Kirjoittaja
Yargo
Julkaistu
Pelit
Lisätiedot
Arvostelukappale oli lehdistöversio. Kiitokset arvostelukappaleesta Nokialle.
Kumin kärytystä urbaaneilla asfalteilla
Ajopelit eivät ajatuksenakaan tahdo soveltua N-Gagelle. Ruudun kapeus jo aiheuttaa sen, ettei pelaajalla ole käytössään ajopeleissä tarvittavaa laajaa näkökenttää. Tämän lisäksi arcademaisissa kaahailupeleissä ulkoinen näyttävyys on tärkeä seikka, jonka saavuttaminen N-Gagella tuntuu pienoiselta mahdottomuudelta ainakin useimmille pelinkehittäjille. Pelin kun pitäisi vielä rullata edes jokseenkin sulavasti, eikä muuttua kankeaksi diaesitykseksi. Niinpä Asphalt: Urban GT on varsin positiivinen yllätys monessakin mielessä.
Peli tarjoaa muutaman pelimoodin, joiden pariin voi hypätä nopeasti. Normaalissa kilpa-ajossa ajetaan seitsemää muuta autoa vastaan ruuhkaliikenteen seassa. Aika-ajossa pääsee yrittämään mahdollisimman vikkelää kierrosaikaa, jolloin kadut ovat vapaat muista autoista. Kolmas pelimuoto on poliisitakaa-ajo, jossa pelaaja pyrkii pysäyttämään muita hurjastelijoita. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että pelaajan tulee pyrkiä pitämään jahtaamansa auto eräänlaisen tähtäimen sisällä tietyn aikaa, jolloin tuo auto pysäyttää automaattisesti tien sivuun. Mikäli ei osaa päättää mitä haluaa pelata, voi valita Instant Playn, joka valitsee sattumanvaraisesti pelimuodon, auton ja radan kysymättä pelaajalta mitään. Näiden lisäksi on mukana varsin kattava uramoodi, jota voi verrata suoraan Need For Speed: Undergroundiin. Tässä pelaajan valittavana on erilaisia kilpailuja, joita voittamalla saa palkinnoksi rahaa ja autoja. Rahaa voi käyttää omistamiensa autojen suorituskyvyn tuunaamiseen, mutta uusia menopelejä voi myös ostaa itse sekä vanhojaan myydä pois. Tämä muoto tuo kiitettävästi sisältöä muuten varsin suoraviivaiselle pelille ja pitää otteessaan pitkään.
Itse ajaminen on toteutettu genrelle uskollisen yksinkertaisesti. Ohjaaminen tapahtuu ristiohjaimesta, jonka lisäksi pelaaja tarvitsee vain kaasuttaa 5-napista ja jarruttaa 7-napista. Näiden lisäksi 2-nappulalla toimii Burnout-tyylinen turboboost, joka latautuu ajamalla uhkarohkeasti esimerkiksi muiden autojen läheltä tai suorittamalla mutkat näyttävällä sivuluisulla. Erona Burnoutteihin turbo latautuu myös ilman minkäänlaista temppuilua, mutta tällöin hieman hitaammin.
Valinnanvaraa
Itse ajaminen tuntuu mukavalta ja jopa vauhdikkaalta. Autojen käyttäytymisessä on olennaisia eroja, joten joitakin koslia ei ole esimerkiksi hitaan kääntymisen vuoksi kovinkaan hauska pelata. Tämä tietysti kuuluu asiaan, ja uramoodissa se piiskaa pelaajaa hankkimaan entistä parempia autoja. Ainoa pelattavuutta haittaava tekijä on erittäin huonosti toteutetut törmäykset. Esimerkiksi samaan suuntaan menevään auton törmääminen näyttää jokseenkin luonnottomalta. Erityisen raivostuttavaa tämä on silloin, kun tekoälyn ohjaamaa autoa hieman hipaistuaan kyseinen ajokki pysähtyy kuin seinään, jolloin itse jää yleensä sen taakse jumiin. Vastaantuleviin autoihin törmääminen kyseenalaistaa luonnonlakeja tätäkin pahemmin. Tällöin oma ajokki sujahtaa toisesta autosta suoraan läpi, sekä heittää aina samanlaisen n. 270:n asteen spinnin, josta se myös oikenee automaattisesti. Onneksi kyseessä ei ole Colin McRae Rallyn tapainen simulaatio, joten nämä ongelmat vaikuttavat pelinautintoon yllättävän vähän. Jotain on Colin McRaestakin lainattu, sillä peli ilmoittaa vastaantulevista mutkista nuolilla, joiden avulla pelaajalla on tarpeeksi aikaa jarruttaa.
Ulkoisesti Asphalt: Urban GT on mahdollisesti N-Gagen näyttävin peli. Grafiikka on erittäin värikästä ja onpa mukaan ujutettu jopa heijastusmaisia efektejä sekä varjoja autojen alle. Pelaaja pääsee hurjastelemaan esimerkiksi sellaisissa suurkaupungeissa kuten New Yorkissa, Pariisissa, Hongkongissa ja jopa Ukrainan Chernobylissä, jotka kaikki ovat ratoina persoonallisen ja tyylikkään näköisiä. Teiden varsilla on puhelinkoppeja, puistopenkkejä ja muuta roinaa, jotka pelaaja voi halutessaan ajaa säpäleiksi. Lisensioidut autot, joita on laitettu mukaan runsaasti nelivetomaastureista unelma urheiluautoihin, vieläpä näyttävät esikuviltaan, vaikka 3D-mallinnukset ovat jokseenkin laatikkomaisia. Kauniista ulkonäöstään huolimatta peli pyörii siedettävästi. Ei siis silmiä hivelevän pehmeästi, mutta tärkeintä on se, ettei ruudunpäivitysnopeus pompi, vaan pysyy vakaana.
Äänipuoli on reilassa, mutta toisaalta voisi olla paremminkin. Mukaan on ympätty varsin kiitettävä määrä erilaista musiikkia nostamaan hurjastelufiiliksiä. Eri ääniefektit, kuten hajoavat puhelinkopit sekä muut kilinät ja kolinat rikastavat hyvin äänimaailmaa. Autojen moottorit kuulostavat sinällään asiallisilta, mutta erilaisia moottorin ääniä olisi saanut olla enemmän. Nyt kaikki autot, oli kyseessä sitten kuplavolkkari tai Chevrolet Corvette, kuulostavat jotakuinkin samanlaisilta.
Asphalt: Urban GT on tyyliltään juuri passelisti N-Gagelle soveltuva peli sen kevyen aiheensa vuoksi. Arcade-pelimoodit tarjoavat nopeita pelipyrähdyksiä, kun taas uramoodi jaksaa vetää luoksensa pidemmäksikin aikaa. Luonnollisesti lisäarvoa pelille antaa bluetooth-moninpeli, jonka parissa neljä pelaajaa voivat ottaa mittaa toisistaan. Jonkinlainen Arena-palvelu olisi myös ollut paikallaan edes tulostaulujen muodossa aika-ajojen kannalta, mutta tällaisenakin pelissä on aivan tarpeeksi sisältöä. Täten kyseessä on varsin maukas välipala vauhdinnälkään.
Ajopelit eivät ajatuksenakaan tahdo soveltua N-Gagelle. Ruudun kapeus jo aiheuttaa sen, ettei pelaajalla ole käytössään ajopeleissä tarvittavaa laajaa näkökenttää. Tämän lisäksi arcademaisissa kaahailupeleissä ulkoinen näyttävyys on tärkeä seikka, jonka saavuttaminen N-Gagella tuntuu pienoiselta mahdottomuudelta ainakin useimmille pelinkehittäjille. Pelin kun pitäisi vielä rullata edes jokseenkin sulavasti, eikä muuttua kankeaksi diaesitykseksi. Niinpä Asphalt: Urban GT on varsin positiivinen yllätys monessakin mielessä.
Peli tarjoaa muutaman pelimoodin, joiden pariin voi hypätä nopeasti. Normaalissa kilpa-ajossa ajetaan seitsemää muuta autoa vastaan ruuhkaliikenteen seassa. Aika-ajossa pääsee yrittämään mahdollisimman vikkelää kierrosaikaa, jolloin kadut ovat vapaat muista autoista. Kolmas pelimuoto on poliisitakaa-ajo, jossa pelaaja pyrkii pysäyttämään muita hurjastelijoita. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että pelaajan tulee pyrkiä pitämään jahtaamansa auto eräänlaisen tähtäimen sisällä tietyn aikaa, jolloin tuo auto pysäyttää automaattisesti tien sivuun. Mikäli ei osaa päättää mitä haluaa pelata, voi valita Instant Playn, joka valitsee sattumanvaraisesti pelimuodon, auton ja radan kysymättä pelaajalta mitään. Näiden lisäksi on mukana varsin kattava uramoodi, jota voi verrata suoraan Need For Speed: Undergroundiin. Tässä pelaajan valittavana on erilaisia kilpailuja, joita voittamalla saa palkinnoksi rahaa ja autoja. Rahaa voi käyttää omistamiensa autojen suorituskyvyn tuunaamiseen, mutta uusia menopelejä voi myös ostaa itse sekä vanhojaan myydä pois. Tämä muoto tuo kiitettävästi sisältöä muuten varsin suoraviivaiselle pelille ja pitää otteessaan pitkään.
