Dancing Stage Fusion

Kilpailua parhaasta tanssimattopelisarjasta ei ole PlayStationilla voinut kehua kovaksi. Dancing Stage –sarja on vuosi toisensa jälkeen osoittautunut parhaaksi rytmipeliksi, eikä loppua ilmiölle ole näkyvissä. Kilpailijat toisensa jälkeen ovat epäonnistuneet, eivätkä ne ole yltäneet Konamin tanssimattopelisarjan tasolle lähinnä kehnon pelattavuutensa takia. Dancing Stage onkin hallinnut tanssipelimarkkinoita simppelin, mutta addiktiivisen perusideansa voimin. Vain sarjan kehnot PAL-julkaisut ovat estäneet sitä nousemasta pelien aateliin. Puitteet ovat olleet siis kunnossa, mutta nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa PlayStation 2:lla peli on ahdettu täyteen sisältöä. Yhteensä 54 kappaletta, uudet pelimuodot sekä EyeToy-tuki tekevät Fusionista markkinoiden parhaan rytmipelin.

Dancing Stage Fusionin pelaaminen toimii kuten sarjan aiemmissa osissa. Pelaaja painaa oikeassa rytmissä ruudussa näkyviä nuolinäppäimiä musiikin mukaan käyttäen joko erikseen myytävää tanssimattoa tai peliohjainta. Tavallisella ohjaimella pelattuna Dancing Stage ei ole koskaan ollut suurta hupia, mutta kunnon matolla tanssiminen on mitä rattoisinta puuhaa. Tähän mennessä sarjan Euro-julkaisujen ongelmana on ollut vähäinen sisältö, mutta tällä kertaa sekin puoli on kunnossa, kiitos kymmenien lisensoitujen kappaleiden. Paketista löytyvät esimerkiksi SingStaristakin tutut Jamelien Superstar sekä The Darknessin I Believe In A Thing Called Love. Letkeästi 80-luvun menosta taasen vastaavat Kim Wilde Kids in America- ja Toni Basil Mickey-kappaleellaan. Vielä kun mukana on myös klubeilta tuttua konemusiikkia, kuten Un Deux Trois, voidaan sanoa, että listoilla on tavaraa joka makuun.


Isompi soppa on parempi soppa

Fusion pyrkii laajentamaan sarjaa kappalevalikoiman ohella myös pelimuotojen osalta. Mukana ovat aiemmista peleistä tutut arcade-, harjoitus- ja treenausmoodit, mutta uutuuksina mukaan liittyvät moninpelille ja tehtäville omistetut pelimuodot. Tehtävämoodissa pelaaja suorittaa lyhyitä kappaleiden pätkiä erikoissäännöin. Tehtävissä nuolet voivat esimerkiksi kadota viime hetkellä kuvasta, jolloin pelaajan täytyy painaa nappuloita vain kuulemansa rytmin perusteella.

Moninpelimoodissa on tarjolla useita minipelejä: kaverin kanssa voi juosta kilpaa tai mitata taitojaan erikoisessa eläintensyöttämispelissä, jossa nuolilla valitaan kullekin syötettävälle oikeanlainen sapuska. Ne, joilla on kotona myös EyeToy, voivat lisäksi kisailla muissa minipeleissä, jotka yhdistävät kameran ja tanssimaton käytön. Esimerkiksi Clear the Screen –moodissa pelaajan on käsillään puhdistettava kuvaa, jotta näkisi ruudun alalaidasta tulevat nuolet. Rehellisyyden nimissä moninpelejä ei voi kehua kummoisiksi, sillä yleensä yhden yrittämän jälkeen mieli tekee palata perinteisten pelimuotojen pariin.

Pelaajien onneksi myös vanhoja moodeja on kehitetty eteenpäin. Haasteista pitäville tarjotaan kinkkisiä tehtäviä Nonstop- ja Challenge-pelimoodien muodossa. Ensin mainitussa pelaajan on selvitettävä perätysten tulevat kappaleet ilman, että ylälaidassa näkyvä energia ehtii loppua ensin. Kappaleiden määrä ja vaikeustaso vaihtelee haasteiden mukaan. Challenge-moodi toimii samalla periaatteella, mutta pelaaja voi tehdä kappaletta kohti vain korkeintaan kolme virhepainallusta, mikä on varsinkin aloittelijoille hyvin pieni määrä. Vaikeudestaan huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia, Nonstop- ja Challenge-moodit ovat Dancing Stagen parasta antia. Niiden avulla voi helposti huomata kehityksensä pelin edetessä, ja onnistunut suoritus haastavassa tehtävässä tuntuu erityisen palkitsevalta.

Muilta osin aiempiin sarjan peleihin nähden Fusion ei ole kokenut muutosta. Arcade-moodissa suoritetaan kolme kappaletta lävitse, jonka jälkeen peli antaa arvosanan kokonaissuorituksesta. Harjoituspelimuodossa pelaaja voi taasen opetella tuntemaan biisit paremmin esimerkiksi hidastamalla niiden tempoa, ja Endless-moodissa koetellaan kestävyyttä pelaamalla kappaleet lävitse yhdessä pötkössä. Kunnonkohotus onnistuu myös treenausmoodissa, jossa peli laskee kulutetut kalorit, ja tekee niistä päiväkohtaisen listan virtuaaliseen kuukausikalenteriin. Edellä mainittujen lisäksi aloittelijoille tarjotaan edelleen mahdollisuus opetella pelin salaisuudet opetusohjelman avulla, ja pidemmälle edenneet voivat halutessaan tehdä itse nuolinuotituksen kappaleisiin.


Tätä lisää

Eräs mukavimmista ominaisuuksista on se, että pelistä löytyy paljon avattavaa lisämateriaalia. Kun kaikki moodit ja kappaleet eivät ole heti ulottuvilla, tulee pelaamisesta tavoitteellisempaa ja samalla miellyttävämpää. Vaikka idea on toimiva, täytyy miinusta antaa siitä, ettei mistään näe, miten lisämateriaalia saa itselleen. Osa bonuksista avautuu yksinkertaisesti tarpeeksi kauan pelaamalla, mutta tietyt kappaleet ja pelimuodot saa käyttöönsä vain ennalta asetetut ehdot täyttämällä. Koska pelaajalla ei ole näistä mitään tietoa, toimii lisämateriaalin hankinta "yritys ja erehdys" –periaatteella. Toisaalta yllättäen saatavat uudet kappaleet ovat aina piristävä yllätys: esimerkiksi Silent Hill 3:sta tuttu teemamusiikki You're Not Here pääsankari Heatherin esittämänä on pieni, joskin miellyttävä lisä.

Graafisesti Fusion ei ole muuttunut miksikään sitten ensimmäisen PlayStation 2:n Dancing Stagen. Nuolet sekä hahmot näyttävät edelleen samanlaisilta kuin aiemmin; tosin ulkoasu ei olekaan tanssipeleissä tärkeintä antia. On kuitenkin ilo huomata, että kappaleisiin on liitetty karaokelaulua varten sanat näkyviin, ja osassa biiseistä on aito musiikkivideo taustalla. Myös äänipuolta on kehitetty jonkin verran eteenpäin, sillä peli tukee kotiteatterin omistajien iloksi Dolby Pro Logic II –äänijärjestelmää.

Dancing Stage Fusion on PlayStation 2:n kolmas ja samalla paras osa tanssipelisarjassa. Tällä kertaa kehittäjät ovat kuunnelleet faneja, mikä näkyy lisääntyneenä sisältönä ja uusina kappaleina. Sarjan veteraaneille tutut pelimuodot jaksavat viihdyttää edelleen, ja suurin osa uusista moodeista on erinomaisia. Oikeastaan vain moninpelimuoto jättää ikävän maun suuhun, sillä kaverin kanssa on edelleen mukavinta vain tahkota arcade-moodia kahdella matolla. Tästäkin huolimatta uusin Dancing Stage on yksinpelinä kiistaton tanssipelikuningas, ja toivottavasti sitä tulevaisuudessa myös moninpelinä.