Esikatselussa: Transworld Snowboarding

Kehittäjä: Housemarque
Julkaisija: Infogrames
Julkaisuaika: Marraskuu 2002
Valmiusaste: 99%

Transworld Snowboarding Suomesta, hyvää päivää

Viimeaikojen Suomi-pelit ovat olleet kaikki laadukkaita. Remedyn Max Payne ja Bugbearin Rally Trophy näyttivät, että vaikka Suomesta ei tulekaan pelejä liukuhihnalta, ne ovat sitäkin paremmin tehty. Housemarquelta muutama vuosi sitten tullut Supreme Snowboarding oli tämän linjauksen ensimmäisiä pelejä ja samalla lumilautailupelien eliittiä, ja nyt House tekee paluun rinteeseen Transworld -lisenssin alaisuudessa Transworld Snowboardingilla. XboxFIN kävi tarkistamassa pelin paikanpäällä, ja vaikuttaa siltä että Xboxin ensimmäinen täysin kotimainen peli on taattua Suomi-laatua.

Lauta mukaan ja rinteeseen

Transworld Snowboarding tuo pelaajalle 16 kenttää ja 10 laskijaa, sekä yhden bonuksen molempiin näiden lisäksi. 10 peruslaskijaa ovat kaikki lajin ammattilaisia. Käyttöön saa neljä erilaista lautaa kullekin sekä pinon erilaisia asusteita. Kentät sijoittuvat ympäri maailmaa eri kohteisiin ja Suomikin on edustettuna kahteen kertaan. Kolilta löytyy Half Pipe ja Kittilästä Big Air. Rinteet eivät ole korkeuseroiltaan eivätkä muodoiltaan oikeiden esikuviensa kaltaisia, vaan hauskuuskerrointa on viilattu rajusti ylöspäin. Pudotusta löytyy enemmän kuin kroppa oikeasti kestäisi, mutta se ei menoa ainakaan haittaa. Rinteet ovat isoja niin leveydeltä sekä pituudelta, eikä keinotekoisia rajoja tunneta. Maasto muodostaa tietysti omat rajoitteensa, mutta periaatteessa rinne on kokonaan laskijan käytössä. Vaihtoehtoja onkin käytössä mukavasti ja niiden kaikkien läpikäymiseen kuluneekin luultavasti muutama hetki. Hyppypaikkoja ja grindattavia pintoja tuntui olevan riittävän usein, ja muita esteitä ja objekteja radoilla tulee vastaan todella usein.

Pelimuodoista pelissä on Transworld Tour -uramoodi, yksittäinen lasku, 2-4 pelaajan moninpeli joko jaetulla kuvalla tai vuorotellen laskien sekä Freeride eli vapaalasku missä tahansa avatussa rinteessä. Moninpeli ei tue Xbox Live -nettipelisysteemiä. Laskutapoja ja samalla rinnetyyppejä on 5 erilaista. SlopeStyle on extreme-urheilupeleille standardiksi muodostunut pistelasku, jossa tavoitteena on erilaisten tehtävien tekeminen. Malli on aivan sama kuin Tony Hawk's Pro Skater -peleissä. SlopeStyle moodin ohella peli tarjoaa myös Backcountry -muodon, joka on idealtaan aivan sama, mutta vaikeuskerrointa on vedetty korkeammalle vaikeampien tehtävien ja ratojen avulla. Boarder Rally on kilpalasku, jossa päätavoite on olla ensimmäisenä maalissa. Big Air ja Half Pipe ovat puolestaan kaikille lajia seuraaville tuttuja. Big Airin tavoitteena on saada yksi mahdollisimman hyvin onnistunut hyppy ja Half Pipessa lasketaan puolikuorua lopputuloksen määräytyen käytetyn ajan sekä tehtyjen temppujen yhteistuloksena.

Transworld Tourin aikana pääsee tutustumaan kaikkiin rinteisiin ja pelimuotoihin. Poikkeuksena monista peleistä, uramoodi ei kuitenkaan sisällä hahmonkehitystä, eli lisäpisteitä taitoihin ei saa. Tämänkin johdosta laskijoilla myös on eroja, eikä kaikista muodostu loppua kohti täydellisiä laskijoita. Ammattilaista kun on kyse, ei taidoista kuitenkaan ole puutetta. Pelin ammattilaisia pääsee näkemään myös videoissa, joita pelistä löytyy jopa puolitoista tuntia.

Silmänruokaa

Transworld Snowboarding on visuaalisesti häikäisevä. Vaikka sen pystyi havaita jo kuvakaappauksista joita netissä on liikkunut jo pidemmän aikaa, aiheutti peli silti "oho" -reaktion. Peli onkin ilmestyessään varmasti yksi upeimpia konsolipelejä. Piirtoetäisyys kantaa todella pitkälle ja maisemat piirtyvät kauniisti. Samalla grafiikka on myös tarkkaa, eikä lähikuvissa laskijoistakaan erotu moitittavaa. Visuaalisuuden voisi olettaa vaativan veronsa, mutta vaikka peli on vielä viilausta vaille, on myös piirtonopeus kohdallaan, eikä hidastumista erottunut kuin kaikkein kiivaimmissa kilpalaskukisoissa, joissa parhaimmillaan kuvaan tunki 6 laskijaa samanaikaisesti.

Laskijoiden sekä rinteiden luomiseen on käytetty lukematonta määrää valokuvia. Rinteet on käyty kuvaamassa oikeissa paikoissa, aina puumökkejä ja taustalla pilkoittavia vuoria myöten, joten pelaajalle tulee helposti tunne, että tuollahan voisi olla oikeasti laskemassa. Etenkin laskijat ovat erittäin hienosti luotu, jopa kasvojen liikkeitä myöten. Laskijoilta myös löytyy ilmevalikoimaa, joka on vaikutuksessa laskun kanssa ja jota voi sitten ihailla mukavasti uusinnoista. Uusinnoissa silmään pistää myös se, että vaikka pelatessa huomasi piirtoetäisyyden vievän kauas eteenpäin, huomaa sen piirtyvän myös taaksepäin samalla kaavalla. Pelin valaistus on silmänruokaa parhaimmillaan. Erilaiset valot, hohteet ja lamput loistavat illan pimeydessä upeasti. Vaikka talvi ja lumiset maastot voivat kuullostaa mahdollisimman harmaalta ajatukselta, on TWS:n värien käyttö monipuolista ja kaunista. Värejä on ympärillä kaikkialla, ja niitä on paljon.

Äänipuoli tuntuu olevan hoidossa ihan hyvin, joskaan mitään ihmeellistä mainittavaa siitä ei tuntunut löytyvän. Taustaääniä kuulee niin autoista, katsojista kuin laskijoistakin. Musiikkipuoli puolestaan vaikutti erittäin hyvältä. Peli sisältää yli 70 kappaletta ja lisää saa käyttämällä omia kappaleita Xboxin kovalevyltä. Jokaiseen rinteeseen on myös oma kustomoitu soundtrack, ja kappaleiden vaihtaminen sujuu nopeasti ja vaivattomasti napin painalluksella.

Pysyy pystyssä... pysyy pystyssä...

Kun pelattavuus toimii, on laskeminen on helppoa. Ja näin se on myös Transworld Snowboardingin kohdalla. Vertailukohtana on jälleen hyvä pitää Tony Hawk's Pro Skateria, eli sisään pääsee nopeasti mutta mestarin taidoista on alkuun syytä vain uneksia. Samankaltaisuus mestari-Hawkiin tulee ilmi myös grindatessa, eli putken päälle päästyä tasapaino pidetään pitämällä mittarin kohdistin mahdollisimman keskellä. Kontollit ovat kohdallaan, ja tuttuja kaikille pelityyppiä aiemmin pelanneille.

Kun tavoitteena on isojen pisteiden metsästys, ei yksittäisistä hypyistä kerry tarpeeksi pisteitä. Kombot ovat myös Transworld Snowboardingissa tärkeässä roolissa. Periaatteessa koko kentän voi alusta loppuun tehdä jatkaen vain yhtä komboa, mutta kaatumisen riski voi näkyä jo lievinä hikipisaroina rinteen loppupäässä, sillä yksikin kaatuminen vie koko kombon pisteet. Kaatuminen ei kuitenkaan ole kovinkaan helppoa, vaan usein epäonnistuminen näkyy vain huonona alastulona tai vauhdin loppumisena. Kombojen jatkamiseen aina vain pidempään on omat temppunsa. Alastulotempun tehtyään saa muutaman sekunnin aikaa jatkaa komboa seuraavalla liikkeellä, ja taustalla kasvavaa mittaria voi tyhjentää boost-napin avulla jolloin lautailijaan saa hetkellisesti lisävauhtia. Pistebonusta saa myös sytyttämällä lautansa tuleen, mikä onnistuu vaikka hyppäämällä palavan tynnyrin yli. Kun lauta palaa, tulee kaikki pisteet bonuskertoimen kera, joten tulien käyttäminen ei ole pelkästään suositeltavaa vaan myös erittäin tärkeää kun tähdätään ennätyslistan kärkipäähän.

1080 ja täydellinen alastulo?

Hype-juna liikkuu, mutta tällä kertaa tuntuu että se päätyy oikealle asemalle. Transworld Snowboardingissa on kaikki ainekset hittipeliksi, ja jokainen pikkuasia vaikuttaa viilatulta loppuun asti. Mutta vasta alkutalvi näyttää riittääkö pelattavuudessa pitkäikäisyyttä ja monipuolisuutta mitä todellinen hittipeli vaatii. Pelityypiltään SSX:ää ja Ampedia sopassa keittävä TWS löytänee kyllä ostajansa. Visuaalisella puolella peli tulee varmasti keräämään paljon kehuja, mutta onko Housemarquen uusimmasta extreme-urheilupelien kuninkaaksi? Ainakin Tony Hawkin kannattaa olla nyt varuillaan, sillä Suomesta on tulossa sellainen pommi rinteeseen että sen tuntee aivan huipulla saakka. Transworld Snowboarding on viemässä itseään lumilautailupelien tiennäyttäjäksi ja antaa talven Xbox-peleille loistavan lähdön.