Alone in the Dark The New Nightmare

90-luvun alussa PC:lle ilmestynyt Alone in The Dark oli omalaatuinen peli. Tavallaan voisi sanoa että tämä oli se peli, joka aloitti survival horror genren. Sarja on nyt edennyt neljänteen osaan mutta se jokin on vain kadonnut.

On syksyinen ilta Bostonissa. Chrles Fisk, päähenkilö Edward Caranbyn hyvä ystävä, on kuollut. Kuolemaansa ennen hän oli jättänyt Edwardille kasan muistiinpanoja ja viestin puhelinvastaajaan, jossa hän kertoi lähtevänsä Shadow Island-nimiselle saarelle. Edward lähtee Shadow Islandille tutkimaan mitä oikeasti kävi, kumppaninaan 24-vuotias nainen, Aline Cederac. Kuitenkin lentokone hajoaa lähellä saarta ja sankarit ajautuvat erilleen.

Elokuvamaisen intron (jota vaivaa uskomaton epätahti puheen ja suun liikkeiden välillä) jälkeen saa valita kummalla pelin aloittaa. Avuton ja aseeton Aline aloittaa seikkailunsa saarella sijaitsevan kartanon katolta kun taas Edwardilla on jo valmiiksi mukana kaksipiippuinen pistooli. Molemmilla on mukana taskulamppu ja radio jolla pari pitää yhteyttä pelin ajan. Aline on aivan paniikissa ja ensitöikseen Edwardin pitäisi löytää hänet. Kuitenkin saarella ei ole kaikki kohdallaan ja se kuhisee mitä omituisempia hirviöitä.

 

Tuttua tavaraa

Pelaaminen on kohtalaisen samanlaista kun muissa tämän tyylilajin peleissä. Vastaan tulee erilaisia zombeja ja mutantteja joita sitten lahdataan mitä erilaisimmilla aseilla. Mukaan tarttuu aseita 3-piipusista haulikoista, kranaatin heittimiin ja erilaisiin plasma tykkeihin(köh köh). Viholliset eivät tosin ole mitään tekoälyn riemuvoittoja joten niistä pääsee juoksemalla ohi kohtalaisen helposti joka on usein kaikilta tavoin parempi ratkaisu. Hirviöiden lahtaamisen välillä ratkotaan helppoja puzzleja joidenka kikat perustuvat lähes poikkeuksetta luettuihin lehtisiin. Juonta kuljettava lehtisten lisäksi todella huonot ääninäyttelijät.

Kökkö & kömpelö

Alone in The Dark: New Nightmare on toteutettu samalla tavalla kun sarjan 3 aiempaa osaa(ja mm. Onimusha) eli kolmiulotteiset hahmot juoksevat kaksiulotteisten taustojen päällä. Taustat ovat ihan hienon näköisiä ja etenkin valaistustehosteet ovat upeita. Koko huoneen valaiseva ja aiemmin näkymättömät hirviöt valaiseva salama on vaikuttavan näköinen. Erityismaininnan ansaitsee loistavasti suunniteltu taskulamppu. Paitsi että lamppu on hienon näköinen sillä on myös käytännöllinen tarkoitus. Pelin tapahtumapaikat ovat todella synkkiä ja sen lisäksi että taskulampun avulla voi suunnistaa sillä voi paljastaa nurkkiin piilotettuja esineitä tai karkottaa vihollisia. Alinalla tämä tuleekin erittäin hyvään käyttöön kun aluksi pitäisi selvitä ilman asetta.

Hahmot ja efektit ovatkin sitten todella ruman näköisiä. Animaatio on erittäin tönkköä ja sade näyttäisi jopa PSX:llä rumalta, tai ei ainakaan hienolta. Pelissä on valittavissa 50:n ja 60:n hertsin moodit. Itselleni tuli himan yllätyksenä se kuinka paljon kuva onkaan tarkempi 50:llä hertsillä. 60:n hertsin kanssa resoluution on hieman matalampi mutta liikkeet asteen sulavampia, tosin silti todella tökeröitä.

Pelattavuus on jopa Resident Evileihin tottuneelle äärimmäisen huono. Kontrollit ovat samat kuin lähes jokaisessa vastaavanlaisessa pelissä eli kun digitaalinäppäimiä painaa vaakasuunnassa hahmo kääntyy ja ylöspäin napista juoksee. Turhautumista ei auta ollenkaan hirviöt, jotka hyökkäävät kimppuun usein heti oven avauduttua, ilman että minkäänlaista varoitusaikaa jää. Toinen todella turhauttava tekijä on lataus ajat. Ruudusta toiseen mentäessä kone ruksuttaa aivan liian kauan.

On pelattavuudessa sentään jotain tervetulleita uudistuksiakin, näin Resident Evileihin verrattuna. Vihdoin aseella tähdätessä voi myös liikkua. Nyt kun vihollinen tulee vastaan voi myös kipittää taaksepäin jolloin vahinkoa ei tule otettua niin helposti. Toinen pelaajan hermoja säästävä ominaisuus on inventaarion rajoittimen pois jättö. Tavaroita mahtuu kerralla mukaan niin paljon kun tahtoo, eikä erilaisilla arkkuvirityksillä tarvitse ravata. Tallentaminen ei vieläkään ole täysin vapaata vaan jokaiseen tallenukseen tarvitaan oma tallennus amuletti, joista onneksi ei missään vaiheessa tule pulaa. Tallennuspaikan saa sentään valita vapaasti.

Aargh, bugeja

Alone in The Dark ansaitsee varmasti kunnian ole bugisin PS2-peli. Pari kertaa sankari sujahti taustan läpi eikä suostunut palaamaan, muutaman kerran taas keskustelut saivat pelin sekoamaan. Kaikilla kerroilla kone piti käynnistää uudelleen. Se on ikävän paljon jos ajatellaan että kaikki muut PS2-pelit mitä olen vähänkin enemmän pelannut (reilut kaksikymmentä) ovat kaatuneet yhteensä vain kerran.

Alone in The Dark on hienoilla taustoilla ja hauskalla taskulampulla, mutta luokattomalla pelattavuudella varustettu peli. Jos nyt on hankkimassa jotain survival-horror peliä PS2:lle niin kannattaa tutustua Capcomin Resident Evil: Code Veronica X:n tai odotella lähikuukausina ilmestyvää Silenth Hill kakkosta.