Xboxista on tullut todellinen virtuaalisen moottoriurheilijan
unelmalaatikko. Erilaisia autopelejä löytyy varmasti jokaisen makuun,
eikä moottoripyöräilijöitäkään ole unohdettu. Kaksipyöräisten
pärryyttimien ystävien keskuudessa MotoGP-sarja on ollut
ymmärrettävästi jokseenkin etusijalla, mutta tosimiesten laji, eli
motocross, on pitänyt pintansa sen ohessa.
MTX: Mototrax tarjoaa yksinpelinä Exhibition–moodin, joka mahdollistaa nopean hypyn moottoripyörän selkään. Tässä ei tarvitse valita kuin yksi oikeiden motocross–tähtien mukaan luoduista hahmoista ja rata, jolloin pelaaja heitetään suoraan soraiselle radalle kisaamaan. Pelin varsinainen pelimuoto on kuitenkin uramoodi, jota varten täytyy luoda hahmo.
Soranmakuinen ura odottaa
Uramoodi koostuu neljästä eri lajista, joiden välillä pelaaja saa vapaasti hyppiä lukuun ottamatta aivan uran alkua, jolloin pelaaja heitetään ensimmäiseen Free Ride -kenttään automaattisesti. Pelaajalle annetaan alue, jolla hän saa rellestää moottoripyörällään vapaasti. Aluksi opetetaan pelin perusteet, jonka jälkeen hänet päästetään kokeilemaan taitoja parhaaksi näkemällään tavalla. Free Ride –kentistä löytyy tiettyjä pisteitä, joissa pelaaja laitetaan esimerkiksi tekemään sarja temppuja. Jos nuo temput menevät läpi kunnialla, lisätään ne pelaajan listaan, jolloin hän voi käyttää niitä Freestyle–tapahtumissa.
Freestyle onkin jo sitten kunnon ekstremekilpailua. Pelaajan tulee osoittaa näppäryytensä tekemällä hyppyreistä mahdollisimman monenlaisia temppuja mitä tyylikkäimmällä tavalla. Suoritus arvioidaan tuomariston antamilla pisteillä, ja jos pelaaja onnistuu voittamaan kilpailijansa, palkitaan hänet uusilla Free Ride –alueilla ja Freestyle–tapahtumilla. Moottoripyörän hallinta toimii välttävästi näissä temppumaratoneissa. Pelaajan tulee saada mahdollisimman pitkä ilmalento hyppyreistä, mikä tapahtuu hallitsemalla moottoripyöränsä jousitusta käyttäen ohjaimen A-nappia. Ajoitus onkin tässä tärkeää, sillä mitä enemmän ilmaa alla, sitä enemmän aikaa tehdä jotain näyttävää lennon aikana. Temput tapahtuvat työntämällä vasemmasta tatista eri suuntiin ja painamalla lisäksi tempusta riippuen Y:tä, B:tä tai jopa kumpaakin. Yksinkertaisissa tempuissa ei juuri ongelmia esiintynyt, mutta temput, joissa esimerkiksi täytyy työntää tatilla samaan suuntaan moneen kertaan osoittautuivat hankaliksi. Hankaluus ei ole tempun varsinainen vaikeus vaan se, että peli ei tunnu rekisteröivän tatin liikkeitä tarpeeksi tarkasti. Tämä tuo hieman vaativammille tempuille tarpeetonta vaikeutta, joissa ei ratkaise taito, vaan pikemminkin onni.
Temppukilpailut tuntuvatkin lähinnä vaihtelulta pelaamiseen, sillä MTX: Mototraxin varsinainen viehätys on kilpa-ajoissa. Peli tarjoaa kahta erilaista kilpailua, supercross ja motocross. Eroina näissä on se, että supercross ajetaan stadioneilla, kun taas motocross luonnon keskelle rakennetuilla radoilla. Rataprofiilissa tämä näkyy lähinnä siinä, että supercrossissa on enemmän tiukempia mutkia. Motocross–radat ovat leveämpiä ja niistä löytyy jo vähän korkeuserojakin. Kummassakin pelaaja joutuu aluksi tyytymään 125-kuutioiseen pyörään, mutta voitettuaan ensimmäiset kilpailunsa, tarjotaan hänelle jo 250-kuutioista. Näin peli eteneekin, sillä uusia ratoja avautuu sitä mukaan kun pelaaja onnistuu koppaamaan voittopokaaleja mukaansa. Menestyksen myötä uudet tallit kiinnostuvat pelaajasta, jolloin uran aikana tulee uusia työtarjouksia. Mikäli pelaaja päättää vaihtaa tallia, annetaan hänelle myös uudenlainen pyörä alle. Lisäksi menestys houkuttaa sponsoreita tarjoamaan sopimuksia. Yleensä kyseessä on esimerkiksi jokin vaatesponsori, jolloin pelaaja voi vetää niskaansa esimerkiksi Puman valmistaman ajohaalarin. Sponsoreiden hyödykkeet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kuteisiin tai uusiin moottoripyöräkypäriin, vaan aina silloin tällöin joku saattaa tarjota jotakin moottoripyörän suoritusta parantavaa välineistöä, kuten parempaa moottoriöljyä tai pitävämpiä renkaita.
Tungosta radalla
Uramoodi jaksaa kiinnostaa yksinäistä pelaajaa varsin pitkään, mutta moottoriurheilupeli tarvitsee luonnollisesti myös moninpelin. Saman laitteen äärellä voi kaksi pelaajaa ottaa mittaa toisistaan, mutta System Linkin avulla sekä Livessä saadaan pelaajia mukaan jo kahdeksan. Tarjolla myös monen pelaajan Freestyle–kisaa, sekä lisäksi King of the Hill, jossa on tarkoituksena jahdata kultaista kypärää pitävää pelaajaa, mutta käytännössä kilpa-ajot ovat se, joka saa adrenaliinin virtaamaan tehokkaimmin. Testauksen aikana nettipeli toimi moitteettomasti, joskin pelaajamäärä oli löydetyissä peleissä säädetty yleensä neljään. Voitaneen siis olettaa, että kahdeksalla pelaajalla voi esiintyä jonkinlaista hidastelua.
Kilpa-ajot niin yksin kuin kaverinkin kanssa ovat sitten todellista vauhdin hurmaa. Mielenkiintoista on se, että tällä kertaa vauhti yksistään ei todellakaan takaa voittoa vaan puhdas taito. Radat ovat täynnä erilaisia hyppyreitä ja töyssyjä, joista selvitäkseen pitää osata hallita pyöränsä jousitusta täydellisesti, aivan kuten Freestyle–kisoissa. Jos vauhtia ei ole tarpeeksi tai päästää A-napista irti väärällä hetkellä pelaaja rysähtää mitä todennäköisimmin seuraavan kumpareen nokalle ja tietokoneen tai muiden pelaajien ohjastamat kilpailijat hurauttavat armotta ohi. Lisäksi pärjätäkseen pitää osata käyttää moottoripyöränsä kytkintä, jota hallitaan vasemmalla liipasimella. Erityisen tärkeää tämä on mutkissa, jolloin kytkimen käytön oikealla ajoituksella voi saada mutkasta poistuessaan pienen nopean spurtin. Kaikki tämä nostaa varsinkin yksinpelissä pelin vaikeustasoa ja sitä myöten myös aloittelijan turhautumista, mutta samalla kisan voittaminen tuottaa sitäkin suurempaa mielihyvää.
Ulkoisesti peli näyttää hyvältä, joskin ei mitenkään rajoja rikkovasti. Rapaa lentää takapyörän alta aivan kuten oikeasti. Kilpa-ajojen aikana ei ympäristöihin juuri tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta supercross–kisojen stadionit ovat varsin komeita ilmestyksiä. Free Ride–osioissa taas luonto voisi olla yksityiskohtaisempaa, mutta se näyttää siitä huolimatta varsin kelvolliselta. Ruudunpäivitys toimii sulavasti jokaisessa osiossa. Tämä onkin tärkeää, sillä erityisen hieno on se vauhdin tunne, joka pelistä välittyy kilpa-ajojen aikana. Ajopeleissä immersio ja vauhdin välittäminen pelaajalle jää hyvin usein varsin vajavaiseksi, mutta MTX: Mototrax onnistuu siinä loistavasti.
Äänistä ei voi sanoa paljoa, sillä se on ymmärrettävästi lähes yksinomaan moottoripyörien pärinää. Onneksi eri moottoripyörät kuulostavat erilaisilta ja samalla myös varsin vakuuttavilta. Muuten äänimaisemaa täyttää metallimusiikin rynkytys, mainittakoon bändeistä esimerkiksi Slipknot, Metallica ja Dope. Tuo luonnollisesti sopii hyvin teemaan, mutta mikäli se ei pelaajaa miellytä voi taustalle laittaa soimaan omat musiikit.
Eikä tässä vielä kaikki
Kun peli on pelattu puhki yksin ja kavereidenkin kanssa, löytyy pelistä vielä yksi valtti. MTX: Mototraxin mukana tulee rataeditori, jolla voi luoda lähinnä supercross–ratoja. Lähellekään mukana tulevien ratojen tasoisia teoksia ei voi tehdä, sillä esimerkiksi mutkat täytyy luoda 90 asteen palasista, mutta onpahan hyvänä ekstrana. Varsinkin kaverin kanssa itse luotujen ratojen pelaaminen on hauskaa, mutta varsin ymmärrettävästi Livessä ei näitä voi käyttää.
MTX: Mototrax on hyvä, adrenaliinipitoinen ja vauhdikas motocross–peli. Valitettavasti jokseenkin hiomaton temppusysteemi jättää sen vaille klassikkostatusta, mutta muuten peliä on helppo suositella varsinkin jotain miehisen kuraista ajopeliä etsivälle. Vaikka motocross ei kiinnostaisikaan, kannattaa tätä silti kokeilla.
MTX: Mototrax tarjoaa yksinpelinä Exhibition–moodin, joka mahdollistaa nopean hypyn moottoripyörän selkään. Tässä ei tarvitse valita kuin yksi oikeiden motocross–tähtien mukaan luoduista hahmoista ja rata, jolloin pelaaja heitetään suoraan soraiselle radalle kisaamaan. Pelin varsinainen pelimuoto on kuitenkin uramoodi, jota varten täytyy luoda hahmo.
Soranmakuinen ura odottaa
Uramoodi koostuu neljästä eri lajista, joiden välillä pelaaja saa vapaasti hyppiä lukuun ottamatta aivan uran alkua, jolloin pelaaja heitetään ensimmäiseen Free Ride -kenttään automaattisesti. Pelaajalle annetaan alue, jolla hän saa rellestää moottoripyörällään vapaasti. Aluksi opetetaan pelin perusteet, jonka jälkeen hänet päästetään kokeilemaan taitoja parhaaksi näkemällään tavalla. Free Ride –kentistä löytyy tiettyjä pisteitä, joissa pelaaja laitetaan esimerkiksi tekemään sarja temppuja. Jos nuo temput menevät läpi kunnialla, lisätään ne pelaajan listaan, jolloin hän voi käyttää niitä Freestyle–tapahtumissa.
Freestyle onkin jo sitten kunnon ekstremekilpailua. Pelaajan tulee osoittaa näppäryytensä tekemällä hyppyreistä mahdollisimman monenlaisia temppuja mitä tyylikkäimmällä tavalla. Suoritus arvioidaan tuomariston antamilla pisteillä, ja jos pelaaja onnistuu voittamaan kilpailijansa, palkitaan hänet uusilla Free Ride –alueilla ja Freestyle–tapahtumilla. Moottoripyörän hallinta toimii välttävästi näissä temppumaratoneissa. Pelaajan tulee saada mahdollisimman pitkä ilmalento hyppyreistä, mikä tapahtuu hallitsemalla moottoripyöränsä jousitusta käyttäen ohjaimen A-nappia. Ajoitus onkin tässä tärkeää, sillä mitä enemmän ilmaa alla, sitä enemmän aikaa tehdä jotain näyttävää lennon aikana. Temput tapahtuvat työntämällä vasemmasta tatista eri suuntiin ja painamalla lisäksi tempusta riippuen Y:tä, B:tä tai jopa kumpaakin. Yksinkertaisissa tempuissa ei juuri ongelmia esiintynyt, mutta temput, joissa esimerkiksi täytyy työntää tatilla samaan suuntaan moneen kertaan osoittautuivat hankaliksi. Hankaluus ei ole tempun varsinainen vaikeus vaan se, että peli ei tunnu rekisteröivän tatin liikkeitä tarpeeksi tarkasti. Tämä tuo hieman vaativammille tempuille tarpeetonta vaikeutta, joissa ei ratkaise taito, vaan pikemminkin onni.
Temppukilpailut tuntuvatkin lähinnä vaihtelulta pelaamiseen, sillä MTX: Mototraxin varsinainen viehätys on kilpa-ajoissa. Peli tarjoaa kahta erilaista kilpailua, supercross ja motocross. Eroina näissä on se, että supercross ajetaan stadioneilla, kun taas motocross luonnon keskelle rakennetuilla radoilla. Rataprofiilissa tämä näkyy lähinnä siinä, että supercrossissa on enemmän tiukempia mutkia. Motocross–radat ovat leveämpiä ja niistä löytyy jo vähän korkeuserojakin. Kummassakin pelaaja joutuu aluksi tyytymään 125-kuutioiseen pyörään, mutta voitettuaan ensimmäiset kilpailunsa, tarjotaan hänelle jo 250-kuutioista. Näin peli eteneekin, sillä uusia ratoja avautuu sitä mukaan kun pelaaja onnistuu koppaamaan voittopokaaleja mukaansa. Menestyksen myötä uudet tallit kiinnostuvat pelaajasta, jolloin uran aikana tulee uusia työtarjouksia. Mikäli pelaaja päättää vaihtaa tallia, annetaan hänelle myös uudenlainen pyörä alle. Lisäksi menestys houkuttaa sponsoreita tarjoamaan sopimuksia. Yleensä kyseessä on esimerkiksi jokin vaatesponsori, jolloin pelaaja voi vetää niskaansa esimerkiksi Puman valmistaman ajohaalarin. Sponsoreiden hyödykkeet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään kuteisiin tai uusiin moottoripyöräkypäriin, vaan aina silloin tällöin joku saattaa tarjota jotakin moottoripyörän suoritusta parantavaa välineistöä, kuten parempaa moottoriöljyä tai pitävämpiä renkaita.
Tungosta radalla
Uramoodi jaksaa kiinnostaa yksinäistä pelaajaa varsin pitkään, mutta moottoriurheilupeli tarvitsee luonnollisesti myös moninpelin. Saman laitteen äärellä voi kaksi pelaajaa ottaa mittaa toisistaan, mutta System Linkin avulla sekä Livessä saadaan pelaajia mukaan jo kahdeksan. Tarjolla myös monen pelaajan Freestyle–kisaa, sekä lisäksi King of the Hill, jossa on tarkoituksena jahdata kultaista kypärää pitävää pelaajaa, mutta käytännössä kilpa-ajot ovat se, joka saa adrenaliinin virtaamaan tehokkaimmin. Testauksen aikana nettipeli toimi moitteettomasti, joskin pelaajamäärä oli löydetyissä peleissä säädetty yleensä neljään. Voitaneen siis olettaa, että kahdeksalla pelaajalla voi esiintyä jonkinlaista hidastelua.
Kilpa-ajot niin yksin kuin kaverinkin kanssa ovat sitten todellista vauhdin hurmaa. Mielenkiintoista on se, että tällä kertaa vauhti yksistään ei todellakaan takaa voittoa vaan puhdas taito. Radat ovat täynnä erilaisia hyppyreitä ja töyssyjä, joista selvitäkseen pitää osata hallita pyöränsä jousitusta täydellisesti, aivan kuten Freestyle–kisoissa. Jos vauhtia ei ole tarpeeksi tai päästää A-napista irti väärällä hetkellä pelaaja rysähtää mitä todennäköisimmin seuraavan kumpareen nokalle ja tietokoneen tai muiden pelaajien ohjastamat kilpailijat hurauttavat armotta ohi. Lisäksi pärjätäkseen pitää osata käyttää moottoripyöränsä kytkintä, jota hallitaan vasemmalla liipasimella. Erityisen tärkeää tämä on mutkissa, jolloin kytkimen käytön oikealla ajoituksella voi saada mutkasta poistuessaan pienen nopean spurtin. Kaikki tämä nostaa varsinkin yksinpelissä pelin vaikeustasoa ja sitä myöten myös aloittelijan turhautumista, mutta samalla kisan voittaminen tuottaa sitäkin suurempaa mielihyvää.
Ulkoisesti peli näyttää hyvältä, joskin ei mitenkään rajoja rikkovasti. Rapaa lentää takapyörän alta aivan kuten oikeasti. Kilpa-ajojen aikana ei ympäristöihin juuri tule kiinnittäneeksi huomiota, mutta supercross–kisojen stadionit ovat varsin komeita ilmestyksiä. Free Ride–osioissa taas luonto voisi olla yksityiskohtaisempaa, mutta se näyttää siitä huolimatta varsin kelvolliselta. Ruudunpäivitys toimii sulavasti jokaisessa osiossa. Tämä onkin tärkeää, sillä erityisen hieno on se vauhdin tunne, joka pelistä välittyy kilpa-ajojen aikana. Ajopeleissä immersio ja vauhdin välittäminen pelaajalle jää hyvin usein varsin vajavaiseksi, mutta MTX: Mototrax onnistuu siinä loistavasti.
Äänistä ei voi sanoa paljoa, sillä se on ymmärrettävästi lähes yksinomaan moottoripyörien pärinää. Onneksi eri moottoripyörät kuulostavat erilaisilta ja samalla myös varsin vakuuttavilta. Muuten äänimaisemaa täyttää metallimusiikin rynkytys, mainittakoon bändeistä esimerkiksi Slipknot, Metallica ja Dope. Tuo luonnollisesti sopii hyvin teemaan, mutta mikäli se ei pelaajaa miellytä voi taustalle laittaa soimaan omat musiikit.
Eikä tässä vielä kaikki
Kun peli on pelattu puhki yksin ja kavereidenkin kanssa, löytyy pelistä vielä yksi valtti. MTX: Mototraxin mukana tulee rataeditori, jolla voi luoda lähinnä supercross–ratoja. Lähellekään mukana tulevien ratojen tasoisia teoksia ei voi tehdä, sillä esimerkiksi mutkat täytyy luoda 90 asteen palasista, mutta onpahan hyvänä ekstrana. Varsinkin kaverin kanssa itse luotujen ratojen pelaaminen on hauskaa, mutta varsin ymmärrettävästi Livessä ei näitä voi käyttää.
MTX: Mototrax on hyvä, adrenaliinipitoinen ja vauhdikas motocross–peli. Valitettavasti jokseenkin hiomaton temppusysteemi jättää sen vaille klassikkostatusta, mutta muuten peliä on helppo suositella varsinkin jotain miehisen kuraista ajopeliä etsivälle. Vaikka motocross ei kiinnostaisikaan, kannattaa tätä silti kokeilla.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja