Amped 2

Vielä on tukka tallella

Kun Xbox julkaistiin Pohjois-Amerikassa kaksi vuotta sitten, konsolin pelivalikoima oli heti suhteellisen hyvällä hollilla. Halo oli luonnollisesti se syy, miksi useimmat Xboxin kaupasta mukanaan raahasivat, mutta mustavihreän jättiläisen julkaisupelivalikoimasta löytyi muitakin hyviä pelejä. Yksi näistä oli Amped: Freestyle Snowboarding, joka haki hieman realistisempaa lähestymistapaa lumilautailuun kuin muut pelityypin edustajat.

Realismi ja sen mukanaan tuomat haasteet esimerkiksi hyppyjen alastulossa vieroittivat monet pelin parista. Asiaa ei yhtään parantanut uramoodin varsin kova vaikeustaso, joka sai allekirjoittaneenkin repimään hiuksia päästään. Toisaalta Amped oli lähes taivaan lahja sellaisille pelaajille, jotka eivät esimerkiksi EA Bigin SSX-sarjasta niin perustaneet. Peli oli kuitenkin viimeistelemätön monine bugeineen, jotka estivät sitä nousemasta korkeimmalle huipulle. Microsoft Game Studios on kuluneen kahden vuoden aikana vääntänyt Ampedille jatko-osan, joka ainakin paperilla vaikuttaa erittäin hyvältä lumilautailulta Xbox Live- ja XSN Sports -tukineen kaikkineen, mutta pelaako homma käytännössä?

Kohti kärkeä

Pelin sydän, uramoodi, on hyvin samantapainen kuin edeltäjässäänkin. Ensin luodaan mieleinen hahmo, jonka päätavoitteena olisi nousta ranking-listalla pohjamudista kärkeen. Onnistuakseen tässä pelaajan on saatava julkisuutta itselleen tekemällä rinteessä hienoja temppuja. Huippupisteiden myötä pelaajalle tarjoutuu mahdollisuuksia osallistua sponsorihaasteisiin ja kuvauksiin. Kun menestystä alkaa kertyä, myös ammattilaislaskijat kiinnostuvat pelaajasta ja tarjoavat haasteita, joiden päätteeksi voi oppia uusia temppuja.

Ajoittain vastaan tulee myös Event-kisoja, joissa kilpaillaan seitsemää ammattilaista vastaan. Kilpailut on jaettu eriin, joiden yhteistulos ratkaisee voittajan. Event-kisoissa on sijoituttava kolmen parhaan joukkoon päästäkseen jatkamaan uraa uusille vuorille. Onneksi aina voi palata vanhoihin rinteisiin viilaamaan tekniikkaansa tai pelaamaan suorittamatta jääneitä haasteita, jos tuntuu, että on jäänyt jumiin. Vaikeustason nousua lievittää hahmonkehitys, jonka avulla jokainen voi rakentaa omaan pelityyliin sopivan lautailijan.

Kuten alkuperäisessäkin Ampedissa, uramoodi on kokonaisuudessaan syvä, haastava ja varsin pitkäikäinen. Se rupeaa harvoin puuduttamaan, sillä peli palkitsee pelaajaa kohtalaisen usein, mutta tietyissä haasteissa hermot voivat olla tiukalla. Monesti kuvaukset ja ammattilaislaskijoiden haasteet vaativat lähes täydellistä onnistumista. Mikäli uraan haluaa ottaa hieman välimatkaa, peli tarjoaa myös Free Ride -pelimuodon, jossa lasketellaan vapaasti uramoodissa avatuilla vuorilla. Hahmoksi voi valita joko oman hahmonsa tai sitten jonkun pelin 14 ammattilaislaskijasta. Valitettavasti yhtään suomalaista ei ole porukkaan mahtunut.

Pelikonsepti kehittyy

Amped 2 sisältää muutamia oleellisia uudistuksia edeltäjäänsä nähden. Tärkein näistä lienee täysi Live-tuki, joka mahdollistaa kahdeksan lautailijan yhtäaikaiset mittelöt ilman näkyvää lagia – tosin jonkun pelaajan liittyessä peliin tai poistuessa siitä peli yleensä seisahtaa hetkeksi. Pelimuotoja löytyy muutamia erilaisia vapaasta laskusta aina kunnon pistekilpailuihin. Joukossa on myös eksoottisempi tapaus, jossa pelataan vuorenvalloitusta merkitsemällä rinteen eri osia omiin nimiin tekemällä temppuja niissä. XSN Sportsin kautta voi luoda omia lautailusarjojaan, mutta valitettavasti arvosteluhetkellä XSN-tuki ei ollut vielä käytössä. Erityismaininnan ansaitsee ladattavan sisällön valikko, joka toimii pelin sisällä. Yleensähän Live-peleissä ladattava sisältö on erillisessä valikossa, jonne siirryttäessä peli sammutetaan taustalta, mikä tekee uudistusten tarkistamisesta hidasta.

Valitettavasti Split-Screen-moninpeli ei tässäkään versiossa ole kovinkaan suuri valtti. Nyt pelaajat pääsevät onneksi laskemaan samanaikaisesti, mutta maksimipelaajamäärä on edelleen vain kaksi. Toisaalta tuskin Amped 2:sta moninpeli-iltamien kuningasta muutenkaan tulisi, sillä peli vaatii melkoisesti harjoittelua, jos ei ole ennen vastaavaa extreme-urheilupeliä pelannut.

Amped 2:ta on pelattavuuden puolesta viety Tony Hawkien suuntaan. Mukana on esimerkiksi manual-temppuja muistuttavat butterit, jotka mahdollistavat temppujen linkittämisen pistepussia tuntuvasti kartuttaviksi yhdistelmiksi. Muutamassa rinteessä on myös mahdollista käyttää snowskatea lumilaudan sijasta. Amped 2 on ensimmäinen videopeli, jossa tämä kumma lumilaudan ja skeittilaudan sekoitus on mukana. Snowskatesta on se hyöty, että se ei ole siteillä kiinnitettynä jalkoihin, joten skeittimaailmasta tuttujen kickflippien ynnä muiden tekeminen on mahdollista. Toisaalta lauta lähtee myös ilmassa varsin pikaisesti alta, joten pelaajan on muistettava pitää siitä kiinni.

Merkittäviin uudistuksiin lukeutuu myös uusi tyylipistesysteemi. Sen ansiosta pyörähdykset ja voltit voi tehdä ilmassa hallitun rauhallisesti ja saada silti yhtä paljon pisteitä kuin hätäisellä pyörimisellä tai usean lyhyemmän reilin yhdistelmällä. Lisäksi temppujen alastuloilla on entistä enemmän merkitystä. Mitä täydellisempi alastulo, sitä enemmän pisteitä. Huono alastulo vie edellisen tempun pisteistä puolet pois ja kaatuminen luonnollisesti koko potin.

Amped 2:ssa on panostettu vuorien suunnitteluun palkkaamalla kehitystiimiin alan ammattilaisia. Tämä myös näkyy lopputuloksessa. Paria poikkeusta lukuun ottamatta pelin kymmenkunta oikeisiin paikkoihin perustuvaa vuorta ovat erinomaisesti suunniteltuja ja erittäin laajoja. Jokaiselta vuorelta löytyy useita eri rinteitä, jotka on kaikki vapaasti laskettavissa ilman mitään aitauksia. Temppuiluun tarjolla on monenmoista hyppyriä, reilaukseen sopivaa putkea tai puunrunkoa ja tietysti vuorilta löytyy myös half-pipeja. Temppupaikkojen vaihtelevuus ja monipuolisuus tekevät laskemisesta mielenkiintoisempaa ja samalla jokainen voi etsiä omaan laskutyyliin parhaiten sopivat reitit.

Ongelmiakin on

Valitettavasti pelissä on myös omat ongelmansa, joista monet ovat vieläpä perintöä edellisestä Ampedista. Olisi luullut, että kehitystiimi olisi nimenomaan yrittänyt paikata ykkösen viimeistelemättömyyttä, mutta tässä ei syystä tai toisesta ole onnistuttu. Pelissä on monia vastaavia bugeja kuin edeltäjässäänkin. Räikeimmillään tämä näkyy ajoittain sekoilevana törmäyksentunnistuksena, joka saattaa silloin tällöin lipsauttaa lautailijan esimerkiksi talon seinästä sisään. Onko se nyt niin vaikeaa testata pelien tekninen toimivuus huolella?

Live-pelien kannalta on sääli, että muutamista rinteistä löytyy yksi ylivoimainen tapa kerätä pisteitä: hiihtohissien kaltaiset järkyttävän pitkät reilit. Ne antavat reileihin erikoistuneille pelaajille valtaisan edun, koska vastaavia pisteitä ei ole pahemmin hyppyjä ketjuttamalla näkynyt. Toki lähes koko rinteen mittaisen reilin laskeminen vaatii erittäin paljon taitoa, mutta pieni hienosäätö tälläkään osa-alueella ei olisi ollut pahitteeksi.

Myös kontrolleista pääsee nipottamaan. Pääpiirteiltään Amped 2:ssa on pelattavuus kunnossa, mutta muutamat pikku seikat tekevät pelistä vaikeammin lähestyttävän. Toiminnot on aseteltu Xboxin ohjaimelle siten, että lautailijan liikesuuntaa hallitaan vasemmalla tatilla, oikea tatti on varattu perusgräbeille ja A toimii hyppynappina. Liipaisimista voi muun muassa muokata gräbejä ilmalentojen aikana. Ongelmia tulee siinä, että peli hyödyntää todella paljon analogiohjausta. Ensimmäiseksi tämän huomaa kovissa vauhdeissa, kun laskijan kulkusuuntaa pitäisi hienosäätää edessä olevaa kapeaa hyppyriä varten: helposti kääntää tattia liikaa ja hyppy jääkin hyppäämättä. Pieni liike ohjaimella tuottaa pienen liikkeen pelissä. Vastaavaa ohjainten liikeratojen tarkkaa hallintaa hyödynnetään myös liipaisimissa, joilla voi esimerkiksi pistää reileihin pientä pyörähdystä yhdessä B-napin kanssa. Ajan kanssa ohjaukseen tottuu, mutta alku voi olla hankalaa, jos sormien hienomotoriikka ei ole ennestään kehittynyttä.

Xbox pullistaa lihaksiaan

Kaksivuotias Amped: Freestyle Snowboarding on näyttävä peli. Jopa niin näyttävä, että peli ei vielä tänä päivänäkään saisi haukkuja grafiikasta. Pelin kehitystiimi on kuitenkin oppinut ajan saatossa hyödyntämään Xboxia entistä paremmin ja se näkyy. Uusittu pelimoottori pystyy puskemaan ruudulle kokonaisen vuoriston kerrallaan. Näkymä vuoren huipulta on upea, kun koko edessä aukeavan rinteen näkee alas asti puustoineen, hyppyreineen ja toimivine hiihtohisseineen.

Erinomaisen piirtoetäisyyden ohella pelissä on myös mukavia tehosteita, jotka tekevät virtuaalirinteistä entistä elävämmän näköisiä. Pilvet lipuvat taivaalla jättäen rinteisiin varjojaan, upottava pakkaslumi kiiltelee puistikossa ja mainoskankaat liehuvat tuulessa. Ykkösen tavoin Amped 2:ssa on rinteissä muitakin lautailijoita sekä tietysti kuvaajia kameroineen.

Itse lautailijoiden ulkonäköön on tietysti panostettu. Esimerkiksi kattavasta ja todellisuutta vastaavasta snoukkavaatevalikoimasta löytyvä untuvatakki näyttää hämmentävän realistiselta. Animointi on toteutettu hyvin motion capture -tekniikalla ja tällä kertaa myös kaatumiset näyttävät kohtalaisen luonnollisilta. Joissain animaatioissa on lievää jäykkyyttä, mutta yleisesti ottaen ainoa valittamisen aihe animointipuolella on se, että vaatteet eivät lepata tuulessa kuten esimerkiksi kotimaisessa Transworld Snowboardingissa.

Muutamiin muihin tuoreisiin Xbox-peleihin nähden Amped 2 on hivenen sahalaitainen. Tosin ainakin jenkkiversiossa on tuki korkeammille resoluutioille, joten NTSC-Xboxin ja HDTV:n onnelliset omistajat näkevät pelin kaikessa komeudessaan. Kaiken kaikkiaan Amped 2 on PAL-versionakin varsin luonnollisen näköinen, josta suuri kiitos piirtoetäisyydelle ja realistiselle valaistukselle. Ruudunpäivitys pysyy yksinpelissä tasaisesti 30 ruudun tuntumassa, mutta Split-Screen-moninpelissä on lievää nykinää havaittavissa. Se ei kuitenkaan pahemmin itse pelaamiseen vaikuta.

Äänipuoli vakuuttaa varsinkin massiivisella ääniraidallaan. Alkuperäisen Ampedin ääniraita on tuplattu ja nyt kappaleita on yli 300 erilaista aina popista punkkiin. Jos kappaleiden määrä ei tunnu ihmeelliseltä, niin sanottakoon, että tuollainen ääniraita vaatisi kolmisenkymmentä CD:tä. Lisäksi mukana on tuki myös omille soittolistoille, joten jos syystä tai toisesta massiivinen ääniraita ei miellytä, mieleistään musiikkia peliin saa aivan varmasti. Musiikki soi pelin taustalla taukoamatta myös latausruuduissa ja kappaletta voi kätevästi vaihtaa lennossa ohjaimen valkoisella napilla.

Äänitehosteet eivät ole mitenkään ihmeellisiä, mutta ajavat asiansa ihan hyvin. Lumi suhisee laudan alla niin kuin pitääkin ja muut rinteessä olevat ihmiset heittävät välillä vähän ihmeelliseltä tuntuvaa läppää. Dolby Digital 5.1 -laitteiston omistajat pääsevät luonnollisesti kokemaan parhaan mahdollisen äänielämyksen.

Varma alastulo

Amped 2 on yksi markkinoiden parhaimmista lumilautapeleistä. Pelin viimeistelyssä olisi kuitenkin vielä sen verran parannettavaa, että ihan huippupisteitä sille ei voi antaa. Hyvästä opetusmoodistaan huolimatta se ei ole yhtä nopeasti pelattava kuin Housemarquen Transworld Snowboarding, mutta vastapainoksi se tarjoaa syvemmän uramoodin ja Live-tuen, joiden ansiosta Amped 2 voidaan luokitella nykymittapuulla todella pitkäikäiseksi peliksi. Lisäksi siinä on monia tervetulleita uudistuksia, kuten snowskate, tyylipisteet ja butterit, jotka tuovat jo ennestään syvään pelisysteemiin entistä enemmän mahdollisuuksia ja uusia ulottuvuuksia. Pienistä puutteistaan huolimatta Amped 2 on todellisuutta kuvaavan lumilautailun ystäville varma valinta.