Jokainen mokaa joskus
Jos agentti 47 olisi pystynyt ennustamaan miten hänelle tulisi käymään eräällä työtehtävällä Pariisissa, olisi hän luultavasti harkinnut uudelleen paluuta palkkatappajan tehtäviin Hitman 2:n jälkeen. Sarjan kolmas osa Hitman: Contracts nimittäin alkaa siitä, kun 47 kohtaa parempansa, haavoittuu vakavasti ja jää vuotamaan kuiviin pariisilaisen hotellihuoneen lattialle. Kuoleman porttien häämöttäessä palautuu kaljupäisen palkkamurhaajamme houreiseen mieleen ne keikat, jotka ansaitsivat hänelle maineen alan mestarina...
Näin peli eteneekin, sillä pelaajan eteen laitetut tehtävät ovat takautumia päähenkilömme historiasta. Kuten Hitmanin aikaisemmissa osissa, on tehtävissä edelleen tarkoituksena suorittaa palkkamurhia mahdollisimman ammattimaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kohteensa luokse on päästävä ilman turhaa veren vuodatusta ja mikä tärkeintä, ilman turhaa huomion herättämistä. Avuksi tähän 47 kantaa mukanaan seerumia, jonka avulla hän voi lamauttaa pahaa aavistamattomia ihmisiä, jolloin hän voi ottaa heidän vaatteensa ja aseensa käyttöönsä. Esimerkiksi jos pelaaja tyrmää kohtaamansa vartijan ottaakseen tämän asun valeasukseen, on hänen parasta ottaa myös tämän kantama ase, sillä muutoin muut takuulla tajuavat jonkin olevan hieman pois kohdaltaan. Pelaaja voi toki halutessaan suorittaa tehtävän ryntäämällä hurjaa vauhtia rynnäkkökivääri laulaen, mutta tällöin hän ei takuulla tule saamaan tehtävästä Silent Assasinin nimikettä, eli parhainta arvosanaa. Tuon mainitun seerumin lisäksi pelaajalle annetaankin automaattisesti tehtävän alussa muutakin aseistusta, kuten hiljennetty pistooli, tuplapistoolit molempiin käsiin ja kuristamiseen tarkoitettua teräslankaa.
Tässä kärsivällisessä harkitsevuudessa onkin Hitman-pelien varsinainen idea, sillä jokainen kenttä on varsin laaja. Ennen toimintaan siirtymistä kannattaa tutkia paikkoja ja varsinkin mukana kannettavaa karttaa sekä miettiä, mikä olisi paras tapa homman hoitamiseen. Yleensä tehtävän suorittamiseen löytyy jopa useita eri vaihtoehtoja, joten Hitman: Contractsia, kuten aikaisempiakaan versioita, ei voi sanoa putkimaiseksi. Valinnanvapaus on siis edelleen kiitettävällä tasolla, eikä tämä kolmas osa ole muutenkaan juuri muuttunut aikaisemmista. Itseasiassa ne harvat, jotka ovat joskus pelanneet sarjan ensimmäisen osan läpi PC:llä, huomaavat suurimman osan Contractsin tehtävistä olevan samoja kuin ensimmäisessä. Joitakin muutoksia toki noihinkin tehtäviin on tehty, joten täysin samaa peliä ei kukaan voi sanoa pelaavansa toista kertaa.
Muuten IO Interactive olisi saanut kehittää pelisarjaansa, sillä Contracts tuntuu joiltakin osin jopa taantuneelta verrattuna sarjan kakkososaan Hitman: Silent Assasiniin. Pelaajaa palkitaan edelleen uusilla aseilla suorittaessaan tehtävän Silent Assasinin arvosanalla, mutta näitä aseita ei voi käyttää itse tehtävissä, vaan ainoastaan harjoitusradalla. Tästä syystä Contracts ei juuri kannusta tehtävien älykkääseen suorittamiseen, vaan kuka tahansa voi räimiä ne läpi tuossa tuokiossa jättäen taakseen kymmeniä jos ei satoja ruumiita. Tämä on yleensä jopa helpompaa, koska tekoälystä ei ole juuri vastusta. Toki pelaajan eteen heitetään joskus jopa kymmeniä vihollisia, mutta kiitos 47:n yli-inhimillisen genetiikan, voi pelaaja ottaa varsinkin normaalilla vaikeustasolla suuret määrät vahinkoa kuolematta.
Toimii, ei toimi
Graafisesti peli näyttää hyvältä kuten aiemminkin, mutta animointi on jäänyt pahaksi kompastuskiveksi. Palkkatappajamme kävellessä kaikki näyttää vielä hyvältä, mutta juokseminen on melkoisen luonnottoman näköistä. Tämä johtuu siitä, että juoksunopeus ei tunnu vastaavan hahmoanimaatiota, jolloin jalat pikemminkin liukuvat maata pitkin. Tämä sama ongelma korostuu kulkiessa sivuttain, joten voidaan sanoa, että agentti 47 osaa moonwalkinsa jopa paremmin kuin Michael Jackson konsanaan.
Äänimaailma toimii suurimmaksi osaksi edelleen hyvin. Eri paikoissa liikuttaessa on mukaan sovitetut tilaäänet hyvin luomassa tunnelmaa. Eri ääniefektit, kuten aseet, kuulostavat miltä pitääkin. Ääninäyttely on itse agentti 47:ää lukuun ottamatta jokseenkin harrastelijamaisen oloista. Erityisesti tehtävissä kohdattujen henkilöiden dialogi ja näyttely on varsin tönkköä. Samaa ei onneksi voi sanoa pelin musiikista, sillä se vetää vertoja jopa useiden elokuvien taustamusiikeille. Se täsmää hienosti tunnelmaltaan sitä psykologista otetta, johon Hitman: Contracts ainakin yrittää pyrkiä.
Mikäli Hitman: Silent Assasin kolahti oikein kunnolla ja haluaa lisää samaa, on Hitman: Contractsia helppo suositella. Muuten kannattaa harkita, haluaako tähän rahojaan laittaa. Itse suosittelisinkin mahdollisia pelisarjan uusia ystäviä tutustumaan ensin Silent Assasiniin, jota saa nykyään erittäin huokeaan hintaan ja joka on lisäksi usealta osa-alueelta jopa parempi kuin tämä. Esimerkiksi tehtäviä Silent Assasinissa on enemmän kuin Contractsissa, ja tehtävien suorittaminen parhaimmalla arvosanalla tuntuu siinä oikeasti palkitsevalta toisin kuin tässä. Valitettava totuus on se, että Hitman: Contracts on pikemminkin kiirellä kokoon kyhätty lisälevy kuin jatko-osa, eikä se täten ole uuden pelin hinnan arvoinen.
Jos agentti 47 olisi pystynyt ennustamaan miten hänelle tulisi käymään eräällä työtehtävällä Pariisissa, olisi hän luultavasti harkinnut uudelleen paluuta palkkatappajan tehtäviin Hitman 2:n jälkeen. Sarjan kolmas osa Hitman: Contracts nimittäin alkaa siitä, kun 47 kohtaa parempansa, haavoittuu vakavasti ja jää vuotamaan kuiviin pariisilaisen hotellihuoneen lattialle. Kuoleman porttien häämöttäessä palautuu kaljupäisen palkkamurhaajamme houreiseen mieleen ne keikat, jotka ansaitsivat hänelle maineen alan mestarina...
Näin peli eteneekin, sillä pelaajan eteen laitetut tehtävät ovat takautumia päähenkilömme historiasta. Kuten Hitmanin aikaisemmissa osissa, on tehtävissä edelleen tarkoituksena suorittaa palkkamurhia mahdollisimman ammattimaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kohteensa luokse on päästävä ilman turhaa veren vuodatusta ja mikä tärkeintä, ilman turhaa huomion herättämistä. Avuksi tähän 47 kantaa mukanaan seerumia, jonka avulla hän voi lamauttaa pahaa aavistamattomia ihmisiä, jolloin hän voi ottaa heidän vaatteensa ja aseensa käyttöönsä. Esimerkiksi jos pelaaja tyrmää kohtaamansa vartijan ottaakseen tämän asun valeasukseen, on hänen parasta ottaa myös tämän kantama ase, sillä muutoin muut takuulla tajuavat jonkin olevan hieman pois kohdaltaan. Pelaaja voi toki halutessaan suorittaa tehtävän ryntäämällä hurjaa vauhtia rynnäkkökivääri laulaen, mutta tällöin hän ei takuulla tule saamaan tehtävästä Silent Assasinin nimikettä, eli parhainta arvosanaa. Tuon mainitun seerumin lisäksi pelaajalle annetaankin automaattisesti tehtävän alussa muutakin aseistusta, kuten hiljennetty pistooli, tuplapistoolit molempiin käsiin ja kuristamiseen tarkoitettua teräslankaa.
Tässä kärsivällisessä harkitsevuudessa onkin Hitman-pelien varsinainen idea, sillä jokainen kenttä on varsin laaja. Ennen toimintaan siirtymistä kannattaa tutkia paikkoja ja varsinkin mukana kannettavaa karttaa sekä miettiä, mikä olisi paras tapa homman hoitamiseen. Yleensä tehtävän suorittamiseen löytyy jopa useita eri vaihtoehtoja, joten Hitman: Contractsia, kuten aikaisempiakaan versioita, ei voi sanoa putkimaiseksi. Valinnanvapaus on siis edelleen kiitettävällä tasolla, eikä tämä kolmas osa ole muutenkaan juuri muuttunut aikaisemmista. Itseasiassa ne harvat, jotka ovat joskus pelanneet sarjan ensimmäisen osan läpi PC:llä, huomaavat suurimman osan Contractsin tehtävistä olevan samoja kuin ensimmäisessä. Joitakin muutoksia toki noihinkin tehtäviin on tehty, joten täysin samaa peliä ei kukaan voi sanoa pelaavansa toista kertaa.
Muuten IO Interactive olisi saanut kehittää pelisarjaansa, sillä Contracts tuntuu joiltakin osin jopa taantuneelta verrattuna sarjan kakkososaan Hitman: Silent Assasiniin. Pelaajaa palkitaan edelleen uusilla aseilla suorittaessaan tehtävän Silent Assasinin arvosanalla, mutta näitä aseita ei voi käyttää itse tehtävissä, vaan ainoastaan harjoitusradalla. Tästä syystä Contracts ei juuri kannusta tehtävien älykkääseen suorittamiseen, vaan kuka tahansa voi räimiä ne läpi tuossa tuokiossa jättäen taakseen kymmeniä jos ei satoja ruumiita. Tämä on yleensä jopa helpompaa, koska tekoälystä ei ole juuri vastusta. Toki pelaajan eteen heitetään joskus jopa kymmeniä vihollisia, mutta kiitos 47:n yli-inhimillisen genetiikan, voi pelaaja ottaa varsinkin normaalilla vaikeustasolla suuret määrät vahinkoa kuolematta.
Toimii, ei toimi
Graafisesti peli näyttää hyvältä kuten aiemminkin, mutta animointi on jäänyt pahaksi kompastuskiveksi. Palkkatappajamme kävellessä kaikki näyttää vielä hyvältä, mutta juokseminen on melkoisen luonnottoman näköistä. Tämä johtuu siitä, että juoksunopeus ei tunnu vastaavan hahmoanimaatiota, jolloin jalat pikemminkin liukuvat maata pitkin. Tämä sama ongelma korostuu kulkiessa sivuttain, joten voidaan sanoa, että agentti 47 osaa moonwalkinsa jopa paremmin kuin Michael Jackson konsanaan.
Äänimaailma toimii suurimmaksi osaksi edelleen hyvin. Eri paikoissa liikuttaessa on mukaan sovitetut tilaäänet hyvin luomassa tunnelmaa. Eri ääniefektit, kuten aseet, kuulostavat miltä pitääkin. Ääninäyttely on itse agentti 47:ää lukuun ottamatta jokseenkin harrastelijamaisen oloista. Erityisesti tehtävissä kohdattujen henkilöiden dialogi ja näyttely on varsin tönkköä. Samaa ei onneksi voi sanoa pelin musiikista, sillä se vetää vertoja jopa useiden elokuvien taustamusiikeille. Se täsmää hienosti tunnelmaltaan sitä psykologista otetta, johon Hitman: Contracts ainakin yrittää pyrkiä.
Mikäli Hitman: Silent Assasin kolahti oikein kunnolla ja haluaa lisää samaa, on Hitman: Contractsia helppo suositella. Muuten kannattaa harkita, haluaako tähän rahojaan laittaa. Itse suosittelisinkin mahdollisia pelisarjan uusia ystäviä tutustumaan ensin Silent Assasiniin, jota saa nykyään erittäin huokeaan hintaan ja joka on lisäksi usealta osa-alueelta jopa parempi kuin tämä. Esimerkiksi tehtäviä Silent Assasinissa on enemmän kuin Contractsissa, ja tehtävien suorittaminen parhaimmalla arvosanalla tuntuu siinä oikeasti palkitsevalta toisin kuin tässä. Valitettava totuus on se, että Hitman: Contracts on pikemminkin kiirellä kokoon kyhätty lisälevy kuin jatko-osa, eikä se täten ole uuden pelin hinnan arvoinen.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja