Vuonna 2002 alkunsa flash-pelinä saanut Alien Hominid on luultavasti usealle nettiselaajalle tuttu peli. Newgrounds.comissa,
hullujen flash-animaatioiden ja -pelien tukikohdassa, alun perin
julkaistu Dan Paladinin luoma peli sai niin paljon suosiota, että se
päätettiin kääntää myös olohuoneen suurelle kolmikolle. Kyseessä ei
suinkaan ole sama netissä ollut peli, vaan konsoliversioita varten
hiottu uutukainen tutusta klassikosta. Halvalla hintalapulla koristettu
Alien Hominid onkin erikoinen tapaus pelimaailmassa, mutta onko tästä
2D-räiskinnästä sittenkään niin paljon iloa?
Sädetä minut ylös, Scotty
Alien Hominid on perinteistäkin perinteisempi tasosekoilu, jossa edetään vasemmalta oikealle tuhoten kaikki, mikä eteen sattuu tulemaan. Peli saa alkunsa, kun pahansuopa mutta söpö muukalainen ammutaan ilmakehästä maankamaralle. Totuutta piilottelevat aggressiiviset FBI-miehet yrittävät peittää todisteet, mutta eivät löydä roskissa piileskelevää avaruusoikkua. Pienen alkuanimaation jälkeen peli lähteekin täysillä käyntiin ilman sen kummempia tarinointeja. Hyppelystä, ammuskelusta ja väistelystä koostuva pelimekaniikka on yksinkertainen oppia, mutta vaikea masteroida. Vihollisia puskee päälle älytöntä vauhtia, ruutu täyttyy panoksista ja suuret pomot tekevät kaikkensa tuhotakseen pelaajan hermot. Alien Hominid on vaikea peli, suurimmaksi osaksi siksi, että vihollisten panoksia ei yleensä edes näe, koska ne sulautuvat taustaan kuin ekshibitionisti erotiikkamessuille. Tämän lisäksi panokset tulevat kohti todella nopeaa vauhtia, joten yli-inhimillisiä refleksejä tarvitaan. Peli menee usein liian sekavaksi, jolloin kuolemia tulee monta peräkkäin. Kuolemista myös edesauttaa se, että hetkellinen kuolemattomuus syntymisen jälkeen on aivan liian lyhyt. Useat pomotaistelut ovat myös erittäin vaikeita, mutta onneksi jokaiseen bossiin on selkeä ja toimiva taktiikka.
Pieni keltainen mies ei silti ole mikään uusavuton sankari, vaikka siltä hieman näyttääkin. Hominid osaa ampumisen lisäksi kieriä eteen ja taakse, kaivautua maan alle, syödä vihollisten päät ja ohjata useita kulkuneuvoja. Maan alta on mahdollista vetää pahikset kuoppaan, kuten myös suojautua vihollistulelta ja pahan katseilta. Puremalla vihollisten päät irti Hominid voi aiheuttaa massahysteriaa ja näin pelottaa muut pahikset pois. Megamiehiseen tapaan paukkuraudan voi myös ladata, jolloin vahinko on moninkertainen. Riippuen siitä, minkä pelin seitsemästä säteestä on kerännyt, tekevät säde ja kranaatti erilaista vahinkoa. Esimerkiksi jääsäde luonnollisesti jäädyttää, tulisäde polttaa viholliset ja vihreä myrkkysäde leviää laajalle alueelle. Loppujen lopuksi aseen valinnalla ei ole juurikaan väliä, sillä jokainen säde tappaa - osa huonommin, osa paremmin. Perusase kannattaa toki aina päivittää, mutta kolmea sädettä ampuvaa asetta ei, sillä kyseinen vekotin on yksi harvoista aseista, joka selvästi poikkeaa muista. Sädettämisen lisäksi Hominid osaa heitellä kranaatteja, joita löytyy vastaantulevista laatikoista. Useassa kentässä on myös kulkuneuvoja, joita käyttämällä radan voi oikeastaan jyrätä läpi kiireellä.
Kuinka flashmaista…
Alien Hominid on yksinkertaisuudessaan sangen kaunis peli. Graafisesti peli on erittäin sarjakuvamainen, flashmainen, hullunkurisella tyylillään makaaberi, mutta samalla pastellimaisen söötti. Viholliset koostuvat maailmasta riippuen agenteista, neuvostojoukoista tai muista kliseisistä entiteeteistä. Useimmiten viholliset ovat tylsän näköisiä "mukahauskoja" tyyppejä, mutta pomot ovat sentään lähes poikkeuksetta kekseliäitä ja hauskoja sairaalla tavalla. Eräässä pomotaistelussa pitää esimerkiksi nostaa ufon säteellä vihollisia ilmaan ja pudottaa nämä lihamyllyyn, kuinka tylyä! Netissä toimivasta flash-pelistä ollaan graafisesti päästy pitkälle, mutta tietynlainen amatöörisyys silti paistaa läpi kokonaisuudessa. Hauskana lisänä mainittakoon erilaiset päähineet, joilla voi piristää hahmon ulkoasua. Tästä olisi silti voitu vielä paljon parantaa. Äänipuoli on aika vaisu, eikä mitään muistettavaa melodiaa jää päähän soimaan, eivätkä ylivedetyt kuolinhuudotkaan jaksa kauan naurattaa.
Pienen muukalaisen onneksi xenophobian täyttämät vastustajat eivät jaksa 16:ta kenttää kauempaa sankariamme kiusata. Peli jakaantuu kolmeen maailmaan, joista jokaisessa on tietty teema. Välillä pelissä pääsee myös hurjastelemaan lentävällä lautasellakin pilvien keskellä. Pääseikkailun lisäksi pelistä löytyy suuri määrä yhden ruudun kokoisia minitehtäviä ja mahdollisuus tehdä näitä itse. Alien Hominid on 2D-peleistä pitäville varsin hyvä ostos hintansa ja vaikeustasonsa vuoksi. Tällaisia pelejä ei muutenkaan markkinoilla ole liikaa, ja contramainen pelattavuus on ainakin iäkkäämälle pelaajaryhmälle luultavasti mieleen. Toisaalta netistä saatava flash-versiokin saattaa täyttää nälän, joskin konsoliversio tarjoaa paljon laadukkaaman kokemuksen.
Tsekkaa myös Dan Paladinin haastattelu PS2FIN:ssä!
Sädetä minut ylös, Scotty
Alien Hominid on perinteistäkin perinteisempi tasosekoilu, jossa edetään vasemmalta oikealle tuhoten kaikki, mikä eteen sattuu tulemaan. Peli saa alkunsa, kun pahansuopa mutta söpö muukalainen ammutaan ilmakehästä maankamaralle. Totuutta piilottelevat aggressiiviset FBI-miehet yrittävät peittää todisteet, mutta eivät löydä roskissa piileskelevää avaruusoikkua. Pienen alkuanimaation jälkeen peli lähteekin täysillä käyntiin ilman sen kummempia tarinointeja. Hyppelystä, ammuskelusta ja väistelystä koostuva pelimekaniikka on yksinkertainen oppia, mutta vaikea masteroida. Vihollisia puskee päälle älytöntä vauhtia, ruutu täyttyy panoksista ja suuret pomot tekevät kaikkensa tuhotakseen pelaajan hermot. Alien Hominid on vaikea peli, suurimmaksi osaksi siksi, että vihollisten panoksia ei yleensä edes näe, koska ne sulautuvat taustaan kuin ekshibitionisti erotiikkamessuille. Tämän lisäksi panokset tulevat kohti todella nopeaa vauhtia, joten yli-inhimillisiä refleksejä tarvitaan. Peli menee usein liian sekavaksi, jolloin kuolemia tulee monta peräkkäin. Kuolemista myös edesauttaa se, että hetkellinen kuolemattomuus syntymisen jälkeen on aivan liian lyhyt. Useat pomotaistelut ovat myös erittäin vaikeita, mutta onneksi jokaiseen bossiin on selkeä ja toimiva taktiikka.
Pieni keltainen mies ei silti ole mikään uusavuton sankari, vaikka siltä hieman näyttääkin. Hominid osaa ampumisen lisäksi kieriä eteen ja taakse, kaivautua maan alle, syödä vihollisten päät ja ohjata useita kulkuneuvoja. Maan alta on mahdollista vetää pahikset kuoppaan, kuten myös suojautua vihollistulelta ja pahan katseilta. Puremalla vihollisten päät irti Hominid voi aiheuttaa massahysteriaa ja näin pelottaa muut pahikset pois. Megamiehiseen tapaan paukkuraudan voi myös ladata, jolloin vahinko on moninkertainen. Riippuen siitä, minkä pelin seitsemästä säteestä on kerännyt, tekevät säde ja kranaatti erilaista vahinkoa. Esimerkiksi jääsäde luonnollisesti jäädyttää, tulisäde polttaa viholliset ja vihreä myrkkysäde leviää laajalle alueelle. Loppujen lopuksi aseen valinnalla ei ole juurikaan väliä, sillä jokainen säde tappaa - osa huonommin, osa paremmin. Perusase kannattaa toki aina päivittää, mutta kolmea sädettä ampuvaa asetta ei, sillä kyseinen vekotin on yksi harvoista aseista, joka selvästi poikkeaa muista. Sädettämisen lisäksi Hominid osaa heitellä kranaatteja, joita löytyy vastaantulevista laatikoista. Useassa kentässä on myös kulkuneuvoja, joita käyttämällä radan voi oikeastaan jyrätä läpi kiireellä.
Kuinka flashmaista…
Alien Hominid on yksinkertaisuudessaan sangen kaunis peli. Graafisesti peli on erittäin sarjakuvamainen, flashmainen, hullunkurisella tyylillään makaaberi, mutta samalla pastellimaisen söötti. Viholliset koostuvat maailmasta riippuen agenteista, neuvostojoukoista tai muista kliseisistä entiteeteistä. Useimmiten viholliset ovat tylsän näköisiä "mukahauskoja" tyyppejä, mutta pomot ovat sentään lähes poikkeuksetta kekseliäitä ja hauskoja sairaalla tavalla. Eräässä pomotaistelussa pitää esimerkiksi nostaa ufon säteellä vihollisia ilmaan ja pudottaa nämä lihamyllyyn, kuinka tylyä! Netissä toimivasta flash-pelistä ollaan graafisesti päästy pitkälle, mutta tietynlainen amatöörisyys silti paistaa läpi kokonaisuudessa. Hauskana lisänä mainittakoon erilaiset päähineet, joilla voi piristää hahmon ulkoasua. Tästä olisi silti voitu vielä paljon parantaa. Äänipuoli on aika vaisu, eikä mitään muistettavaa melodiaa jää päähän soimaan, eivätkä ylivedetyt kuolinhuudotkaan jaksa kauan naurattaa.
Pienen muukalaisen onneksi xenophobian täyttämät vastustajat eivät jaksa 16:ta kenttää kauempaa sankariamme kiusata. Peli jakaantuu kolmeen maailmaan, joista jokaisessa on tietty teema. Välillä pelissä pääsee myös hurjastelemaan lentävällä lautasellakin pilvien keskellä. Pääseikkailun lisäksi pelistä löytyy suuri määrä yhden ruudun kokoisia minitehtäviä ja mahdollisuus tehdä näitä itse. Alien Hominid on 2D-peleistä pitäville varsin hyvä ostos hintansa ja vaikeustasonsa vuoksi. Tällaisia pelejä ei muutenkaan markkinoilla ole liikaa, ja contramainen pelattavuus on ainakin iäkkäämälle pelaajaryhmälle luultavasti mieleen. Toisaalta netistä saatava flash-versiokin saattaa täyttää nälän, joskin konsoliversio tarjoaa paljon laadukkaaman kokemuksen.
Tsekkaa myös Dan Paladinin haastattelu PS2FIN:ssä!
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja