Tampereen Finnish Retro Con tarjosi kävijöilleen retroherkkua erityisesti vintage-lelujen, retropelien sekä VHS:n ystäville, mutta mukava ja tunnelmallinen miljöö jäi turhan ahtaaksi

KonsoliFINissä keväällä 2020 aloittanut populaarikulttuuri-intoilija ja jokapaikanhöylä. KonsoliFIN Podcastin juontaja ja tuottaja loppuvuodesta 2020 alkaen, podcast-puolen päätoimittaja alkuvuodesta 2026 alkaen. Kirjoittanut myös aikoinaan Pelaajalle verkkouutisia.

Suomalaisten retrokeräilijöiden tapahtuma, ensimmäinen Finnish Retro Con järjestettiin Tampereella viime viikonloppuna. KonsoliFIN kävi paikalla nauttimassa nostalgiapärinöistä.

Tapahtumasali kokonaisuudessaan.

11. lokakuuta lauantaina Kokouskeskus Puistotornissa Tampereella järjestetty Finnish Retro Con on manselaista käsialaa myös järjestäjiensä osalta: tuotantopäällikkönä hääri muun muassa musiikkibisneksessä ja sittemmin myös Jukka O. Kauppisen Pelivatkain-videoissakin esiintynyt Erno Sallinen, kun taas tuottajina toimivat pitkään alalla toimineet ja esimerkiksi V2.fi-sivustolla vuosikausia vaikuttaneet Mikko Heinonen sekä Manu Pärssinen. Jälkimmäistä ehdin hiukan jututtaakin humun keskellä.

Pärssisen mukaan tapahtuma on porukalleen intohimoprojekti, joka järjestettiin isolla henkilökohtaisella riskillä. Pahimmat pelot osoittautuivat kuitenkin turhaksi, sillä väki – kaikkiaan 750 ihmistä – löysi paikalle lopulta sankoin joukoin. Ennakkoliput myytiin hyvissä ajoin loppuun, joten sisään tullessa käytettiin niin sanottua kahden jonon taktiikkaa: toisessa ennakkolipulliset, toisessa paikalle putkahtaneet. Järjestely toimi kiitettävästi, ja paikalla ollut järjestyksenvalvoja huuteli kuuluvaan ääneen infoa kansalle.

Tältä näytti Puistotornin ulkopuolella puoli yhdeltä, noin puoli tuntia ovien avaamisen jälkeen.

Puistotornista tuli pelitorni

Sisälle päästessä kävi nopeasti ilmi, että Puistotornin tilat tulisivat käymään auttamatta aika ahtaaksi kävijöilleen. Portaikkoa ja aulaa lukuun ottamatta myyjät, kokoelmien esittelijät ja jopa esitysten pitäjät olivat yksittäisessä salissa. Metelin vuoksi oli välillä aika hankalaa kuulla, mitä lavalla höpistiin, mutta valtaosan ajasta puheesta sai selvää yllättävän hyvin. Finnish Retro Con on tarkoitus järjestää jatkossa kerran vuodessa, joten ensi vuonna olisi hienoa saada esitykset erilliseen tilaan.

Tosikeräilijöiden paneelin osanottajat vasemmalta oikealle: Ari Tommiska, Mika Hoffrén, Arto Paappanen ja Ville Lähde. Juontajana toimi Museokeskus Vapriikin kokoelmapäällikkö Teemu Ahola.

Miljöönä Puistotorni oli todella mukava ja tunnelmallinen, miinuspuolenaan tietysti edellä mainittu ahtaaksi käynyt yksittäinen sali. Myyntipisteitä, showcaseja, esityksiä sekä työpajoja oli nähtävillä varsin mukavasti, ja oli erityisen hienoa jutella samanhenkisten ihmisten kanssa heidän intohimoistaan. Pidin erityisesti VHS-klubin ja PEZ-veljesten meiningistä sekä sarjakuvapiirtäjä Petri Hiltusen pitämästä Saturday Morning Cartoons -esityksestä, jossa teemana olivat aikuisille suunnatuista elokuvista tehdyt lauantaiaamun piirretyt.

Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttäneen VHS-klubin esittelypöytä oli kerrassaan hurmaavan näköinen. Porukka on ollut mukana tekemässä lavarekvisiittaa sekä -visuaaleja muun muassa Jukka Nousiaiselle sekä Litku Klemetille.

PEZ-veljesten esillepano lämmitti sydäntä. Kaksikko on keräillyt PEZ-tavaraa pyöreät 30 vuotta!

Usko tai älä: muun muassa Robocop, Rambo, Apinoiden Planeetta, Tappajatomaatit, King Kong sekä Toxic Avenger saivat lapsille suunnatun piirretyn! Petri Hiltusen esitys nostatti hymyt useampien huulille.

Jimmy Ranisen NES-vuokrakotelokokoelma oli hulppea.

Erilaisia laitteita oli myös kiitettävästi testissä, mistä ehdottomasti plussaa – oli pitkästä aikaa mukava naputella vähän Speden Speleistä tuttua Nopeustestiä sekä pelailla hiukan harvinaisempia masiinoita, kuten Neo Geo CD:tä ja Virtual Boyta.

SNK:n Neo Geo CD:hen ei ihan joka päivä törmää. Pelinä vanha kunnon Puzzle Bobble, telkkarin vasemmalla puolella lymyili Segan Master System.

Maistuuko päänsärky? Konsolikeisarilla oli näytillä testattavissa oleva Virtual Boy!

Kasvukipuja

Vaikka tapahtuma keräsi monilta kiitosta, kritiikkiäkin sateli. Monet valittelivat ahtauden ohella myyntipisteiden yksipuolisuutta videopelien osalta: saatavilla oli lähinnä 8- ja 16-bittistä Nintendoa ja Segaa, uusimmat teokset olivat puolestaan ensimmäiseltä PlayStationilta sekä Nintendo 64:ltä. Yhdyn tähän: Väittäisin, että parhaimmat kissanpäivät olivat vintage-lelujen, LaserDiscien sekä VHS-kasettien keräilijöillä.

LaserDisc-kerääjien keidas.

Leffahamsterin esillepano oli tyylikäs, ja paikalla oli myös porukkaa myymässä omia kasettikokoelmiaan.

Figuurikaupalla oli myynnissä kaikenlaista, kuten mahtavat KATUHAIT! Kuvaushetkellä yksi näistä vaihtoi itse asiassa omistajaa!

Lipun hinta puhutti myös kansaa. Erityisesti pitempään jonottaneet olivat sitä mieltä, ettei 15 euron lippu ihan vastannut markkinointiosaston kuvausta, vaan monet tuntuivat odottavan vielä päräyttävämpää tapahtumaa. Harmittavin seikka itselle oli flippereiden vähyys, sillä ennakkoon niitä kerrottiin olevan useampia, mutta lopulta aulassa oli yksi ainoa laite, joka sekin oli uudempaa mallia.

Ikuri Arcade -pelihallin pitäjät olivat paikalla Pulp Fiction -flipperin kera. Takana lymyilee vanha kunnon Nopeustesti.

Paikallisessa Save File -pelibaarissa virallisilla jatkoilla esiintymässä ollut, muun muassa Commodore 64 -masiinoilla musisoiva 8 Bits High -yhtye jäi sekin kokematta ulkopaikkakuntalaisena myöhäisen esiintymisajan vuoksi, joten ensi vuonna orkesteri voisi aloittaa kenties hieman aiemmin. Itse Conissa viihdyin omalta osaltani hyvin, ja aion olla paikalla ensi vuonnakin. Kunhan muutamat kritiikin kohteet saadaan siloiteltua, on ensi vuonnakin luvassa varmasti hauska päivä retropelien-, -elokuvien sekä -fiilistelyn parissa.

Ohessa alla vielä lisää kuvakavalkadia tapahtumasta.