Itse ajaminen on toteutettu genrelle uskollisen yksinkertaisesti. Ohjaaminen tapahtuu ristiohjaimesta, jonka lisäksi pelaaja tarvitsee vain kaasuttaa 5-napista ja jarruttaa 7-napista. Näiden lisäksi 2-nappulalla toimii Burnout-tyylinen turboboost, joka latautuu ajamalla uhkarohkeasti esimerkiksi muiden autojen läheltä tai suorittamalla mutkat näyttävällä sivuluisulla. Erona Burnoutteihin turbo latautuu myös ilman minkäänlaista temppuilua, mutta tällöin hieman hitaammin.
Valinnanvaraa
Itse ajaminen tuntuu mukavalta ja jopa vauhdikkaalta. Autojen käyttäytymisessä on olennaisia eroja, joten joitakin koslia ei ole esimerkiksi hitaan kääntymisen vuoksi kovinkaan hauska pelata. Tämä tietysti kuuluu asiaan, ja uramoodissa se piiskaa pelaajaa hankkimaan entistä parempia autoja. Ainoa pelattavuutta haittaava tekijä on erittäin huonosti toteutetut törmäykset. Esimerkiksi samaan suuntaan menevään auton törmääminen näyttää jokseenkin luonnottomalta. Erityisen raivostuttavaa tämä on silloin, kun tekoälyn ohjaamaa autoa hieman hipaistuaan kyseinen ajokki pysähtyy kuin seinään, jolloin itse jää yleensä sen taakse jumiin. Vastaantuleviin autoihin törmääminen kyseenalaistaa luonnonlakeja tätäkin pahemmin. Tällöin oma ajokki sujahtaa toisesta autosta suoraan läpi, sekä heittää aina samanlaisen n. 270:n asteen spinnin, josta se myös oikenee automaattisesti. Onneksi kyseessä ei ole Colin McRae Rallyn tapainen simulaatio, joten nämä ongelmat vaikuttavat pelinautintoon yllättävän vähän. Jotain on Colin McRaestakin lainattu, sillä peli ilmoittaa vastaantulevista mutkista nuolilla, joiden avulla pelaajalla on tarpeeksi aikaa jarruttaa.
Ulkoisesti Asphalt: Urban GT on mahdollisesti N-Gagen näyttävin peli. Grafiikka on erittäin värikästä ja onpa mukaan ujutettu jopa heijastusmaisia efektejä sekä varjoja autojen alle. Pelaaja pääsee hurjastelemaan esimerkiksi sellaisissa suurkaupungeissa kuten New Yorkissa, Pariisissa, Hongkongissa ja jopa Ukrainan Chernobylissä, jotka kaikki ovat ratoina persoonallisen ja tyylikkään näköisiä. Teiden varsilla on puhelinkoppeja, puistopenkkejä ja muuta roinaa, jotka pelaaja voi halutessaan ajaa säpäleiksi. Lisensioidut autot, joita on laitettu mukaan runsaasti nelivetomaastureista unelma urheiluautoihin, vieläpä näyttävät esikuviltaan, vaikka 3D-mallinnukset ovat jokseenkin laatikkomaisia. Kauniista ulkonäöstään huolimatta peli pyörii siedettävästi. Ei siis silmiä hivelevän pehmeästi, mutta tärkeintä on se, ettei ruudunpäivitysnopeus pompi, vaan pysyy vakaana.
Äänipuoli on reilassa, mutta toisaalta voisi olla paremminkin. Mukaan on ympätty varsin kiitettävä määrä erilaista musiikkia nostamaan hurjastelufiiliksiä. Eri ääniefektit, kuten hajoavat puhelinkopit sekä muut kilinät ja kolinat rikastavat hyvin äänimaailmaa. Autojen moottorit kuulostavat sinällään asiallisilta, mutta erilaisia moottorin ääniä olisi saanut olla enemmän. Nyt kaikki autot, oli kyseessä sitten kuplavolkkari tai Chevrolet Corvette, kuulostavat jotakuinkin samanlaisilta.
Asphalt: Urban GT on tyyliltään juuri passelisti N-Gagelle soveltuva peli sen kevyen aiheensa vuoksi. Arcade-pelimoodit tarjoavat nopeita pelipyrähdyksiä, kun taas uramoodi jaksaa vetää luoksensa pidemmäksikin aikaa. Luonnollisesti lisäarvoa pelille antaa bluetooth-moninpeli, jonka parissa neljä pelaajaa voivat ottaa mittaa toisistaan. Jonkinlainen Arena-palvelu olisi myös ollut paikallaan edes tulostaulujen muodossa aika-ajojen kannalta, mutta tällaisenakin pelissä on aivan tarpeeksi sisältöä. Täten kyseessä on varsin maukas välipala vauhdinnälkään.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja