NBA Street V3

SSX-, Freekstyle- ja NBA Street -peleillä on yksi yhteinen piirre: ne kuuluvat kaikki Electronic Artsin EA Sports BIG -sarjaan. Se venyttää tuiki tavallisen urheilulajin äärimmilleen – ja vähän ylikin – saaden aikaan ylilyödyn arcade-henkisen kokonaisuuden. NBA Streetin kolmas tuleminen osoittaa, että vanha kaava on vieläkin käytössä.

Katukorista kuution voimin

Kuten edeltäjänsä, pintavilkaisulta NBA Street V3 vaikuttaa vain tavalliselta katukorikselta. Realismista on kuitenkin tingitty, mutta vain hauskuuden nimissä. Konsepti todella toimii ja sai jopa tällaisen koripallosta kiinnostumattoman pelaajan liimautumaan ruudun ääreen tunneiksi kerrallaan. Pelaaminen pysyy riittävän rennolla tasolla, kun mukana ei ole turhia sääntöjä hupia hankaloittamassa. Hommaa voi maustaa harhautuksilla ja muilla tempuilla, joita onkin iso liuta. Peli on tarpeeksi yksinkertainen, jotta temppuja voi heittää muun toiminnan sekaan menettämättä koko hommaa hanskasta. Vaikeammilla tasoilla taistellaan kuitenkin jo itsensä kanssa. Kiusausta tehdä ylihieno temppu ottelun kriittisessä vaiheessa kun on hyvin vaikea pakoilla.

Yksin pelaavalle yksittäisten kisojen sekä muiden vakkaripelimuotojen ohi nousee kirkkaasti Street Challenge -uramoodi. Siinä luodaan joukkue kapteenia ja kotikenttää myöten ja lähdetään hankkimaan mainetta maailman koriskaduilla. Ainoana miinuksena uramoodia voi tosiaankin pelata vain yksin. Otteluvoitoista ja temppuilusta saadaan pisteitä, joilla kapteenin taitoja voidaan parantaa. Sinänsä ikävää, että kykyjä voi kasvattaa vain ostamalla taitopisteitä. Olisi paljon hienompaa, jos vaikka kunto kasvaisi juoksemalla tai heittotarkkuus heittelemällä. Kapteenin parantelun lisäksi pisteitä voidaan törsätä vaatetukseen ja kotikentän ulkonäön ehostukseen.

Ryysyistä rikkauksiin

Menestys Street Challengen matseissa parantaa joukkueen mainetta. Korkeampi maine puolestaan avaa ovia kovatasoisempiin matseihin. Välillä vastaan tulee erikoistilaisuuksia otella kilpailevan kapteenin luotsaamaa tiimiä vastaan. Kun mainetta on tarpeeksi, päästään pelaamaan NBA:n katukorisliigassa tavallisten katumatsien ohella.

Street Challengen erikoisuus on, ettei aina pelata ennalta arvattavilla perussäännöillä. Välillä vain donkkaukset tai pitkät heitot lasketaan, välillä kilpaillaan korkeimmista temppupisteistä. Koska hyvät donkkaajat eivät välttämättä osaa temppuilla riittävän hyvin tai temppuilijat vastaavasti heittää pitkän matkan koreja, täytyy viiden hengen joukkueen kokoonpano pitää tarpeeksi monipuolisena. Uusia pelaajia saa värvättyä hävinneeltä joukkueelta. Uran edetessä vastustajien taso vain kasvaa, joten on pidettävä jatkuvasti huolta siitä, että myös oman tiimin taidot ovat ajan tasalla.

Jos ottelussa temppuilee tarpeeksi, tulee mahdollisuus suorittaa gamebreaker-liike. Gamebreakerin aikana valaistus pimenee, ja tähtipelaaja on valokeilassa. Myös maan vetovoima putoaa yli puolella, mikä saa donkkailun näyttämään lähinnä hullun temppuilun koristamalta kuukävelyltä. Gamebreaker-donkkeja päästään tekemään myös erillisissä donkkikisoissa.

Italialaiset putkimiehet ei donkkaa tykimmin

Kiitos NBA-lisenssin pelissä loikkii aitoja pelaajia jenkkien korisliigasta. Tämä ei kuitenkaan herätä minkäänlaista reaktiota lajia seuraamattomassa, mutta korisfanillehan moinen on aina plussaa. Cube-versioon on vielä tungettu väkisin mukaan Marion, Luigin ja prinsessa Peachin muodostama Nintendo All-Stars -joukkue. Sienivaltakunnan kasvatit saivat kuitenkin meikäläisen peleissä pysyä vain siellä vaihtopenkillä. Punanuttuinen putkimies pallottelemassa arjen korissankarien keskellä kun vie koko hommasta maun.


Kuten katukoris yleensäkin, NBA Street on vahvasti sidoksissa hiphop-kulttuuriin. Tämä näkyy selkeästi niin ääniraidassa kuin ulkoasussa. Taustalla horisevia kommentaattoreita säestää hiphop, ja katukenttiä on koristeltu spray-tagein. Kaikkiaan ulkoinen anti on yhtenäistä valikoista aina tyylikkäimpien korien elokuvamaista uusintakuvaa myöten. Pelin ja sen käyttöliittymän suunnitteluun on ilmiselvästi panostettu onnistuneesti. Ainoa miinus tulee valikkojen lyhyistä nykimisenä ilmenevistä lataustauoista erityisesti osteltaessa uusia varusteita hahmolle tai kamaa kotikentän paranteluun.

Kaikkiaan NBA Street V3 yllätti ja jätti suuhun hyvän maun. Vaikka koripallon tai minkään muun urhelulajin seuraaminen TV:stä ei nappaa ollenkaan, veti peli mukaansa ja iski kyynärpäätaklausta lujemmin. Arcademainen pelimekaniikka ja yksinkertainen konsepti laskevat oppimiskynnystä huomattavasti, ja lopputuloksena on helposti sisäistettävää ja todella maistuvaa toimintakorista.