Hieman alle vuosi sitten Xboxille julkaistu Full Spectrum Warrior
esitteli erilaista näkökulmaa taktisille sotapeleille tarjoten täysin
uudenlaisen pelimekaniikan. PlayStation 2:lle käännettynä se tarjoaa
vielä lähes saman paketin, mutta eri kuoressa sisältäen hieman uutta
materiaalia. USA:n armeijan ryhmänohjausta harjoittavaan ohjelmaan
perustuvassa pelissä ohjataan kahta neljän hengen ryhmää, jotka
toimivat pelaajan alaisuudessa. Koska pelaaja ei itse pääse ohjaamaan
yksittäistä hahmoa tai edes ampumaan yhtä laukausta, Full Spectrum Warrioria
ei voi pitää yleismielessä tavallisena sotapelinä. Pelaaja kuitenkin
pääsee ohjaamaan minne käskytettävät sotilaat heittävät kranaattinsa
tai ampuvat M203-kranaatinheittimellä.
Pelaajan kaksi ryhmää seuraavat annettuja käskyjä parhaansa mukaan tehtäväpohjaisessa kampanjassa, joka alkaa perusteellisilla harjoituksilla. Ensimmäiset tehtävät käsittelevät eri taktiset ominaisuudet ja ennen kaikkea kontrollit. Aluksi hankalat ja oudot kontrollit osoittautuvat pelaajalle loppujen lopuksi yllättävän helpoksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Harjoitustehtävät ovat kattavat ja opettavat kaiken tarpeellisen niin perusteellisesti kuin mahdollista, kaikkea oppimaansa ei tule edes sovellettua varsinaisen kampanjan yhteydessä. Pelin urbaaneissa ympäristöissä tulee lähinnä edettyä siirtymällä suojasta suojaan käyttäen toista ryhmää harhautukseen ja suojaamiseen sillä aikaa, kun toinen ryhmä siirtyy vapaalle tulilinjalle hoitaen viholliset pois tieltä. Tämä yksinkertainen kaava kuitenkin tahtoo toistaa itseään koko pelin ajan, ja monipuoliselle taktiikan soveltamiselle ei jää varaa.
Where are we? We have no idea, sir!
Koulutuksen jälkeen alkaa varsinainen kampanja. Valtava aalto terroristi-iskuja leviää yli Euroopan ja Kaakkois-Aasian, USA:n tiedustelu jäljittää iskujen lähteen pieneen Zekistanin maahan. Siellä diktaattori johtaa maataan säälimättömästi perustaen samalla terroristien koulutuskeskuksia ja kuolemanleirejä pitääkseen kansaa otteessaan. Kun diplomaattiset neuvottelut epäonnistuvat, YK:n ja NATO:n käskystä lähetetään sotavoimia eliminoimaan terroristien ja heidän johtajansa osoittama uhka.
Alussa pelaajan johtamat kahdeksan sotilasta esitellään pinnallisen perusteellisesti säästelemättä sotaelokuvista tuttuja kliseitä ja letkautuksia, joita sotilaat latelevat suhteellisen tiuhaan tahtiin tilanteen mukaan. Kampanja koostuu kahdestatoista tehtävästä, joita suoritetaan suoraviivaisesti eksymättä määränpäästä, mistä aika ajoin pitää huolen radioyhteyshenkilö. Tehtävissä edetään siirtymällä suojasta toiseen eliminoimalla viholliset apunaan tekoälyn suunnaton viekkaus. Viholliset pysyvät useimmiten yhden ja ainoan suojan takana, jolloin toinen ryhmä painostaa sillä aikaa, kun toinen ryhmä hoitelee pahiksen päiviltä. Sama kaava toistuu, paitsi silloin, kun ei pääse kiertämään vihollisen niskaan. Silloin tepsii kranaatinheittimen tulivoima suojan takaa. Joissakin tapauksissa edetään heittämällä savukranaatti tai pari, ja kuljetaan niiden turvin lähemmäksi vihollista sekä räjäytetään kohde näyttävästi kranaatilla. Tulivoimaisimmat esteet, kuten tankit, hoidetaan ilmaiskuilla. Sotilaiden terveydestä pitävät huolen CASEVAC-ensiapukohteet pitkin tehtäviä, jolloin ryhmän jäsenten menehtyminen on hyvin epätodennäköistä.
Auringon ja katujen katveessa
Xbox-versiosta poikkeaa varsinkin graafinen ulkoasu. Grafiikkaa on selvästikin jouduttu karsimaan, ja samaa tunnelmallisuutta, joka Xbox-versiossa vallitsee, ei tule Playstation 2:lla useasti esiin. Väliajoin ruudunpäivitys tökkii, mikä häiritsee niin tunnelmaa kuin pelaamistakin, mutta kuitenkin peli tuntuu ja näyttää suhteellisen silmää miellyttävältä. Tietyissä ympäristöissä grafiikan ja realististen ääniefektien yhteistyö saavat aikaan hyvin vaikuttavan ja vakuuttavan oloisen miljöön. Hahmoanimaatio on toimivaa sekä sulavaa, ja kun joku ryhmän jäsenistä saa luotia siipeensä, pääsee hidastus ja räsynukkefysiikka oikeuksiinsa. Yllättäen myös suuri osa ympäristöstä on hajoavaa, ja monet suojat, kuten autot ja puulaatikot menevät tuhannen päreiksi niitä ammuttaessa. Tämä tuokin katutaisteluihin lisää syvyyttä ja taktisuutta, kun jotkin suojat kestävät vain tietyn ajan.
Sotilaiden ääninäyttely on hoidettu vakuuttavasti, ja jokaisella sotilaalla on täysin oma äänensä. Välinäytökset esittävät aina seuraavan tehtävän määränpään, ja dialogi sotilaiden kesken on toteutettu melko näyttävästi näytösten välillä saaden aikaan hetkittäin hyvin elokuvamaisen tunnelman. Ainoa tunnelman ja realismin rikkova asia on M203-kranaatinheitin, joka toimii singon lailla ilman minkäänlaista kaarta. Onneksi ongelma ei kuitenkaan onnistu latistamaan tunnelmaa merkittävästi.
Full Spectrum Warriorin yksinpeli on yllättävän lyhyt ja melko nopeasti ohitse, mutta kovimmille pelaajille on tarjolla kolme eri vaikeustasoa. Tosin uudelleenpeluuarvo riippuu pelaajan kiinnostuksesta lajityyppiä ja aihepiiriä kohtaan. Soolokampanjan läpäisyn jälkeen tarjolla on kolme bonuskenttää, joista yksi löytyy vain PlayStation 2 -versiosta. Kaikkia tehtäviä voi pelata internetin välityksellä co-opin muodossa, mikä tarjoaa hyvin miellyttävän kokemuksen kaverin kanssa. Mikin kanssa jutteleminen kummankin ohjatessa yhtä ryhmää, taktisuus toimii paremmin kuin pelatessa yksin.
Omaperäinen Full Spectrum Warrior on käännetty PlayStation 2:lle vaikeuksien kautta, mutta se silti onnistuu tarjoamaan hyvää viihdettä ja uutta sisältöä, vaikka Xbox-version tarjoamaa Army-modea ei kuitenkaan ole avattavissa. Peliä haittaa vain sen lyhyys, putkimaisuus sekä ajoittainen ruudunpäivityksen hidastuminen. PlayStation 2:lta löytyy toki muitakin taktisia toimintapelejä, mutta ei samalla tyylillä toteutettuja vaikka kuitenkin kokonaisuuksiltaan parempia. Siitä huolimatta, jos joukkueen komentaminen innovatiivisella ja erikoisella tavalla kiinnostaa, sekä on valmis jättämään huomiotta pienet kauneusvirheet, on Full Spectrum Warrior tutustumisen arvoinen peli.
Pelaajan kaksi ryhmää seuraavat annettuja käskyjä parhaansa mukaan tehtäväpohjaisessa kampanjassa, joka alkaa perusteellisilla harjoituksilla. Ensimmäiset tehtävät käsittelevät eri taktiset ominaisuudet ja ennen kaikkea kontrollit. Aluksi hankalat ja oudot kontrollit osoittautuvat pelaajalle loppujen lopuksi yllättävän helpoksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Harjoitustehtävät ovat kattavat ja opettavat kaiken tarpeellisen niin perusteellisesti kuin mahdollista, kaikkea oppimaansa ei tule edes sovellettua varsinaisen kampanjan yhteydessä. Pelin urbaaneissa ympäristöissä tulee lähinnä edettyä siirtymällä suojasta suojaan käyttäen toista ryhmää harhautukseen ja suojaamiseen sillä aikaa, kun toinen ryhmä siirtyy vapaalle tulilinjalle hoitaen viholliset pois tieltä. Tämä yksinkertainen kaava kuitenkin tahtoo toistaa itseään koko pelin ajan, ja monipuoliselle taktiikan soveltamiselle ei jää varaa.
Where are we? We have no idea, sir!
Koulutuksen jälkeen alkaa varsinainen kampanja. Valtava aalto terroristi-iskuja leviää yli Euroopan ja Kaakkois-Aasian, USA:n tiedustelu jäljittää iskujen lähteen pieneen Zekistanin maahan. Siellä diktaattori johtaa maataan säälimättömästi perustaen samalla terroristien koulutuskeskuksia ja kuolemanleirejä pitääkseen kansaa otteessaan. Kun diplomaattiset neuvottelut epäonnistuvat, YK:n ja NATO:n käskystä lähetetään sotavoimia eliminoimaan terroristien ja heidän johtajansa osoittama uhka.
Alussa pelaajan johtamat kahdeksan sotilasta esitellään pinnallisen perusteellisesti säästelemättä sotaelokuvista tuttuja kliseitä ja letkautuksia, joita sotilaat latelevat suhteellisen tiuhaan tahtiin tilanteen mukaan. Kampanja koostuu kahdestatoista tehtävästä, joita suoritetaan suoraviivaisesti eksymättä määränpäästä, mistä aika ajoin pitää huolen radioyhteyshenkilö. Tehtävissä edetään siirtymällä suojasta toiseen eliminoimalla viholliset apunaan tekoälyn suunnaton viekkaus. Viholliset pysyvät useimmiten yhden ja ainoan suojan takana, jolloin toinen ryhmä painostaa sillä aikaa, kun toinen ryhmä hoitelee pahiksen päiviltä. Sama kaava toistuu, paitsi silloin, kun ei pääse kiertämään vihollisen niskaan. Silloin tepsii kranaatinheittimen tulivoima suojan takaa. Joissakin tapauksissa edetään heittämällä savukranaatti tai pari, ja kuljetaan niiden turvin lähemmäksi vihollista sekä räjäytetään kohde näyttävästi kranaatilla. Tulivoimaisimmat esteet, kuten tankit, hoidetaan ilmaiskuilla. Sotilaiden terveydestä pitävät huolen CASEVAC-ensiapukohteet pitkin tehtäviä, jolloin ryhmän jäsenten menehtyminen on hyvin epätodennäköistä.
Auringon ja katujen katveessa
Xbox-versiosta poikkeaa varsinkin graafinen ulkoasu. Grafiikkaa on selvästikin jouduttu karsimaan, ja samaa tunnelmallisuutta, joka Xbox-versiossa vallitsee, ei tule Playstation 2:lla useasti esiin. Väliajoin ruudunpäivitys tökkii, mikä häiritsee niin tunnelmaa kuin pelaamistakin, mutta kuitenkin peli tuntuu ja näyttää suhteellisen silmää miellyttävältä. Tietyissä ympäristöissä grafiikan ja realististen ääniefektien yhteistyö saavat aikaan hyvin vaikuttavan ja vakuuttavan oloisen miljöön. Hahmoanimaatio on toimivaa sekä sulavaa, ja kun joku ryhmän jäsenistä saa luotia siipeensä, pääsee hidastus ja räsynukkefysiikka oikeuksiinsa. Yllättäen myös suuri osa ympäristöstä on hajoavaa, ja monet suojat, kuten autot ja puulaatikot menevät tuhannen päreiksi niitä ammuttaessa. Tämä tuokin katutaisteluihin lisää syvyyttä ja taktisuutta, kun jotkin suojat kestävät vain tietyn ajan.
Sotilaiden ääninäyttely on hoidettu vakuuttavasti, ja jokaisella sotilaalla on täysin oma äänensä. Välinäytökset esittävät aina seuraavan tehtävän määränpään, ja dialogi sotilaiden kesken on toteutettu melko näyttävästi näytösten välillä saaden aikaan hetkittäin hyvin elokuvamaisen tunnelman. Ainoa tunnelman ja realismin rikkova asia on M203-kranaatinheitin, joka toimii singon lailla ilman minkäänlaista kaarta. Onneksi ongelma ei kuitenkaan onnistu latistamaan tunnelmaa merkittävästi.
Full Spectrum Warriorin yksinpeli on yllättävän lyhyt ja melko nopeasti ohitse, mutta kovimmille pelaajille on tarjolla kolme eri vaikeustasoa. Tosin uudelleenpeluuarvo riippuu pelaajan kiinnostuksesta lajityyppiä ja aihepiiriä kohtaan. Soolokampanjan läpäisyn jälkeen tarjolla on kolme bonuskenttää, joista yksi löytyy vain PlayStation 2 -versiosta. Kaikkia tehtäviä voi pelata internetin välityksellä co-opin muodossa, mikä tarjoaa hyvin miellyttävän kokemuksen kaverin kanssa. Mikin kanssa jutteleminen kummankin ohjatessa yhtä ryhmää, taktisuus toimii paremmin kuin pelatessa yksin.
Omaperäinen Full Spectrum Warrior on käännetty PlayStation 2:lle vaikeuksien kautta, mutta se silti onnistuu tarjoamaan hyvää viihdettä ja uutta sisältöä, vaikka Xbox-version tarjoamaa Army-modea ei kuitenkaan ole avattavissa. Peliä haittaa vain sen lyhyys, putkimaisuus sekä ajoittainen ruudunpäivityksen hidastuminen. PlayStation 2:lta löytyy toki muitakin taktisia toimintapelejä, mutta ei samalla tyylillä toteutettuja vaikka kuitenkin kokonaisuuksiltaan parempia. Siitä huolimatta, jos joukkueen komentaminen innovatiivisella ja erikoisella tavalla kiinnostaa, sekä on valmis jättämään huomiotta pienet kauneusvirheet, on Full Spectrum Warrior tutustumisen arvoinen peli.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja