetkin maun rippeet karisevat pois muka-rankan metallimätön rämähtäessä soimaan kamppailun taustalle. Valitettavasti metallimättö on pelin musiikkipuolella se vallitsevampi puoli. Ääniefektit ovat selkeitä ja kirkkaita, ja Sands of Timen Cube-versiota vaivannut äänen pakkautuminen on korjattu.
Näyttää pahalta, tuntuu hyvältä
Pelattavuus ja tekninen toteutus ovat kunnossa, vaan entäpä juoni. Kukaan ei ole täydellinen, ja tämän Sisäinen soturi todistaa varsin hyvin. Sen juonentapainen on nimittäin niin päälleliimattua roskaa, että Kauniiden ja rohkeiden käsikirjoittajatkin olisivat kateellisia. Myös hahmosuunnittelu on varsin kamalaa: prinssin kohtalo ei liikauta tippaakaan, eikä pahisten katalista suunnitelmista jaksa kiinnostua edes etäisesti. Jotta pelikokemuksesta saisi täyden hyödyn irti, kannattaakin pitää silmät ja korvat kiinni juonta tuputtavien välivideoiden aikana.
Prince of Persia: Warrior Within on melko hankala tapaus. Toisaalta peliä tekee mieli vihata ärsyttävien hahmojen ja koko valtavirran mukaan tehdyn synkän maailman takia, mutta todella toimiva pelimekaniikka ja teknisesti upea toteutus tekevät ohjaimen alaslaskemisesta yllättävän vaikeaa. Seikkailu ei ole yhden illan läpijuoksua, vaan pelissä on mukavasti niin haastetta kuin pituuttakin. Täytyy myöntää, että Sands of Timen tunnelma sai allekirjoittaneen antamaan tietyt pelattavuuden ongelmat anteeksi, mutta tällä kertaa tilanne on kääntynyt päälaelleen. Warrior Withinin olemuksesta on ehkä vaikea pitää, mutta sitä on mielettömän mukava pelata. Tällä kertaa kakkonen ei kuitenkaan ole ykkönen.
Noin vuosi takaperin Ubisoft Montreal herätti Prince of Persia -sarjan henkiin Sands of Time -pelillään. Kaikille konsoleille julkaistu Sands of Time maistui pelaajille ympäri maailman, muttei myynyt erityisen hyvin. Tästä huolimatta pelille julkaistiin jatko-osa – sopivasti joulumarkkinoiden aikaan. Warrior Within jatkaa tarinaa siitä, mihin Sands of Time jäi: Persian prinssi vapautti vahingossa Ajan hiekat, muttei kohtaloaan uhmaten kuollutkaan, ja nyt Hiekat aikovat korjata asian. Prinssi ei toki suostu taaskaan taipuman kohtaloonsa, joten hän matkustaa kaukaisella saarella sijaitsevaan temppeliin muuttamaan kohtalokkaan tulevaisuutensa.
Sands of Timen fanit, kuten allekirjoittanut, todennäköisesti järkyttyvät heti ensimmäisten peliminuuttien aikana. Pelin imago on nimittäin laitettu miltei kokonaan uusiksi sitten viime kerran: koko pelimaailma aina musiikkeja ja päähenkilöä myöten on saanut synkän, huomattavasti rajumman ilmeen valtavirtayleisöön vedoten. Ratkaisu on toiminut ainakin taloudellisesti, sillä Warrior Within oli tätä kirjoittaessa enemmän kuin tuplannut edeltäjänsä myyntilukemat. Päähenkilö, itse Persian Prinssi ei enää ole kunniallinen ja arka, vaan hänestä on tehty pahis – aivan todellinen badass – joka on valmis repimään kenet tahansa tiellään seisovan kappaleiksi silmääkään räpäyttämättä. Lopputulos, ponnettomia herjoja taistelun tuoksinassa laukova angstigoottiprinssi, on kuitenkin lähinnä tragikoominen. Sääli, sillä edellisen osan salaperäinen tuhannen ja yhden yön tunnelma sopi konseptiin paljon paremmin.
Kamppailu toimii ketterästi
Warrior Within keskittyy edeltäjäänsä enemmän taisteluihin, joita on paranneltu roimasti. Prinssin miekka ei ole suinkaan kesäterässä, vaan toiminta on päin vastoin paljon nopeatempoisempaa ja sulavampaa kuin ennen. Taistelussa voidaan pysyä poissa vastustajan miekan terältä paitsi torjumalla lyönnit myös loikkimalla vihollisen yli ja ympäri. Prinssi osaa nyt myös viskoa vastustajiaan ympäriinsä, mistä on hyötyä erityisesti kielekkeillä kamppaillessa. Viidentoista vuoden ikäraja on todellakin ansaittu, sillä taisteluissa ei verta säästellä tai väkivaltaa häpeillä. Tietyissä tilanteissa, kuten prinssin pudottaessa vastustajan pään pois kahden miekan avulla, kuvakulma saattaa jopa vaihtua oikein mässäileväksi hidastetuksi lähikuvaksi.
Pelin olennaisimpia osuuksia on alueiden tutkiminen: pelaajalle kerrotaan vain kohde, jonne olisi tarkoitus päästä, joten oikea etenemisreitti on selvitettävä omin avuin. Seikkailun tapahtumapaikkana toimiva Ajan temppeli on yhtä suurta tolpista, vivuista ja palkeista koostuvaa temppurataa, mutta erittäin onnistuneen kenttäsuunnittelun ansiosta alueiden uskottavuus säilyy, eivätkä ne tunnu keinotekoisilta. Vaikka kaikki on käytännössä rakennettu samoista elementeistä, tasapainoisen vaihtelun ansiosta temppuiluun ei kyllästy, eikä peli tunnu samanlaiselta putkijuoksulta kuin esimerkiksi Splinter Cell. Pelaaja pidetään koko ajan varpaillaan alueille sijoitetuilla ansoilla, joiden ohittamiseksi vaaditaan tarkkuutta ja ajoitusta.
Matkaa hidastamassa ovat myös temppeliä vartioivat viholliset. Aluksi vastaan tulee vain vähä-älyistä lihakarjaa, johon kelpaa harjoitella erilaisia surmaustekniikoita, mutta matkan edetessä hengestään saa kamppailla aina kovemmin. Välillä taistelu saattaa taas helpottua yllättävästi, mistä on kiittäminen hieman kummallisesti käyttäytyvää tekoälyä: yleensä viholliset hyökkäävät samanaikaisesti eri puolilta, kiertävät pelaajan taakse, eivätkä pidättele hyökkäyksiään prinssin maatessa puoliavuttomana maassa. Mutta tekoälyllä on myös heikot hetkensä, sillä toisinaan pahikset saattavat jäädä paikalleen patsastelemaan hieman hölmistyneen näköisinä prinssin vääntäessä vieressä kollegan niskoja nurin. Hoidelluilta vihollisilta voi poimia erilaiset murhaimet talteen myöhempää käyttöä varten. Taistelumekaniikka on kokonaisuudessaan hyvin toimivaksi toteutettu. Onneksi, sillä se on pelin tärkeimpiä tukipilareita.
Ajast' aikaan
Olennainen osa pelimekaniikkaa on myös Sands of Timesta tuttu ajan manipulointi, jonka tärkein tehtävä on pitää päähenkilö hengissä. Esimerkiksi harhahypyn johdosta piikein lävistetyn pelihahmon voi vielä pelastaa – kuinkas muuten kuin palaamalla hyppyä edeltäneeseen aikaan ja tähdäten loikkaa hieman paremmin ensi kerralla. Ja jos vihollinen on päässyt huolimattoman suojauksen takia sivaltamaan hahmoa selkään, ajanhallinnalla paitsi saadaan menetetty energia takaisin myös nähdään ennalta vihollisen aikeet, jotka ovat sittemmin helposti estettävissä. Aikaa voidaan myös hidastaa antaen prinssille etulyöntiaseman taisteluissa tai nopeutta vaativissa puzzleissa. Tärkeä osa peliä on myös ajassa matkaaminen. Temppelissä on portaaleja, joiden avulla voidaan liikkua nykyajasta menneeseen ja päin vastoin. Jos eteneminen tyssää yhdessä ajassa, sitä on jatkettava toisessa: nykyajassa tuhoutunut silta kun voi olla menneisyydessä vielä täysin kunnossa.
Warrior Within on teknisesti melkoisen huikea. Sands of Timen mystisestä maailmasta on siirrytty veren tahrimaan synkkyyteen, mutta vaikka pelin ulkoasu ei vetäisikään puoleensa, leukaa saa nostella lattiasta useaan otteeseen, sillä peli on paikoin aivan shokeeraavan näyttävä. Myös animaatiot on hoidettu kunnialla kotiin: hahmojen liikkeet näyttävät luonnollisilta ja sulautuvat yhteen aidontuntuisesti. Komeus vieläpä pyörii ilman suurempia hidasteluja, vaikka ruudulla olisikin täysi tohina päällä. Hiljaisissa tutkimustilanteissa, kuten vihollisista puhdistetuilla alueilla hiippaillessa, soi sopivan tunnelmallinen musiikki, mutta viimeisetkin maun rippeet karisevat pois muka-rankan metallimätön rämähtäessä soimaan kamppailun taustalle. Valitettavasti metallimättö on pelin musiikkipuolella se vallitsevampi puoli. Ääniefektit ovat selkeitä ja kirkkaita, ja Sands of Timen Cube-versiota vaivannut äänen pakkautuminen on korjattu.
Näyttää pahalta, tuntuu hyvältä
Pelattavuus ja tekninen toteutus ovat kunnossa, vaan entäpä juoni. Kukaan ei ole täydellinen, ja tämän Sisäinen soturi todistaa varsin hyvin. Sen juonentapainen on nimittäin niin päälleliimattua roskaa, että Kauniiden ja rohkeiden käsikirjoittajatkin olisivat kateellisia. Myös hahmosuunnittelu on varsin kamalaa: prinssin kohtalo ei liikauta tippaakaan, eikä pahisten katalista suunnitelmista jaksa kiinnostua edes etäisesti. Jotta pelikokemuksesta saisi täyden hyödyn irti, kannattaakin pitää silmät ja korvat kiinni juonta tuputtavien välivideoiden aikana.
Prince of Persia: Warrior Within on melko hankala tapaus. Toisaalta peliä tekee mieli vihata ärsyttävien hahmojen ja koko valtavirran mukaan tehdyn synkän maailman takia, mutta todella toimiva pelimekaniikka ja teknisesti upea toteutus tekevät ohjaimen alaslaskemisesta yllättävän vaikeaa. Seikkailu ei ole yhden illan läpijuoksua, vaan pelissä on mukavasti niin haastetta kuin pituuttakin. Täytyy myöntää, että Sands of Timen tunnelma sai allekirjoittaneen antamaan tietyt pelattavuuden ongelmat anteeksi, mutta tällä kertaa tilanne on kääntynyt päälaelleen. Warrior Withinin olemuksesta on ehkä vaikea pitää, mutta sitä on mielettömän mukava pelata. Tällä kertaa kakkonen ei kuitenkaan ole ykkönen.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja