Haastavaa scifilentelyä
Samannimiseen scifi-sarjaan perustuva Battlestar Galactica on uusi tulokas PlayStation2:n vähälukuiseen avaruusalusräiskintöjen joukkoon. Mistään simulaatiosta ei ole tälläkään kertaa kyse, vaan alukset lentävät avaruuden painottomassa tyhjiössä aivan kuten lentokoneet ilmakehässä.
Arcademainen fysiikanmallinnus ei kuitenkaan tee pelistä helppoa, sillä ensimmäisestä tehtävästä lähtien on selvää, että Battlestar Galactica ei tarjoa helppoja välipaloja. Pahimmillaan samaa tehtävää joutuu uusimaan yli kymmenen kertaa kuoleman koittaessa. Korkea vaikeustaso vaikuttaa ajoittain hieman hätäisen suunnittelun tulokselta, sillä joskus game overin syy jää auki. Tehtävän uusimista lannistaa huomattavasti se, ettei tiedä tarkalleen mikä viime kerralla meni vikaan. Ja jos edellinen jo kuulosti pahalta ei tieto checkpointien puuttumisesta ainakaan nosta motivaatiota. Lienee siis itsestään selvää, että expert-vaikeustaso on vain kovimpia masokisteja varten.
Vielä kerran, nyt läpäisen sen…
Jokin Battlestar Galacticassa kuitenkin saa yrittämään tehtäviä uudelleen ja uudelleen. Ehkä se on vain se tunnettu onnistumisen ilo, sillä tehtävän menestyksekäs läpäisy kyllä tuntuu hyvältä. Hyvästä suorituksesta peli palkitsee myös Battlestar Galacticaan liittyvällä fanimateriaalilla sekä antamalla pelaajan hallintaan yhden siipimiehen lisää. Uudelleen yrittämistä helpottavat myös kiltisti pelaajaa tottelevat kontrollit, jotka pienen opettelun jälkeen toimivat juuri kuten pitääkin. Nappeihin on tungettu paljon ominaisuuksia, mutta looginen järjestely helpottaa käyttöä.
Asearsenaalin käyttö on erityisen mallikkaasti kunnossa. Se toimii johdonmukaisesti ja tarjoaa varsin monta tapaa tuhota viholliskoneita. X-nappia naputtamalla alus ampuu perusaseella, ja X:n pitäminen pohjassa taas aloittaa aluksen energiaa syövän sarjatulen. Energiaa kuluttavat myös ohjukset, joita voi ampua sekä suoraan eteenpäin että kohteeseen hakeutuen. Parasta ohjuksissa on niiden säätömahdollisuudet: ominaisuuksia voi säätää vapaasti ketteryys – tulivoima ja nopeus – räjähdyksen laajuus akseleilla. Erilaiset asetukset vaikuttavat ohjuksen lukkiutumisetäisyyteen sekä kertalaukaisun kappalemäärään. Liian tiheä räiskyttelytahti kostautuu energian loppumisella. Energiaa latautuu koko ajan lisää, mutta avaruusalus korjaa itseään vain energiavarojen ollessa täynnä.
Tappavan mukava aseistus
Jo pelkkä perusase tiputtaa viholliskoneita huimaa tahtia. Uhrin alus lukitaan joko selaamalla viholliskoneita läpi R2- ja R1-napeilla tai valitsemalla lähin kohde kolmiota näpäyttämällä. Tähtäysjärjestelmä helpottaa lahtausta näyttämällä ystävällisesti mihin ennakko tulee ampua. Ohjuksia laukovan neliö-napin pohjassa pitäminen näyttää kaikki kantaman sisällä olevat viholliset, ja tähtäimen sisäpuolella olevat koneet lukittuvat automaattisesti parissa sekunnissa. Napista irtipäästäminen laukaisee ison kasan ohjuksia, ja muutaman sekunnin ajan virtuaalipilotti saa ihastella kohteeseensa syöksyvän ohjuslauman savuvanoja.
Tekoälyllä ei siis paljoa juhlita, vaan haaste tulee vihollismääristä. Koneiden lennellessä ympäriinsä ja ohjuksien viuhtoessa pitkin taistelutannerta on tunnelma yllättävän hyvä. Usean vihollisaluksen tuhoaminen muutaman ohjuksen kertalaukaisulla tuo pakostakin hymyn naamalle.
Karu totuus
Valitettavasti yksinpelikampanja on kaikki mitä peli tarjoaa. Kampanjan tehtävät eivät edes ole järin omaperäisiä, sillä suurin osa sisältää tuttua puolustamista tai hyökkäämistä. Yksinpelin lisäksi olisi Battlestar Galactica saanut tarjota ainakin moninpelin, mielellään vielä verkkopelin kera.
Tekninen toteutus ei onneksi syö vaikeustason rampauttamia hermoja. Grafiikka rullaa nätisti eteenpäin, tosin erittäin harvoin vastaan tulee lieviä hidastuksia. Näyttävyydeltään peli ei aivan PS2:n kärkeä ole, mutta ei visuaalista ilmettä hävetä tarvitse. Kontrollit toimivat kaikin puolin mainiosti, kunhan vain käyttää hieman aikaa runsaiden toimintojen opetteluun. Äänimaailmaa parantamalla tunnelmaa olisi saatu vielä paremmaksi. Nyt äänet ovat kaikin puolin hieman vaisut, ja ajoittain taustamusiikki tulee taustalta esiin häiritsemään.
Kokonaisuutena Battlestar Galactica on enemmän kuin hieman ristiriitainen teos. Peli kyllä tarjoaa erinomaiset kontrollit monipuolisine asearsenaaleineen, mutta toisella puolella vaakaa lepää raskas vaikeustaso. Sarjan fanit tietysti ilahtuvat aihepiiristä, mutta muut eivät voi sitä bonusta käyttää. Battlestar Galactica unohtunee lyhyessä ajassa pelihistorian harmaisiin hetkiin. Muistamaan sitä jäävät vain vaikeustason rampauttaneet pelaajapolot, jotka yö toisensa jälkeen yrittävät epätoivoisesti läpäistä sen seuraavan tehtävän.
Samannimiseen scifi-sarjaan perustuva Battlestar Galactica on uusi tulokas PlayStation2:n vähälukuiseen avaruusalusräiskintöjen joukkoon. Mistään simulaatiosta ei ole tälläkään kertaa kyse, vaan alukset lentävät avaruuden painottomassa tyhjiössä aivan kuten lentokoneet ilmakehässä.
Arcademainen fysiikanmallinnus ei kuitenkaan tee pelistä helppoa, sillä ensimmäisestä tehtävästä lähtien on selvää, että Battlestar Galactica ei tarjoa helppoja välipaloja. Pahimmillaan samaa tehtävää joutuu uusimaan yli kymmenen kertaa kuoleman koittaessa. Korkea vaikeustaso vaikuttaa ajoittain hieman hätäisen suunnittelun tulokselta, sillä joskus game overin syy jää auki. Tehtävän uusimista lannistaa huomattavasti se, ettei tiedä tarkalleen mikä viime kerralla meni vikaan. Ja jos edellinen jo kuulosti pahalta ei tieto checkpointien puuttumisesta ainakaan nosta motivaatiota. Lienee siis itsestään selvää, että expert-vaikeustaso on vain kovimpia masokisteja varten.
Vielä kerran, nyt läpäisen sen…
Jokin Battlestar Galacticassa kuitenkin saa yrittämään tehtäviä uudelleen ja uudelleen. Ehkä se on vain se tunnettu onnistumisen ilo, sillä tehtävän menestyksekäs läpäisy kyllä tuntuu hyvältä. Hyvästä suorituksesta peli palkitsee myös Battlestar Galacticaan liittyvällä fanimateriaalilla sekä antamalla pelaajan hallintaan yhden siipimiehen lisää. Uudelleen yrittämistä helpottavat myös kiltisti pelaajaa tottelevat kontrollit, jotka pienen opettelun jälkeen toimivat juuri kuten pitääkin. Nappeihin on tungettu paljon ominaisuuksia, mutta looginen järjestely helpottaa käyttöä.
Asearsenaalin käyttö on erityisen mallikkaasti kunnossa. Se toimii johdonmukaisesti ja tarjoaa varsin monta tapaa tuhota viholliskoneita. X-nappia naputtamalla alus ampuu perusaseella, ja X:n pitäminen pohjassa taas aloittaa aluksen energiaa syövän sarjatulen. Energiaa kuluttavat myös ohjukset, joita voi ampua sekä suoraan eteenpäin että kohteeseen hakeutuen. Parasta ohjuksissa on niiden säätömahdollisuudet: ominaisuuksia voi säätää vapaasti ketteryys – tulivoima ja nopeus – räjähdyksen laajuus akseleilla. Erilaiset asetukset vaikuttavat ohjuksen lukkiutumisetäisyyteen sekä kertalaukaisun kappalemäärään. Liian tiheä räiskyttelytahti kostautuu energian loppumisella. Energiaa latautuu koko ajan lisää, mutta avaruusalus korjaa itseään vain energiavarojen ollessa täynnä.
Tappavan mukava aseistus
Jo pelkkä perusase tiputtaa viholliskoneita huimaa tahtia. Uhrin alus lukitaan joko selaamalla viholliskoneita läpi R2- ja R1-napeilla tai valitsemalla lähin kohde kolmiota näpäyttämällä. Tähtäysjärjestelmä helpottaa lahtausta näyttämällä ystävällisesti mihin ennakko tulee ampua. Ohjuksia laukovan neliö-napin pohjassa pitäminen näyttää kaikki kantaman sisällä olevat viholliset, ja tähtäimen sisäpuolella olevat koneet lukittuvat automaattisesti parissa sekunnissa. Napista irtipäästäminen laukaisee ison kasan ohjuksia, ja muutaman sekunnin ajan virtuaalipilotti saa ihastella kohteeseensa syöksyvän ohjuslauman savuvanoja.
Tekoälyllä ei siis paljoa juhlita, vaan haaste tulee vihollismääristä. Koneiden lennellessä ympäriinsä ja ohjuksien viuhtoessa pitkin taistelutannerta on tunnelma yllättävän hyvä. Usean vihollisaluksen tuhoaminen muutaman ohjuksen kertalaukaisulla tuo pakostakin hymyn naamalle.
Karu totuus
Valitettavasti yksinpelikampanja on kaikki mitä peli tarjoaa. Kampanjan tehtävät eivät edes ole järin omaperäisiä, sillä suurin osa sisältää tuttua puolustamista tai hyökkäämistä. Yksinpelin lisäksi olisi Battlestar Galactica saanut tarjota ainakin moninpelin, mielellään vielä verkkopelin kera.
Tekninen toteutus ei onneksi syö vaikeustason rampauttamia hermoja. Grafiikka rullaa nätisti eteenpäin, tosin erittäin harvoin vastaan tulee lieviä hidastuksia. Näyttävyydeltään peli ei aivan PS2:n kärkeä ole, mutta ei visuaalista ilmettä hävetä tarvitse. Kontrollit toimivat kaikin puolin mainiosti, kunhan vain käyttää hieman aikaa runsaiden toimintojen opetteluun. Äänimaailmaa parantamalla tunnelmaa olisi saatu vielä paremmaksi. Nyt äänet ovat kaikin puolin hieman vaisut, ja ajoittain taustamusiikki tulee taustalta esiin häiritsemään.
Kokonaisuutena Battlestar Galactica on enemmän kuin hieman ristiriitainen teos. Peli kyllä tarjoaa erinomaiset kontrollit monipuolisine asearsenaaleineen, mutta toisella puolella vaakaa lepää raskas vaikeustaso. Sarjan fanit tietysti ilahtuvat aihepiiristä, mutta muut eivät voi sitä bonusta käyttää. Battlestar Galactica unohtunee lyhyessä ajassa pelihistorian harmaisiin hetkiin. Muistamaan sitä jäävät vain vaikeustason rampauttaneet pelaajapolot, jotka yö toisensa jälkeen yrittävät epätoivoisesti läpäistä sen seuraavan tehtävän.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja