Jurassic Park takapihallasi
Yksi dinosauruspeli lisää ja pelaajat kiittävät - niin varmaan. Jurassic Park toimi jos jonkinlaisena innoittajana hirmuliskoihin pohjautuville peleille. Esimerkkinä Capcomin Resident Evil -tyyppinen Dino Crisis, joka siivitteli alkuperäisen aivokuolleiden sarjan suosiolla ja tyylillä. Nyt käsittelyyn otetaan dinosaurukset epämodernissa ympäristössä ja vähemmän synkällä otteella.
Käytännössä Monster Hunter ei kanna mitään juonta, mutta pohjimmiltaan pelissä seurataan, kuinka oma hahmo pyrkii saamaan tunnustusta ja sitä myötä tulemaan parhaimmaksi hirviönmetsästäjäksi. Toiminta sijoittuu pieneen kylään, jossa kaikki epäilevät metsästäjäntaitojasi ja tie todelliseksi erämieheksi käykin sitten lyhytkasvuisen siansaksaa mutisevan kylänjohtajan kautta. Tältä idylliseltä alueelta löytyy erinäisiä henkilöitä, jotka antavat neuvoja, muun muassa kaksi juoppoa ja metsästäjän virasta vetäytynyt yksilö, sekä muita persoonattomia hahmoja.
Heti alkajaisiksi luodaan editorin avulla oma hahmo. Itse editorista ei löydy kovin paljon kustomointivaihtoehtoja, mutta tarpeeksi hahmon personalisoimiseen myös ääntä myöten. Metsästäjän luonnin jälkeen seikkailu alkaa kylästä, jonne kaikki aktiviteetti offline-puolella sijoittuu. Aluksi suoritetaan sarja helppoja tehtäviä, jotka perehdyttävät pelaajan eri osa-alueisiin pelissä. Erilaisten erätaitojen oppimisen ohessa opitaan käyttämään taitojaan hyväkseen sekä tutkimaan uuden virtuaalimaailman mahdollisuuksia. Kalastamisen, kasvien keräilyn ja louhimisen ohella Monster Hunterin henki pihisee esihistoriallisten hirviöiden lahtauksessa.
Painajainen viidakossa
Omalle hahmolleen löytyy lukuisia aseita, kuten erilaisia miekkoja, seipäitä ja tykkejä, joista voi valita mieluisensa. Hankittuja aseita ja suojia pystyy kehittämään paremmaksi tehtävien varrelta kerätyillä esineillä ja materiaaleilla. Taistelu aseilla tosin on hyvin vaivalloista ja epämukavaa, koska tattien avulla toimiva systeemi on suorastaan kaoottinen. Edes monen pelitunnin jälkeen ohjaukseen ei kunnolla totu, eikä huonosti toteutettu kamerakaan ole paljolti avuksi. Kameraa näet joutuu ohjaamaan itse, mikä tuottaa vihollistaisteluissa ongelmia, kun pitäisi henkiinjäämisen ohella yrittää nähdä menosuuntansa.
Keräilytehtävien ohessa pelin nimen mukaisesti metsästetään hirviöitä. Monster Hunterista löytyy paljon erilaisia muunnelmia ihmisen tuntemista dinosauruksista, tutuimpina velociraptoreita muistuttavia pikkupirulaisia ja suurempia kasvissyöjäliskoja. Osaltaan pelissä tulee myös vastaan eräänlaisia lentoliskon ja T-Rexin yhdistelmiä. Taistelut ovat usein hidastempoisia ja ärsyttäviä. Varsinkin yrittäessään päihittää jotakin isoa petoa ympärillä hääräävät pikkuliskot saattavat pilata koko tehtävän aiheuttamalla tavalla tai toisella pelaajan kuoleman.
Jokainen tehtävä sisältää aikarajan, ja mitä vaikeampiin tehtäviin päästään, sitä lyhyemmässä ajassa tavoitteet tulee suorittaa. Myös muita pieniä vaikeuttavia keinoja on keksitty pelaajan harmiksi. Tehtävien ajan tulee seurata hahmon ja aseen tilaa. Energiamittarin alapuolella on kuntoa ilmaiseva mittari, joka pienenee säännöllisin väliajoin sekä kuluu pelaajan "spurtatessa". Jotta hahmon kunto ei laskisi liikaa, pelissä pitää esimerkiksi kerätä ja syödä lihaa. Myös aseet kuluvat, ja esimerkiksi miekkaa pitää teroittaa, jos se kuluu tylsäksi ja tehottomaksi. Nämä ovat kuitenkin yksikertaisesti ja nopeasti suoritettavia asoita, eivätkä ne aiheuta turhautumista juuri ollenkaan.
Porukalla viimeistellään
Monster Hunterin yksinpeli on lähinnä valmistelua nettisessioita varten. Netissä on tarjolla enemmän kaikkea offline-puoleen nähden ja tehtävien suorittaminen ryhmässä on huomattavasti hauskempaa kuin yksinpelin puuduttava tahkoaminen. Onlinessa saadaan lisää aseita, tavataan uusia vihollisia, käydään ikimuistoisimmat taistelut, nähdään uusia ympäristöjä ja pidetään hauskaa. Monster Hunterin nettipuoli onkin parasta koko pelissä, eikä olekaan kannattavaa sijoittaa rahojaan vain yksinpelin takia. Verkkopelin huono puoli on se, ettei mikkitukea löydy ja että näppäimistö on melkeinpä välttämätön vaivattomaan kommunikointiin netissä.
Monster Hunter on melko viihdyttävä peli, mutta sen kauneusvirheet ovat anteeksiantamattomia, muun muassa kuolleet viholliset ovat "tyhjiä" ja niiden lävitse pystyy kävelemään. Kankea ohjaussysteemi vihastuttaa ja vierastuttaa helposti, eikä asiaa auta yksinpelin viimeisten tehtävien vaikeus. Haastavuus nimittäin kasvaa eksponentiaalisesti edettäessä, ja moninpeli onkin suuri edellytys yksinpelin läpäisemiselle. Ilman nettiä ja näppäimistöä Monster Hunter aiheuttaa vain turhaantumista huonolla kokonaisuudellaan, mutta parhaimmillaan se tarjoaa ystävien kesken mukiinmenevää perjantai-illan viihdettä.
Yksi dinosauruspeli lisää ja pelaajat kiittävät - niin varmaan. Jurassic Park toimi jos jonkinlaisena innoittajana hirmuliskoihin pohjautuville peleille. Esimerkkinä Capcomin Resident Evil -tyyppinen Dino Crisis, joka siivitteli alkuperäisen aivokuolleiden sarjan suosiolla ja tyylillä. Nyt käsittelyyn otetaan dinosaurukset epämodernissa ympäristössä ja vähemmän synkällä otteella.
Käytännössä Monster Hunter ei kanna mitään juonta, mutta pohjimmiltaan pelissä seurataan, kuinka oma hahmo pyrkii saamaan tunnustusta ja sitä myötä tulemaan parhaimmaksi hirviönmetsästäjäksi. Toiminta sijoittuu pieneen kylään, jossa kaikki epäilevät metsästäjäntaitojasi ja tie todelliseksi erämieheksi käykin sitten lyhytkasvuisen siansaksaa mutisevan kylänjohtajan kautta. Tältä idylliseltä alueelta löytyy erinäisiä henkilöitä, jotka antavat neuvoja, muun muassa kaksi juoppoa ja metsästäjän virasta vetäytynyt yksilö, sekä muita persoonattomia hahmoja.
Heti alkajaisiksi luodaan editorin avulla oma hahmo. Itse editorista ei löydy kovin paljon kustomointivaihtoehtoja, mutta tarpeeksi hahmon personalisoimiseen myös ääntä myöten. Metsästäjän luonnin jälkeen seikkailu alkaa kylästä, jonne kaikki aktiviteetti offline-puolella sijoittuu. Aluksi suoritetaan sarja helppoja tehtäviä, jotka perehdyttävät pelaajan eri osa-alueisiin pelissä. Erilaisten erätaitojen oppimisen ohessa opitaan käyttämään taitojaan hyväkseen sekä tutkimaan uuden virtuaalimaailman mahdollisuuksia. Kalastamisen, kasvien keräilyn ja louhimisen ohella Monster Hunterin henki pihisee esihistoriallisten hirviöiden lahtauksessa.
Painajainen viidakossa
Omalle hahmolleen löytyy lukuisia aseita, kuten erilaisia miekkoja, seipäitä ja tykkejä, joista voi valita mieluisensa. Hankittuja aseita ja suojia pystyy kehittämään paremmaksi tehtävien varrelta kerätyillä esineillä ja materiaaleilla. Taistelu aseilla tosin on hyvin vaivalloista ja epämukavaa, koska tattien avulla toimiva systeemi on suorastaan kaoottinen. Edes monen pelitunnin jälkeen ohjaukseen ei kunnolla totu, eikä huonosti toteutettu kamerakaan ole paljolti avuksi. Kameraa näet joutuu ohjaamaan itse, mikä tuottaa vihollistaisteluissa ongelmia, kun pitäisi henkiinjäämisen ohella yrittää nähdä menosuuntansa.
Keräilytehtävien ohessa pelin nimen mukaisesti metsästetään hirviöitä. Monster Hunterista löytyy paljon erilaisia muunnelmia ihmisen tuntemista dinosauruksista, tutuimpina velociraptoreita muistuttavia pikkupirulaisia ja suurempia kasvissyöjäliskoja. Osaltaan pelissä tulee myös vastaan eräänlaisia lentoliskon ja T-Rexin yhdistelmiä. Taistelut ovat usein hidastempoisia ja ärsyttäviä. Varsinkin yrittäessään päihittää jotakin isoa petoa ympärillä hääräävät pikkuliskot saattavat pilata koko tehtävän aiheuttamalla tavalla tai toisella pelaajan kuoleman.
Jokainen tehtävä sisältää aikarajan, ja mitä vaikeampiin tehtäviin päästään, sitä lyhyemmässä ajassa tavoitteet tulee suorittaa. Myös muita pieniä vaikeuttavia keinoja on keksitty pelaajan harmiksi. Tehtävien ajan tulee seurata hahmon ja aseen tilaa. Energiamittarin alapuolella on kuntoa ilmaiseva mittari, joka pienenee säännöllisin väliajoin sekä kuluu pelaajan "spurtatessa". Jotta hahmon kunto ei laskisi liikaa, pelissä pitää esimerkiksi kerätä ja syödä lihaa. Myös aseet kuluvat, ja esimerkiksi miekkaa pitää teroittaa, jos se kuluu tylsäksi ja tehottomaksi. Nämä ovat kuitenkin yksikertaisesti ja nopeasti suoritettavia asoita, eivätkä ne aiheuta turhautumista juuri ollenkaan.
Porukalla viimeistellään
Monster Hunterin yksinpeli on lähinnä valmistelua nettisessioita varten. Netissä on tarjolla enemmän kaikkea offline-puoleen nähden ja tehtävien suorittaminen ryhmässä on huomattavasti hauskempaa kuin yksinpelin puuduttava tahkoaminen. Onlinessa saadaan lisää aseita, tavataan uusia vihollisia, käydään ikimuistoisimmat taistelut, nähdään uusia ympäristöjä ja pidetään hauskaa. Monster Hunterin nettipuoli onkin parasta koko pelissä, eikä olekaan kannattavaa sijoittaa rahojaan vain yksinpelin takia. Verkkopelin huono puoli on se, ettei mikkitukea löydy ja että näppäimistö on melkeinpä välttämätön vaivattomaan kommunikointiin netissä.
Monster Hunter on melko viihdyttävä peli, mutta sen kauneusvirheet ovat anteeksiantamattomia, muun muassa kuolleet viholliset ovat "tyhjiä" ja niiden lävitse pystyy kävelemään. Kankea ohjaussysteemi vihastuttaa ja vierastuttaa helposti, eikä asiaa auta yksinpelin viimeisten tehtävien vaikeus. Haastavuus nimittäin kasvaa eksponentiaalisesti edettäessä, ja moninpeli onkin suuri edellytys yksinpelin läpäisemiselle. Ilman nettiä ja näppäimistöä Monster Hunter aiheuttaa vain turhaantumista huonolla kokonaisuudellaan, mutta parhaimmillaan se tarjoaa ystävien kesken mukiinmenevää perjantai-illan viihdettä.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja