Autourheilu on perinteisesti lähellä suomalaisen sydäntä, mutta vastaavasti kaksipyöräiset eivät ole täällä yltäneet – muutamista menestyksekkäistä suomalaiskuljettajista huolimatta – aivan yhtä suureen suosioon. Yhdysvaltain oma poika, lahjakas Ricky Carmichael on päässyt ottamaan tuntumaa pelibisnekseen THQ:n MX 2002 -pelissä. Myös muilta alustoilta tuttu motocrossia, supercrossia ja freestyleä yhdistelevä paketti lupaa paljon, mutta vaihtelevin tuloksin.
Ajettavaa piisaa
MX 2002 sisältää 30 oikeaa ajajaa, useita eri merkkisiä pyöriä 125- ja 250-kuutioisista sekä yhteensä yli 20 rataa. Kuljettajilla ei ole mitään eroa taidoissa, eikä kuljettajia pysty myöskään kehittämään. Tämä on hieman sääli, koska jonkinlainen hahmokehitys olisi ollut varsin mukava lisä tämän tyyliseen peliin. Pyörät jatkavat samaa linjaa. Samaan luokkaan kuuluvien eri menopelien välillä ei ole käytännössä juurikaan eroavaisuuksia ulkonäköä lukuun ottamatta.
Ratavalikoimasta löytyy yhdeksän temppuiluun sopivaa freestyle-rataa sekä 15 kilvanajoon tarkoitettua motocross- ja supercross-rataa. Radat vaihtelevat aina Washingtonin keskustasta rakennustyömaalle. Mukana olevista radoista valtaosa on saanut vaikutteita oikeista kilpailuista. Vaihtelua radoista löytyy juuri sen verran, ettei ajaminen käy heti itseääntoistavaksi tylsäksi päristelyksi. Pelin edetessä vaikeampien ratojen treenaaminen ennen kilpailua on lähes välttämätöntä hyvän menestyksen takaamiseksi. Varsinkin pomppuiset mutkat, kuin myös jotkin suuremmat hypyt vaativat oikean nopeuden sekä ajolinjan löytämistä ennen kuin niistä selviää riittävän nopeasti ja kaatumatta läpi. Itse rata-alueet ovat ulkotiloissa laajoja ja pelaaja periaatteessa voisi ajaa missä haluaa, mutta reitiltä poikettuaan peli kaataa harhailijan surutta. Ainoastaan freestyle-radat tarjoavat hieman enemmän vapautta.
Peli tarjoaa pelaajalle kolme eri yksinpelimuotoa: näytös, freestyle sekä uramoodi. Kahdessa ensin mainitussa ajetaan yksittäisiä kisoja joko yksin tai tekoälyn kanssa uramoodissa avatuilla radoilla. Näistä kolmesta moodista tärkein on tietysti viimeiseksi mainittu uramoodi, jossa pelaaja aloittaa motocrossin 125-kuutioisten amatöörisarjassa tarkoituksenaan nousta ammattilaisten tasolle. Aluksi luodaan oma kuski, valitaan tälle sopivat tamineet sekä tietysti mieluinen pyörä, jonka jälkeen päästäänkin itse asiaan.
Uramoodi on rakennettu varsin järkevästi, sillä alussa aivan aloittelijakin pystyy sijoittumaan kilpailuissa tavoitteena olevaan kolmen kärkeen. Pelin edetessä ja haasteen kasvaessa peli opettaa pelaajalle seuraavissa kisoissa pärjäämisen kannalta oleellisia asioita opastetuissa tutorialeissa, joihin ei ole kuitenkaan pakko osallistua jos mielestään hallitsee menopelit riittävän hyvin. Lisäksi pelaajan kilpailukalenterista löytyy silloin tällöin myös mukavaa vaihtelua tuovia, mutta niin ikään sivuutettavissa olevia freestyle-kisoja.
Uramoodissa on mahdollista myös säätää omaa pyöräänsä – joskin varsin rajoitetusti. Peli tarjoaa mahdollisuuden kustomoida muutamaa tärkeää osaa kolmen eri asetuksen turvin. Yksinkertaisuudessaan systeemi toimii hyvin ja muutokset myös tuntuvat itse kilpailuissa. Monet olisivat kuitenkin varmasti kaivanneet hieman enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa pyöränsä toimivuuteen, jotta pyörä olisi optimaalisessa iskussa jokaista kisaa varten.
Yksinpelin ongelmaksi muodostuu riittävän monipuolisista radoista huolimatta pelin tylsyys. Pari iltaa MX 2002:ta jaksaa vielä ihan hyvin, mutta koska uramoodi ei missään vaiheessa erityisemmin palkitse pelaajaa, hiipii pitkästyminen hiljalleen pelaajan mieleen. Tilannetta ei paranna aluksi ihan kelvolliselta vaikuttava tekoäly, joka kuitenkin paljastaa puutteensa tiukimmissa mutkissa. Vaikka satunnainen tekoälyn mokailu on inhimillisyyden nimissä hyvä asia, on varsin hämmentävää huomata että jokaisella kierroksella muutama AI-kuski on pärställään kun mutkan jyrkkyys vaatisi kunnolla jarruttamista.
Moninpeli ei harmittavasti tue kuin kahden pelaajan yhtäaikaista ajoa jaetulla ruudulla. Liekö sitten perintöä PS2-versiosta vai mistä, mutta nelistään pelaaminen olisi varmasti ollut vielä hauskempaa. Mutta meneehän MX 2002 näin kaksinpelinäkin. Silloin tällöin pelattuna esimerkiksi mukava Bus Jump, jossa hypätään jatkuvasti kasvavan bussirivin yli, on hyvää ajanvietettä. Moninpelaamaan pääsee freestyle-ratojen lisäksi tietysti myös tavallisilla kilparadoilla.
Ohjain käteen ja radalle
MX 2002:n pelattavuus on varsin arcade-painotteinen. Fysiikka on mallinnettu peliin kevyesti ja välillä pelaaja selviää kaatumatta hieman arveluttavistakin tilanteista. Oudosta paino- ja kitkavoimasta huolimatta tuntuma pyörään on melko hyvin kohdallaan ja peliin pääsee nopeasti sisään. Pyörä reagoi nopeasti vasemmalla tatilla annettuihin ohjausliikkeisiin. Kaasu ja jarru on hoidettu A:lla ja X:llä/B:llä. Pelattavuuteen tuo hieman lisää syvyyttä kytkimen käyttö ja hyppyihin valmistautuminen. Vasemmalla liipaisimella toimiva kytkin on erittäin tärkeässä roolissa hypyistä alas tullessa ja hitaista mutkista kiihdytettäessä, koska se antaa oikein käytettynä mukavan lisäyksen pyörän nopeuteen. Hyppyihin valmistautuminen taas toimii oikealla liipaisimella ja sen hyvin ajoitettu käyttö auttaa säätelemään hyppyjen suuruutta.
Erilaisia temppuja pelistä löytyy hieman alle kolmekymmentä kappaletta ja niiden tekeminen on helppoa, kunhan vain tietää mitä namiskoita painelee. Lisäpisteitä voi ansaita lisäämällä temppuun esimerkiksi voltin vasemmalla tatilla. Ja kuten yleensä, epäonnistuneesta alastulosta sakotetaan vaikka pystyssä pysyisikin. Mukavana lisänä peli sakottaa hieman myös saman tempun toistamisesta, joten huippupisteisiin tähtäävän on muistettava käyttää mahdollisimman monipuolisesti eri temppuja.
Audiovisuaalisesti MX 2002 on yksi Xboxin huonoimmista peleistä. Renderwarella toteutettu grafiikka ei ole parantunut laisinkaan sitten PS2-version. Tekstuurit ovat suttuisia, polygoneja on käytetty säästeliäästi ja erilaiset efektitkin ovat melko vähissä. Kaiken kruunaa grafiikan tasoon nähden todella huono, vain juuri ja juuri kolmeenkymmeneen ruutuun sekunnissa yltävä ruudunpäivitys.
Äänet eivät säväytä nekään. Pyörät pärisevät latteasti eivätkä muutkaan äänet kovin paljon paremmin pärjää. Musiikkipuolelle on valittu Amerikassa tunnettuja bändejä kuten Saliva, Sum 41 ja American Hi-Fi, mutta eri kappaleiden määrä on hieman turhan pieni. Tästä seuraa hyvin nopeasti harmittavaa toistoa ja kun omien biisien peliin lataaminenkaan ei ole mahdollista, jää tälläkin osa-alueella vielä paljon parannettavaa.
Yhteenveto
MX 2002 on Xboxin ensimmäinen motocross-peli. Siihen nähden peli pärjää siedettävästi, mutta sillä olisi ollut potentiaalia parempaankin. Riittävästi pelattavaa tarjoava uramoodi olisi kaivannut enemmän erilaisia porkkanoita, jotka pakottaisivat pelaajan jatkamaan pelaamista. Pari hassua DVD-videopätkää ja ammattilaissarjojen myötä 250-kuutioisten pyörien mukaan tulo eivät ainakaan allekirjoittanutta innostaneet uudestaan pelin pariin. Uudelleenpeluuarvo on lähes olematon satunnaisia kisoja lukuunottamatta. Lisäksi tekniikkapuoli olisi kaivannut vielä paljon viimeistelyä yltääkseen Xbox-pelien “standarditasoon”.
Loppujen lopuksi MX 2002 oli aikamoinen pettymys. Sitä on vaikea suositella oikein kenellekkään, ellei sitten ole lajin suuri fani. Kaksipyöräisiä kaipaavien kannattaa suunnata katseensa hyväksi havaittuun MotoGP: Ultimate Racing Technologyyn tai odottaa nyt kevään aikana Suomessa julkaistavaa MX 2002:n jatko-osaa, MX Superflyta.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja