Valmistaudu sotaan
Killzone sijoittuu lähitulevaisuuteen. Ihmisen asuttaessa muita planeettoja eräs sotilaallinen ryhmittymä perusti oman yhteiskuntansa Helghan-planeetalle. Uusi asuinalue ei kuitenkaan sopinut ihmisille lainkaan, ja ajansaatossa asukit kokivat traagisen muodonmuutoksen. Planeetan väki pystyi jatkamaan elämäänsä, mutta syrjäytymisensä vuoksi he kantavat syvää kaunaa ihmiskunnalle. Sorrettu kansa, helgastit, vahvistuvat päivä päivältä ja valmistautuvat suureen sotaan ihmiskuntaa vastaan. Pelaaja astuu kuvaan järjestäytyneiden helgastien hyökätessä Vekta-planeetalle.
Sinällään huvittavaa, että peli voisi yhtä hyvin sijoittua toisen maailmansodan aikaan. Helgast-ryhmittymä tuo mieleen Hitlerin natsit joukkokokouksineen ja punavalko-pohjaisine käsinauhoineen. ISA-joukot puolestaan edustavat tulevaisuuden yhtenäistyneiden kansojen armeijaa - liittoutuneita.
Neljän kopla
Pelissä liikutaan pääosin neljänhengen ryhmässä, jonka muodostavat karskit ystävykset Templar, Luger, Rico ja Hakha. Joissain kentissä mukana taistelee myös muita ISA-liittoutuman sotilaita. Ryhmän jäsenet avautuvat pelattaviksi juonen etenemisen mukaan. Hahmot ovat perustoimintapelityyppejä - jokainen hallitsee aselajinsa ja toimintatapansa. Templar on perinteinen sotamies, aseistuksenaan rynnäkkökivääri, pistooli ja kranaatteja. Mies luottaa taktikointiin ja kanssataistelijoidensa tukeen. Rico taas on raskaammanpuoleinen suoran toiminnan kaveri. Hän käyttää pelin järeimpia aseita ja ei paljoa panoksia säästele. Kolmatta ryhmänjäsentä, naissoturi Lugeria, voisi puolestaan pitää näiden kahden vastakohtana. Hän hyödyntää pelin äänenvaimennettuja aseita tappaessaan salaa. Viimeisempänä tulokkaana eliittikerhoon liittyy Hakha-niminen vakooja. Hakhaa etsitään pelin alussa, ja lopulta hänen löytyessä paljastuu eräs mielenkiintoinen seikka. Ryhmä, joka ei tositilanteessa välttämättä toimisi yhdessä, etenee kaukana vihollislinjojen takana. Eri hahmoilla pelaaminen tarjoaa kenttiin vaihtoehtoisia kulkureittejä. Pienikokoiselle Lugerille löytyy kentistä eniten reittejä, muun muassa ahtaita ilmastointikanavia. Valitettavasti tekoälyn ohjatessa näitä ei hyödynnetä.
Jäsenet kulkevat jatkuvasti yhdessä, mutta ryhmää ei voi komentaa. Hahmot seuraavat pelaajaa uskollisesti ja osallistuvat kahakoihin panoksellaan. He myös ilmoittavat vaarasta ja ohjaavat eksyneen pelaajan oikealle tielle. Joskus tiimitoverit tukkivat tien tai jättävät pelaajan yksin kohtaamaan tusinoittain vihollisia.
Helvetilliset helgastit
Helgastien sinällään mielenkiintoinen tausta ei tee heistä sen erikoisempia vastustajia kuin muissakaan räiskintäpeleissä. Vihollinen tuntuu aluksi vahvalta ja armottomalta, mutta kuvitelma murenee pelottoman ryhmän voitonmarssin edetessä.
Vihollisten asupanssarimateriaalin kestävyys tuntuu kummalliselta ratkaisulta. Perusaseilla yksittäiseen Helgast-taistelijaan menee helposti puolisen lippaallista panoksia. Viholliset taistelevat älykkäästi suojaa hyödyntäen, kuten sotatilanteessa kuuluukin. Luoteja ei säästellä, ja molemmin puolin sotilaat huutelevat karaisevia taisteluhuutoja. Erilaisia Helgast-yksiköitä pelissä tulee vastaan kymmenisen kappaletta. Nämä eroavat aseistuksensa ja suojavarusteidensa osalta. Useimmiten Helgast-ryhmän muodostaa joukko perussotilaita ja vahvempi johtajayksilö. Ajoittain helgasteja saattaa tukea kaukainen tarkk'ampuja, kiinteä konekivääri- tai tykkipesäke. Lisäksi vastapuolen arsenaalista löytyy lukuisia tankkeja ja hävittäjiä, joita tosin pelaaja ei pääse ohjaamaan. Ajoneuvot hyvin toteutettuina monipuolistavat pelikokemusta. Toivottavasti Killzonen lähes varma jatko-osa korjaa puutteen.
TappoalueellaKillzone sisältää yhdentoista tehtävän yksinpelikampanjan. Tehtävät koostuvat kolmesta tai useammasta erillisestä toimintavaiheesta. Tapahtumaympäristöt vaihtelevat seikkailun aikana kiitettävästi. Välillä liikutaan ei-kenenkään-aluetta muistuttavilla sotatantereilla, rauniokaupungeissa ja Helgast-tukikohdissa. Eksyypä ryhmä aikeineen myös muun muassa kosteisiin suomaisemiin ja viidakkojen kautta lumivuorellekin. Vaikka ympäristöt ovat näyttäviä ja ulkotiloissa laajoja, pelaaminen muistuttaa putkijuoksua. Vaihtoehtoiset reitit korjaavat tilannetta hieman, mutta etenkin sisätilat rajoittuvat tiukasti vain etenemissuuntaan. Onneksi ulkoilmakentät ovat paljon monipuolisempia kulkureittiensä osalta. Killzonen vangitsevan tunnelman vuoksi putkimaisuus ei häiritse pelatessa. Itse pelaaminen on yksinkertaista - kohdatut ongelmat ratkaistaan lyijyllä. Taistelutilanteet tapahtuvat pitkälti käsikirjoituksen mukaan, mutta toiminta on hyvin hektistä ja jännittävää. Killzone nappaa alkumetreiltään vahvasti mukaansa ja kiinnostus säilyy hamaan loppuun asti. Tehtävien välissä juonta siivitetään erittäin tyylikkäillä CGI-videopätkillä.
Killzonen ohjaustuntuma jakaa mielipiteet. Kokeneelle konsoliräiskintäpelien kuluttajalle pelaaminen ei tuota vaikeuksia. Mikäli oletusnäppäimet eivät miellytä, pelistä löytyy paljon muokkausmahdollisuuksia. Realismia ohjaukseen tuovat yksityiskohdat, kuten hahmon päänliikkeet ja ruudun sumentuminen juostessa. Monista lajityypin peleistä poiketen, Killzonesta puuttuu hyppymahdollisuus. Esteet voi ohittaa vain, kun ruudulla näkyy toimintaikoni. Ratkaisu aiheuttaa usein ongelmia etenemisessä, sillä hahmot eivät osaa ylittää pieniäkään tasoeroja.
Killzonen aseiden hallinta eroaa edukseen perinteisten konsoliräiskintäpelien massasta. Ampuminen vaatii keskittymistä, sillä "sinnepäin" sohaisemisella ei saa aikaan kuin panoksien kulumista. Tuliluikut potkivat aidontuntuisesti, ja luotien osumahajonta on sen mukaista. Aseita löytyy aina muutamasta pistoolista rynnäkkökivääreihin ja sinkoihin. Useimmat tussarit sisältävät erikoistulitusmoodin, kuten esimerkiksi rynkkyihin yhdistetyn haulikon tai kranaatinheittimen. Lisäksi jokaista asetta voi käyttää lyömiseen. Yksityiskohtaiset lyöntianimaatiot ovat todella näyttäviä.
Niitetään yhdessä
Moninpelaamisen puolesta Killzone vastaa kattavasti. Peli tarjoaa riehakasta jaetun ruudun mättöä ja monipuoliset verkkopeliominaisuudet. Kaksinpelissä pelataan yksittäisiä taisteluita joko pelkästään kaverin tai maksimissaan neljäntoista tietokonevastustajan kanssa. Vastakkain painiskelevat yksinpelin tapaan ISA- ja Helgast-ryhmittymät. Taistelumuotoja löytyy kuusi erilaista: perusmättöä yksin ja tiimeissä sekä pari hieman erikoisempaa moodia. Supply Dropissa kerätään ryhmässä pelialueelle siroteltuja paketteja ja viedään ne omaan tukikohtaan. Valloitusmoodissa puolestaan ryhmät kytkevät tutkapisteitä päälle. Kentät ovat yksinpelin tapahtumapaikkojen muokattuja versioita
Näkymä kaksinpelissä on ajoittain liian pieni. Kuvan heiluminen hahmon päänliikkeiden mukaan korostuu liikaa ja tekee jo valmiiksi hektisistä taistelutilanteista epäselviä. Lisäksi aseet peittävät peliruudulta liian suuren alueen. Kaksinpeliä vaivaa myös ruudunpäivityksen epätasaisuus. Muutoin jaetun ruudun tila toimii hyvänä lisänäniille, jotka eivät pääse verkkoon, tosin vielä yhteistyökampanjan olisi saanut mahduttaa mukaan.
Pääpaino Killzonen moninpelaamisella on verkkopelissä. Verkossa voi pelata maksimissaan 16 pelaajan mättömatseja. Taistelumuodot ovat samat kuin kaksinpelissä. Kommunikaatio hoidetaan perinteisesti näppäimistön ja kuulokemikrofonin avulla. Verkkopeli on ehdottomasti Killzonen suola. Pelistä tulee suurella todennäköisyydellä PlayStation 2:n seuraava online-lippulaiva. Ainoastaan klaani-tuen puuttuminen ihmetyttää. Nettikoodi toimii todella hyvin. Verkkoviivettä esiintyy suurillakin pelaajamäärillä vähänlaisesti. Pieniä bugeja moninpeliin on kuitenkin eksynyt. Välillä puhekeskusteluun tulee pitkiä toimimattomuustaukoja ja hahmon takaapäin ammuttuja laukauksia ei aina kuule. Ruudunpäivitys pysyy tasaisena kautta linjan, joskin ulkotiloissa esiintyy lievää tahmaamista.
Vakuuttava audiovisuaalinen toteutus
Ensihuomio Killzonessa kiinnittyy koreaan grafiikkaan. Peli käyttää Guerillan pitkään kehittämää pelimoottoria. PlayStation 2:sta otetaan tehoja ennennäkemättömän paljon irti. Ruudulle luodaan varsin aidontuntuiset ja yksityiskohtaiset ympäristöt sekä hahmot. Myös kenttien arkkitehtuuri on hienoa jälkeä, ja taistelun tuloksena ympäristöt vaurioituvat komeasti. Näyttävä ulkoasu ei kuitenkaan tule yksin. Pelikokemusta häiritsevät ruudunpäivityksen hidastelun ohella välkkyvät ja myöhässä päivittyvät tekstuurit. Lisäksi silloin tällöin hahmojen raajat näkyvät seinien läpi ja tekstuurit bugittavat. Kuten luodinrei'ät eivät ole seinässä, vaan sivusta katsottuna ilmassa. Piirtoetäisyyden näkyvyys vaihtelee. Välillä ulkoilmoissakin maastot vihollisineen piirtyvät kauas, mutta taas joitakin alueita vaivaa ikävä sumuisuus. Tällöin ilmenee ajoittain turhauttavia tilanteita vihollisten ampuessa pelaajaa näköetäisyyden ulottumattomista. Muutoin pelin ulkoilme ajaa asiansa vakuuttavasti.
Guerillan äänipuolen vastaavat ansaitsevat suitsutusta työstään. Killzone kuulostaa täydessä toiminnassa mahtavalta. Aseiden pauke, osumaäänet, räjähdykset ja sotahuudot luovat tehokkaasti vertaistaan hakevan karskin taistelutunnelman. Vaikuttavaa kuuntelukokemusta ehostaa paketin tuki Dolby Surround -moniäänitilalle. Ääninäyttelyn hoitavat kokeneet ammattilaiset. Hahmoilta löytyy särmää, ja dialogi sisältää rosoista huumoria. Erityisesti Rico-Hakha-akseli tarjoaa juonen puitteissa mainiota herjanheittoa. Toiminnan lomassa ja valikoissa kuullaan tunnelmallista ja mahtipontista sinfoniaorkesterimusiikkia.
Hehkutus Killzonen ympärillä on ollut valtaisaa. Killzone kuitenkin ampuu kovilla ja lunastaa oikeutetusti paikkansa konsoliräiskintöjen kärkikaartissa. Vertaaminen Haloon ei liene tarpeellista, sillä mediat ovat itse asettaneet Killzonelle niinkin korkeat tavoitteet. Peliä voi varauksetta suositella kaikille toimintaviihteen ystäville, niin viihdyttävää seikkailua hakeville kuin verkossa pelaavillekin. Vielä reilu vuosi sitten lähes tuntematon hollantilainen Guerilla-kehitystiimi osoittaa lujan osaamisensa. Porukan rankan työn tuloksena syntyi yksi vuoden 2004 merkittävimmistä konsolipelijulkaisuista.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja