AUF on jalostettu lähes suoraan pelin PS2-versiosta, joten sen graafiselta ulkoasulta ei voidakaan odottaa mitään järin uutta ja mullistavaa. Ympäristöt ovat hahmoja myöten melko yksinkertaisia ja kulmikkaita. Myöskään sahalaidat eivät ole vieras näky AUF:a pelatessa.
Mutta vaikka grafiikka näyttää vanhalta, se myös toimii todella nopeasti. Peli ei hidastunut kertaakaan käsittelyssäni, vaikka ruudulla oli useita vihollisia ja ilmassa lenteli runsaasti ammuksia ja sirpaleita. Pelin sirpaleet on tehty yksinkertaisilla mutta hienoilla partikkeliefekteillä, jotka saavat niinkin arkisen asian, kuin puulaatikon ampumisen kappaleiksi näyttämään upealta. Lisäksi seiniin päätyvät laukaukset rei'ittävät niitä, ja saavat seinät valumaan sementtipölyä, tai metalliseinien tapauksessa iskemään kipinöitä.
Pelihahmojen kasvoanimaatioihin on kiinnitetty huomiota, ja se myös näkyy. Hahmot ilmehtivät aidonnäköisesti, ja niiden huulet liikkuvat taustalta kuuluvan puheen tahtiin. Uusin elokuva-Bond - Pierce Brosnan - ei kuitenkaan ole lainannut kasvojaan Agent Under Firen Bondille, joten pelaajien on tyydyttävä katselemaan korvikebondin kasvoja välivideoiden aikana.
Licence To Kill
Agent Under Firen kontrollit ovat aluksi hankalasti sisäistettävissä, mutta pelaajan totuttua niihin agentin liikutus käy helpommin kuin kalojen ampuminen tynnyriin. Analogitateista liikutellaan Bondia, ja ohjataan katsomista. Olkapäänapit hoitavat ampumisen ja vapaan tähtäämisen. Ristiohjaimesta valitaan aseet ja erikoiset Q- laitteet, mutta jostain syystä aseen tai Q-laitteen valinta on kankeaa ja voi koitua kohtalokkaaksi. Turvallisin tapa onkin juosta nurkan taakse suojaan vaihtamaan asetta. Ikävänä lisänä jostain oudosta syystä Q-laitetta valittaessa sama laite saattaa ilmestyä uudelleen Bondin käteen, vaikka Q-laitelistaa kelaisi koko ajan samaan suuntaan. Tämäkin voi johtaa odottamattomiin kuolemantapauksiin, ellei sitä huomioi.
Pelattavaa AUF tarjoaa 12 kentän verran ja kolmessa eri pelimuodossa: vapaa tutkiminen, ns. kiskomoodi sekä ajomoodi. Vapaan tutkimisen moodi on tuttu kaikille edes jonkin näköisen 3D-räiskinnän nähneille. Kiskomoodissa pelaaja sijoitetaan johonkin itsestään liikkuvaan ajoneuvoon, kuten tankkiin tai autoon, ja pelaajan tehtäväksi jää vain vastaan tulevien vihollisten eliminointi. Ajomoodi tuo mukavaa vaihtelua ainaiseen FPS-räiskimiseen. Siinä pelaaja heitetään johonkin Bond- elokuvista tutun auton rattiin, ja laitetaan kaahaamaan kaduilla suorittaen erilaisia tehtäviä. Ajotehtäviä pelistä löytyy kaksi. Pelintekijöiden ideat ovat tainneet loppua jo suunnitteluvaiheessa kesken, sillä N64-hitti Golden Eyelta on lainattu mm. tankilla huristelu, sekä pako vankilasta Q-laitteiden avulla. Pienoisena pettymyksenä, kun peli loppuu, se vain loppuu. Ei loppuvideota, onnitteluja tai tekijöiden nimiä. Viimeinen tehtävä vain loppuu aivan kuten kaikki muutkin.
Viholliset ovat Agent Under Firessä superkuulon omaavia yli-ihmisiä, jotka havaitsevat pelaajat seinien ja muiden esteiden läpi. Vaikeusasteen muuttaminen vaikuttaa vain Bondin vahingonsietoon. Tehtävissä on tehtävä samat asiat, ja vihollisia on tasan sama määrä. Peliä ei ole luultavasti edes mahdollista päästä hiiviskelemällä tehtävien läpi, menettämättä yhtään energiaa luotiliivien muodossa tarjottavien energiapakkausten tiuhasta viljelytahdista päätellen. Pelistä löytyy noin viisitoista erilaista asetta, joiden esikuvat löytyvät oikeasta maailmasta. Lisenssien puutteiden vuoksi aseet on kuitenkin nimetty keksityillä huuhaa-nimillä, mutta se ei menoa haittaa.
Live And Let Die
Vasta kolmen tai neljän pelaajan moninpelissä AUF pääsee oikeuksiinsa. Suurin osa moninpelikentistä on tarpeeksi pieniä estääkseen toimintaa latistumasta, mutta samalla tarpeeksi suuria estääkseen pelin menemistä jatkuvaksi räiskimiseksi. Jos neljän ihmispelaajan moninpeli ei ole mahdollista, voidaan puuttuvat pelaajat korvata boteilla. Huonosti tehdyillä boteilla. Botit on tehty siinä mielessä huonosti, että helpommilla tasoilla ne ampuvat todella yliluonnollisen tarkasti, mutta jäävät välillä paikalleen antamaan tasoitusta ihmispelaajille. Ja korkeammilla vaikeustasoilla botit ovat puhtaasti ylivoimaisia.
Loistavan suunnittelun hedelmänä on syntynyt pelin nerokas tallennusjärjestelmä, joka ei tallenna peliä mitenkään automaattisesti, vaan pelaajan on aina tallennettava etenemisensä pelissä käsipelillä. Plussana peli vie Cuben niin kovin ahtailta muistikorteilta vain 3 paikkaa.
Agent Under Fire hoitaa äänipuolen kunnialla kotiin. Juuri mitään ei ole tehty niin erityisen huonosti, että se jäisi häiritsemään. Ainoastaan moninpelin musiikki on jokseenkin tasapaksua jumputusta.
Loppujen lopuksi AUF jättää käteen melko kamalan yksinpelin, johon tuskin haluaa palata edes bonustavaroiden toivossa, sekä melko toimivan moninpelin, jonka takia AUF kannattaa poimia mukaan esimerkiksi käytettynä tai alennuskorista.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja