MDK2: Armageddon

Mies kumipuvussa ja uudet kumppanit

Lyhyesti sanottuna MDK2 on pilattu. Lähes kaikki hyvä mitä alkuperäisessä MDK:ssa oli, on kadotettu johonkin. Mutta mikä on voinut mennä näin totaalisesti pieleen?

MDK2:n juonta ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti. Ilkeät avaruusvieraat ovat taas palaneet ja sankareidemme on pakko tehdä asialle jotain. Sankareita on yhteensä kolme ja jokainen toimii aivan omalla tavalla. Päähahmo on MDK:sta tuttu Kurt Hectic. Kurtin lisäksi pelattavana ovat Doctor Fluke Hawkins, Kurtin työnantaja sekä Max, Hawkinsin koira. Tämä onkin MDK2:n suurin kompastuskivi, Maxin ohjastaminen ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin Kurtin ja Hawkinsilla ei jaksaisi pelata ollenkaan. Kurtin osuudet ovatkin ainut asia miksi MDK2:sta jaksaa pelata edes sen vähän ajan verran.

Kurt on Hawkinsin "talonmies". Kumipukuinen mies, jonka toinen käsi on korvattu konekiväärillä, joka toimii myös sniper-kiväärinä. Lisäksi Kurtilla on selässään eräänlainen liitovarjo, jolla voi liitää hyvinkin pitkiä matkoja. Kurtin tehtävät ovat yksinkertaisia: juokse paikasta A paikkaan E, ja ammu kaikkea mikä liikkuu. Lopussa odottaa aina jonkin sortin loppuhirviö mihin pitää keksiä oma taktiikka sen voittamiseen. Kiitos kätevän liitovarjon, ne muutamat tasohyppelykohdat hoituvat helposti.

Hawkinsin koira Max, on kuusiraajainen mutanttikoira. Jokaiseen neljään käteen saa erilaisen aseen väliltä magnum ja minigun. Maxilla pelaaminen on ehkäpä jopa vielä enemmän puhdasta räiskintää. Edes loppuvastuksissa aivoja ei tarvitse käyttää, riittää kuin räiskii mahdollisimman monella ja tehokkaalla aseella. Se mikä Maxin osuuksissa ärsyttää on ne muutamat tasohyppelyt. Kurtilla ne onnistuvat vielä helposti liitovarjon ansiosta, mutta Maxin liian herkän ohjauksen ansiosta äkkikuolemia tulee liikaa.

Kaikkein kauhein on kuitenkin Hawkins. Hawkins on professori, jolla pelaaminen ei perustu räiskimiseen, vaan näennäisiin puzzeleihin. Puzzelet tarkoittavat tässä yhteydessä lähinnä tasohyppelyitä tai kahden esineen yhdistämistä toisiinsa. Hawkinssin kontrolleihin on paikat molemmille käsille. Kaikki tavarat mitä löytyvät menevät jommankumman käden "alueelle". Näitä tavaroita yhdistellään sitten niin kauan että Hawkins löytää itselleen jonkun hassun hauskan ylitehottoman aseen, esimerkkinä perusase leivänpaahdin. Tämän jälkeen lähdetään kohti todella mukavia tasohyppelyitä. Kiitos yliherkän ohjauksen, nämä kohdat kestävät enemmän kuin loppukenttä. Sitten kun vihdoin joku vihollinen tulee vastaan, sitä joutuu ampumaan puoli tuntia avuttomalla leivän paahtimella. Ei hyvä.

 

Pelattavaa vain vähän

MDK2 tarjoaa 10 pelattavaa tasoa, edellä mainituilla hahmoilla. Osuudet jaetaan tasaisesti, eli aluksi pelataan, Kurtilla, sitten Max:lla ja viimeiseksi Hawkinsilla. Tätä rataa sitten jatketaan kunnes pelin on läpäissyt. 10 tasoa on todella vähän, vielä kun ajattelee että 3 niistä ovat täysin epäpelattavia. Vaikeustason voi sentään säätää tasolle Easy - Very Hard, joista mediumkaan ei ole liian helppo.

Juonta kuljetetaan eteenpäin pelin enginellä tehtyjen välidemojen mukaan, sekä kenttiä edeltävien sarjakuvalehtien kansilla. Sarjakuvista olisi varmasti saanut irti enemmän, nyt hyvä idea on hukattu kokonaan. Maisemat vaihtelevat avaruusaluksista massiivisen näköisiin muukalaiskaupunkeihin. Vaikka maisemat saattavat näyttää laajoilta eteneminen tapahtuu kuitenkin suoraa reittiä. Lähes poikkeuksetta Hawkinsin osuudet ovat avaruusaluksella, ja Kurtin sekä Maxin jossain muualla.

Pelattavuudeltaan MDK2 on kaksijakoinen. Opeteltavia kontrolleja kuin on kolme, jokaiselle hahmolle. Aluksi kontrollit tuntuvat vaikeilta opetella, etenkin kun vakiona liikkuminen on säädetty nuolinäppäimille. Kontrollit ovat oppimisen jälkeen ihan näppärät, tosin professorin käsien kanssa tulee hieman vaikeuksia tiukoissa paikoissa. Pelattavuuden kannalta kaikista heikointa on kuitenkin ne kirotut tallennus pisteet. Vaikka niitä onkin suhteellisen monta jokaisessa kentässä, aina tiukan näköisen kohdan tulleen olisi kiva tallentaa. Tämä koskee etenkin Hawkinsin kenttiä.

 

Miten on audio/visuaalisuus?

Graafisesti alkuperäinen MDK oli aikoinaan varsin vakuuttava. Jatko-osa on nyttemmin vain ihan mukava. Parhaiten peliä kuvaisi ehkä sanalla "selkeä". Tekstuurit ovat siedettäviä, sahalaitoja ei ole, mutta muutoin grafiikka on varsin tylsää. Kuten MDK:ssa, myös jatko-osassa on säilytetty tietty tyyli. Muukalaisulottuvuus näyttää varsin vakuuttavalta, vaikkakin grafiikka ei ole erityisen hienoa. Eniten grafiikassa häiritsee kuitenkin nykiminen. Varsinkin avarissa ulkomaisemissa framerate laskee luvattoman alas. Pelattavuuteen se ei varsinaisesti vaikuta, näyttää vain kamalalta.

Äänimaailma on puolestaan hoidettu varsin hyvin. Tehtävien välissä kuultava ääninäyttely on erinomaista. Taustamusiikit sopivat peliin erinomaisesti, eikä ääniefektitkään huonoja ole. Äänet ovatkin lähes ainut asia mikä MDK2:ssa on onnistunutta.

MDK2: Armageddon on varmasti pettymys kaikille ketkä pitivät alkuperäisestä pelistä. Hieno ja massasta erottuvat MDK on muuttunut ei niin hienoksi ja varsin tavanomaiseksi. Miksi Shiny ei voiniut tehdä jatko-osaa ja samalla olisi voinut jättää Maxin ja Hawkinssin pois? 3 hyvää ja 3 keskinkertaista kenttää on varsin vähän.