Dead or Alive 2

PSX:n Dead or Alive tuli tunnetuksi lähinnä isorintaisista naishahmoista. Kuitenkin siinä oli mukana muutamia hyviä ideoita. Mutta onko jatko-osassa mitään muuta?

Yksinpelin pääpaino on Story Modessa. Siinä pelataan jollakin pelin kahdestatoista perushahmosta läpi seitsemästä taistelusta ja välidemoista koostuva tarina. Juoni on aika heppoinen ja kaikki taistelut johtavat saman mystisen Tengu hahmon luokse. Story Mode on ihan kiva, mutta valitettavan lyhyt. Sen pääsee läpi jokaisella hahmolla parissa tunnissa. Muita yksinpeli modeja ovat Time Attack, jossa yritetään nimensä mukaisesti voittaa kahdeksan hahmoa mahdollisimman nopeasti sekä Survival, jossa vastustajia tulee kokoajan lisää ja lisää. Lisäksi on se pakollinen harjoitus mode(Sparring) joka toimii hyvin.

Pelin ehdoton suola(niin kuin tappelupeleissä yleensä) on sen moninpeli. Tavallisen yksi vastaa yksi taistelun lisäksi on uudesta Tekkenistäkin tutut Tag Battlet. Niissä yhdestä neljään pelaajaa taistelee, joko ihmisvastustajia tai konetta vastaan. Koska neljän ohjaimen ja multitapin puuttumisen vuoksi ei nelinpeliä voitu testata oli tyytyminen kaksinpeliin. Sitä voi pelata joko samalla puolella konetta vastaan tai eri puolilla kahdella hahmolla. Samalla puolella pelaaminen on todella hauskaa, joten nelinpeli voisi olla multitapin oston arvoinen(ja jopa vanhat digitaaliset ohjaimet toimivat pelissä). Tag Battlen pahin moka on kuitenkin areenat. Niitä on vain viisi, eikä paljon hauskempia yksinpeliarenoita pääse pelaamaan.

Hieman erikoisempi pelimuoto on Battle Rec, jossa pääsee kuvaamaan oman taistelun. Watch muodossa taas pääsee katsomaan koneiden mätkintää. Team Battlessa kahteen joukkueeseen(konetta tai kaveria vastaan) valitaan yhdestä viiteen jäsentä ja mäiskitään Tag Battlen areenoilla.

Yksinpeliin kyllästyy suhteellisen nopeasti. Story Mode on, kuten sanottua, todella lyhyt. Survivalia ja Time Attckia jaksaa pelata vähän kauemmin, mutta niihinkin kyllästyy. Ihmetyttää myös vähän miksi pelissä ei ole ihan tavallista yhden ottelun matsia konetta vastaan. Battle Rec toimii kyllä melkein sen korvaajana. Yksinpeliä piristäisi kovasti jos siinä olisi mukana joku hieman erilainen mode, Tekkenin Ball, Force tai Bowling tyyliin.

Pelattavuus on samaan aikaan tarpeeksi yksinkertainen aloittelijalle, mutta tarpeeksi haastavapitkään peliä pelanneelle. Perusnäppäimet on sijoitettu hyvin: x on heitto, ympyrä potku, kolmio lyönti ja neliö torjunta. Pelin torjunta systeemi on haastava. Jos torjuntanäppäintä pitää pohjassa pelaaja torjuu, mutta jos onnistuu painamaan vastahyökkäys nappia sekunnin kymmenesosan tarkkuudella pelaaja tekee vastaiskun. Tämä tuntuu aluksi hieman hankalalta, mutta on todella mukava pienen pelailun jälkeen. Kombot syntyvät ehkä jopa liian helposti nappeja rämppäämällä. Pieni tottumuskysymys Tekkeniä pelanneelle on pelin kolmiulotteisuus. Toisin kuin Tekkenissä peli ei ole teennäisen kolmiulotteinen vaan on kokonaan 3D:ssä. Nuolinäppäimillä pelatessa peli toimii kuin Tekken, mutta vasemmalla tatilla pystyy liikkumaan vapaasti ympäristössä. Tämän takia yksinpeliareenat(joita on viisitoista) ovat todella interaktiivisia. Seinät ja aidat hajoavat ja vastustajan voi heittää alas kallioilta.

Grafiikka on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta hahmot ovat melkein renderöityjen näköisiä ja taustat todella hienoja, mutta peli kärsii siitä paljon puhutusta Anti-Aliasing pulmasta. Joissakin kentissä ja hahmoissa sitä ei edes huomaa, mutta jotkut kentät saavat veren silmiin. Peli on ensimmäinen PAL-peli jossa voi valita 50hz tai 60hz kuvan. Tässä Tecmo on onnistunut hyvin. 60hz:llä kamalat surupalkit katoavat ja framerate nousee viidestäkymmenestä kuuteenkymmeneen. Huomaa, että 60hz vaatii NTSC-singnaalin ymmärtävän TV:n ja RGB-kaapelin.

Niin kuin grafiikassa, myös äänissä on huomauttamista. Englanninkieliset ääninäyttelijät ovat huonoja. Onneksi pelissä voi valita myös alkuperäiset Japanilaiset äänet ja Englanninkielisen tekstityksen. Lyönnit ja potkut, sekä musiikit ovat sitä keskivertoa.

Peli tulee DVD-formaatissa, mikä vähän ihmetyttää. Peliin ei ole ängetty valmiiksi renderöityjä videoita, eikä mitään muutakaan ihmeellistä. Parempi vaan, sillä DVD on osoittautunut paljon CD:tä hiljaisemmaksi. Pelin mukana tulee Suomenkielinen ohjekirja, joka on käännetty huonosti. Osa teksteistä on kokonaan Ranskaa!

Loppujen lopuksi peli on ehdotonta tappelupelien kärkeä. Jos moninpeliseuraa löytyy peli on pakkohankinta vähänkään tämän lajin peleistä pitäville. Beat`em Up-fanaatikot voivat varmasti lisätä arvosanaan yhden pisteen lisää. 

Designed (23.03.2001)
Omistan myös itse kyseisen pelin ja koska olen eri taustalla oleva henkilö, ajattelin jakaa omat kokemukseni. Elikkä. Sain oman kappaleeni juuri ennen joulua ja se on ruotsinkielisellä pakkauksella ja manuaalilla varustettu, mikä meni jopa huonosti suomennetun paketin ohi. Toivottavasti kyseessä oli vain paikallisen liikeen importtaama erä.

Itse pidän pelin kontrolleista. Ne vastaavat äkkiä ja on jopa mahdollisuuksia väistellä. Itse en pitänyt TTT:n kontrolleista enkä "kun kerran pääsee niskan päälle, se on sitten KO" meiningistä. DOA2sesta tämä puuttuu, siinä on jopa tällaisen non-beat 'em up hepun mahdollista pysäyttää vastustajan sarjat ja kääntää matsi voitoksi aivan viime tingassa.

Yhteenveto: mahtava tappelupeli joka vetoaa myös minuun, äärimmäiseen non-beat 'em up-henkilöön jolla on rankka PC-tausta.