Formula-pelit ovat mielenkiintoinen autopelien alalaji. Geoff
Crammondin ensimmäinen F1GP todisti, että tietokoneilla (ja sittemmin
konsoleilla) on mahdollista mallintaa autourheilun kuninkuusluokan
autot ja radat lähes realistisesti. Tuon jälkeen on kuultu legendoja
siitä, kuinka milloin kukakin oikea F1-kuski on harjoitellut ratojen
muotoja hotellihuonessa Playstationin voimin. Kesäkuussa 2003 oli
mahdollista nähdä pari oikeaa kuljettajaa, Jenson Button ja Fernando
Alonso, kaahailemassa PS2-versiolla tiedotustilaisuudessa, jossa
ilmoitettiin Sonyn ja F1-sarjan solmimasta yksinoikeussopimuksesta.
Sonylla olisi neljä vuotta aikaa tehdä ainoana pelitalona maailmassa
virallisia Formula 1 -pelejä.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Sonyn Liverpoolin studioilta on saatu näyte siitä, miten Sony lisenssiään käyttää. Eikä tuloksessa ole mitään valittamista.
Autot ruudukkoon
Ensimmäiset pisteet F1 2005 saa heti käynnistyessään. Alkuvideon taustamusiikiksi on valittu yksi viime vuoden loistavimmista biiseistä, Musen Butterflies & Hurricanes, jonka tahdissa ihaillaan F1-maailman vauhtia ja glamouria. Muuten musiikki on geneeristä vauhtipelipimputusta, josta otetta ei saa enempää kuin mistä tahansa muzakista, mutta eihän valikoiden tarkoitus ole viihdyttää vaan pistää asetukset kohdalleen.
Pelimuotoja löytyy ne tavalliset: pikakisa, aika-ajotesti, täysi viikonloppu ja kokonainen kausi. Näiden lisäksi on mahdollista pelata kaveria vastaan jaetulla ruudulla tai jopa kymmenellä pelaajalla verkossa.
Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin uramoodi. Tässä tilassa aloitetaan luomalla oma kuljettaja, jolla lähdetään sitten valloittamaan Formula-maailmaa. Uran alussa kuljettajalla on agentti, sähköpostilaatikko ja muutama testiajotarjous joiltain pienemmiltä talleilta. Tallien kanssa sovitaan testiajoaika, käydään paukauttamassa muutamat ajat näytteeksi ja lopuksi jäädään odottelemaan uutisia. Suorituksen perusteella talli voi tarjota ykkös-, kakkos- tai testikuskin paikkaa, ja vaikka yksi talli olisikin jo tehnyt tarjouksen, voi onneaan käydä koettamassa myös muilla talleilla. Lopuksi allekirjoitetaan jonkin tallin kanssa sopimus ja aloitetaan suorittaminen.
Lämmittelykierros
Ajaminen on nautittavaa, varsinkin hyvällä ratilla. Peli ei tosin tue Logitechin Driving Force Pron 900 asteen kääntösädettä, mutta eipä oikean formulankaan ohjaamossa rattia kierroskaupalla väännellä. Auto reagoi ratin liikkeisiin tarkasti ja voimapalautteestakin tuntee, kun oikaistaan kanttareitten kautta tai kun vauhti kohoaa kolmensadan kieppeille.
Grafiikka on konstailematonta mutta toimivaa. GT4:n kaltaiseen lähes-fotorealismiin ei ole edes pyritty, mutta tämä ei haittaa, sillä piirtonopeutta ei ole näin uhrattu silmäkarkin alttarille. Myös äänet on toteutettu minimalistisesti, mutta ne tukevat pelaamista. Moottorin ulvonnasta pystyy hiukan harjoittelemalla kuulemaan ajetaanko oikealla vaihteella, tämän lisäksi äänimaailma koostuu lähinnä tuulen vinkunasta auton siivekkeissä ja hiekan rahinasta renkaissa mutkan mentyä vähän pitkäksi.
Jotta ajaminen ei kävisi pitkästyttäväksi, on taustalle palkattu kisaa selostamaan ihka-aito formulaselostaja Oskari Saari. Oskari ei tosin ole äänessä koko aikaa, lähinnä vain oikeilla kuljettajilla kisaa ajettaessa. Uramoodissahan kuskille voi antaa oman nimen, jota selostaja ei ainakaan tämänvuotisessa pelissä osaa lausua.
Formuloissa voitto ratkeaa usein varikkopysähdyksillä, ja niillä on vaikutuksensa myös tässä pelissä. Varikkopysähdykset ovat pieniä minipelejä, joissa pelaajan täytyy reagoida ruudulle ilmestyviin näppäinkuvioihin ja painella nappeja niiden mukaan. Nopeasti reagoimalla voi tienata arvokkaan sekunnin tai toisenkin ja näin päihittää pahimmat kilpakumppanit.
Vauriomallinnus tuntuu tästäkin pelistä jääneen pois, siksi houkutteleva taktiikka onkin ottaa ylimääräiset vauhdit pois täräyttämällä kilpakumppania kurvissa kylkeen. Tästä, samoin kuin liiallisesta oikaisemisesta, kuitenkin sakotetaan pakottamalla rikkonut auto ajamaan muutaman sekunnin ajan mitättömän hitaasti. Tietysti tämä ärsyttää, mutta se lienee tarkoituskin, ja peliin tällainen rangaistus sopii paremmin kuin stop&go.
Ja ei kun urku auki!
Luonnollisesti F1 2005:ssä on myös aloitteleville kuljettajille tarkoitettuja ajoapuja, joiden avulla on mahdollista selvitä tuntemattomammistakin radoista vähällä harjoittelulla. Jarruapu pitää huolen siitä, että kurviin ei tulla liian kovaa, ohjausapu taas auttaa autoa pysymään suunnilleen oikealla linjalla ja spinnauspalautin kääntää auton oikein päin kun nokka osoittaa väärään suuntaan. Myös törmäyssuoja ja lukkiutumattomat jarrut ovat käytettävissä.
Muut ajoavut on toteutettu hiukan tavalisuudesta poikkeavalla tavalla. Yleensähän ruudulle on mahdollista loihtia optimaalinen ajolinja, kurveista varoittavat nuolet ja radankohtaan parhaiten sopivan vaihteen. Kaikki nämä ovatkin näkyvissä, mutta omalla tavallaan.
Kurveista kertova nuolet ovat huippunopeudella mutkaa lähestyttäessä punaisia, mikä tarkoittaa, että vauhtia pitäisi pudottaa. Jarrutuksen seurauksena nuoli välähtää keltaisena ennen muuttumistaan vihreäksi. Vihreä taas tarkoittaa, että nopeutta on varaa hiukan nostaakin. Keltaisella nuolella ollaan pyyhkäisemässä kaarretta juuri sellaisella nopeudella, että ei ihan liu'uta ulos radalta. Ajolinjaa osoittava viiva kertoo myös, missä kohtaa kannattaa aloittaa jarruttaminen, ja missä taas kiihdytetään. Vaihdeavustaja näyttää jatkuvasti kulloisellekin nopeudelle sopivan vaihteen.
Kaikki nämä avusteet siis kertovat hiukan enemmän kuin mihin yleensä on totuttu, ja koska väriä vaihtavat nuolet ja nopeuteen reagoiva vaihdeavustaja antavat pelaajalle jatkuvaa palautetta, tukevat ne ajamisen lisäksi myös oppimista. Yleensäkin avusteista voi sanoa, että ne on toteutettu suorastaan esimerkillisesti.
Formula-peli ei olisi kunnon Formula-peli, jos autoa ei voisi säätää enemmän kuin kantakessu kolmijonoa. Niinpä tässäkin pelissä on mahdollista ruuvailla vaikka mitä. Vaihteistonvälitykset ja siipien kallistuskulmat nyt ovat vanha juttu, ja renkaiden seos on tietysti valittavissa. Näiden lisäksi voidaan myös virittää renkaiden camber-kulmat (eli missä kulmassa ne ovat tienpintaan nähden), ajokorkeutta ja jousituksen jäykkyyttä.
Lisäksi auton käyttäytymistä ajon aikana on mahdollista muuttaa lennossa. Tätä varten tarjotaan esiasetukset jarrutasapainolle (etu- ja takarenkaiden jarrutusvoimat suhteessa toisiinsa) ja luistoneston herkkyydelle. Näitä vaihtelemalla voidaan auton käyttäytymistä muuttaa radan eri kohdissa. Säätömahdollisuudet tyydyttänevät siis intohimoisimmankin formula-fanaatikon tarpeet.
Niitä varten, jotka eivät halua käyttää puolta päivää optimaalisten asetusten löytämiseen Monacon ja Hockenheimin radoille, tarjoaa peli myös pikasäätömahdollisuuden. Neljällä yksinkertaisella asetuksella voidaan auto nopeasti muuttaa pitkien suorien huippunopeuskoneeksi tai syheröratojen rakettikiihdyttelijäksi. Ja tietysti kaikkein aloittelevimmat voivat jättää koko homman huomiotta ja keskittyä pelkkään ajamiseen.
Ruutulippu liehuu
Palataan vielä pelin parhaaseen osaan, eli uramoodiin. Urheilupeleissähän (ja miksei muissakin) on aina mukavaa, kun voi luoda virtuaaliminän, jolla lähdetään tekemään pieniä ihmeitä. F1 2005:ssäkin on kivaa nähdä uutisotsikoissa oma nimensä ja vähitellen kohota pikkutallin testikuljettajasta maailmanmestaruustaisteluun Maranellon korskean orhin puikoissa. Tässä pelissä keittoon lisämausteena tarjotaan mahdollisuutta luoda EyeToy-kameraa käyttämällä omasta pärstästä 3D-malli, jonka voi nähdä esimerkiksi palkintokorokkeella sampanjanroiskintaseremoniassa Michael Schumacherin naamavärkin seurassa.
Peli on muutenkin erinomaisen hyvää jälkeä ja täynnään hurmaavia pikku yksityiskohtia. Esimerkiksi Malesian osakilpailussa autojen odotellessa lähtöä ja mekaanikkojen tehdessä vielä viimeisiä viilauksia, voi pelaaja ihastella radan reunassa tanssivaa itämaisittain pukeutunutta naisjoukkoa. Myös varikkotytöt ovat pukeutuneet isäntämaan henkeen sopivasti.
Kaiken kaikkiaan Sony ei siis ole jäänyt makailemaan yksinoikeussopimuksensa päälle ja odottanut että peli myy pelkällä lisenssillä. Formula-pelinä F1 2005 on lajityyppinsä kirkkainta kärkeä, jossa kosmeettisia korjauksia lukuunottamatta ei enää juuri ole parantamisen varaa.
Ehdoton hankinta kaikille formula-faneille ja yleensä hyvistä autopeleistä pitäville.
Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Sonyn Liverpoolin studioilta on saatu näyte siitä, miten Sony lisenssiään käyttää. Eikä tuloksessa ole mitään valittamista.
Autot ruudukkoon
Ensimmäiset pisteet F1 2005 saa heti käynnistyessään. Alkuvideon taustamusiikiksi on valittu yksi viime vuoden loistavimmista biiseistä, Musen Butterflies & Hurricanes, jonka tahdissa ihaillaan F1-maailman vauhtia ja glamouria. Muuten musiikki on geneeristä vauhtipelipimputusta, josta otetta ei saa enempää kuin mistä tahansa muzakista, mutta eihän valikoiden tarkoitus ole viihdyttää vaan pistää asetukset kohdalleen.
Pelimuotoja löytyy ne tavalliset: pikakisa, aika-ajotesti, täysi viikonloppu ja kokonainen kausi. Näiden lisäksi on mahdollista pelata kaveria vastaan jaetulla ruudulla tai jopa kymmenellä pelaajalla verkossa.
Kaikkein mielenkiintoisin on kuitenkin uramoodi. Tässä tilassa aloitetaan luomalla oma kuljettaja, jolla lähdetään sitten valloittamaan Formula-maailmaa. Uran alussa kuljettajalla on agentti, sähköpostilaatikko ja muutama testiajotarjous joiltain pienemmiltä talleilta. Tallien kanssa sovitaan testiajoaika, käydään paukauttamassa muutamat ajat näytteeksi ja lopuksi jäädään odottelemaan uutisia. Suorituksen perusteella talli voi tarjota ykkös-, kakkos- tai testikuskin paikkaa, ja vaikka yksi talli olisikin jo tehnyt tarjouksen, voi onneaan käydä koettamassa myös muilla talleilla. Lopuksi allekirjoitetaan jonkin tallin kanssa sopimus ja aloitetaan suorittaminen.
Lämmittelykierros
Ajaminen on nautittavaa, varsinkin hyvällä ratilla. Peli ei tosin tue Logitechin Driving Force Pron 900 asteen kääntösädettä, mutta eipä oikean formulankaan ohjaamossa rattia kierroskaupalla väännellä. Auto reagoi ratin liikkeisiin tarkasti ja voimapalautteestakin tuntee, kun oikaistaan kanttareitten kautta tai kun vauhti kohoaa kolmensadan kieppeille.
Grafiikka on konstailematonta mutta toimivaa. GT4:n kaltaiseen lähes-fotorealismiin ei ole edes pyritty, mutta tämä ei haittaa, sillä piirtonopeutta ei ole näin uhrattu silmäkarkin alttarille. Myös äänet on toteutettu minimalistisesti, mutta ne tukevat pelaamista. Moottorin ulvonnasta pystyy hiukan harjoittelemalla kuulemaan ajetaanko oikealla vaihteella, tämän lisäksi äänimaailma koostuu lähinnä tuulen vinkunasta auton siivekkeissä ja hiekan rahinasta renkaissa mutkan mentyä vähän pitkäksi.
Jotta ajaminen ei kävisi pitkästyttäväksi, on taustalle palkattu kisaa selostamaan ihka-aito formulaselostaja Oskari Saari. Oskari ei tosin ole äänessä koko aikaa, lähinnä vain oikeilla kuljettajilla kisaa ajettaessa. Uramoodissahan kuskille voi antaa oman nimen, jota selostaja ei ainakaan tämänvuotisessa pelissä osaa lausua.
Formuloissa voitto ratkeaa usein varikkopysähdyksillä, ja niillä on vaikutuksensa myös tässä pelissä. Varikkopysähdykset ovat pieniä minipelejä, joissa pelaajan täytyy reagoida ruudulle ilmestyviin näppäinkuvioihin ja painella nappeja niiden mukaan. Nopeasti reagoimalla voi tienata arvokkaan sekunnin tai toisenkin ja näin päihittää pahimmat kilpakumppanit.
Vauriomallinnus tuntuu tästäkin pelistä jääneen pois, siksi houkutteleva taktiikka onkin ottaa ylimääräiset vauhdit pois täräyttämällä kilpakumppania kurvissa kylkeen. Tästä, samoin kuin liiallisesta oikaisemisesta, kuitenkin sakotetaan pakottamalla rikkonut auto ajamaan muutaman sekunnin ajan mitättömän hitaasti. Tietysti tämä ärsyttää, mutta se lienee tarkoituskin, ja peliin tällainen rangaistus sopii paremmin kuin stop&go.
Ja ei kun urku auki!
Luonnollisesti F1 2005:ssä on myös aloitteleville kuljettajille tarkoitettuja ajoapuja, joiden avulla on mahdollista selvitä tuntemattomammistakin radoista vähällä harjoittelulla. Jarruapu pitää huolen siitä, että kurviin ei tulla liian kovaa, ohjausapu taas auttaa autoa pysymään suunnilleen oikealla linjalla ja spinnauspalautin kääntää auton oikein päin kun nokka osoittaa väärään suuntaan. Myös törmäyssuoja ja lukkiutumattomat jarrut ovat käytettävissä.
Muut ajoavut on toteutettu hiukan tavalisuudesta poikkeavalla tavalla. Yleensähän ruudulle on mahdollista loihtia optimaalinen ajolinja, kurveista varoittavat nuolet ja radankohtaan parhaiten sopivan vaihteen. Kaikki nämä ovatkin näkyvissä, mutta omalla tavallaan.
Kurveista kertova nuolet ovat huippunopeudella mutkaa lähestyttäessä punaisia, mikä tarkoittaa, että vauhtia pitäisi pudottaa. Jarrutuksen seurauksena nuoli välähtää keltaisena ennen muuttumistaan vihreäksi. Vihreä taas tarkoittaa, että nopeutta on varaa hiukan nostaakin. Keltaisella nuolella ollaan pyyhkäisemässä kaarretta juuri sellaisella nopeudella, että ei ihan liu'uta ulos radalta. Ajolinjaa osoittava viiva kertoo myös, missä kohtaa kannattaa aloittaa jarruttaminen, ja missä taas kiihdytetään. Vaihdeavustaja näyttää jatkuvasti kulloisellekin nopeudelle sopivan vaihteen.
Kaikki nämä avusteet siis kertovat hiukan enemmän kuin mihin yleensä on totuttu, ja koska väriä vaihtavat nuolet ja nopeuteen reagoiva vaihdeavustaja antavat pelaajalle jatkuvaa palautetta, tukevat ne ajamisen lisäksi myös oppimista. Yleensäkin avusteista voi sanoa, että ne on toteutettu suorastaan esimerkillisesti.
Formula-peli ei olisi kunnon Formula-peli, jos autoa ei voisi säätää enemmän kuin kantakessu kolmijonoa. Niinpä tässäkin pelissä on mahdollista ruuvailla vaikka mitä. Vaihteistonvälitykset ja siipien kallistuskulmat nyt ovat vanha juttu, ja renkaiden seos on tietysti valittavissa. Näiden lisäksi voidaan myös virittää renkaiden camber-kulmat (eli missä kulmassa ne ovat tienpintaan nähden), ajokorkeutta ja jousituksen jäykkyyttä.
Lisäksi auton käyttäytymistä ajon aikana on mahdollista muuttaa lennossa. Tätä varten tarjotaan esiasetukset jarrutasapainolle (etu- ja takarenkaiden jarrutusvoimat suhteessa toisiinsa) ja luistoneston herkkyydelle. Näitä vaihtelemalla voidaan auton käyttäytymistä muuttaa radan eri kohdissa. Säätömahdollisuudet tyydyttänevät siis intohimoisimmankin formula-fanaatikon tarpeet.
Niitä varten, jotka eivät halua käyttää puolta päivää optimaalisten asetusten löytämiseen Monacon ja Hockenheimin radoille, tarjoaa peli myös pikasäätömahdollisuuden. Neljällä yksinkertaisella asetuksella voidaan auto nopeasti muuttaa pitkien suorien huippunopeuskoneeksi tai syheröratojen rakettikiihdyttelijäksi. Ja tietysti kaikkein aloittelevimmat voivat jättää koko homman huomiotta ja keskittyä pelkkään ajamiseen.
Ruutulippu liehuu
Palataan vielä pelin parhaaseen osaan, eli uramoodiin. Urheilupeleissähän (ja miksei muissakin) on aina mukavaa, kun voi luoda virtuaaliminän, jolla lähdetään tekemään pieniä ihmeitä. F1 2005:ssäkin on kivaa nähdä uutisotsikoissa oma nimensä ja vähitellen kohota pikkutallin testikuljettajasta maailmanmestaruustaisteluun Maranellon korskean orhin puikoissa. Tässä pelissä keittoon lisämausteena tarjotaan mahdollisuutta luoda EyeToy-kameraa käyttämällä omasta pärstästä 3D-malli, jonka voi nähdä esimerkiksi palkintokorokkeella sampanjanroiskintaseremoniassa Michael Schumacherin naamavärkin seurassa.
Peli on muutenkin erinomaisen hyvää jälkeä ja täynnään hurmaavia pikku yksityiskohtia. Esimerkiksi Malesian osakilpailussa autojen odotellessa lähtöä ja mekaanikkojen tehdessä vielä viimeisiä viilauksia, voi pelaaja ihastella radan reunassa tanssivaa itämaisittain pukeutunutta naisjoukkoa. Myös varikkotytöt ovat pukeutuneet isäntämaan henkeen sopivasti.
Kaiken kaikkiaan Sony ei siis ole jäänyt makailemaan yksinoikeussopimuksensa päälle ja odottanut että peli myy pelkällä lisenssillä. Formula-pelinä F1 2005 on lajityyppinsä kirkkainta kärkeä, jossa kosmeettisia korjauksia lukuunottamatta ei enää juuri ole parantamisen varaa.
Ehdoton hankinta kaikille formula-faneille ja yleensä hyvistä autopeleistä pitäville.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja