Magic: The Gathering on
suosittu korttipeli, jossa kaksi pelaajaa yrittävät voittaa toisensa
käyttämällä omaan korttipakkaansa valittuja kortteja, jotka ajavat
erilaisten taikojen tehtävää. Peliä on ennenkin yritetty kääntää
tietokoneille ja konsoleille, mutta yleensä huonolla menestyksellä.
Idea, joka toimii yhdessä muodossa, ei aina valitettavasti toimi
toisessa. Yrittäjiä silti on, ja tällä kertaa hidastempoisen
korttipelin konvertointia nopeatempoiseksi konsolipeliksi yrittää
Secret Level, julkaisijanaan Atari. Magic: The Gathering – Battlegrounds onkin harvinaisen onnistunut konversio, mutta ei silti täydellinen sellainen.
Ne, jotka ovat kyseistä korttipeliä joskus pelanneet, ymmärtävät nopeasti Battlegroundsin pääperiaatteet, mutta joitakin olennaisia eroavaisuuksia silti löytyy. Selkeimpänä se, että siinä missä M:TG –korttipeli on vuoropohjainen, käydään Battlegroundissa taistelut reaaliajassa. Vanhat parrat, allekirjoittanut mukaan lukien, toivoisivat toki myös vuoropohjaisia pelejä konsoleille, mutta tämä muunnos on erittäin ymmärrettävä ja tarpeellinen. Nyt ottelut eivät kestä edes puolta tuntia, vaan ne ovat ohi yleensä jo parissa minuutissa.
Toinen olennainen ero on se, että tässä versiossa ei käytetä minkäänlaista virtuaalista korttipakkaa, josta taikoja otetaan umpimähkäisesti esiin, vaan kaikki taisteluun valitut taiat ovat käytössä koko taistelun ajan "taikakirjassa". Joitain rajoituksiakin on laitettu peliin, esimerkiksi se, että taikoja voi valita kirjaan korkeintaan kymmenen ja enintään kahdesta eri elementistä. Lisäksi Battlegrounds ei käytä taikapisteitä, vaan areenalle (tämäkin erona korttipeliin) ilmestyy manapalloja ja –sirpaleita, joita keräämällä saadaan manaa, jota käytetään erilaisten olentojen loihtimiseen ja muiden taikojen tekemiseen.
Muuten peli noudattaa esikuvansa periaatteita. Korttipakkaan, eli taikakirjaan, valitaan taiat käyttäen yhtä tai kahta elementtiä, eri väriä. Värit ovat musta, sininen, vihreä, punainen ja valkoinen. Esimerkiksi punaisesta löytyvät vastapuolen maagiin tai olentoihin kohdistuvat suorat hyökkäysloitsut, kun taas valkoisesta löytyy enemmän puolustusta parantavia ja osumapisteitä palauttavia taikoja. Vihreä on hyvä aloittelevan pelaajan väri, sillä sen avulla on helppo generoida nopeasti manaa ja luoda olentoja hyökkäämään vihollisen kimppuun.
Onko ässä hihassa?
Kun "pakka" on valmis, on aika astua areenalle käymään eeppisen maagista taistoa. Omaa maagia liikutetaan vasemmalla tatilla. Muuta liikerepertuaaria ei hahmosta löydy, paitsi vasemmalla liipaisimella taiottava manaa kuluttava suojakilpi, sekä lyönti, joka tapahtuu oikealla liipaisimella. Itse taikominen tapahtuu A, X ja B nappuloilla. Taiat ovat kunkin napin alla niin, että A:sta löytyvät kaikki loihdittavat olennot. B:n alta löytyvät kaikki pysyvät taiat, jotka säilyvät pelissä taistelun loppuun asti tai kunnes toinen taikoo jonkinlaisen peruutustaian sille. Esimerkki pysyvästä taiasta on Gratuitous Violence, joka tuplaa omien olentojen tuottamat vahingot. X:stä löytyvät kaikki loput sekalaiset, kuten suorat hyökkäystaiat (esim. punaisesta väristä löytyvä vihollispelaajan tai tämän olentoihin ammuttava liekkiohjus) tai olentoja kehittävät taiat (esim. vihreästä löytyvä Giant Growth, joka kasvattaa oman olennon kokoa antaen tälle lisää hyökkäysvoimaa ja kestopisteitä)
Reaaliaikaisuudesta huolimatta pelissä on varsin selkeät, jopa etäisesti shakkia muistuttavat, säännöt. Esimerkiksi useimmat olennot taistelevat aina eteen tullutta vihollisen olentoa vastaan, jonka jälkeen ne syntyvät uudestaan siinä pisteessä, jossa maagi alunperin olentonsa loihti. Mikäli yhtään olentoa ei oman otuksen ja vihollismaagin välissä ole, jatkaa olento suoraan maagin kimppuun aiheuttaen tälle vahinkoa. Tämä onkin pelin varsinainen päämäärä, sillä kummallakin maagilla on 20 osumapistettä. Kun ne tippuvan nollaan, häviää pelin.
Kaikki tämä voi tuntua aloittelijasta monimutkaiselta varsinkin silloin, jos ei ole koskaan tutustunut alkuperäiseen korttipeliin. M:TG – Battlegroundilla onkin keinonsa pakottaa aloittelija opettelemaan perusteet ennen kuin tämä pyrähtää Liveen haastamaan kokeneempia pelaajia, sillä aivan alussa ei ole käytettävissä juuri yhtään taikaa. Saadakseen kaikki taiat käyttöönsä on ensin pelattava pelin Quest-moodi läpi. Siinä on oma tarinansa, mutta sillä ei ole juuri merkitystä, koska moodin ainoa tarkoitus on pelata kenttä kentältä tietokoneen ohjaamia maageja vastaan. Kentän läpäistyään avautuu pelaajalle jälleen uusi taika, jonka tämä voi lisätä omaan pakkaansa. Sen lisäksi että peli täten opettaa mekaniikkansa perusteet, oppii pelaaja automaattisesti myös jokaisen ansaitsemansa taian oikean käyttötarkoituksen.
Pokeri, vaiko Musta Pekka?
Muuten ei Battlegroundista erilaisia pelimuotoja löydy, sillä koko peli perustuu kahden maagin kaksintaisteluun. Pelaaja voi Questin lisäksi pelata normaaleita kaksintaisteluita tekoälyä vastaan, joka ei yleensä juuri kovinkaan suurta vastusta anna, mutta vaikeutuu pikkuhiljaa mitä pidemmälle pelissä pelaa. Tällä tavoin voi avata myös uusia hahmoja, tosin näillä ei ole mitään muuta eroa toisiinsa kuin ulkonäkö. Kaikkein hauskinta onkin pelata ihmisvastusta vastaan, jonka voi tehdä joko samalta laitteelta tai sitten Liven välityksellä. Kuten useimpien mättöpelien kohdalla, voidaan nytkin sanoa, että kaveri joko saman katon alla tai sitten verkon kautta hankittuna on minimivaatimus sille, että saa tästä pelistä tarpeeksi iloa irti.
Pelattavuus, tai tarkemmin sanottuna käyttöliittymä, on Battlegroundsin pahin kompastuskivi. Taikojen valinta A:sta, B:stä, tai X:stä toimii teoriassa hyvin, mutta ongelmia tulee silloin, kun napin alle on määrittänyt enemmän kuin kolme taikaa. Esimerkiksi olentoa taikoessa napista A ilmestyy ruutu, josta valitaan haluttu olento painamalla jälleen joko A:ta, B:tä, tai X:ää riippuen siitä, miten pelaaja on pakkansa koonnut. Mikäli valinnan varaa on enemmän kuin kolme, täytyy vaihtaa seuraavalle sivulle oikeaa tattia käyttämällä. Tämä aiheuttaa sen, että oikean taian löytäminen kesken kiivaimman taiston voi olla todella vaikeaa. Valitettavan usein tuleekin taiottua aivan väärä taika väärään aikaan.
Graafisesti peli on keskitasoa. Areenat, jotka muistuttavat etäisesti lentopallokenttää ilman verkkoa, ovat monipuolisia ja hienosti toteutettuja ympäristöineen. Myös useimmat taikaefektit ovat upeita ja taistelun kiivastuessa kenttä on yhtä värien ilotulistusta. Hahmot ja olennot näyttävät varsin hyviltä pääpiirteittäin, mutta niiden animaatio on jäänyt valitettavan puolitiehen. Niiden kävely ei ole luonnollisen näköisiä, sekä taisteluanimaatio on yksinkertaisesti vain yhden taisteluanimaation toistoa. Tämä on todella sääli, sillä olentojen keskinäisten taisteluiden seuraaminen on varsin olennainen osa peliä ja siksi siitä olisi toivonut näyttävämmän näköistä.
Äänitoteutus on toimivaa, eikä siitä juuri muuta voi sanoa. Eri maagien ääninäyttely kuulostaa hyvältä ja persoonalliselta, vaikka se rajoittuukin lähinnä eri taikojen nimien ääneen lausumiseen taistelun aikana. Tällä toisaalta onkin taktinen merkitys, jotta toinen pelaaja osaa odottaa mitä tuleman pitää ilman vastustajan jatkuvaa tarkkailua, jolloin voi keskittyä esimerkiksi manasirpaleiden keräämiseen omalta puoleltaan. Musiikkiakin löytyy, mutta se jää fantasiateemaisena ambienttina taka-alalle, eikä siihen juuri kiinnitä huomiota. Efektit, esimerkiksi taioista kuuluvat äänet, ajavat hyvin asiansa.
Melkein värisuora
Magic: The Gathering – Battlegrounds on mitä ilmeisimmin tähän mennessä onnistunein M:TG-korttipelin videopelikäännös . Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi täydellinen sellainen. Pelattavuutta haittaa epäkäytännöllinen käyttöliittymä ja Battlegrounds olisi mielestäni kaivannut tylsähkön strategiaosastonsa tueksi vielä hienompaa ulkoista näyttävyyttä. Siksi se tuskin tulee vetämään puoleensa asialle vihkiytymättömiä konsolipelaajia. Toisaalta, jos Magic: The Gathering on korttipelinä tuttu ja siitä pitää, on videopeliä helppo suositella, sillä alkuperäisen ydin ja henki löytyy käännöksestä kaikista muutoksista huolimatta. Kaikkein tärkein Battlegroundsin pisteitä korottava asia on kuitenkin se, että se tuo rohkeasti jotain aivan erilaista Liven varsin yksitoikkoiseen tarjontaan. Se jää harmillisesti valtavirran pelien jalkoihin, mutta on onnistunut haalimaan osakseen pienen, mutta uskollisen pelaajakuntansa. Ja se on tänä päivänä mitä sydäntä lämmittävin asia se.
Ne, jotka ovat kyseistä korttipeliä joskus pelanneet, ymmärtävät nopeasti Battlegroundsin pääperiaatteet, mutta joitakin olennaisia eroavaisuuksia silti löytyy. Selkeimpänä se, että siinä missä M:TG –korttipeli on vuoropohjainen, käydään Battlegroundissa taistelut reaaliajassa. Vanhat parrat, allekirjoittanut mukaan lukien, toivoisivat toki myös vuoropohjaisia pelejä konsoleille, mutta tämä muunnos on erittäin ymmärrettävä ja tarpeellinen. Nyt ottelut eivät kestä edes puolta tuntia, vaan ne ovat ohi yleensä jo parissa minuutissa.
Toinen olennainen ero on se, että tässä versiossa ei käytetä minkäänlaista virtuaalista korttipakkaa, josta taikoja otetaan umpimähkäisesti esiin, vaan kaikki taisteluun valitut taiat ovat käytössä koko taistelun ajan "taikakirjassa". Joitain rajoituksiakin on laitettu peliin, esimerkiksi se, että taikoja voi valita kirjaan korkeintaan kymmenen ja enintään kahdesta eri elementistä. Lisäksi Battlegrounds ei käytä taikapisteitä, vaan areenalle (tämäkin erona korttipeliin) ilmestyy manapalloja ja –sirpaleita, joita keräämällä saadaan manaa, jota käytetään erilaisten olentojen loihtimiseen ja muiden taikojen tekemiseen.
Muuten peli noudattaa esikuvansa periaatteita. Korttipakkaan, eli taikakirjaan, valitaan taiat käyttäen yhtä tai kahta elementtiä, eri väriä. Värit ovat musta, sininen, vihreä, punainen ja valkoinen. Esimerkiksi punaisesta löytyvät vastapuolen maagiin tai olentoihin kohdistuvat suorat hyökkäysloitsut, kun taas valkoisesta löytyy enemmän puolustusta parantavia ja osumapisteitä palauttavia taikoja. Vihreä on hyvä aloittelevan pelaajan väri, sillä sen avulla on helppo generoida nopeasti manaa ja luoda olentoja hyökkäämään vihollisen kimppuun.
Onko ässä hihassa?
Kun "pakka" on valmis, on aika astua areenalle käymään eeppisen maagista taistoa. Omaa maagia liikutetaan vasemmalla tatilla. Muuta liikerepertuaaria ei hahmosta löydy, paitsi vasemmalla liipaisimella taiottava manaa kuluttava suojakilpi, sekä lyönti, joka tapahtuu oikealla liipaisimella. Itse taikominen tapahtuu A, X ja B nappuloilla. Taiat ovat kunkin napin alla niin, että A:sta löytyvät kaikki loihdittavat olennot. B:n alta löytyvät kaikki pysyvät taiat, jotka säilyvät pelissä taistelun loppuun asti tai kunnes toinen taikoo jonkinlaisen peruutustaian sille. Esimerkki pysyvästä taiasta on Gratuitous Violence, joka tuplaa omien olentojen tuottamat vahingot. X:stä löytyvät kaikki loput sekalaiset, kuten suorat hyökkäystaiat (esim. punaisesta väristä löytyvä vihollispelaajan tai tämän olentoihin ammuttava liekkiohjus) tai olentoja kehittävät taiat (esim. vihreästä löytyvä Giant Growth, joka kasvattaa oman olennon kokoa antaen tälle lisää hyökkäysvoimaa ja kestopisteitä)
Reaaliaikaisuudesta huolimatta pelissä on varsin selkeät, jopa etäisesti shakkia muistuttavat, säännöt. Esimerkiksi useimmat olennot taistelevat aina eteen tullutta vihollisen olentoa vastaan, jonka jälkeen ne syntyvät uudestaan siinä pisteessä, jossa maagi alunperin olentonsa loihti. Mikäli yhtään olentoa ei oman otuksen ja vihollismaagin välissä ole, jatkaa olento suoraan maagin kimppuun aiheuttaen tälle vahinkoa. Tämä onkin pelin varsinainen päämäärä, sillä kummallakin maagilla on 20 osumapistettä. Kun ne tippuvan nollaan, häviää pelin.
Kaikki tämä voi tuntua aloittelijasta monimutkaiselta varsinkin silloin, jos ei ole koskaan tutustunut alkuperäiseen korttipeliin. M:TG – Battlegroundilla onkin keinonsa pakottaa aloittelija opettelemaan perusteet ennen kuin tämä pyrähtää Liveen haastamaan kokeneempia pelaajia, sillä aivan alussa ei ole käytettävissä juuri yhtään taikaa. Saadakseen kaikki taiat käyttöönsä on ensin pelattava pelin Quest-moodi läpi. Siinä on oma tarinansa, mutta sillä ei ole juuri merkitystä, koska moodin ainoa tarkoitus on pelata kenttä kentältä tietokoneen ohjaamia maageja vastaan. Kentän läpäistyään avautuu pelaajalle jälleen uusi taika, jonka tämä voi lisätä omaan pakkaansa. Sen lisäksi että peli täten opettaa mekaniikkansa perusteet, oppii pelaaja automaattisesti myös jokaisen ansaitsemansa taian oikean käyttötarkoituksen.
Pokeri, vaiko Musta Pekka?
Muuten ei Battlegroundista erilaisia pelimuotoja löydy, sillä koko peli perustuu kahden maagin kaksintaisteluun. Pelaaja voi Questin lisäksi pelata normaaleita kaksintaisteluita tekoälyä vastaan, joka ei yleensä juuri kovinkaan suurta vastusta anna, mutta vaikeutuu pikkuhiljaa mitä pidemmälle pelissä pelaa. Tällä tavoin voi avata myös uusia hahmoja, tosin näillä ei ole mitään muuta eroa toisiinsa kuin ulkonäkö. Kaikkein hauskinta onkin pelata ihmisvastusta vastaan, jonka voi tehdä joko samalta laitteelta tai sitten Liven välityksellä. Kuten useimpien mättöpelien kohdalla, voidaan nytkin sanoa, että kaveri joko saman katon alla tai sitten verkon kautta hankittuna on minimivaatimus sille, että saa tästä pelistä tarpeeksi iloa irti.
Pelattavuus, tai tarkemmin sanottuna käyttöliittymä, on Battlegroundsin pahin kompastuskivi. Taikojen valinta A:sta, B:stä, tai X:stä toimii teoriassa hyvin, mutta ongelmia tulee silloin, kun napin alle on määrittänyt enemmän kuin kolme taikaa. Esimerkiksi olentoa taikoessa napista A ilmestyy ruutu, josta valitaan haluttu olento painamalla jälleen joko A:ta, B:tä, tai X:ää riippuen siitä, miten pelaaja on pakkansa koonnut. Mikäli valinnan varaa on enemmän kuin kolme, täytyy vaihtaa seuraavalle sivulle oikeaa tattia käyttämällä. Tämä aiheuttaa sen, että oikean taian löytäminen kesken kiivaimman taiston voi olla todella vaikeaa. Valitettavan usein tuleekin taiottua aivan väärä taika väärään aikaan.
Graafisesti peli on keskitasoa. Areenat, jotka muistuttavat etäisesti lentopallokenttää ilman verkkoa, ovat monipuolisia ja hienosti toteutettuja ympäristöineen. Myös useimmat taikaefektit ovat upeita ja taistelun kiivastuessa kenttä on yhtä värien ilotulistusta. Hahmot ja olennot näyttävät varsin hyviltä pääpiirteittäin, mutta niiden animaatio on jäänyt valitettavan puolitiehen. Niiden kävely ei ole luonnollisen näköisiä, sekä taisteluanimaatio on yksinkertaisesti vain yhden taisteluanimaation toistoa. Tämä on todella sääli, sillä olentojen keskinäisten taisteluiden seuraaminen on varsin olennainen osa peliä ja siksi siitä olisi toivonut näyttävämmän näköistä.
Äänitoteutus on toimivaa, eikä siitä juuri muuta voi sanoa. Eri maagien ääninäyttely kuulostaa hyvältä ja persoonalliselta, vaikka se rajoittuukin lähinnä eri taikojen nimien ääneen lausumiseen taistelun aikana. Tällä toisaalta onkin taktinen merkitys, jotta toinen pelaaja osaa odottaa mitä tuleman pitää ilman vastustajan jatkuvaa tarkkailua, jolloin voi keskittyä esimerkiksi manasirpaleiden keräämiseen omalta puoleltaan. Musiikkiakin löytyy, mutta se jää fantasiateemaisena ambienttina taka-alalle, eikä siihen juuri kiinnitä huomiota. Efektit, esimerkiksi taioista kuuluvat äänet, ajavat hyvin asiansa.
Melkein värisuora
Magic: The Gathering – Battlegrounds on mitä ilmeisimmin tähän mennessä onnistunein M:TG-korttipelin videopelikäännös . Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi täydellinen sellainen. Pelattavuutta haittaa epäkäytännöllinen käyttöliittymä ja Battlegrounds olisi mielestäni kaivannut tylsähkön strategiaosastonsa tueksi vielä hienompaa ulkoista näyttävyyttä. Siksi se tuskin tulee vetämään puoleensa asialle vihkiytymättömiä konsolipelaajia. Toisaalta, jos Magic: The Gathering on korttipelinä tuttu ja siitä pitää, on videopeliä helppo suositella, sillä alkuperäisen ydin ja henki löytyy käännöksestä kaikista muutoksista huolimatta. Kaikkein tärkein Battlegroundsin pisteitä korottava asia on kuitenkin se, että se tuo rohkeasti jotain aivan erilaista Liven varsin yksitoikkoiseen tarjontaan. Se jää harmillisesti valtavirran pelien jalkoihin, mutta on onnistunut haalimaan osakseen pienen, mutta uskollisen pelaajakuntansa. Ja se on tänä päivänä mitä sydäntä lämmittävin asia se.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja