ATV: Quad Power Racing 2

Mönkijät kilpasilla

Muun muassa pohjois-amerikkalaisten nuorten aikuisten keskuudessa suosittua mönkijöillä kilpailua on hieman harvemmin nähty videopeliksi toteutettuna. Acclaimin extreme-urheilubrändin AKA Acclaimin alaisuudessa markkinoille on ilmestynyt MotoGP: Ultimate Racing Technologystaan Xboxaajille tutun brittiläisen Climaxin kehittämä ATV: Quad Power Racing 2 -ajopeli, joka pyrkii tähän markkinarakoon.

ATV-sarjan toinen osa tarjoaa pelaajilleen arcade-hengessä toteutettua kaahailua 15 radan verran sekä temppukilpailuja lukuisilla eri temppuareenoilla. Mukaan on myös mahdutettu 20 kuljettajaa, joista 10 lukeutuu oikeisiin pro-tason ajajiin, ja oman kuljettajan luominen on luonnollisesti mahdollista. Pelimuodoista löytyvät ne perinteiset harjoitusmoodit, time trialit, pelkästään temppujen tekemiseen keskittyvät temppukilpailut, arcadet ja maksimissaan neljää yhtäaikaista pelaajaa tukevat eri moninpelimuodot aina kokonaisesta mestaruussarjasta temppukilpailuihin. Näiden lisäksi mukana on erityinen haastekilpailu, jossa pelaajaa palkitaan kultamitalin arvoisista suorituksista uusilla pro-kuljettajilla. Uramoodi on kuitenkin koko pelin sydän, sillä sen täydellisellä läpäisemisellä saa avattua peliin kaikki radat, parhaimmat mönkijät sekä ajettavia ratoja ja pistesysteemejä myöten kustomoitavan oman kilpasarjan. Uran edetessä myös oman hahmon taitopisteitä pääsee kartuttamaan.

Uramoodi on jaettu kolmeen eri taitotasoon: amateur, professional ja super star. Pelaaja aloittaa helpoimmalta tasolta, ja mikäli suoritukset riittävät kyseisellä tasolla ajettavan sarjan loppupisteissä kolmen parhaan joukkoon, pääsee pelaaja siirtymään seuraavalle tasolle. Uramoodissa menestymiseen vaaditaan muutakin kuin vain nopeutta, sillä jo toisen tason läpäiseminen pelkillä voitoilla on mahdotonta. Jokaisen kilpailun jälkeen pelaajaa nimittäin palkitaan sekä sijoituksesta että kisan aikana tehdyistä tempuista.

Sormet solmussa, mönkijä pöpelikössä, vai?

Valitettavasti temppujen tekemisestä muodostuu eräs uramoodin ärsyttävimmistä ongelmista, koska temppujen tekeminen on ehdottomasti yksi pelin heikoimmin toteutetuista osa-alueista. Hahmo ei vastaa pelaajan käskyttämiin temppuihin kuin ehkä 50% varmuudella, joten huippupisteiden keräämisestä, samalla kun sijoitus pitäisi pitää aggressiivisia tekoälykuskeja vastaan korkealla, muodostuu v-käyrää herkästi kasvattava ominaisuus. Vaikka hahmo vastaisikin näppäiltyihin temppuihin paremmin, ei temppusysteemi silti keräisi täysiä pisteitä. Syynä tähän on erilaisten temppujen niukkahko määrä. Temppuja voi jonkin verran yhdistellä toisiinsa, mutta kaikesta huolimatta systeemi on kuin Tony Hawk's Pro Skater potenssiin miinus kymmenen. On toki ymmärrettävää, että ajopeliin ei mitään älyttömän syvää temppusysteemiä rakenneta, mutta ATV2:ssa temppuilua korostetaan sen toteutukseen nähden aivan liikaa.

Muilta osin pelattavuus on tehty hyvin. Mönkijät tottelevat tattiohjausta terävästi, eikä arcade-painotteisen ohjauksen kanssa tarvitse tuskailla tuntikausia. Kaasun ja jarrun kaltaisten perusominaisuuksien ohella pelaajalle tarjotaan mittari, jonka täyteen lataamalla juuri ennen hyppyriä voidaan kasvattaa hypyn suuruutta merkittävästi. Onnistuneilla tempuilla pelaaja kartuttaa vastaavasti turbo-mittaria, jota voi käyttää kisan aikana tilapäiseen vauhdin lisäämiseen. Pelaaja voi myös tylysti potkaista vierelle nousseen kilpakumppanin kumoon, mutta kannattaa pitää mielessä, että tekoäly osaa tehdä samoin. Varsinkin aggressiivisia vastustajia vastaan on välillä ärsyttävää, kun tekoäly innostuu pilaamaan pelaajan kisan, vaikka kuinka rehdisti haluaisi ajaa. Onneksi tekoälyssä on sen verran kuminauhaefektiä havaittavissa, että hyvällä ajolla vastustajat on mahdollista kiriä kiinni parin kaatumisen jälkeenkin. Osasyynä tähän on tietysti se, että myös tekoäly tekee inhimillisiä ajovirheitä.

Samat radat, eri maisemat

Pelin 15 rataa sijoittuvat viiteen eri ympäristöön, jotka vaihtelevat metsän siimeksestä rakennustyömaalle. Ratasuunnittelu on kokonaisuudessaan varsin keskinkertaista, eikä mikään rata oikein onnistu jäämään erityisesti mieleen. Kaikissa toistuvat ne perushyppyrityypit ja samantyyliset mutkat, mutta enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeaviin ympäristöihin verhoiltuna. Joissakin radoissa on mahdollista käyttää paria vaihtoehtoista reittiä, tosin yleensä pelaaja pidetään tiukasti radalla ja vapaamuotoista off-road-ajoa ei valitettavasti pääse harrastamaan. Temppuihin tarkoitetut areenat ovat nekin suhteellisen tylsiä, paria haastekilpailuissa esiintyvää rataa lukuun ottamatta.

Ottaen huomioon, että peli on alunperin julkaistu PS2:lle, Xbox-version grafiikka on ihan kohtuullisen mukavan näköistä. Se ei missään nimessä ole parasta mitä Xboxilla on nähty, mutta ajaa asiansa hyvin – varsinkin kun ruudunpäivitys pysyy sulavana. Muutamat näyttävät tehosteet, kuten esimerkiksi jäisen tien kiilto suorastaan sokaisevan kirkkaassa auringonpaisteessa, ovat mukava lisä muuten tasapaksuun grafiikkaan. Valitettavasti kolikolla on aina nurja puolensa ja grafiikassa esiintyy lievää pop-uppia horisontissa. Myös animointiin olisi voitu panostaa enemmän, sillä varsinkin temput näyttävät jotenkin jäykiltä. Törmäilyn seurauksena mönkijöihin tulee muutamia näkyviä vaurioita, kun lokasuojat ynnä muut irtoilevat, mutta ne eivät vaikuta millään lailla ajettavuuteen.

Äänipuoli ei sekään erityisemmin yllätä. Eri musiikkikappaleita on muutamia – osa parempia, osa huonompia – ja äänimaailma edustaa Dolby Digital -tuestaan huolimatta keskinkertaisuuden huippua. Kilpailujen aikana äänet koostuvat pääasiassa mönkijöiden pärinästä, taustalla pauhaavasta musiikista ja harvoista heikohkosti toteutetuista taustaäänistä ja äänitehosteista. Ei mitään erityisen mullistavaa ja mieltä lämmittävää kuultavaa, mutta toisaalta suurin osa ajopeleistä kärsii samasta ongelmasta.

Yhteenveto

ATV: Quad Power Racing 2 on hyvä yritys tuoda esille ajopeleissä hieman harvemmin esiintyvää lajia, mutta ottaen huomioon Climaxin MotoGP:n laadun, tämä mönkijäralli on selkeä pettymys. Peli jää kaikilta osin jotenkin pintapuoliseksi, eikä siitä paperilla hyvältä näyttävistä ominaisuuksista huolimatta löydy riittävästi syvyyttä jaksaakseen innostaa paria iltaa enempää. Satunnaisesti pelattuna pelistä saa varsinkin nelinpelinä jotain irti, mutta täyden pelin hintaa tästä äärimmäisen keskinkertaisesta tuotoksesta ei kannata maksaa. Parempiakin ajopelejä on tarjolla.