NHL 2004

NHL-juna puksuttaa etiäpäin

EA Sports on muutamien viime vuosien aikana saanut haukkuja siitä, että heidän pelinsä ovat kilpailun puutteessa jääneet polkemaan paikalleen. Myös perinteikäs NHL-sarja sai osansa kritiikistä, kun peleihin tupattiin lisäämään kaiken maailman turhuuksia, kuten bullet time -tyylisiä hidastuksia, sen sijaan, että sarjan todellisia puutteita olisi korjattu.

Viime vuonna Sega Sports toi markkinoille NHL 2k3 -nimisen jääkiekkopelin, joka vei EA:n lätkän pullakahville. Tekoäly, realismi ja pelattavuus olivat tuntuvasti paremmalla tasolla kuin EA:n NHL 2003:ssa. Meidän pelaajien onneksi pelien välille muodostunut kilpailutilanne näyttää parhaat puolensa tämän vuoden versioissa, sillä EA on viimeinkin herännyt tekemään merkittäviä uudistuksia sarjaansa.

Yksi suurimmista uudistuksista lienee dynastiapelimuoto, joka on huomattavasti monipuolistettu versio tutusta kausitilasta. Omaa NHL-dynastiaa luodessaan pelaaja saa 20 vuotta aikaa toimia seuransa toimitusjohtajana. Toimitusjohtajan tehtäviin kuuluu muun muassa organisaation raha-asioiden hoito, kokoonpanon hallinta ja paremman henkilökunnan hankkiminen. Näperreltävää riittää katsojamääriin vaikuttavista pääsylippujen hinnoista pelaajien palkkaukseen ja oman toimiston paranteluun.

Dynastian ohella pelistä löytyy luonnollisesti ne vanhat tutut yksittäisottelut, omat turnaukset ynnä muut. Harjoituksia ei valitettavasti vieläkään ole mukana. Uutta on sen sijaan saatu oman pelaajan ja oman joukkueen luomiseen, jotka pyörivät – yllätys, yllätys – rahan ympärillä. Esimerkiksi omaa pelaajaa luodessa ei ole enää tiettyjä lähtöpisteitä, joiden puitteissa pelaajan ominaisuudet luodaan, vaan kaikki arvot voi periaatteessa läväyttää tappiin. Tämä kuitenkin näkyy pelaajan palkkavaatimuksessa, joka nousee sitä mukaa kun ominaisuudet paranevat. Kovin kallis pelaaja ei ole seuralle kannattava pitää ja lisäksi arvot voivat heitellä tuntuvasti pelaajan saaman jääajan mukaan. Jos huippupelaaja on pitkään penkillä tai mikään seura ei ole valmis palkkaamaan sitä, ominaisuudet laskevat kuin lehmän häntä. Kannattavampaa onkin luoda keskinkertainen pelaaja, joka ajan myötä voi kehittyä huipulle asti.

Näin pomppii kiekko ja kiekko pomppii näin

EA Sports on pyrkinyt uudessa NHL-pelissään vuosien arcade-sekoilujen jälkeen jälleen realistisemmalle linjalle. Fysiikkamallinnus on pistetty uuteen uskoon, jonka ansiosta kiekko käyttäytyy realistisen oloisesti jäällä. Esimerkiksi purkukiekot voi vihdoin pistää rännin kautta, laidan kautta syöttäminen on mahdollista, eikä kiekko liimaudu metrin päästä pelaajien lapaan kuten ennen. Peli tarjoaa myös kiitettävästi säätömahdollisuuksia aina syöttösysteemin realistisuudesta kiekon elastisuuteen, joilla voi yrittää muokata peliä mieleisekseen.

Paremman fysiikkansa ansiosta NHL 2004 näyttää entistä enemmän jääkiekolta varsinkin silloin, kun realistisuus on ruuvattu tappiin. Pelaajat tosin voisivat liukua jäällä pitemmälle. Viimeisen luistinpotkun jälkeen virtuaalikiekkoilija lyö surutta liinat kiinni, mikä pakottaa pelaajan pitämään tattia johonkin suuntaan painettuna liikkeen ylläpitämiseksi. Esimerkiksi läpiajojen loppuliu'ut näyttävää harhautusta silmälläpitäen ovat mahdottomia; kikka pitää tehdä täydestä spurtista. On kuitenkin nostettava hattua EA:lle siitä, että mukana on muun muassa mahdollisuus sitoa vastustajia laitoihin, taklaukset voi tehdä tarkasti uudella Bruise Controllilla, eivätkä tappelut ole enää älytöntä turpaan mättöä – kaikki selkeitä parannuksia edellisosaan nähden.

EA on päästänyt remontti-Reiskan puuhailemaan myös tekoälyosastolle. NHL 2k3:een tottuneet voivat olla kiusaantuneita siitä, että vastustajat eivät normaalisti jätä kentälle kovinkaan paljoa tilaa, vaan pyrkivät aggressiivisesti iholle aivan kuten oikeassakin jääkiekossa. Tekoälyn ohjastamia joukkuetovereita voi ottelun aikana komentaa ristiohjaimella toimivilla uusilla ja kätevillä pikataktiikoilla. Niiden ansiosta pelirytmiä voi lennossa muuttaa tilanteen mukaan hyökkäys- tai puolustuspainotteisemmaksi.

Hyökkäyspäässä kuvioiden rakentaminen onnistuu aiempaa paremmin, kun tekoäly osaa hakea taktiikkaan sopivat paikkansa pelaajan liikkeiden mukaan. Koko paketti liikkuu, kun kiekollinen pelaaja siirtyy esimerkiksi kulmasta maalin taakse. Tämä helpottaa varsinkin ylivoimapelaamista, vaikka siniviivalta lähtevät laukaukset kilpistyvätkin harmittavan usein maskimiehiin. Sen sijaan puolustuksessa on muutamia aukkoja, jotka tosin eivät ole harvinaista katsottavaa oikeissakaan peleissä. Tekoäly esimerkiksi ei aina huomaa ottaa maalinedustalle pyrkivää vastustajaa kiinni, mikä silloin tällöin johtaa turhalta tuntuviin maaleihin. Maalivahtien ohittamiseksi ei ole mitään idioottivarmaa kikkaa ja maalit syntyvät useimmiten niin kuin jääkiekossa yleensä: one-timereista, läpiajoista ja reboundeista. Räkämaalien osuus on olematon, vaikka niitäkin silloin tällöin tulee. Mutta eihän kukaan ole täydellinen – ei edes NHL-maalivahti.

Tolppalaukaus

NHL 2004:n pelituntuma ei ole paras mahdollinen ja se jää tällä osa-alueella selvästi Segan uutuuslätkän varjoon. Monipuoliset kontrollit ovat muuten erittäin hyvin Xboxin ohjaimelle sovitetut, mutta pelaajan ohjaaminen on turhan epätarkkaa. Varsinkin pysähdyksistä liikkeelle lähteminen ja tiukat käännökset ovat aikamoista hapuilua. Sama ongelma löytyi jo NHL 2003:sta, joten on turhauttavaa kärsiä siitä uudelleen.

Onneksi uusittu laukaus- ja syöttösysteemi ei kärsi tattien liikeratojen epätarkasta mallintamisesta kovinkaan pahasti. Syötöt eivät napsahtele lapaan sataprosenttisella varmuudella, mutta yleensä syöttöjen suuntaus on helppoa. Syötön kovuuden määrittäminen sen sijaan saattaa johtaa kiekon menetyksiin toiselle joukkueelle, sillä lähellä olevat pelaajat eivät voi vastaanottaa liian kovia syöttöjä ja liian hiljainen syöttö hieman kauemmas jää yleensä vastustajan lapaan. Lättysyöttöjen laittaminen on mahdollista, mutta niiden vastaanottaminen on hankalampaa kuin jäätiäisten. Tarpeen vaatiessa pelaajat voivat helpottaa laukaus- ja syöttöpeliä antamalla koneelle enemmän kontrollia niihin.

NHL 2004 tukee neljän pelaajan moninpeliä samalla koneella. Moninpeli toimii tällaisenaankin hyvin, mutta voi luoja onko se nyt niin vaikeaa saada Live-tukea EA:n urheilupeleihin? Toinen osa-alue, jolla Sega Sports vie EA Sportsia laitaan niin että luut rutisevat.

Mielenkiintoa NHL 2004:ää kohtaan lisää kuitenkin aivan ylivoimainen seuravalikoima. NHL- ja maajoukkueiden ohella pelissä on koko SM-liiga viime kauden tiedoilla sekä rakkaan länsinaapurimme Elitserien ja Saksan DEL. Kaikkia SM-liigan halleja ei ole mukana, ja pelaajat näyttävät aluksi oudoilta mainoksettomine pelipaitoineen, mutta Euroopan suurimpien liigojen sisällyttäminen peliin on silti erinomainen uudistus. Kiitos siitä, EA.

Perusnättiä kiekkoa

Graafisesti peli on mennyt eteenpäin edeltäjästään – tosin silmämääräisesti erot ovat pieniä. Animointi on hieman sulavampaa, bittikiekkoilijat vastaavat paremmin esikuviaan ja jää näyttää luonnollisemmalta. Ainoa merkittävämpi ero on kuitenkin yleisö, joka koostuu kolmiulotteisista, joskin varsin kulmikkaista, hahmoista. Kauempaa katsottaessa yleisö näyttää elävältä käytävillä kulkevine ihmisineen, mutta lähikuvat paljastavat katsojien rujouden, joka on paikoin jopa koomisen näköistä. Ruudunpäivitys on pääasiassa sujuvaa, mutta satunnaisesti peli nykii lievästi.

Sama tutunoloinen linja jatkuu äänipuolella. Selostus on melko monipuolista ja informatiivista, mutta henkilökohtaisesti tykkään edelleen pelata mieluummin ilman sitä. Tällöin peliin saa myös hieman realistisemmat jäähallin äänet kaikuefekteineen, jotka kuulostavat varsin mukavalta Dolby Digital 5.1 -systeemillä. Yleisöön voisi kuitenkin vielä lisätä hieman enemmän ääntä, jotta pelissä päästäisiin vastaavaan hurmokseen kuin oikeissa otteluissa.

Kokonaisuudessaan NHL 2004 on hyvä lätkäpeli, joka kääntää EA:n NHL-sarjan nousuun vuosien keskinkertaisuuden jälkeen. Se ei yllä aivan Sega Sportsin tasolle, mutta hyvien uudistustensa ansiosta pelissä riittää mielenkiintoa sen verran pitkään, että täyden hinnan maksaminen EA:n uutukaisestakaan ei ole kovin kivuliasta kiekkofaneille. Harmi, että pelattavuutta ei ole viilattu aivan loppuun asti, sillä pelaaminen noin muuten on ihan viihdyttävää. Live-tuen puuttumisen takia kieltämättä teki mieli heittää hanskat jäähän, mutta lopulta Euroopan liigat saivat allekirjoittaneen leppymään – onhan se mukavaa päästä näyttämään TPS:llä Jokereille, mistä jääkiekkoilijat on tehty. Lisäksi on annettava tunnustusta EA:lle lokalisoinnista, sillä NHL 2004:ssä valikot voi heittää suomeksi, mikä helpottaa ainakin juniorien pelailua.