Vauhtisokeiden hemmottelua
Pelikonsoleiden omistajille vuosi 2004 oli viihteellisesti kiistatta yksi historian parhaita, ainakin mitä tulee autopelivalikoimaan. Xboxilla vaikuttaneet Project Gotham Racing 2, Rallisport 2, Richard Burns Rally, Burn Out 3, Need For Speed: Underground 2 ja Flatout pitivät huolen siitä, etteivät nelipyöräfanit jääneet kotisohvallaan tekemistä vaille. Koska kysyntää näytti kasvavan pelaajakunnan myötä olevan enemmänkin, nousi tumman savun täyttämään ja bensankatkuiseen maisemaan myös muita osingoille haluavia. Yksi näistä nimistä oli menestyksekkään MotoGP: Ultimate Racing Technology -sarjan luoja, Climax, pellinryskyttelyllään Crash 'n' Burn.
Perinteistä B-luokan huristelua
Heti arvostelun alkuun on todettava, että Crash 'n' Burn ei pelinä pahemmin säväytä. Se jää kaikilla osa-alueilla parempiensa varjoon ja yltää parhaimmillaankin vain keskitason kaahailuksi. Peli ei tuo ajogenreen ainuttakaan uutta ideaa, ja lainatut featuretkin ovat huonosti toteutettuja. MotoGP-sarjan korkeaan laatuun tottuneille tämä on varmasti shokki, sillä notkahdusta tulee niihin nähden todella reilusti. Climaxin jälki on toki ollut aina varsin ailahtelevaa, joten täysin yllätyksenä CnB:n rämpiminen ei tule. Pelin yleisvaikutelma on erittäin keskeneräinen ja kaikesta paistaa läpi hätäilyn maku.
Pelin idea on selvitä maaliin ensimmäisenä radalla kasvavan romumäärän ja leimuavien liekkien läpi. Peltiä radan varteen jääkin todella paljon, sillä kiihkeimmissä kisoissa 15:sta autosta vain alle puolet pääsee maaliin asti. Kukkaroon kilisee kolikoita ja painetankkeihin nitroja, kun vastustajan saa näyttävällä törmäyksellä ulos pelistä. Ratinväännön ollessa täysin arcadea ei taitoa vaativasta auton kuljettamisesta voi kuin unelmoida. Kun Crash 'n' Burnin suurimmat haasteet rajoittuvat ajoradalla lojuvien autonraatojen väistelyyn ja silmukoista silmät kiinni ajamiseen, alkaa pelin haasteettomuus puuduttaa jo muutaman tunnin jälkeen. Menopelien virittelystäkään ei paljon irtoa iloa, sillä autotallin toteutus on todella kehno ja varaosien määrä luvattoman suppea. Lisäksi tarjolla olevan ostoslistan vaikutusta ei esitetä tarpeeksi selkeästi, joten kaupassa käynti muuttuu ennen pitkää pelkäksi rutiininomaiseksi läpijuoksuksi. Mutteriviilaajien paratiisista jäädään pelissä todella kauas, ja virittelyn mukanaolo tuntuu vahvasti vain näennäiseltä lisältä.
Kilparatoja CnB:ssä on suhteellisen paljon, ja ne ovatkin pelin parasta antia. Profiilit vaihtelevat kiitettävästi ja niihin tutustuminen on hetkittäin jopa mielenkiintoista. Toki tältäkin osa-alueelta löytyy tukku isoja miinuksia, joista edellä mainitut silmukat ovat pahimmasta päästä. Kisassa hankittu reilu johto saattaa nimittäin vaihtua silmänräpäyksessä viimeiseen sijaan, jos sattuu ajamaan monitasoristeykseen "väärään aikaan". Tämä ärsyke syökin todelliseen kilpa-ajoon tottuneen pelaajan hermoja ja tuskastuttaa etenkin cup-tason haasteissa, jossa yksi ainoa "virhe" maksaa pahimmillaan monen osakilpailun voiton. Toinen isompi verenpaineen nostattaja on Kamikaze-kilpailumuoto, jossa ajetaan vastakkaisiin suuntiin. Mutkasta saattaa tällöin painaa toistasataa paholainen vastaan ja edessä on lähes aina asetelmat muuttava nokkakolari. Erityismaininnat ansaitsevat myös pelinäkymän automaattinen vaihto "kolmanteen persoonaan" isossa kolarissa, peilin sekä katolleen lentäneen menopelin kääntönapin puuttuminen. On sanomattakin selvää, että pitkä pinna ja kirosanojen välttely ovat pelissä erittäin kovaa valuuttaa.
Tahkottavaa Crash 'n' Burnista löytyy yksinpelin lukuisista mestaruusosakilpailuista ja 16 pelaajan Livestä. Jälkimmäisestä on vaikea mennä sanomaan enempää, sillä arvostelun tekoaikaan linjoilla ei ollut itseni lisäksi yhtään pelaajaa.
Matalan aidan alitus
Graafisesti Crash 'n' Burn näyttää karsitulta ja vanhalta. Ajonäkymä rullaa näyttävästi, mutta valitettavan ankeissa maisemissa. Polygonien ja tekstuurien määrä on nykynormeista valovuosien päässä, eikä se odotetuin silmäkarkki eli vaurionmallinnuskaan kehuja kerää. Jos pelissä on tarkoitus kolaroida ja rutata vastustajia, niin sen pitäisi myös tuntua ajajan selkäytimessä asti. CnB:ssä metallin koskettaessa metalliin irtoaa ilmoille vain suloisenkatkea nauru: ruudulla lentää pellin sijasta "paperisilppua". Koska tärinää ei ole nimeksikään ja vakavasti otettavan ryskeen tunne on todella kaukana, tuntuu kilpurin ohjaaminen enemmän lentämiseltä kuin maan pinnassa ajamiselta. Äänipuolella on myös paljon toivomisen varaa. Kolkolta kuulostavan rytinän ja mörinän lisäksi ajamista tylsistyttää itseään toistava kuuluttaja, jonka verbaalinen työskentely on yhtä kiihkeää kuin nukkuvalla lampaalla. Pelin musiikki on perinteistä rämärokkia, joka ei onneksi nosta isompia angsteja pintaan.
Crash 'n' Burn ei pidä otteessaan, vaan ratista haluaa päästä samantien irti. Pelin anteeksiantamaton viimeistelemättömyys, passailun maku sekä yleinen ideoiden ja toteutuksen värittömyys jättävät sen auttamatta isompien kilpaveljien jalkoihin. Crash 'n' Burnia ei voi suositella kuin alle 10-vuotiaille ajajanaluille, joilla virtaa enemmän kirkasta verta kuin raskasöljyä suonissa.
Pelikonsoleiden omistajille vuosi 2004 oli viihteellisesti kiistatta yksi historian parhaita, ainakin mitä tulee autopelivalikoimaan. Xboxilla vaikuttaneet Project Gotham Racing 2, Rallisport 2, Richard Burns Rally, Burn Out 3, Need For Speed: Underground 2 ja Flatout pitivät huolen siitä, etteivät nelipyöräfanit jääneet kotisohvallaan tekemistä vaille. Koska kysyntää näytti kasvavan pelaajakunnan myötä olevan enemmänkin, nousi tumman savun täyttämään ja bensankatkuiseen maisemaan myös muita osingoille haluavia. Yksi näistä nimistä oli menestyksekkään MotoGP: Ultimate Racing Technology -sarjan luoja, Climax, pellinryskyttelyllään Crash 'n' Burn.
Perinteistä B-luokan huristelua
Heti arvostelun alkuun on todettava, että Crash 'n' Burn ei pelinä pahemmin säväytä. Se jää kaikilla osa-alueilla parempiensa varjoon ja yltää parhaimmillaankin vain keskitason kaahailuksi. Peli ei tuo ajogenreen ainuttakaan uutta ideaa, ja lainatut featuretkin ovat huonosti toteutettuja. MotoGP-sarjan korkeaan laatuun tottuneille tämä on varmasti shokki, sillä notkahdusta tulee niihin nähden todella reilusti. Climaxin jälki on toki ollut aina varsin ailahtelevaa, joten täysin yllätyksenä CnB:n rämpiminen ei tule. Pelin yleisvaikutelma on erittäin keskeneräinen ja kaikesta paistaa läpi hätäilyn maku.
Pelin idea on selvitä maaliin ensimmäisenä radalla kasvavan romumäärän ja leimuavien liekkien läpi. Peltiä radan varteen jääkin todella paljon, sillä kiihkeimmissä kisoissa 15:sta autosta vain alle puolet pääsee maaliin asti. Kukkaroon kilisee kolikoita ja painetankkeihin nitroja, kun vastustajan saa näyttävällä törmäyksellä ulos pelistä. Ratinväännön ollessa täysin arcadea ei taitoa vaativasta auton kuljettamisesta voi kuin unelmoida. Kun Crash 'n' Burnin suurimmat haasteet rajoittuvat ajoradalla lojuvien autonraatojen väistelyyn ja silmukoista silmät kiinni ajamiseen, alkaa pelin haasteettomuus puuduttaa jo muutaman tunnin jälkeen. Menopelien virittelystäkään ei paljon irtoa iloa, sillä autotallin toteutus on todella kehno ja varaosien määrä luvattoman suppea. Lisäksi tarjolla olevan ostoslistan vaikutusta ei esitetä tarpeeksi selkeästi, joten kaupassa käynti muuttuu ennen pitkää pelkäksi rutiininomaiseksi läpijuoksuksi. Mutteriviilaajien paratiisista jäädään pelissä todella kauas, ja virittelyn mukanaolo tuntuu vahvasti vain näennäiseltä lisältä.
Kilparatoja CnB:ssä on suhteellisen paljon, ja ne ovatkin pelin parasta antia. Profiilit vaihtelevat kiitettävästi ja niihin tutustuminen on hetkittäin jopa mielenkiintoista. Toki tältäkin osa-alueelta löytyy tukku isoja miinuksia, joista edellä mainitut silmukat ovat pahimmasta päästä. Kisassa hankittu reilu johto saattaa nimittäin vaihtua silmänräpäyksessä viimeiseen sijaan, jos sattuu ajamaan monitasoristeykseen "väärään aikaan". Tämä ärsyke syökin todelliseen kilpa-ajoon tottuneen pelaajan hermoja ja tuskastuttaa etenkin cup-tason haasteissa, jossa yksi ainoa "virhe" maksaa pahimmillaan monen osakilpailun voiton. Toinen isompi verenpaineen nostattaja on Kamikaze-kilpailumuoto, jossa ajetaan vastakkaisiin suuntiin. Mutkasta saattaa tällöin painaa toistasataa paholainen vastaan ja edessä on lähes aina asetelmat muuttava nokkakolari. Erityismaininnat ansaitsevat myös pelinäkymän automaattinen vaihto "kolmanteen persoonaan" isossa kolarissa, peilin sekä katolleen lentäneen menopelin kääntönapin puuttuminen. On sanomattakin selvää, että pitkä pinna ja kirosanojen välttely ovat pelissä erittäin kovaa valuuttaa.
Tahkottavaa Crash 'n' Burnista löytyy yksinpelin lukuisista mestaruusosakilpailuista ja 16 pelaajan Livestä. Jälkimmäisestä on vaikea mennä sanomaan enempää, sillä arvostelun tekoaikaan linjoilla ei ollut itseni lisäksi yhtään pelaajaa.
Matalan aidan alitus
Graafisesti Crash 'n' Burn näyttää karsitulta ja vanhalta. Ajonäkymä rullaa näyttävästi, mutta valitettavan ankeissa maisemissa. Polygonien ja tekstuurien määrä on nykynormeista valovuosien päässä, eikä se odotetuin silmäkarkki eli vaurionmallinnuskaan kehuja kerää. Jos pelissä on tarkoitus kolaroida ja rutata vastustajia, niin sen pitäisi myös tuntua ajajan selkäytimessä asti. CnB:ssä metallin koskettaessa metalliin irtoaa ilmoille vain suloisenkatkea nauru: ruudulla lentää pellin sijasta "paperisilppua". Koska tärinää ei ole nimeksikään ja vakavasti otettavan ryskeen tunne on todella kaukana, tuntuu kilpurin ohjaaminen enemmän lentämiseltä kuin maan pinnassa ajamiselta. Äänipuolella on myös paljon toivomisen varaa. Kolkolta kuulostavan rytinän ja mörinän lisäksi ajamista tylsistyttää itseään toistava kuuluttaja, jonka verbaalinen työskentely on yhtä kiihkeää kuin nukkuvalla lampaalla. Pelin musiikki on perinteistä rämärokkia, joka ei onneksi nosta isompia angsteja pintaan.
Crash 'n' Burn ei pidä otteessaan, vaan ratista haluaa päästä samantien irti. Pelin anteeksiantamaton viimeistelemättömyys, passailun maku sekä yleinen ideoiden ja toteutuksen värittömyys jättävät sen auttamatta isompien kilpaveljien jalkoihin. Crash 'n' Burnia ei voi suositella kuin alle 10-vuotiaille ajajanaluille, joilla virtaa enemmän kirkasta verta kuin raskasöljyä suonissa.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja